Vierailija

Luulen, että itselleni on jäänyt vähän enemmän hampaankoloon kuin saamapuolelle, vaikeahan sitä on tietysti arvioida.

Eniten haittaa jälkikäteen, etten oikein saanut mitään "normaalin" arjen mallia. Siis esim. työssäkäynnistä. Ei ollut selkeitä aikatauluja päivän tai vuoden tasolla; lomat oli ihan samanlaisia tavallaan kun arki.

Lisäksi, vaikka äiti ei ollut mikään hyysääjä, niin silti oma-aloitteisuus kärsi. Katsoin juuri ihaillen, kun kaverin eskarilainen tuli kotiin taksilla ja esim. kertoi mitä eskarissa oli sanottu jostain seuraavan päivän tarpeista (piti olla kumpparit vaikka olikin hyvä sää, kun menevät jonnekin retkelle lähellä). Ei mun tarvinnut viedä mitään viestejä ennen kouluikää, ja sielläkin äiti partioi vähän turhan ahkerasti. Ja aina oli kyyditsemässä jne.

Vaikka tietysti oli huolenpitoa ja rakkautta, niin välillä tuntuu että olen oman äitini äitimyytin tukehduttama kädetön vauva.

  • ylös 50
  • alas 24

Sivut

Kommentit (65)

Vierailija

Moni äiti lienee luulevan, että he ovat parasta lapsilleen ja mitä enemmän lapset heistä ajallisesti saavat, sen parempi. Mutta mitäs jos äiti on monella eri tavalla vahingollinen? Kyllä mä mielummin annan lapseni säännöllisesti myös ammattilaisten hoivaan, tasottuupa sitten kulmat omassa kasvatuksessa vähän :)

  • ylös 53
  • alas 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Plussaa:

- kotona oli aina joku aikuinen, yleensä se äiti

- ei tarvinnut taistella paikastaan isossa ryhmässä, sai oppia pärjäämään ensin pienessä porukassa (2 sisarusta ja minä) ja sitten seurakunnan kerhoryhmässä

- sai syödä vain hyvää ruokaa, äiti ei pakottanut syömään ruokia, joista en pitänyt (ja joille vasta vähän isompana tajusin olleeni allerginen esim. tomaatti, mansikka, pähkinät)

- sai harrastaa paljon jo alle kouluikäisenä, koska muskarin päiväryhmässä oli tilaa, samoin klo 15 tanssiryhmässä tai poniratsastuksessa

- oppi rutiinit, arki oli arki ja juhla juhla

- sai elää omassa rauhassa, oli tilaa mielikusitukselle

- ei tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa tavaroista, huomiosta, leikeistä

Miinusta:

- naapurit yrittivät tunkea lapsiaan meille hoitoon koulun jälkeen eli joutui näkemään, miten hyväntahtoisuutta yritettiin käyttää hyväksi - tosin äiti osasi todella napakasti kieltäytyä siinä vaiheessa, kun hänestä tuli oletusarvoisesti iltapäiväkerhon vetäjä

- syntyi kuvitelma siitä, että osaaminen ja oppiminen ovat hyviä asioita - koulussa tajusi,että kaikilla ei ollut samoin

  • ylös 70
  • alas 6
Vierailija

Hyvä aloitus! Itseä kiinnostaa kovasti, koska samaistun äitiisi. Lapseni eivät ole vielä koulussa, mutta olen ollut nämä 4 vuotta aika hysteerinen (koti)äiti. Hoitoon laittaminen ahdistaa ja tiedän että olen juuri tuollainen huolehtija.

  • ylös 26
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Plussaa:

- kotona oli aina joku aikuinen, yleensä se äiti

- ei tarvinnut taistella paikastaan isossa ryhmässä, sai oppia pärjäämään ensin pienessä porukassa (2 sisarusta ja minä) ja sitten seurakunnan kerhoryhmässä

- sai syödä vain hyvää ruokaa, äiti ei pakottanut syömään ruokia, joista en pitänyt (ja joille vasta vähän isompana tajusin olleeni allerginen esim. tomaatti, mansikka, pähkinät)

- sai harrastaa paljon jo alle kouluikäisenä, koska muskarin päiväryhmässä oli tilaa, samoin klo 15 tanssiryhmässä tai poniratsastuksessa

- oppi rutiinit, arki oli arki ja juhla juhla

- sai elää omassa rauhassa, oli tilaa mielikusitukselle

- ei tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa tavaroista, huomiosta, leikeistä

Miinusta:

- naapurit yrittivät tunkea lapsiaan meille hoitoon koulun jälkeen eli joutui näkemään, miten hyväntahtoisuutta yritettiin käyttää hyväksi - tosin äiti osasi todella napakasti kieltäytyä siinä vaiheessa, kun hänestä tuli oletusarvoisesti iltapäiväkerhon vetäjä

- syntyi kuvitelma siitä, että osaaminen ja oppiminen ovat hyviä asioita - koulussa tajusi,että kaikilla ei ollut samoin

Voi sinua. Tarkoitus oli puhua omasta lapsuudestasi, ei itsestäsi äitinä ja kuvitelmastasi sen hyvyydestä.

  • ylös 10
  • alas 77
Vierailija

+ rauhalliset aamut ja leikintäyteiset päivät

+ turvallisuus

En kyllä alle kouluikäisenä osannut ollenkaan kaivata mitään päiväkoteja, mahdoinko edes tietää sellaisten olemassaolosta... en muista. 

Oma äitini meni töihin kun menin kouluun, joten ihan tuttu on työssäkäyvänkin naisen malli ja ne yksinäiset aamu- ja iltapäivät. Oliskin äiti ollut kotona kun tulin koulusta kotiin.... 

  • ylös 52
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus! Itseä kiinnostaa kovasti, koska samaistun äitiisi. Lapseni eivät ole vielä koulussa, mutta olen ollut nämä 4 vuotta aika hysteerinen (koti)äiti. Hoitoon laittaminen ahdistaa ja tiedän että olen juuri tuollainen huolehtija.

Varmaan jotkut lapset tarvitsee ja hyötyy paljonkin tuosta huolehtimisesta. Ja jotkut lapset itsenäisyydessään hamuavat itsenäisyyttä liian aikaisin ja ulospäin näyttävät sen kanssa pärjäävän, mutta sitten oikeastaan miettivät ikätasolleen liikaa asioita, joita vanhempien pitäisi huolehtia.

Joten en ole tässä kukaan sanomaan yksittäisen perheen tilanteesta, vaan vain omastani, ja sekin muutaman vuosikymmenen takaa :) Mieti välillä kriittisesti, onko muutokselle tarvetta, ehkä se riittää?

Ap

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plussaa:

- kotona oli aina joku aikuinen, yleensä se äiti

- ei tarvinnut taistella paikastaan isossa ryhmässä, sai oppia pärjäämään ensin pienessä porukassa (2 sisarusta ja minä) ja sitten seurakunnan kerhoryhmässä

- sai syödä vain hyvää ruokaa, äiti ei pakottanut syömään ruokia, joista en pitänyt (ja joille vasta vähän isompana tajusin olleeni allerginen esim. tomaatti, mansikka, pähkinät)

- sai harrastaa paljon jo alle kouluikäisenä, koska muskarin päiväryhmässä oli tilaa, samoin klo 15 tanssiryhmässä tai poniratsastuksessa

- oppi rutiinit, arki oli arki ja juhla juhla

- sai elää omassa rauhassa, oli tilaa mielikusitukselle

- ei tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa tavaroista, huomiosta, leikeistä

Miinusta:

- naapurit yrittivät tunkea lapsiaan meille hoitoon koulun jälkeen eli joutui näkemään, miten hyväntahtoisuutta yritettiin käyttää hyväksi - tosin äiti osasi todella napakasti kieltäytyä siinä vaiheessa, kun hänestä tuli oletusarvoisesti iltapäiväkerhon vetäjä

- syntyi kuvitelma siitä, että osaaminen ja oppiminen ovat hyviä asioita - koulussa tajusi,että kaikilla ei ollut samoin

Voi sinua. Tarkoitus oli puhua omasta lapsuudestasi, ei itsestäsi äitinä ja kuvitelmastasi sen hyvyydestä.

Tuollainen oli minun lapsuuteni. Sattuuko sinuun jotenkin tieto siitä, että osalla meistä on ollut ja on edelleen oikein hyvä elämä, jossa on enemmän mukavia kuin ikäviä asioita?

  • ylös 64
  • alas 3
Vierailija

Huolehtiminen oli omalla kohdallani - niin lapsena kuin äitinä - sitä, että oppi tavallisia kotitöitä ja sai olla niissä mukana. Kuinka moni päiväkotilapsi oppii laittamaan omat vaatteet kaappiin, laittamaan ruokaa ym ? Niin, tiedän kyllä, että ei opi liian huolehtivien kotiäitienkään lapset.

  • ylös 36
  • alas 5
Vierailija

Kotiäitini, kouluttamaton, kansakoulun käynyt, epävarma, marttyyrimäinen, huonolla itsetunnolla varustettu. Vaikea on ollut luoda omaa roolia työssäkäyvänä korkeakoulutettuna äitinä. Mutta olen menestynyt hyvin ja näen myös onnellisia puolia lapsuudessani.

  • ylös 35
  • alas 1
Vierailija

Olen akateeminen, mutta hoidin pitkään omiakin lapsiani kotona, kuten kouluttamaton äitini. En koskaan itse ollut päiväkodissa ja se tuntui pelottavalta ja vieraalta paikalta. Lapsuudenperheessä päiväkodilla melkein uhkailtiin ja annettiin ymmärtää, miten kauhea paikka se olisi ja miten kiitollinen pitäisi olla kotihoidosta. Kun lopulta uskalsin laittaa omat lapset hoitoon, huomasin että sehän on kiva paikka ja olisin varmasti itsekin viihtynyt lapsena siellä.

  • ylös 36
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Huolehtiminen oli omalla kohdallani - niin lapsena kuin äitinä - sitä, että oppi tavallisia kotitöitä ja sai olla niissä mukana. Kuinka moni päiväkotilapsi oppii laittamaan omat vaatteet kaappiin, laittamaan ruokaa ym ? Niin, tiedän kyllä, että ei opi liian huolehtivien kotiäitienkään lapset.

Kun olin vielä lasten kanssa kotona (menin töihin kun nuorempi oli 2), niin yleensä tein kaiken itse pikku hiljaa päivän aikana. Koska sitä aikaa oli. Mutta nyt kun työpäivän jälkeen ilta on kuitenkin aika lyhyt niin vaadin enemmän osallistumista myös lapsilta. Eli jokainen vie omat vaatteet kaappiin ja autetaan keittiössä. Osittain toki tämä johtuu myös siitä että lapset on nyt isompia ja heiltä voi enemmän vaatia. Ihmettelen hiukan miksi ajattelet ettei työssäkäyvät laita lapsiaan tekemään kotitöitä?

  • ylös 31
  • alas 2
Vierailija

Hyvää on ehdottomasti se, että viihdyn yksikseni enkä kaipaa ohjattua tekemistä. Huonoa taas se etten osaa toimia ryhmässä.

  • ylös 24
  • alas 2
Vierailija

Tuosta oma-aloitteisuuden puutteesta, oma äitini oli työssäkäyvä ja silti hyysäsi kaiken puolestani. Elin käsityksessä että mitään en voi itse tehdä enkä pärjää enkä osaa,maailma on täynnä vaaroja. Ehkä enemmän siis persoonakysymys..

  • ylös 31
  • alas 0
Vierailija

Äitini on jäänyt (koulutustaan vastaavan) työelämän ulkopuolelle, koska oli niin monta vuotta hoitamassa meitä lapsia kotona. Nykyään erittäin pienipalkkaisessa pskaduunissa, voivottelee pientä palkkaa jatkuvasti ja sitä, kuinka kuitenkin on hyvä koulutus. Arvostan sitä, että hän piti meistä niin hyvää huolta, mutta koemme sisarusten kanssa näin aikuisina huonoa omaa tuntoa tilanteesta, sillä meidänhän takia hän jäi kotiin. Tosin, jokainen tekee omat valintansa, se ei lapsena minun valintani ollut.

Mielestäni äitin olisi kannattanut laitta meidät hoitoon (tai mennä lasten välissä edes omiin töihinsä), ettei nyt harmittaisi paska palkka ja työ.

Itse en aio toimia samoin tässä mielessä.

  • ylös 23
  • alas 2
Vierailija

Jos kotiäitiys on vain tapa peitellä haluttomuuttaan/kyvyttömyyttään palkkatöihin, niin silloin se luo kyllä pahimman laatuisia mammazilloja. Koska siitä tulee tapa todistella itseään. Vrt. "ammattina kotiäiti" facebookissa...

  • ylös 23
  • alas 1
Vierailija

+ kiireettömät aamut
+ tuttu ja turvallinen hoitaja

- olisin varmasti viihtynyt hoidossa, siellä olisi ollut paljon lapsia ja enemmän aktiviteetteja
- sosiaalisena lapsena olisin halunnut leikkiä enemmän muidenkin kanssa
- äidin pienet tulot ja työelämän ulkopuolelle jääminen
- äiti olisi varmaan jaksanut touhuta kanssamme paremmin jos ei olisi ollut meidän kanssa ihan 24/7
- äiti olisi mielestäni tarvinnut enemmän kontaktia aikuisiin, työkaverit olisi ollut hyvä juttu
- jos äiti olisi ollut töissä, isäkin olisi joutunut osallistumaan lasten ja kodin hoitamiseen

  • ylös 23
  • alas 1

Positiivista rauhallisuus ja turvallisuus.

Negatiivista arkuuden ja heikon itseluottamuksen malli nyky-yhteiskunnan haasteisiin nähden.

En tiedä, johtuvatko negatiiviset taipumukset kotiäitiydestä, mutta ainakin koen sen vahvistaneen näitä huonoja taipumuksia tai pikemminkin voisi sanoa, että kotiäitiys ei antanut mallia rohkeasta, itseluottamuksella haasteisiin tarttuvasta naiseudesta.

Työssäkäyvien äitien kasvattamat kaverini olivat koulussa ja opiskellessa paljon rohkeampia ja suorittavampia.

Toisaalta varmuudellahan mitään ei voi tietää... Ehkä minusta olisi tullut vielä arempi, jos minut olisi alle kouluikäisenä sysätty laitokseen arkipäiviksi?

Uskon että lapsi oppii kasvattajiltaan periaatteiden, ojentamisen ja sääntöjen kautta, mutta vielä enemmän mallioppimisen kautta, eli omaksuu vanhempien suhtautumistapoja ja käyttäytymistä.

  • ylös 10
  • alas 1

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla