miksi suurperheellisiä arvostellaan niin paljon?
Kommentit (26)
Suomi ei todellakaan ole ylikansoitettu eikä edes koko maailma. Kyllä maailmassa raha ja ruoka riittää, ne vaan jakautuu epätasaisesti.
Ja miksi luulet, että ihmiset rahan takia lisääntyisivät? Raskaus on yhdynnän luonnollinen seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tässä ylikansoitetussa maailmassa haittaa....
Lapsilisät pois 3:n lapsen jälkeen, verovaroin ei tarvis lisääntymistä tukea.
Niin että Suomi ja suomalaiset pois maailmasta.
Kateus. Oma elämä tyhjää ja tylsää. Oletus että suurissa perheissä vanhemmat tai toinen heistä loisii verovaroilla kotona vaikka enemmistössä kumpikin vanhempi käy töissä ja elättää perheen itse. Lapsilisät on vain pieni osa tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Kateus. Oma elämä tyhjää ja tylsää. Oletus että suurissa perheissä vanhemmat tai toinen heistä loisii verovaroilla kotona vaikka enemmistössä kumpikin vanhempi käy töissä ja elättää perheen itse. Lapsilisät on vain pieni osa tuloja.
Ja vaikka toinen vanhemmista olisi kotona, ei hän siellä loisi vaan hoitaa perhettä.
Suurperheen lapsilisät harvoin ovat vain pieni osa tuloja ja erittäin harva suurperheellinen edes tulee toimeen ns. omillaan. Minua ei kiinnosta toisten lapsiluku muuten kuin silloin, kun kyseinen perhe tarvitsee jatkuvaa tukea tullakseen toimeen. Suurperhe kun saa enemmän tukea kuin esim. kahden lapsen perheet lasta kohden ja se nyt vain on fakta.
Esim. viisilapsinen perhe saa reilu 131 euroa/lapsi, kaksilapsinen perhe 96 euroa lapsi. Mitä luulette, mihin täsmälleen se isompi perhe tarvitsee lasta kohden 35 eroa enemmän varsinkin kun lasten varusteet on helppo kierrättää juuri parin lapsen jälkeen kunnolla (kahden lapsen kanssa sukupuolierot ja kokoerot voivat olla huomattavat)? Lisäksi kyseinen suurperhe saa lapsentehtailustaan valtiolta 705 euroa kustantaakseen lapsen hankkimisen kulut (äitiysavustus), kun kaksilapsinen saa vain 280 euroa ja edelleen yhden lapsen jälkeen niitä hankintoja on huomattavasti vähemmän.
Jos suurperheen vanhemmat päätyvät eroon, niin kuin valitettavan usein käy, niin yksinhuoltajakorotus on viisilapsiselle perheelle 240 euroa/kk lisää, kun se kaksilapsisella on alle 100 euroa/kk. Kun puhutaan siitä, että itse lapsemme elätämme, niin aika isolla panostuksella valtio siinä auttaa.
Entä sitten viiden lapsen äitiys- ja vanhempainrahat? VAikka kuinka olisi molemmat vanhemmat työelämässä, niin lähes viisi vuotta tuilla verrattuna kaksi vuotta tuilla on iso ero. Lisäksi päälle mahdolliset kotihoidontuet, kunnes nuorin on 3-vuotias ja hups keikkaa, kun niitä veroja ei olekaan maksettu 15 vuoteen ja valtio on ollut jatkuvana rahoittajana.
Kun vielä tutkimusten mukaan suurperheet ovat suhteessa useammin muidenkin tukien kuluttajia kuin pienperheet, niin ei kai ole ihme, että jotakin lapsetonta veronmaksajaa kismittää. Kyllä sitä moni venyy ymmärrykseltään vielä siihen, että jotkut haluavat lapsia ja että lapset ovat hyväksi yhteiskunnan tulevaisuudelle mutta kun niitä lapsia tehtaillaan valtion avustuksella oikein urakalla ja päälle väitetään, että ihan itse ne elätämme, niin saattaa ymmärrys alkaa olla vähissä.
Kohtuus kaikessa. Kun hankkii sen yhden tai kaksi lasta, saa olla vanhempi ja nauttia lapsiperhearjesta. Miksi se homma pitää moninkertaistaa? Onko kyse jostain ahneudesta vai riittämättömyyden tunteesta vai mistä? Moni suurperheläinen kun kuuluu näihin, jotka eivät edes mieti, kykeneekö elättämään vielä yhden lapsen.
Omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä huvittaa mutta Suomessa valtio tukee ja auttaa lapsiperheitä ja suurperheläisen sitten kahmivat sen ison osan. Esim. päivähoidot ovat heille usein ilmaisia, kun tulot jaetaan perheen lukumäärän mukaan, koulussa heille maksetaan retket ja leirikoulut, kun ei ole varaa maksaa viiden lapsen leirikouluja. Koko elämän oletetaan, että muut auttavat ja tukevat ja sitten vi elä ihmetellään, miksi asenteet ovat niin negatiivisia.
Mutta kun niitä lapsia ei hankita. Niitä tulee tai ei tule. Vaikka käyttäisi ehkäisyä, niin sekin voi pettää.
Minussa se herättää närää siksi, että suurperheiden lapset eivät kertakaikkiaan voi saada anstaitsemaansa läheisyyden ja rakkauden osoituksia vanhemmiltaan. Ei mitenkään voi tarjota kahden keskistä aikaa jokaisella lapselle päivässä, vaan vanhimmat sisaret sitten kaitsee nuorempia ja äiti perheen pienimpiä/vauvoja. Kireä ilmapiiri kaikuu koko naapurustossa, kun väsyneet vanhemmat huutavat paskaisille lapsilleen, jotka riehuvat pitkin pihoja, ja ne pihatkin ovat kuin kaatopaikkoja. Yleensä siihen päälle hankitaan vielä elukoita pyörimään. Ehkäisy voi pettää, mutta turha väittää että se petti sen seitsemän kertaa. Seuraavaksi kerjätään ilmaiseksi tabletteja teini-ikäisille, kun omat rahat ei riitä kun nuorimmalle täytyy vielä ostaa vaippoja ja kahdeksaskin tulossa.
Monesti suurperheiden äidit vielä luulevat rakastavansa lapsiaan enemmän, koska tekee niitä niin paljon, vaikka todellisuudessa tällainen ihminen ei rakasta kuin itseään ja sitä tunnetta, kun on raskaana ja kun saa hoitaa vauvaa. Parin vuoden ikäisenä sen lapsen voi sitten työntää muiden hoidettavaksi.
Itsekkäitä ovat nämä, jotka tekevät liikaa lapsia! Neljä on ihan maksimi, minkä määrän itse vielä ymmärrän. Kaksoset jos sattuu tulemaan kun neljättä tekee, niin ei tietty mahda mitään, mutta noin niinkuin yleensä.
Minulla on kaksi lasta. Tykkäisin enemmästäkin, mutta isoa laumaa en pystyisi elättämään. Enkä ymmärrä, miksi muiden pitäisi maksaa perheeni ylläpidosta vain, koska halusin paljon lapsia. Kahden kanssa selviäisin esim. leskenäkin. Toki työttömyyskin on mahdollista, mutta silloinkaan perheeni ei olisi niin kohtuuton taakka yhteiskunnalle. Eivät lisälapset ole ilmaisia.
Tässä taas yleistetään ja rankasti. On suurperheitä jotka hakee avustusta ja kuormittaa kunnan kassaa eri muodoissa mutta niin on pieniäkin perheitä. Suuria perheitä on myös omavaraisia ja suurituloisia ja vaikka ne saa hieman enemmän lapsilisää niin muuta tukea ei saa. Näiden lapset maksaa aikanaan veroja paljon enemmän kuin yhden ja kahden lapsen perheet tulee tuottamaan. Miten vanhemmille kompensoidaan se työ minkä he tekee yhteiskunnan hyväksi? Paljon enemmän he tekee työtä kuin lapsettomat tai pienperhelliset, kun käy töissä ja kasvattaa sen lisäksi uutta sukupolvea enemmän. Ja hevon kukkua ettei aikaa riitä. Ei ne lapset yhtä aikaa ole pieniä. Eri ikäisten kans tehdään eri asioita. Ei pienissäkään perheissä vanhemmilla sen enempää aikaa ole lasta kohti kun se täytetään harrastuksilla ja istutaan loppuaika töllön tai tabletin äärellä. Lapset kulkee pitkin katuja kun kotona on tylsää ja vain vanhemmat. Suuressa perheessä ei tarvihte etsiä ajankulua kun sitä on ihan olemisessa. Monta lasta tuo elämästä värikkään ja mielekästä tekemistä ja seuraa on koko ajan lapsilla ja aikuisilla. Kyllä ne on pienistä perheistä ne lapset jotka soittaa ovikelloa ja tunkee joka ikinen päivä kylään kun ei kotona ole ketään. Suurissa perheissä on monta leikkikaveria. Eikä lasten tarvihte vinkua yksinäisyyttä eikä sitten aikuisenakaan kun on siskoja ja veljiä. Ottaa huomioon sen että suuren perheen vanhemmat on olleet joskus lapsettomia ja pienen perheen vanhempia. Se on nähty millaista elämä on niin, tylsää ja mitään sanomatonta. Siksi lapsia on tehty monta kun on nähty miten he tuo hyvää. T. Viiden äiti joista jokainen on toivottu
Minusta jokainen voi valita lastensa lukumäärän, jos myös kantavat vastuunsa tästä suuremmasta laumasta. Toivon, että tulevaisuudessa lapsilisät porrastetaan alenevasti, mikä olisikin reiluinta, koska se ensimmäinen lapsi maksaa eniten. Samoin kolmannen lapsen jälkeen ei enää saisi senttiäkään seuraavista lapsista, päivähoidot täysillä hoitomaksuilla neljännestä alkaen, oli tulotaso mikä tahansa, ja vanhempainvapaat maksuttomiksi neljännestä alkaen. Enemmän tukia voisi kohdistaa näille pienperheille eikä suurperheille, jotka tekevät valinnan isommasta lapsimäärästä (vahinko voi tulla kaksi kertaa mutta ei sen enempää ja ehkäpä siitä holtittomasta käytöksestä voisi myös itse kantaa seuraukset tai antaa lapsi adoptioon).
Omilla rahoilla saa tehtä mitä huvitta - yhteiskunnan tuilla lisääntyminen on moraalitonta.
Ja kyllä: myös YH:ta 1 lapsella paheksutaan tästä . Luet vaikka palsta.
En varsinaisesti paheksu, mutta suuret perheet mietityttävät minua muutamasta syystä. Jos äiti on pitkään pois työelämästä, on hänen työllistymisensä vaikeaa. Samoin jos perheessä on monta pientä lasta, on tämä taakka myös vanhempien työpaikkojen muille työntekijöille, kun koko ajan pitää olla kotona sairaan lapsen kanssa. Työssäni opettajana olen huolissani suurperheiden erityislapsista, joiden tukemiseen vanhemmillä ei ole resursseja, ja jos taas muu perhe menee erityslapsen ehdoilla, kärsivät tästä muut lapset.
Suuren perheen hankkimisessa on myös se riski, että jos toiselle vanhemmista tapahtuu jotain, alenee kyky huolehtia lapsista merkittävästi. Välillä näkee lehdissä juttuja suurperheen äideistä, joiden mies on kuollut, sairastunut tai vaikka jättänyt perheen, ja aika haastavalta heidän elämänsä vaikuttaa. Lapsilukuun voi kuitenkin itse vaikuttaa, joten ihmettelen, miksi jotkut päätyvät sellaiseen lukuun, joka selkeästi lisää monenlaisten ongelmien riskiä.
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti paheksu, mutta suuret perheet mietityttävät minua muutamasta syystä. Jos äiti on pitkään pois työelämästä, on hänen työllistymisensä vaikeaa. Samoin jos perheessä on monta pientä lasta, on tämä taakka myös vanhempien työpaikkojen muille työntekijöille, kun koko ajan pitää olla kotona sairaan lapsen kanssa. Työssäni opettajana olen huolissani suurperheiden erityislapsista, joiden tukemiseen vanhemmillä ei ole resursseja, ja jos taas muu perhe menee erityslapsen ehdoilla, kärsivät tästä muut lapset.
Suuren perheen hankkimisessa on myös se riski, että jos toiselle vanhemmista tapahtuu jotain, alenee kyky huolehtia lapsista merkittävästi. Välillä näkee lehdissä juttuja suurperheen äideistä, joiden mies on kuollut, sairastunut tai vaikka jättänyt perheen, ja aika haastavalta heidän elämänsä vaikuttaa. Lapsilukuun voi kuitenkin itse vaikuttaa, joten ihmettelen, miksi jotkut päätyvät sellaiseen lukuun, joka selkeästi lisää monenlaisten ongelmien riskiä.
Elämässä ei voi minimoida kaikkeja riskejä. Myös sinulle ja puolisollesi voi tapahtua jotain, mikä vaikuttaa kykyynne huolehtia lapsistanne tai tekee sen mahdottomaksi. Toivottavasti näin ei käy, mutta se on yhtä todennäköistä teille kuin useamman lapsen vanhemmille.
Se, ettet ymmärrä toisin toimivia, kertoo ajattelukykysi pienuudesta. Ylhäältä päin annetut neuvot ainoastaan suututtavat, etenkin jos neuvoja on kahden lapsen vanhempi, joka heitä muutaman vuoden kaitsettuaan uskoo olevansa erinomainen ammattikasvattaja.
Oletan, että syynä on se, että ulkopuoliset hyvin pitkälti elättävät ne lapset.
Minulle tilanne on se ja sama.
Ainoa, mitä ihmettelin, oli juttu lapsiperheestä, jossa heitetään KYMMENEN paistinpannua roskiin vuoden aikana. Mielestäni perheen vanhemmille kannattaisi opettaa toisenlaisia kokkaamistapoja, esimerkiksi uunin käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei todellakaan ole ylikansoitettu eikä edes koko maailma. Kyllä maailmassa raha ja ruoka riittää, ne vaan jakautuu epätasaisesti.
Ja miksi luulet, että ihmiset rahan takia lisääntyisivät? Raskaus on yhdynnän luonnollinen seuraus.
Varmasti maailmassa raha ja ruoka riittää, mutta ei taida ihmisille riitää pelkkä raha ja ruoka. Ihmiset haluaa kuluttaa ja ne kulutustavarat on yleensä tehty luonnonvaroista. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisi niinkun länsimaissa, niin voisi olla aika pulassa piankin.
Suomenmittakaavassa suurperheet ei taida olla ongelma, mutta maailmanmittakaavassa, alkaa tilanne koputella jo ongelman ovea.
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen lapsilisät harvoin ovat vain pieni osa tuloja ja erittäin harva suurperheellinen edes tulee toimeen ns. omillaan. Minua ei kiinnosta toisten lapsiluku muuten kuin silloin, kun kyseinen perhe tarvitsee jatkuvaa tukea tullakseen toimeen. Suurperhe kun saa enemmän tukea kuin esim. kahden lapsen perheet lasta kohden ja se nyt vain on fakta.
Esim. viisilapsinen perhe saa reilu 131 euroa/lapsi, kaksilapsinen perhe 96 euroa lapsi. Mitä luulette, mihin täsmälleen se isompi perhe tarvitsee lasta kohden 35 eroa enemmän varsinkin kun lasten varusteet on helppo kierrättää juuri parin lapsen jälkeen kunnolla (kahden lapsen kanssa sukupuolierot ja kokoerot voivat olla huomattavat)? Lisäksi kyseinen suurperhe saa lapsentehtailustaan valtiolta 705 euroa kustantaakseen lapsen hankkimisen kulut (äitiysavustus), kun kaksilapsinen saa vain 280 euroa ja edelleen yhden lapsen jälkeen niitä hankintoja on huomattavasti vähemmän.
___Jos suurperheen vanhemmat päätyvät eroon, niin kuin valitettavan usein käy,___ niin yksinhuoltajakorotus on viisilapsiselle perheelle 240 euroa/kk lisää, kun se kaksilapsisella on alle 100 euroa/kk. Kun puhutaan siitä, että itse lapsemme elätämme, niin aika isolla panostuksella valtio siinä auttaa.
Entä sitten viiden lapsen äitiys- ja vanhempainrahat? VAikka kuinka olisi molemmat vanhemmat työelämässä, niin lähes viisi vuotta tuilla verrattuna kaksi vuotta tuilla on iso ero. Lisäksi päälle mahdolliset kotihoidontuet, kunnes nuorin on 3-vuotias ja hups keikkaa, kun niitä veroja ei olekaan maksettu 15 vuoteen ja valtio on ollut jatkuvana rahoittajana.
Kun vielä tutkimusten mukaan suurperheet ovat suhteessa useammin muidenkin tukien kuluttajia kuin pienperheet, niin ei kai ole ihme, että jotakin lapsetonta veronmaksajaa kismittää. Kyllä sitä moni venyy ymmärrykseltään vielä siihen, että jotkut haluavat lapsia ja että lapset ovat hyväksi yhteiskunnan tulevaisuudelle mutta kun niitä lapsia tehtaillaan valtion avustuksella oikein urakalla ja päälle väitetään, että ihan itse ne elätämme, niin saattaa ymmärrys alkaa olla vähissä.
Kohtuus kaikessa. Kun hankkii sen yhden tai kaksi lasta, saa olla vanhempi ja nauttia lapsiperhearjesta. Miksi se homma pitää moninkertaistaa? Onko kyse jostain ahneudesta vai riittämättömyyden tunteesta vai mistä? Moni suurperheläinen kun kuuluu näihin, jotka eivät edes mieti, kykeneekö elättämään vielä yhden lapsen.
Omilla rahoillaan saa toki tehdä mitä huvittaa mutta Suomessa valtio tukee ja auttaa lapsiperheitä ja suurperheläisen sitten kahmivat sen ison osan. Esim. päivähoidot ovat heille usein ilmaisia, kun tulot jaetaan perheen lukumäärän mukaan, koulussa heille maksetaan retket ja leirikoulut, kun ei ole varaa maksaa viiden lapsen leirikouluja. Koko elämän oletetaan, että muut auttavat ja tukevat ja sitten vi elä ihmetellään, miksi asenteet ovat niin negatiivisia.
Mihin tämä perustuu? Kysyn, kun mun kokemuksella suurperheet on niitä yhdessäpysyviä tai sitten suurperhe muodostuu uusperheestä, ja iso osa yhden tai kahden lapsen perheistä on eronneita.
Suomi kärsii lapsipulasta. kuolee enemmän kuin syntyy. Joten nyt sinne makuukammariin liikettä vällyjen väliin. Tarvitsemme uusia veronmaksajia ja toki myös haluamme säilyttää maamme pellavapäänä? Eiks je?.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Suurperheiden dissaaminen johtuu lyhytnäköisyydestä ja kyvyttömyydestä hahmottaa laajempia kokonaisuuksia. Tarvitaan yksi nelilapsinen perhe kustantamaan kahden velasiitin demografinen loisiminen.
Kyllä se tässä ylikansoitetussa maailmassa haittaa....
Lapsilisät pois 3:n lapsen jälkeen, verovaroin ei tarvis lisääntymistä tukea.