Kävin katsomassa siskoni vauvaa, enkä voinut kuin ihmetellä minkälaista sakkia sitä mahtukaan synnyttäneiden kirjoon!

Synnytin ja poistuin kotiin vauvan kanssa kuusi tuntia synnytyksen jälkeen, suoraan salista. Ei tarvinut kuunnella eikä katsella muiden touhuja. Suosittelen muillekin!

Ihan mahtavia, lisää näitä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen hengen huoneet ja koko suku vierailee on painajaista muille synnyttäjille. Miksi ap menit sinne synnärille, monessa paikassa pääsee vain isä tai isovanhemmat.

"Miksi menit"... Niitä synnäreitähän on joka kadunkulmassa, senkus vain valitsee

Ootko oikeesti noin hölmö ettet osaa lukea?

Vierailija kirjoitti:

Istuin siskon sängyn vieressä, useamman hengen huone ja joku blondi tappeli siinä hoitajan kanssa. Siskon mukaan siitä, että kyseinen nainen ravaa tupakalla/kahviossa ja tyrkyttää vauvaa hoitajille ...

tuli mieleen omat synnytykset 2001 ja 2008, molemmilla kerroilla oli melkoiset huonekaverit! Puhelinseksiä miehensä kanssa harrastanut, todella ylipainoinen sivukalju- nainen jäi mieleen samoin kuin mustalaisnainen, jonka luona ravasi koko suku!

Onko teille osunut sairaalassa omalaatuisia huonetovereita? .D

Kerran taisi olla joku lähes yhtä idiootti, kuin ketjun aloittaja. Onneksi pääsin omaan huoneeseen.

Olin niin kipeä molempien synnytysten jälkeen, että sain onneksi oman huoneen. Synnytys on kamalaa hommaa, kauheaa jos sen jälkeistä zombitilaa vielä huonekaverit kyttää ja arvostelee.

Hei ap, mikä kaupunki tai edes kunta? Pääsin eilen kotiin vauvan kanssa, oli neljän hengen huone ja yksi huonetoveriani v""a viljelevä blondi, joka yrittii vissiin kymmenen minuutin välein viedä vauvaa hoitajalle ja painella savuille!

Ite jouduin valitettavasti olemaan sekä ennen synnytystä että synnytyksen jälkeen eri osastoilla. Mulla oli kyllä ihan kivat huonetoverit sinänsä ja se ainoa joka ahdisti oli itse ihan hirveässä tilanteessa eikä vika ollut siis hänen, mutta purki omaa ahdistustaan ketjupuheluilla. Oma synnytys käynnistettiin ja samaan huoneeseen osui äiti jolla oli mennyt ihan kaikki pieleen synnytyksessä ja lapsi oli teholla melkein kuolleena. Kuuntelin sitten aamupäivästä iltakymmeneen sitä tarinaa jota kertoi puhelimessa ilmeisesti kaikille jotka vastasivat. Ymmärrän, että hän käsitteli traumaansa ja tiedän, ettei toisen puheluita saa kuunnella, mutta ei siinä oikein ollut muutakaan mahdollista. Itku silmässä ja pelko sydämessä oman synnytyksen takia sitten makasin siinä. Onneksi hiljeni edes yöksi.

Toinen erikoinen oli, ei huonetoveri sinänsä vaan se kun menin huoneemme vessaan. Siellä kellui kakka pöntössä, ei mitään muuta, ei paperia eikä mitään. Olen pohdiskellut jälkeenpäin että miksi ja miten. Ei pyyhi, ei edes pese persettään? Isomman lapsen vaipasta kipattu? Oli kyllä kooltaan iso pökäle... Nainen vaikutti ihan normaalilta.

Maailman sivu on kerrottu synnärijuttuja, vähän kuin miehet armeijajuttujaan, eikä ne aina sievää kuultaavaa ole.

Ei täällä kuitenkaan kukaan ole mistään peräpukamista huudellut, ja mitä sitten, normaali asia.

Mutta siitä en tykkää että kieli pitkällä halutaan kuulla juuri tietyn tyyppisten ihmisryhmien epäonnistumistarinoita, se on vain ilkeää ja mautonta. Pidetään keskustelu asiallisena....

N22

Maailman sivu on kerrottu synnärijuttuja, vähän kuin miehet armeijajuttujaan, eikä ne aina sievää kuultaavaa ole.

Ei täällä kuitenkaan kukaan ole mistään peräpukamista huudellut, ja mitä sitten, normaali asia.

Mutta siitä en tykkää että kieli pitkällä halutaan kuulla juuri tietyn tyyppisten ihmisryhmien epäonnistumistarinoita, se on vain ilkeää ja mautonta. Pidetään keskustelu asiallisena....

N22

Mulla oli suunnitellulla sektiolla synnyttänyt huonetoveri, joka pompotti kyllä tehokkaasti hoitsuja. Tiedän, että oli varmasti kipee, kun olin itekin epäonnistuneen alatiesynnytysyrityksen ja kiireellisen sektion jälkeen. Jotenkin tuli vaan vähän katkeruus, kun ite en oikein saanut mitään apua kun hoitsuilla piti kiirettä sen huonetoverin kanssa joka ei päässyt vessaan ilman kahta tukijaa. No, mutkin oli leikattu, olin ponnistanutkin useamman tunnin eli oli sekä haavakipu että perhanan jumissa olevat kropan lihakset ja "et sä voi olla noin kipee" oli kommentti, kun pyysin kipulääkettä oksentaessani kivusta. En meinannu siis saada edes niitä perus Panadoleja. En mä niin kipee voinu olla, mutta sen viereisen pedin nainen kyllä oli tarpeeksi kipee ihan vaan rauhassa pötkötellessään ja pyytäessään jotain vahvempaa?

V.2003 olin osastolla käynnistyksen vuoksi. Meitä oli neljä käynnistettävää siinä huoneessa, ja kaikilla muilla käynnistyi paitsi mulla vain kesti. En nukkunut ollenkaan kolmeen vuorokauteen.

Kun vauva syntyi, jouduin 4 hengen huoneeseen. Yksi oli jostain eksoottisemmasta maasta, ja hänellä oli sukua koko ajan paikalla, siis vierailuaikojen ulkopuolellakin. Mies pyöri siellä yölläkin. Kamalaa metakkaa.

Toinen nainen oli ranskalainen, puhui puhelimessa ihan koko ajan, päivät ja yöt. Ja huudatti vauvaansa. Meni esim. puoleksi tunniksi suihkuun ja vauvansa karjui siinä koko sen ajan.

Kolmatta naista en muista, päässä surisi jo sen verran.

V.2008 oli myös melkoinen metakka ja kalkatus. En synnytyksen jälkeen pystynyt nukkumaan siellä ollenkaan, joten pyysin lähtölupaa heti kun vauvan arvot saatiin todettua normaaleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ite jouduin valitettavasti olemaan sekä ennen synnytystä että synnytyksen jälkeen eri osastoilla. Mulla oli kyllä ihan kivat huonetoverit sinänsä ja se ainoa joka ahdisti oli itse ihan hirveässä tilanteessa eikä vika ollut siis hänen, mutta purki omaa ahdistustaan ketjupuheluilla. Oma synnytys käynnistettiin ja samaan huoneeseen osui äiti jolla oli mennyt ihan kaikki pieleen synnytyksessä ja lapsi oli teholla melkein kuolleena. Kuuntelin sitten aamupäivästä iltakymmeneen sitä tarinaa jota kertoi puhelimessa ilmeisesti kaikille jotka vastasivat. Ymmärrän, että hän käsitteli traumaansa ja tiedän, ettei toisen puheluita saa kuunnella, mutta ei siinä oikein ollut muutakaan mahdollista. Itku silmässä ja pelko sydämessä oman synnytyksen takia sitten makasin siinä. Onneksi hiljeni edes yöksi.

Toinen erikoinen oli, ei huonetoveri sinänsä vaan se kun menin huoneemme vessaan. Siellä kellui kakka pöntössä, ei mitään muuta, ei paperia eikä mitään. Olen pohdiskellut jälkeenpäin että miksi ja miten. Ei pyyhi, ei edes pese persettään? Isomman lapsen vaipasta kipattu? Oli kyllä kooltaan iso pökäle... Nainen vaikutti ihan normaalilta.

Ei tullut mieleen, että oli vetänyt ja paperit meni mutta kelluva kakka jäi?

Ensimmäisellä kerralla huonekavereista ei jäänyt mieleen mitään erityistä. Ihan normaalia porukkaa tuntuivat olevan. Toisella kerralla jouduin sairaalaan melkein heti puolivälin jälkeen ja ehdin olla monta viikkoa yhteisessä huoneessa saman kämppiksen kanssa. Meillä oli samanlaisia ongelmia, ja oli erittäin todennäköistä, että kumpikin synnyttää reilusti ennen laskettua aikaa. Ylipäätään kummallekin oli annettu erittäin huono ennuste lapsen selviytymisestä. Jotenkin heti alusta lähtien kävi ilmi, että meillä on tosi samanlainen huumorintaju, ja sehän auttoi todella paljon noin vaikeassa tilanteessa. Välillä itkettiin, mutta enemmän kuitenkin naurettiin. Myöhemmin vauvamme olivat teho-osastolla samassa huoneessa. Ja lopulta kumpikin sai viedä kotiin elävän vauvan.

Ei mitään omituista, mutta hieman epäkunnioittava oli aasialaissyntyinen äiti jonka 2 taaperoikäistä viettivät kaikki päivät Kättärillä. Ne oli ihan suoraan sanottuna päivähoidossa siellä. Isä haki ne illalla kotiin ja toi aamulla takaisin. Äiti oli synnyttänyt sektiolla eikä varmaan siitäkään syystä pystynyt/kyennyt tai halunnut rajata lapsia ollenkaan. Ne tytöt riehu siellä menemään ja aiheutti jopa vaaratilanteita koskien muita synnyttäneitä asiakkaita kohtaan. Ne myös sikaili ruokatilanteissa. Kaikille oli varattu se yksi ruoka per tilaisuus jonka kaikki tietenkin maksoi. Tämä aasialainen perhe söi siellä kuin ravintolassa, lapset otti mitä halusi eikä henkilökunta tehnyt asialle muuta kuin supatti toimistossa ja pyöritteli silmiään. 

Harmittaa vieläkin etten sanonut asiasta silloin vaikka suoraan sille isälle. Ei synnytyssairaalaa saa pitää päiväkotina.

Vierailija kirjoitti:

Monen hengen huoneet ja koko suku vierailee on painajaista muille synnyttäjille. Miksi ap menit sinne synnärille, monessa paikassa pääsee vain isä tai isovanhemmat.

Että mua ärsyttää sun kaltaiset pässit. Onko käynyt mielen vieressäkään, että tilanteita on erilaisia eikä kaikilla ola sitä miestä tukemassa? Mun siskon synnyttäessä minä olin ainoa lähiomainen. Mies kuoli raskausaikana ja vauvakin syntyi hätäsektiolla. Kun itse kävin päivittäin siskoni luona sairaalassa vauvan ollessa teholla ja siskoni ollessa osastolla henkisesti paskana mua ei henkilökohtaisesti kiinnostanut paheksuuko joku toinen äiti sitä, että olen vauvan täti enkä isä.

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä todella kyllä ihmettelee, minkälaiset ihmiset lisääntyy. Tilastollisestikin eniten sukuaan jatkaa ne, joilla on ihan liikaa tai liian vähän lepakoita tapulissa.

Tilastolliseti Suomessa eniten lisääntyvät korkeasti koulutetut. Heitäkö kuvasit?

Kymmenkunta lasta ja väitöskirja taitaa olla melko harvinainen yhdistelmä.

Mikset antanut esimerkiksi 20 lasta ja pari väitöskirjaa?

Kahden hengen huoneessa olin parinani nuorehko nainen, joka joko puhui lakkaamatta puhelimessa äitinsä kanssa ellei  äiti sitten istunut huoneessa. Äiti siis vietti huoneessa päivät pitkät, hyvä ettei jäänyt yöksi.

Huonekaveri kai luuli olevansa hotellissa ja piti hoitajia hotellin henkilökuntana. Hänelle piti tuoda ehdottomasti banaanijugurttia, muut jugurtit menivät vaihtoon. Kun vauvan kuva tipahti yöpöydältä lattialle, nainen painoi hälytyskelloa ja pyysi hoitajaa nostamaan kuvan! Aamulla ensi töikseen hän rullasi päähänsä papiljotit!

Nuorena ja juuri siitä johtuen tuli pari kerta eksyttyä synnyttämään.

Viihdyin vuorokauden , huonekaverit olleet ok kummallakin kerralla.

Niin, ja aikaa noista käynneistä 21 ja 14 vuotta!

Aikansa kutakin.

Terv N39

Onnea teille kaikille, joilla on kaikki vielä edessä😻

Huonekaverit? Mä pääsin synnytyksen jälkeen vauvani kanssa "parhaalle käytäväpaikalle" eli käytävän päähän sermin taakse. Vessa ja suihku oli käytävällä ja koska en uskaltanut jättää vauvaa tietenkään hetkeksikään käytävälle, niin köröteltiin sitten sängyn kanssa molempiin yhdessä. Ja tämä vuonna 2012.

-93 ja vierus toveri ihmetteli mulle miksi heistä tehtiin lasu?

Oli rehellisesti kertonut pilven poltostaan neuvolassa.

Mulle myös kertoi kaikki hyödyt mitä pilvestä saa verrattuna alkoholiin.

Haisi vahvasti hielle.

-00, perhehuone, oli tosi kiva että saatiin se.

-08, kolme naista samassa huoneessa, kaikki mukavia ja "harmittomia" tyyppejä.