Lue keskustelun säännöt.
No niin, näinköhän tämäkin parisuhde loppuu samalla tavalla kuin edellinen...
28.05.2017 |
Olo on tällä hetkellä jotenkin järkyttynyt. Olen ollut parisuhteessa kaksi vuotta, ja eilen mieheni nosti kissan pöydälle ja sanoi sen saman asian kuin ex-avopuolisonikin vuosia sitten. "Olet viime aikoina muuttunut kamalan äkkipikaiseksi". Se on totta. Olen luonteeltani sellainen, että stressaantuneena reagoin normaalia voimakkaammin pieniinkin ärsytyksen aiheisiin. En siis mitenkään mielipuolisen överisti, en huuda tai hauku, mutta saatan kivahtaa, siirtyä tekemään jotain muuta jne. Tällä hetkellä koen suurta painetta työelämässä, ja lisäksi yksityiselämässä vaivaa muutama ahdistava asia. En pysty olemaan oma iloinen itseni tällaisessa mielentilassa. Ja kauan siinä kestikin ennen kuin mieheni näki tämän puolen minussa, melkein sen kaksi vuotta.
Osasin kuitenkin odottaa tätä. Samoin kävi exän kanssa. Joskaan se suhde ei tarkalleen ottaen loppunut siihen asiaan, vaan siihen että ex lopulta petti. Halusi toki hetken päästä minut takaisin. Mutta olen tulkinnut hänen tyytymättömyytensä alkaneen minun pahantuulisuudestani. Ja olen kyllä realisti, ja tiedän ihmisen vievän usein samat ongelmat seuraavaan suhteeseen. Tietenkin luonteeni seuraa mukanani.
Jos tämä suhde alkaisi tämän asian takia hiipua, en yrittäisi väkisin pitää kiinni. Jos en kelpaa tällaisena, niin en voi asialle mitään. Tietenkin yritän parhaani, että olisin parempi ihminen, mutta vaikeaa itseään on kokonaan muuttaa. Lisäksi en usko, että tämä ominaisuuteni on mitenkään erityisen poikkeuksellinen, saati ammattiapua vaativa. On vain osa luonnettani, että stressaantuneena olen räjähdysherkempi kuin normaalisti. Jos samaan saumaan sattuu vaikka PMS, niin ymmärrän kyllä ettei miehellä hauskaakaan aina ole.
Olen vain surullinen, sillä tässä vaiheessa olin jo aika varma siitä, että tämä olisi se loppuelämän suhde. Olen yli 30-vuotias, joten perhekin pitäisi periaatteessa perustaa tämän miehen kanssa. Jos ero tulee, niin saatan jäädä vapaaehtoisesti sinkuksi siitä lähtien. Jollain lailla olen vähän loukkaantunutkin juuri nyt. Olen suurimman osan ajasta kiltti ja toiset huomioon ottava, mutta heikkoja hetkiäni käytetään minua vastaan. En tietenkään silti syytä miestä siitä että hän otti asian puheeksi. Niin kuuluukin tehdä. En vain tiedä miten jatkaa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikutat siltä, että puolustat käytöstäsi. Miksi sinulla olisi oikeus purkaa huonoa oloasi toisiin? Miksi selität, että tämä huono keinosi purkaa stressiä ja ahdistusta vihaan olisi jotenkin luonteessasi, se on opittu tapa/keino kun et ole oppinut parempia keinoja.
Puolustan vain siinä mielessä, että tiedän että ongelmani ei ole poikkeuksellisen vakava. Se ei tarkoita etten haluaisi muuttua paremmaksi ihmiseksi. Ja siinäkin mielessä puolustan, että jos joku täällä kirjoittaa että huutaminen ja raivoaminen ei ole normaalia, niin kerron että sellaista minä en koskaan tee. Olen stressaantuneena kireä kotonakin, ja tietenkin se vaikuttaa kodin ilmapiiriin eikä ole miehen mielestä mukavaa. Mutta en ole itselleni liian ankara, enkä edellytä itseltäni kaiken työstressin jättämistä töihin. En tule siihen pystymään.
ap
Jos et pidä sitä vakavana että ongelmasi tuhoaa parisuhteesi niin ok, se ei ole vakava.
Arveletko muuten että ainoastaan miehesi on ainoa joka kärsii yliampuvasta tiuskimisestasi. Oletko varma ettet tee sitä myös töissä ja muille ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodin pitäisi olla kaikissa parisuhteissa ja perheissä sellainen paikka,jossa ihminen tuntee olonsa turvalliseksi.Kylmä,negatiivinen,halveksuva ilmapiiri hajottaa ihmisen.Sinne kotiin ei enää halua mennä.Ap on hajottanut jo yhden ihmisen eikä ole oppinut mitään seuraavassa parisuhteessa.Sinun on parempi ap olla yksin.
Minusta näyttäisi siltä että ongelma ei ole äkkipikaisuudessa vaan stressinsietokyvyssä. Mikä se on joka työ- tai yksityiselämässä saa tunnelmat kireiksi? Voiko sille tehdä jotain? Ja voitko purkaa stressiäsi esim. lenkillä tai salilla puolisolle tiuskimisen sijaan? Itse ajattelisin stressaavassa työtilanteessa niin, että asiaa ei ainakaan helpota jos se haittaa parisuhdettakin.
Meillä on toiminut myös se että ei yritä piilottaa elämäänsä toisilta vaan esim. sanoo olevansa stressaantunut. Jos tiedät toimivasi väärin niin pyydä anteeksi ja kerro puolisollesi mistä käytöksesi johtuu.
Näytän myös voimakkaasti tunteeni niin hyvässä kuin "pahassa". Tärkeintä mielestäni on tuntea itsensä jotta osaa puolisolle kertoa näistä ominaisuuksistaan. Mieheni on hyvin pitkähermoinen ja rauhallinen itse ja alkuun oli hämmentynyt kun reagoin harmitukseen ja stressiin voimakkaasti. Koskaan hän ei ole moittinut minua siitä vaan antaa tilaa tai kysyy voiko helpottaa oloani jotenkin. Näin ollen olen oppinut kertomaan heti mikä painaa mieltä ettei tule väärinkäsityksiä. Mielestäni on outoa edes puhua erosta tämmöisen asian takia joka on ohimenevää, kaikilla on joskus stressiä. Kyllä hyvässä parisuhteessa haluaa parhaansa mukaan tukea ja ymmärtää toista vaikka itse ehkä toimisikin toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
"Pikku ongelma", johon AP:n suhteet aina kaatuu??
NOT.Tosiasiassa kyse on siitä, että AP muuttuu tyytymättömäksi, takakireäksi ilottomaksi tiuskijaksi, jota ärsyttää miehen käytös/teot, johon lopulta mies kyllästyy ja häipyy. Juu ei ongelmaa, kuten Ap sanoo. Vika on siinä, että on väärä mies!
No jaa, olen ollut kahdessa parisuhteessa elämäni aikana, ja molemmissa minulle on sanottu tästä asiasta. Yksikään parisuhde ei ole kaatunut suoraan tähän. Entinen mies petti (ja olisi halunnut sen jälkeen vielä takaisin yhteen), ja nykyinen mies ei ole jättänyt. En suostu ottamaan sitä leimaa että olisin iloton tiuskija, sillä en ole. Suurimman osan ajasta meillä menee hienosti. Joskus en vaan pysty pitämään negatiivisia tunteitani piilossa, ja pahimmillaan olen silloin kun työpaineet yhdistyvät esim. niihin PMS-oireisiin. Nuo ovat inhimillisiä asioita, mutta en silti halua että minulle joudutaan niistä huomauttamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai Ap hajottanut parisuhteen? Häntä petettiin ja siksi parisuhde loppui. Ap on nyt epävarma, voiko luottaa mieheensä ja syyllistää defenssimekanismina itseään. Kaikilla on kiukkupäivänsä. Kuten on meillä kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pikku ongelma", johon AP:n suhteet aina kaatuu??
NOT.Tosiasiassa kyse on siitä, että AP muuttuu tyytymättömäksi, takakireäksi ilottomaksi tiuskijaksi, jota ärsyttää miehen käytös/teot, johon lopulta mies kyllästyy ja häipyy. Juu ei ongelmaa, kuten Ap sanoo. Vika on siinä, että on väärä mies!
No jaa, olen ollut kahdessa parisuhteessa elämäni aikana, ja molemmissa minulle on sanottu tästä asiasta. Yksikään parisuhde ei ole kaatunut suoraan tähän. Entinen mies petti (ja olisi halunnut sen jälkeen vielä takaisin yhteen), ja nykyinen mies ei ole jättänyt. En suostu ottamaan sitä leimaa että olisin iloton tiuskija, sillä en ole. Suurimman osan ajasta meillä menee hienosti. Joskus en vaan pysty pitämään negatiivisia tunteitani piilossa, ja pahimmillaan olen silloin kun työpaineet yhdistyvät esim. niihin PMS-oireisiin. Nuo ovat inhimillisiä asioita, mutta en silti halua että minulle joudutaan niistä huomauttamaan.
ap
Jos sulla ei ole ongelmaa asiasta, miksi teit aloitteen tästä asiasta tänne palstalle. Nyt näyttää, että yllä olevan mukaisesti sulla ei olekaan enää mitään ongelmaa. Aloituksestasi saa ihan eri kuvan, mutta muissa viesteissäsi ongelma onkin hyvin pieni tai mitätön. Hyvä Case closed!
Ps tyypillistä on AV ongelmien ratkomista. Ensin purkaudutaan esim väkivaltaisesta puolisosta ja kun muut kertovat miksi pitäisi jättää ko kumppani, alkaa hirveä kumppanin puolustelu, ja itseasiassa kumppani onkin mitä ihanin, mitä nyt jos joskus kännissä vähän hermostuu. Sama kaava toistuu aina. Älä kysy neuvoa, jos et niitä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pikku ongelma", johon AP:n suhteet aina kaatuu??
NOT.Tosiasiassa kyse on siitä, että AP muuttuu tyytymättömäksi, takakireäksi ilottomaksi tiuskijaksi, jota ärsyttää miehen käytös/teot, johon lopulta mies kyllästyy ja häipyy. Juu ei ongelmaa, kuten Ap sanoo. Vika on siinä, että on väärä mies!
No jaa, olen ollut kahdessa parisuhteessa elämäni aikana, ja molemmissa minulle on sanottu tästä asiasta. Yksikään parisuhde ei ole kaatunut suoraan tähän. Entinen mies petti (ja olisi halunnut sen jälkeen vielä takaisin yhteen), ja nykyinen mies ei ole jättänyt. En suostu ottamaan sitä leimaa että olisin iloton tiuskija, sillä en ole. Suurimman osan ajasta meillä menee hienosti. Joskus en vaan pysty pitämään negatiivisia tunteitani piilossa, ja pahimmillaan olen silloin kun työpaineet yhdistyvät esim. niihin PMS-oireisiin. Nuo ovat inhimillisiä asioita, mutta en silti halua että minulle joudutaan niistä huomauttamaan.
ap
Jos sulla ei ole ongelmaa asiasta, miksi teit aloitteen tästä asiasta tänne palstalle. Nyt näyttää, että yllä olevan mukaisesti sulla ei olekaan enää mitään ongelmaa. Aloituksestasi saa ihan eri kuvan, mutta muissa viesteissäsi ongelma onkin hyvin pieni tai mitätön. Hyvä Case closed!
Ps tyypillistä on AV ongelmien ratkomista. Ensin purkaudutaan esim väkivaltaisesta puolisosta ja kun muut kertovat miksi pitäisi jättää ko kumppani, alkaa hirveä kumppanin puolustelu, ja itseasiassa kumppani onkin mitä ihanin, mitä nyt jos joskus kännissä vähän hermostuu. Sama kaava toistuu aina. Älä kysy neuvoa, jos et niitä halua.
Ketjun otsikon kirjoitin huonosti, se ei kuvaa asiaa ihan oikein. Ymmärsin tässä itsekin vasta ketjun edetessä, millainen ongelmani oikeasti on. Ketju meni joka tapauksessa vähän pilalle siitä, että niin moni käsitti minun huutavan raivopäisenä kotona, miten asia siis ei todellakaan ole! Selitin varmaan itse huonosti. Mutta totta kai puolustelen, jos minun luullaan olevan paljon kamalampi kuin olen!
ap
Tuota, jos mies nostaa kissan pöydälle, eli haluaa puhua häntä vaivaavasta asiasta, niin miksi ap ajattelee että = parisuhde on kariutumassa? Eikös joka ikisessä parisuhteessa käydä näitä keskusteluja? Kerrot että ex-mies sanoi samasta asiasta, mutta kuitenkin kerrot pariinkin otteeseen että eri ei johtunut tästä ja että mies olisi myöhemmin halunnut takaisin? Ei loogista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: kannattaa pitää myös muutosta mahdollisena.
Muutos voi kuitenkin tarkoittaa sitä että esimerkiksi suhteesi hajoaa, koska et ole enää samanlainen.
Mulle kävi näin kun eksä usutti terapiaan. Huomasin että kaikki ongelmat eivät johtuneetkaan minusta, ja ilmoitin eksälle että hänkin saisi tehdä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Liikaa vaadittu, suhde hajosi.
Kannattaa myös huomata että naisen ärtyisyys, viha ja aggressio on sellaista mitä moni ihminen ei vieläkään kestä - vaikka naiset ovat ihmisiä myös, ja ärtyisyys, viha ja aggressio kuuluvat ihmisen täyteen tunneskaalaan.
En tarkoita sitä että mikä tahansa toiminta olisi oikeutettua, mutta kylläkin nimenomaan sitä, että jos asiasta X johtuva ärtyisyys näkyy ihmisen toiminnassa aivan muussa yhteydessä, niin miehen ollessa kyseessä tämä on normaalia, mutta naisen tunnustaessa moisen aletaan kyökistä heittelemään psykiatrisia diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen omana itsenäni iloinen, ystävällinen ja kiltti. Pahan siitepölyallergian (ja allergialääkkeiden) takia en saa nukuttua, päätä särkee ihan kamalasti koko ajan ja sitten muut allergiaoireet. Olen todella äkkipikainen nyt, sanon siis näitä "häivy!" -tyylisiä juttuja. En huuda tai ole väkivaltainen. Tätä kestää joku kaksi kuukautta vuodessa. Olen siis 70 % silloinkin normaali, mutta 30 % ajasta inhottava.
Löysin kaksi vuotta sitten nykyisen mieheni. Viime kevään hän tuki minua, sama on jatkunut nyt. Hän sanoi, kun sanoin olevani ihan kamala, että se on vain elämää. Jokaisella on hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Hän ihan oikeasti ymmärtää ja jaksaa rakastaa. Setäni kuollessa hän jaksoi tukea minua, kun itkin kuukauden verran. Ei valittanut, oli vain läsnä ja kuunteli minua.
En tullut leuhkimaan, tulin vain kertomaan, että jos on kovat työpaineet, rakastava kumppani seisoo tukena. Sinä ansaitset samanlaisen miehen kuin minä.
Ei tuollainen häivy! -huutelu ole silti mitään normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota, jos mies nostaa kissan pöydälle, eli haluaa puhua häntä vaivaavasta asiasta, niin miksi ap ajattelee että = parisuhde on kariutumassa? Eikös joka ikisessä parisuhteessa käydä näitä keskusteluja? Kerrot että ex-mies sanoi samasta asiasta, mutta kuitenkin kerrot pariinkin otteeseen että eri ei johtunut tästä ja että mies olisi myöhemmin halunnut takaisin? Ei loogista ollenkaan.
Olen kai vaan pettynyt itseeni että myös tässä suhteessa asiasta tuli puheenaihe. Näiden kahden vuoden aikana olin ehkä jo ajatellut, ettei sellaista ongelmaa tulisi. Ehkä ylireagoin nyt siihen, eihän mies ole minua jättämässä, mutta pettymys itseeni oli se tunne joka päällimmäiseksi jäi.
Kyllä, entisessä suhteessa puhuttiin samasta asiasta. Ero kuitenkin tuli silloin, kun mies petti. Myöhemmin kinui takaisin. Ei siinä minusta ole mitään epäloogista?
ap
Vierailija kirjoitti:
Höpö löpö. Älkää nyt kaikki syyllistäkö ja ylireagoiko. Ap:n käytös on ihan normaalia. Jos vaikka kivahtaa, kun pyykit on jätetty märkänä koneeseen. Hän ei huuda eikä hauku. Uskon että moni täälläkin päivittelevä on joskus korottanut ääntä. Ei tässä nyt psykiatria tarvita. Ap, hyväksy vaan itsesi sellaisena kuin olet. Jos miehesi lähtee, olette niin erilaisia, että luonteenne eivät ole sopivat toisillenne. Tosin en edes usko, että olisi tämän vuoksi jättämässä.
Mistä päättelit nyt ettei AP huuda tai hauku? On aika eri asia olla äkkipikainen ja räjähtävä kuin sanoa asiallisesti koneisiin jääneistä pyykeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota, jos mies nostaa kissan pöydälle, eli haluaa puhua häntä vaivaavasta asiasta, niin miksi ap ajattelee että = parisuhde on kariutumassa? Eikös joka ikisessä parisuhteessa käydä näitä keskusteluja? Kerrot että ex-mies sanoi samasta asiasta, mutta kuitenkin kerrot pariinkin otteeseen että eri ei johtunut tästä ja että mies olisi myöhemmin halunnut takaisin? Ei loogista ollenkaan.
Olen kai vaan pettynyt itseeni että myös tässä suhteessa asiasta tuli puheenaihe. Näiden kahden vuoden aikana olin ehkä jo ajatellut, ettei sellaista ongelmaa tulisi. Ehkä ylireagoin nyt siihen, eihän mies ole minua jättämässä, mutta pettymys itseeni oli se tunne joka päällimmäiseksi jäi.
Kyllä, entisessä suhteessa puhuttiin samasta asiasta. Ero kuitenkin tuli silloin, kun mies petti. Myöhemmin kinui takaisin. Ei siinä minusta ole mitään epäloogista?
ap
Epäloogista siis se, kun aluksi annat ymmärtää että edellinenkin parisuhde olisi kaatunut samaan ongelmaan joten niin varmaan tälle nykyisellekin tulee käymään - ja sitten kerrotko että edellisen parisuhteen päättymisen syyt oli jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö löpö. Älkää nyt kaikki syyllistäkö ja ylireagoiko. Ap:n käytös on ihan normaalia. Jos vaikka kivahtaa, kun pyykit on jätetty märkänä koneeseen. Hän ei huuda eikä hauku. Uskon että moni täälläkin päivittelevä on joskus korottanut ääntä. Ei tässä nyt psykiatria tarvita. Ap, hyväksy vaan itsesi sellaisena kuin olet. Jos miehesi lähtee, olette niin erilaisia, että luonteenne eivät ole sopivat toisillenne. Tosin en edes usko, että olisi tämän vuoksi jättämässä.
Mistä päättelit nyt ettei AP huuda tai hauku? On aika eri asia olla äkkipikainen ja räjähtävä kuin sanoa asiallisesti koneisiin jääneistä pyykeistä.
Koska ap:n ekassa postissa sanottiin niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen omana itsenäni iloinen, ystävällinen ja kiltti. Pahan siitepölyallergian (ja allergialääkkeiden) takia en saa nukuttua, päätä särkee ihan kamalasti koko ajan ja sitten muut allergiaoireet. Olen todella äkkipikainen nyt, sanon siis näitä "häivy!" -tyylisiä juttuja. En huuda tai ole väkivaltainen. Tätä kestää joku kaksi kuukautta vuodessa. Olen siis 70 % silloinkin normaali, mutta 30 % ajasta inhottava.
Löysin kaksi vuotta sitten nykyisen mieheni. Viime kevään hän tuki minua, sama on jatkunut nyt. Hän sanoi, kun sanoin olevani ihan kamala, että se on vain elämää. Jokaisella on hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Hän ihan oikeasti ymmärtää ja jaksaa rakastaa. Setäni kuollessa hän jaksoi tukea minua, kun itkin kuukauden verran. Ei valittanut, oli vain läsnä ja kuunteli minua.
En tullut leuhkimaan, tulin vain kertomaan, että jos on kovat työpaineet, rakastava kumppani seisoo tukena. Sinä ansaitset samanlaisen miehen kuin minä.
Ei tuollainen häivy! -huutelu ole silti mitään normaalia käytöstä.
No ei todellakaan!
Hämmästyttävän monet pariskunnat puhuvat toisilleen käsittämättömän rumasti. Alkeellisimmatkin käytöstavat puuttuvat. Itse en koskaan haluaisi puolisoltani kuulla haistatteluja tai häivyttelyjä. Enkä koskaan niitä toiselle sano. Edes vihaisena tai riitelyn yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota, jos mies nostaa kissan pöydälle, eli haluaa puhua häntä vaivaavasta asiasta, niin miksi ap ajattelee että = parisuhde on kariutumassa? Eikös joka ikisessä parisuhteessa käydä näitä keskusteluja? Kerrot että ex-mies sanoi samasta asiasta, mutta kuitenkin kerrot pariinkin otteeseen että eri ei johtunut tästä ja että mies olisi myöhemmin halunnut takaisin? Ei loogista ollenkaan.
Olen kai vaan pettynyt itseeni että myös tässä suhteessa asiasta tuli puheenaihe. Näiden kahden vuoden aikana olin ehkä jo ajatellut, ettei sellaista ongelmaa tulisi. Ehkä ylireagoin nyt siihen, eihän mies ole minua jättämässä, mutta pettymys itseeni oli se tunne joka päällimmäiseksi jäi.
Kyllä, entisessä suhteessa puhuttiin samasta asiasta. Ero kuitenkin tuli silloin, kun mies petti. Myöhemmin kinui takaisin. Ei siinä minusta ole mitään epäloogista?
ap
Epäloogista siis se, kun aluksi annat ymmärtää että edellinenkin parisuhde olisi kaatunut samaan ongelmaan joten niin varmaan tälle nykyisellekin tulee käymään - ja sitten kerrotko että edellisen parisuhteen päättymisen syyt oli jossain muualla.
Juu, myönsin jo tuolla aiemmin että otsikoin keskustelun huonosti. Ja selitin vielä sitä ennen että itse tulkitsen edellisen suhteen ongelmallisen vaiheen alkaneen siitä, kun mies asiasta huomautti. Suhde kuitenkin loppui pettämiseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö löpö. Älkää nyt kaikki syyllistäkö ja ylireagoiko. Ap:n käytös on ihan normaalia. Jos vaikka kivahtaa, kun pyykit on jätetty märkänä koneeseen. Hän ei huuda eikä hauku. Uskon että moni täälläkin päivittelevä on joskus korottanut ääntä. Ei tässä nyt psykiatria tarvita. Ap, hyväksy vaan itsesi sellaisena kuin olet. Jos miehesi lähtee, olette niin erilaisia, että luonteenne eivät ole sopivat toisillenne. Tosin en edes usko, että olisi tämän vuoksi jättämässä.
Mistä päättelit nyt ettei AP huuda tai hauku? On aika eri asia olla äkkipikainen ja räjähtävä kuin sanoa asiallisesti koneisiin jääneistä pyykeistä.
Koska ap:n ekassa postissa sanottiin niin?
Tulen vielä vahvistamaan että minä tosiaan en huuda, hauku tai rähjää. Normaalisti esim. niiden pyykkien jäädessä koneeseen saatan olla jopa huvittunut ja lyödä leikiksi, tai sitten hoidan homman vaan itse. Stressaantuneena voin kyllä tiuskaista. Tätä on siis sattunut enemmän ja enemmän, kun paineet töissä ovat kovat, ja on muitakin ahdistavia asioita elämässä. Sellaisia, joihin ei itse voi vaikuttaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota, jos mies nostaa kissan pöydälle, eli haluaa puhua häntä vaivaavasta asiasta, niin miksi ap ajattelee että = parisuhde on kariutumassa? Eikös joka ikisessä parisuhteessa käydä näitä keskusteluja? Kerrot että ex-mies sanoi samasta asiasta, mutta kuitenkin kerrot pariinkin otteeseen että eri ei johtunut tästä ja että mies olisi myöhemmin halunnut takaisin? Ei loogista ollenkaan.
Olen kai vaan pettynyt itseeni että myös tässä suhteessa asiasta tuli puheenaihe. Näiden kahden vuoden aikana olin ehkä jo ajatellut, ettei sellaista ongelmaa tulisi. Ehkä ylireagoin nyt siihen, eihän mies ole minua jättämässä, mutta pettymys itseeni oli se tunne joka päällimmäiseksi jäi.
Kyllä, entisessä suhteessa puhuttiin samasta asiasta. Ero kuitenkin tuli silloin, kun mies petti. Myöhemmin kinui takaisin. Ei siinä minusta ole mitään epäloogista?
ap
Epäloogista siis se, kun aluksi annat ymmärtää että edellinenkin parisuhde olisi kaatunut samaan ongelmaan joten niin varmaan tälle nykyisellekin tulee käymään - ja sitten kerrotko että edellisen parisuhteen päättymisen syyt oli jossain muualla.
Juu, myönsin jo tuolla aiemmin että otsikoin keskustelun huonosti. Ja selitin vielä sitä ennen että itse tulkitsen edellisen suhteen ongelmallisen vaiheen alkaneen siitä, kun mies asiasta huomautti. Suhde kuitenkin loppui pettämiseen.
ap
Eli mies petti,koska keskustelujen jälkeen et ollut osannut muuttaa asioita niin,että kummallakin olisi ollut hyvä olla? Niin kuin jo yhteen aikaisempaan viestiin laitoin,koti on oltava lämmin ja turvallinen paikka.Ei puoliso kestä jatkuvaa naputusta asioista.Asiat voidaan keskustella järkevästi ilman vähättelyä.
"Pikku ongelma", johon AP:n suhteet aina kaatuu??
NOT.
Tosiasiassa kyse on siitä, että AP muuttuu tyytymättömäksi, takakireäksi ilottomaksi tiuskijaksi, jota ärsyttää miehen käytös/teot, johon lopulta mies kyllästyy ja häipyy. Juu ei ongelmaa, kuten Ap sanoo. Vika on siinä, että on väärä mies!