Lue keskustelun säännöt.
No niin, näinköhän tämäkin parisuhde loppuu samalla tavalla kuin edellinen...
28.05.2017 |
Olo on tällä hetkellä jotenkin järkyttynyt. Olen ollut parisuhteessa kaksi vuotta, ja eilen mieheni nosti kissan pöydälle ja sanoi sen saman asian kuin ex-avopuolisonikin vuosia sitten. "Olet viime aikoina muuttunut kamalan äkkipikaiseksi". Se on totta. Olen luonteeltani sellainen, että stressaantuneena reagoin normaalia voimakkaammin pieniinkin ärsytyksen aiheisiin. En siis mitenkään mielipuolisen överisti, en huuda tai hauku, mutta saatan kivahtaa, siirtyä tekemään jotain muuta jne. Tällä hetkellä koen suurta painetta työelämässä, ja lisäksi yksityiselämässä vaivaa muutama ahdistava asia. En pysty olemaan oma iloinen itseni tällaisessa mielentilassa. Ja kauan siinä kestikin ennen kuin mieheni näki tämän puolen minussa, melkein sen kaksi vuotta.
Osasin kuitenkin odottaa tätä. Samoin kävi exän kanssa. Joskaan se suhde ei tarkalleen ottaen loppunut siihen asiaan, vaan siihen että ex lopulta petti. Halusi toki hetken päästä minut takaisin. Mutta olen tulkinnut hänen tyytymättömyytensä alkaneen minun pahantuulisuudestani. Ja olen kyllä realisti, ja tiedän ihmisen vievän usein samat ongelmat seuraavaan suhteeseen. Tietenkin luonteeni seuraa mukanani.
Jos tämä suhde alkaisi tämän asian takia hiipua, en yrittäisi väkisin pitää kiinni. Jos en kelpaa tällaisena, niin en voi asialle mitään. Tietenkin yritän parhaani, että olisin parempi ihminen, mutta vaikeaa itseään on kokonaan muuttaa. Lisäksi en usko, että tämä ominaisuuteni on mitenkään erityisen poikkeuksellinen, saati ammattiapua vaativa. On vain osa luonnettani, että stressaantuneena olen räjähdysherkempi kuin normaalisti. Jos samaan saumaan sattuu vaikka PMS, niin ymmärrän kyllä ettei miehellä hauskaakaan aina ole.
Olen vain surullinen, sillä tässä vaiheessa olin jo aika varma siitä, että tämä olisi se loppuelämän suhde. Olen yli 30-vuotias, joten perhekin pitäisi periaatteessa perustaa tämän miehen kanssa. Jos ero tulee, niin saatan jäädä vapaaehtoisesti sinkuksi siitä lähtien. Jollain lailla olen vähän loukkaantunutkin juuri nyt. Olen suurimman osan ajasta kiltti ja toiset huomioon ottava, mutta heikkoja hetkiäni käytetään minua vastaan. En tietenkään silti syytä miestä siitä että hän otti asian puheeksi. Niin kuuluukin tehdä. En vain tiedä miten jatkaa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin että parisuhde ei ole niin mukavassa jamassa kuin haluat uskoa ja syytät itseäsi? Oletko ollut mukava ja mukautuva alkusuhteenne? Ja omat toiveesi ja persoonasi on jäänyt taka-alalle? Nyt oma itsesi puskee esiin ja se aiheuttaa riitaa miehen kanssa? Onko miehesi tukenasi vaikeuksissa vai iso lapsi lahkeessa? PMS on kiusallinen vaiva, mutta itselläni se ennemmin avaa silmät kaikelle ryönälle mistä pitää päästä eroon sen sijaan, että kaikki harmittaisi.
Uskon että suhteemme on hyvällä tolalla, mutta tässä vaiheessa viimeisetkin suhteen alkuajan kainostelut ja vaaleanpunaiset lasit ovat kaikonneet. Nyt olemme omia itsejämme toistemme edessä, ja minun kohdallani se tarkoittaa kuvailemiani asioita. Miehessä ei ole vikaa, hän on suuri tuki eikä taakka. Opin jo edellisessä suhteessani sen, etten halua tuntea jatkuvaa syyllisyyttä siitä millainen luonnostani olen, enkä siis tässäkään suhteessa aio koskaan mennä liian pitkälle itseni muuttamisen kanssa. En aio kokonaan kieltää itseltäni inhimillisiä reaktioita esim. työstressiin. Mutta en kuitenkaan hyväksy itseltäni käytöstä, joka on miestäni kohtaan aidosti epäreilua.
ap
Haluaisitko itse elää itsesi kanssa? Minusta sinä olet keksinyt itsellesi oikeuden olla tietynlainen ja käytät sitä aseena muita vastaan. Olet luonnostasi ilkeä ja äkkipikainen - asia OK - mutta miksi ihmeessä kenenkään pitäisi elää kanssasi? Ilman muuta saat valita reaktiosi, mutta ei ole kenenkään muun kuin oma syysi, että sinun kanssasi ei haluta olla. Toisen rakastaminen ei tarkoita sitä, että häntä saa kohdella miten tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sun miehen tulee saada parempi elämä.