Toivon salaa kaappijuopon mieheni sairastuvan pankreatiittiin pitkän (ja kostean) viikonlopun vuoksi...
Tiedän olevani kamala puoliso ajatellessani näin, mutta olen niin väsynyt miehen jokaviikonloppuiseen ryypiskelyyn. Mies siis juo käytännössä kaikki vapaansa. Hän aloittaa iltapäivällä/alkuillasta ja juo toisinaan jopa aamuyöhön asti. Arkena ei tietääkseni juo. Olen itkenyt, raivonnut, puhunut järkeä... Turhaan! Miehen suvussa runsas alkoholin käyttö normaalia, tosin itselleni tämä paljastui vasta, kun olimme olleet jo vuosia yhdessä. Suku siis asuu kaukana ja tapaamme harvoin. Tuolloin en ihmetellyt, että joka tapaamisella otettiin iltasella muutamat drinkit. Myöhemmin paljastui, että anoppi kävi huomaamatta hakemassa kaapista omia juomia. Päälle päin hänestäkään ei huomaisi miten paljon juo.
Ero on usein mielessä, mutta tällä hetkellä mahdoton toteuttaa (en aio tässä avata syitä enempää). Siksi toivoisin ,että mies kokisi herätyksen ja lopettaisi juopottelun.
Kommentit (6)
Höpö höpö. Raitistumista saa kaikessa rauhassa odottaa vaikka maailman tappiin. Niin ei tule tapahtumaan. Toisaalta, juopoille miehille löytyy aina ottajia. Kun (ex)-ystävättärenikin löysi juopponsa, niin tuumasi vain, että nyt hän tietää mitä on elämältä aina halunnut.
Odota talvea. Jäädytä pihamaa liukkaaksi ja hio hänen kengänpohjansa. Pyydä hakemaan ulkoa jotain (kun on kännissä). Kaatuu, ei pääse ylös, jäätyy hankeen.
Sellaista se joskus on kun on juoppo.
Mikset sä vaan yksinkertaisesti jätä sitä? Se juo ittensä kuoliaaki puolessa vuodessa.
Ihme akkoja jotka vaan kitisevät täällä kun eivät löydä itse sitä ulko-ovea!!!!!!
Alkoholia kutsutaan Kuningas Alkoholiksi, koska se sanelee riippuvaisen elämänkulun. Et voi kovinkaan paljon miehesi juomiselle. Mikään nalkutus ei auta, kutsuitpa sitä huolehtimiseksi tai järjen puhumiseksi tai miksi tahansa. Omiin tunteisiisi vetoaminenkaan ei auta. Ainoa, mikä auttaa, on riippuvaisen oma halu. Ja sitä halua ei ilmene ennen kuin alkoholisti itse tajuaa käyttävänsä kohtuuttomasti. Jos miehesi katsoo, että viikonlopun tissuttelu on asiallista, koska arkipäivät pärjää raittiina, sille ei mitään voi.
Muutamalla asialla voit kuitenkin vaikuttaa:
Et juo itse lainkaan. Joka kerta, kun itse otat vähänkin, annat miehellesi virikkeen avata pullon.
Et mahdollista juomista. Et anna rahaa, et huomioi ajankäytössäsi häntä (mikä muuten on vaikeaa) etkä suostu mihinkään pompotteluun. Et myöskään suostu salailemaan miehesi juomista, se on läheisriippuvuuden ydinaluetta.
Seurausten osoittaminen saattaa auttaa edes tilapäisesti. Onko sinulla lapsia? Ehkä se herättelee miestäsi, että ilmoitat poistuvasi lasten kanssa kotoa ja palaavasi vasta kun mies pystyy ottamaan vastuuta juomisestaan. Tämäkään ei ole helppo ratkaisu, koska sinulla/teillä pitää olla paikka, johon mennä. Älä siis uhkaa tällä ennen kuin voit sen todella myös toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset sä vaan yksinkertaisesti jätä sitä? Se juo ittensä kuoliaaki puolessa vuodessa.
Ihme akkoja jotka vaan kitisevät täällä kun eivät löydä itse sitä ulko-ovea!!!!!!
Tuskin juo itseään kuoliaaksi vuosikymmeniin. Kummasti anoppikin pärjäilee, vaikka eläkeikä kolkuttelee jo. Hyvät geenit....
Lapsella todettiin juuri eräs sairaus, joka vaatii kuntoutusta yms, joten ero juuri nyt olisi aivan liikaa. Lapsi menettäisi (eron ja muuton myötä) juuri myönnetyt tukitoimet ja kaveripiirinsä. On sanomattakin selvää ettei mies voi jäädä lähivanhemmaksi. Tosin tuskin mieskään tähän jäisi asumaan eron jälkeen.
ap
Antabusta salaa soppaan?