Miettiikö kukaan eoa ihan tosissaan! Apua!

Miksi vaimon pitäisi aina lähteä, jos haluaa eron? Eikö miestä voi vain lempata pihalle, varsinkin jos on sellainen mies kuin minulla, ettei juuri kotona viihdy? Minä ja lapset tarvitsemme asuntoa paljon enemmän kuin mies.

sellainen tilanne, että asutaan miehen suvun talossa, joten minä joudun lähtemään joka tapauksessa, jos ja kun ero tulee..vaikeata olla tällaisessa ihme välitilassa, kun ei vielä oikein varma tai on jo aika varma mutta ei uskalla!

Joka hemmetin viikonloppu mietin ja odotan maanantaita, että saan jotakin aikaiseksi, mutta sitten lopahtaa päättäväisyys. Inhoan itseäni, kun uskon miehen puheisiin muuttumisesta. Kyllä tämä on raastavaa. Meillä on tilanne siinä mielessä helpompi, että asumme vuokralla. Vuokrasopimus on kylläkin miehen nimissä, ja mies maksaa vuokran suoraan palkastaan, mutta ei kai sillä ole niin väliä. Sitten, kun ja jos saan jostakin itselleni puhtia, niin aion saada miehen lähtemään ja myös pysymään poissa. Sitä aikaa odotellessa minä kyllä kidun ja niin taitavat kärsiä lapsetkin. Kyllä ihailen oikein päättäväisiä ja aikaansaavia naisia, kun itse olen tällainen nössö.

mietin eroa oikeastaan joka toinen päivä. Onneksi asunto on minun, joten se on mies joka täältä lähtee. Olen kyllästynyt olemaan yksinhuoltajana parisuhteessa. Totaalisen vi***untunut.

meilläkin on 10v ja 8v lapset, jotka ovat eroa vastaan, poika enemmän kuin tyttö! Ja kuiteskin tää tilanne on aivan kauhea.

Onkohan kukaan koskaan katunut eroa?

ensin kehitin raivoa ja sitten ilmoitin ja odotin asuntoa. Uskomatonta mutta mies siitä alkoi ihan tosissaan yrittää ja meillä on nyt uusi kuherruskuukausi.

Ilmoittanut, että ero on tulossa, jolei asiat muutu. Ja yllätys, yllätys mikään ei muutu. Surullista! Ehkä mun on aika ottaa lapset ja antaa periksi!



ap

Lopulta päätin sitten erota,enkä ole päätöstäni koskaan katunut.

etten mä katuis. Mistä se voima ja uskallus eroamiseen?



ap