Lue keskustelun säännöt.
Teini uusperheessä - äitipuolen asema
27.05.2017 |
Miehen kanssa oltu vuosi yhdessä ja asunnon osto harkinnassa. Itse lapseton, miehellä aikuinen kotona asuva lapsi. Aiemmin olen lähinnä henkisesti pyöritellyt päätäni mielestäni liian avokätisestä ja lellivästä kasvatuksesta mutta toisaalta, onko minulla oikeus siihen mitenkään puuttua? Aiemmin ajattelin ettei asia tavallaan kuulu minulle vaikka olemme tietysti jutelleet kasvatuksesta tai pojan asioista ylipäätään. nyt kuitenkin aloin miettiä, että jokin asiassa minua vaivaa. En ymmärrä, että kun kuukausiraha loppuu niin annetaan baarissa käymiseen satoja euroja lisärahaa muutaman viikon ajaksi. Olen itse nykyään keskituloinen ja kouluttautunut. Poika pelaa, mikään ei kiinnosta ja vastaus kaikkeen en tiedä tai ehkä. Miestäkin ärsyttää mutta niin minuakin. Toisaalta ei pitäisi olla minun ongelma että pojan hurvitteluun uppoaa 500 e kuussa. Voisin jotenkin ymmärtää että jos poika opiskelisi, opinnot etenisi ym niin sellaista haluaisin itsekin tukea jos oma lapsi olisi. Tämä kuitenkin pelaa yöt, ei valmistunut lukiosta ja kehtaa vinkua lisää rahaa. Näen punaista, ei voi mitään. Miehen mielestä olen liian vaativa ja rahaa on pakko antaa. Tietysti perustarpeisiin vaikka aikuinen onkin mutta työntekokaan ei kiinnosta ja miksi kiinnostaisi kun ei ole tarvetta kiinnostaa kun rahaa tulee kun vähän ähkäisee. Mitään isänsä pyytämiä asioita ei tee vastineeksi. Minusta pojan täytyy ryhdistäytyä, ehdotin että antaa lisärahaa kun kohde tiedetään, poika kirjaisi menot ylös, niistä keskusteltaisiin ja jos einopiskele vaan pelkästään pelaa yöt niin rahahana tiukemmalle. Miehen mielestä se johtaisi kapinointiin. Varmaan totta mutta nykytilanne karhunpalvelus hänen tulevaisuudelleen.
Annanko olla? Jos kestän siis. En voi ymmärtää näin lepsua kasvatusta. Itse olen köyhästä taustasta ponnistellut ja olen todella raivona sisäisesti laiskasta teinistä. En siis tarkoita että teiniltä riistettäisiin kaikki raha, mutta hänelle ostettu mopot, autot ym ym vaikka mies ei ole varakas.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo kaikki ei haittaa ap:n miestä, niin mitä ihmettä ap valittaa? Miehen rahat on miehen rahoja, ei ap:n.
Toivottavasti mies ymmärtää edes teettää avioehdon, lompakkoloinen on jo kytiksellä porsimisensa turvaamiseksi.
Pikkupossutkin on hyvä vieroittaa jossain vaiheessa, jotta heistä kasvaa itsenäisiä karjuja. Muuten voi isukin eläkkeelle jäänti ja tulojen raskas tippuminen tulla karuna yllätyksenä pikkupossulle, joka on tässä vaiheessa jo karju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioikäisen on täysin normaalia asua kotona ja ilmeisesti käy sitä lukiotakin. Lisäksi teinejä (vaikka olisi 18) on normaalia tukea rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lukioikäisen on täysin normaalia asua kotona ja ilmeisesti käy sitä lukiotakin. Lisäksi teinejä (vaikka olisi 18) on normaalia tukea rahallisesti.
20 v. joka ei ole saanut käytyä lukiota loppuun, pelaa yöt. Syrjäytyminen on jo kovaa vauhtia aluillaan, jos ei mikään kiinnosta eikä saa hommia tehtyä.
Ja tämä on isän mielestä ok.
Vierailija kirjoitti:
Lukioikäisen on täysin normaalia asua kotona ja ilmeisesti käy sitä lukiotakin. Lisäksi teinejä (vaikka olisi 18) on normaalia tukea rahallisesti.
Ja on kesällä menossa töihin? Missä se ongelma oli, siinä, että mies käyttää rahansa mieluummin lapseen kuin heilaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi lapsi, ei sinun. Sinun mielestäsi lapsen tulee olla tietynlainen, vaikka et ole itse omaa lasta halunnut hankkia. Mikä oikeus sinulla silloin on puuttua miehen lapsen elämään?
Kyllä miehen kanssa haluamme omiakin lapsia. Ja mietinkin onko minulla ns oikeutta kommentoida pojan tilannetta. Hän kuitenkin asuu kanssamme joten mielestäni kyllä. Rahoitanhan minäkin välillisesti hänen elämistään. Minun on vaikea ymmärtää poikaa koska olen itse ollut pienestä pitäen aktiivinen ja pyrkinyt eteenpäin elämässäni. Ja päässytkään. Jos lapsi olisi oma, tuskin kukaan pitäisi kasvatusta järkevänä. Mies valittelee usein kun poika ei tee mitään ja on turhautunut. Ehdottamani keinot kuitenkin tyrmätään. Pojalla kuitenkin on siis omat vanhemmat minkä takia olen tähän saakka antanut olla. Nyt mieskin hermostunut enenevässä määrin kun koulu ei suju.
Miehelle ilmoitin että jos meille lapsia siunaantuu niin heillä tulee olemaan tiukka kuri. Se kuulemma sopii hyvin, vaikkakin epäilen että saattaisi lepsuilla selkäni takana. Ap
Miksi suunnittelet lasten hankkimista todistetusti huonon kasvattajan kanssa? Kai ymmärrät, että jäät loppujen lopuksi yksin vastuuseen? Ei se tiukka kuri onnistu, jos vain toinen vanhemmista kasvattaa, sinusta tulee itsestäsi vain perheen ainoa aikuinen, mikä lopulta tuhoaa parisuhteenkin.
Minulle on vasta yhdessä asuessa ja pojan mokatessa lukion alkanut valjeta miten lepsua kasvatus on. Kun poika kävi koulussaan minäkään tarkalleen tiennyt miten se sujui. Tai että se ei sujunut. Mies kuitenkin näkee ongelman tilanteessa ja olemme puhuneet asiasta paljon. Hän ei vaan tiedä kuinka hoitaa asia, täyttää pojan puolesta jatko-opintohakemuksia, hankkinut hänelle kesätyöt jne. Ongelma on että kun on kyselty esim kirjoituksista niin äiti tullut silmille että poika hoitaa itse ja emme saa kysellä asioista. Äiti siis ei vaadi mitään eikä liitonkin aikana tehnyt mitään, oli kai masentunut tai laiska. En tarkalleen tiedä. Mies hoiti poikaa mutta on lepsu. Nyt tulos paljastunut kaikessa karmeudessaan. Mies ei kuitenkaan missään nimessä ole tyytyväinen tilanteeseen. Ap
Ihan yhtä lailla se mies ei ole sitten liitonkaan aikana tehnyt mitään, kuulostaa kyllä nyt aika karmealta tilanteelta kaikkinensa. Toisaalta jälkikäteen syyttelystä ei ole mitään hyötyä enää tässä vaiheessa, jos poika on jo täysi-ikäinen. Unohtakaa nyt se äidin osuus kokonaan ja miettikää, mikä olisi pojalle parhaaksi juuri nyt ja mitä nimenomaan isän pitäisi tehdä. Todennäköisesti joudut itse aika kovaan paikkaan, jos lähdet mukaan, mutta et voi asua saman katon alla, jos tilanne jatkuu noin.
Kun edes vähän yritetään niin äiti asettuu puolustamaan poikaa ja haukkuu meitä miksi kyselty esim yo-juhlien järjestämisestä. En ymmärrä miten toivoo omalle lapselle elämänhallinnan kadottamista. Eräs tuttuni, eronnut mies, oli aikoinaan sitä mieltä että olin mielipiteiteni liian tiukka mutta kun 25v lapset pelaili edelleen kotona niin kummasti oli mieli muuttunut hänellä. Nyt oma mies samassa tilanteessa. Hankalaa. Kiukku / inho kohdistuu helposti minuun ja enemmän pyydän miestä esittämään vaatimuksia. Poika ei suostu mihinkään, edes lähtemään ulos syömään yhdessä. Minusta tätä voisi vaatia. Vai? Ap
Mutta se poika siis asuu isänsä kanssa? Miten nämä asiat päätyy äidin puolustettaviksi, valittaako poika hänelle? Jos poika asuu isänsä taloudessa, niin isällä on oikeus vaatia tiettyjä asioita. Äitipuolesta tulee helposti kaikkien sylkykuppi, jos isä ei ole riittävän vahva antaakseen ymmärtää, että vaatisi samoja asioita myös siinä tapauksessa, että naisystävää ei olisi kuvioissa ollenkaan. Valitettavasti monet ovat niin nössöjä, että tarvitsevat sen naisen siihen rajoja vetämään, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että nainen saa myös kaikki haukut niskaansa.
Poika tarvitsee vahvoja aikuisia ja on hyvä, että ap yrittää sellainen olla, mutta pitää myös sitten hyväksyä se, että asiat eivät välttämättä miksikään muutu, jos pojan omista vanhemmista ei ole yhteistyöhön. Harkitsisin tarkkaan uusien lasten tekemistä tuohon sotkuun.
Mies kysyi exältään juhlajärjestelyistä, en tiedä onko poika valittanut. Ilmeisesti koska siinä yhteydessä alkoi huuto miksi kyselty pojalta sitä ja tätä. Poika asuu meillä. Äitinsä mukaan poika hoitaa itse eikä saada yrittää puuttua mihinkään. Pojalla ei mitään rajoja. Saa kaiken mitä isä suinkin pystyy kustantamaan edes velaksi. Se paha äitipuoli olen sitten minä. Ap
Miksi on juhlat, jos ei valmistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee siis isänsä järjestämään työhön sukulaisten yritykseen. Poika ehdotti ettei kävisi lukiota loppuun eikä opinnot / työ sittenkään kiinnosta. Haluaisi lopettaa nekin. Häntä ei kiinnosta kuin pelit ja baarit. Miehelle oma lapsi on tietysti kiltti ja ihana eikä ymmärrä että poika kovaa vauhtia putoamassa yhteiskunnan ulkopuolelle ja äitinsä puolustelee. Hän ei kuitenkaan olemista maksa. Eikä se maksaminen ole ainoa tai tärkein asia vaan tilanne. Miehelle hän on edelleen teini, siitä tuo nimitys. Minä olen hyvin huolissani mutta myönnän että sadat eurot kuukaudessa viinaan ?) Ottaa päähän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi lapsi, ei sinun. Sinun mielestäsi lapsen tulee olla tietynlainen, vaikka et ole itse omaa lasta halunnut hankkia. Mikä oikeus sinulla silloin on puuttua miehen lapsen elämään?
Kyllä miehen kanssa haluamme omiakin lapsia. Ja mietinkin onko minulla ns oikeutta kommentoida pojan tilannetta. Hän kuitenkin asuu kanssamme joten mielestäni kyllä. Rahoitanhan minäkin välillisesti hänen elämistään. Minun on vaikea ymmärtää poikaa koska olen itse ollut pienestä pitäen aktiivinen ja pyrkinyt eteenpäin elämässäni. Ja päässytkään. Jos lapsi olisi oma, tuskin kukaan pitäisi kasvatusta järkevänä. Mies valittelee usein kun poika ei tee mitään ja on turhautunut. Ehdottamani keinot kuitenkin tyrmätään. Pojalla kuitenkin on siis omat vanhemmat minkä takia olen tähän saakka antanut olla. Nyt mieskin hermostunut enenevässä määrin kun koulu ei suju.
Miehelle ilmoitin että jos meille lapsia siunaantuu niin heillä tulee olemaan tiukka kuri. Se kuulemma sopii hyvin, vaikkakin epäilen että saattaisi lepsuilla selkäni takana. Ap
Miksi suunnittelet lasten hankkimista todistetusti huonon kasvattajan kanssa? Kai ymmärrät, että jäät loppujen lopuksi yksin vastuuseen? Ei se tiukka kuri onnistu, jos vain toinen vanhemmista kasvattaa, sinusta tulee itsestäsi vain perheen ainoa aikuinen, mikä lopulta tuhoaa parisuhteenkin.
Minulle on vasta yhdessä asuessa ja pojan mokatessa lukion alkanut valjeta miten lepsua kasvatus on. Kun poika kävi koulussaan minäkään tarkalleen tiennyt miten se sujui. Tai että se ei sujunut. Mies kuitenkin näkee ongelman tilanteessa ja olemme puhuneet asiasta paljon. Hän ei vaan tiedä kuinka hoitaa asia, täyttää pojan puolesta jatko-opintohakemuksia, hankkinut hänelle kesätyöt jne. Ongelma on että kun on kyselty esim kirjoituksista niin äiti tullut silmille että poika hoitaa itse ja emme saa kysellä asioista. Äiti siis ei vaadi mitään eikä liitonkin aikana tehnyt mitään, oli kai masentunut tai laiska. En tarkalleen tiedä. Mies hoiti poikaa mutta on lepsu. Nyt tulos paljastunut kaikessa karmeudessaan. Mies ei kuitenkaan missään nimessä ole tyytyväinen tilanteeseen. Ap
Ihan yhtä lailla se mies ei ole sitten liitonkaan aikana tehnyt mitään, kuulostaa kyllä nyt aika karmealta tilanteelta kaikkinensa. Toisaalta jälkikäteen syyttelystä ei ole mitään hyötyä enää tässä vaiheessa, jos poika on jo täysi-ikäinen. Unohtakaa nyt se äidin osuus kokonaan ja miettikää, mikä olisi pojalle parhaaksi juuri nyt ja mitä nimenomaan isän pitäisi tehdä. Todennäköisesti joudut itse aika kovaan paikkaan, jos lähdet mukaan, mutta et voi asua saman katon alla, jos tilanne jatkuu noin.
Kun edes vähän yritetään niin äiti asettuu puolustamaan poikaa ja haukkuu meitä miksi kyselty esim yo-juhlien järjestämisestä. En ymmärrä miten toivoo omalle lapselle elämänhallinnan kadottamista. Eräs tuttuni, eronnut mies, oli aikoinaan sitä mieltä että olin mielipiteiteni liian tiukka mutta kun 25v lapset pelaili edelleen kotona niin kummasti oli mieli muuttunut hänellä. Nyt oma mies samassa tilanteessa. Hankalaa. Kiukku / inho kohdistuu helposti minuun ja enemmän pyydän miestä esittämään vaatimuksia. Poika ei suostu mihinkään, edes lähtemään ulos syömään yhdessä. Minusta tätä voisi vaatia. Vai? Ap
Mutta se poika siis asuu isänsä kanssa? Miten nämä asiat päätyy äidin puolustettaviksi, valittaako poika hänelle? Jos poika asuu isänsä taloudessa, niin isällä on oikeus vaatia tiettyjä asioita. Äitipuolesta tulee helposti kaikkien sylkykuppi, jos isä ei ole riittävän vahva antaakseen ymmärtää, että vaatisi samoja asioita myös siinä tapauksessa, että naisystävää ei olisi kuvioissa ollenkaan. Valitettavasti monet ovat niin nössöjä, että tarvitsevat sen naisen siihen rajoja vetämään, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että nainen saa myös kaikki haukut niskaansa.
Poika tarvitsee vahvoja aikuisia ja on hyvä, että ap yrittää sellainen olla, mutta pitää myös sitten hyväksyä se, että asiat eivät välttämättä miksikään muutu, jos pojan omista vanhemmista ei ole yhteistyöhön. Harkitsisin tarkkaan uusien lasten tekemistä tuohon sotkuun.
Mies kysyi exältään juhlajärjestelyistä, en tiedä onko poika valittanut. Ilmeisesti koska siinä yhteydessä alkoi huuto miksi kyselty pojalta sitä ja tätä. Poika asuu meillä. Äitinsä mukaan poika hoitaa itse eikä saada yrittää puuttua mihinkään. Pojalla ei mitään rajoja. Saa kaiken mitä isä suinkin pystyy kustantamaan edes velaksi. Se paha äitipuoli olen sitten minä. Ap
Miksi on juhlat, jos ei valmistu?
Ehkä tuota kyselty siinä vaiheessa, kun vielä olettiin pojan kirjoittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa: " Poika asuu meillä. Äitinsä mukaan poika hoitaa itse eikä saada yrittää puuttua mihinkään. Pojalla ei mitään rajoja. Saa kaiken mitä isä suinkin pystyy kustantamaan edes velaksi. Se paha äitipuoli olen sitten minä."
Pojalle olisi pitkän päälle melkoinen onnenpotku, jos äitipuoli laittaisi asiat kuntoon ja pysäyttäisi syrjäytymiskierteen - mutta äitipuolen pitäisi tässä tapauksessa pystyä puhumaan järkeä niin äidille, isälle kuin pojallekin, ja saada kaikki toimimaan saman päämäärän eli pojan itsenäistymisen hyväksi. Muuten tuskin tapahtuu mitään. Pojalta on turha vaatia mitään, jos hän voi luottaa siihen, että isä tai äiti antaa kuitenkin lopulta periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi lapsi, ei sinun. Sinun mielestäsi lapsen tulee olla tietynlainen, vaikka et ole itse omaa lasta halunnut hankkia. Mikä oikeus sinulla silloin on puuttua miehen lapsen elämään?
Kyllä miehen kanssa haluamme omiakin lapsia. Ja mietinkin onko minulla ns oikeutta kommentoida pojan tilannetta. Hän kuitenkin asuu kanssamme joten mielestäni kyllä. Rahoitanhan minäkin välillisesti hänen elämistään. Minun on vaikea ymmärtää poikaa koska olen itse ollut pienestä pitäen aktiivinen ja pyrkinyt eteenpäin elämässäni. Ja päässytkään. Jos lapsi olisi oma, tuskin kukaan pitäisi kasvatusta järkevänä. Mies valittelee usein kun poika ei tee mitään ja on turhautunut. Ehdottamani keinot kuitenkin tyrmätään. Pojalla kuitenkin on siis omat vanhemmat minkä takia olen tähän saakka antanut olla. Nyt mieskin hermostunut enenevässä määrin kun koulu ei suju.
Miehelle ilmoitin että jos meille lapsia siunaantuu niin heillä tulee olemaan tiukka kuri. Se kuulemma sopii hyvin, vaikkakin epäilen että saattaisi lepsuilla selkäni takana. Ap
Miksi suunnittelet lasten hankkimista todistetusti huonon kasvattajan kanssa? Kai ymmärrät, että jäät loppujen lopuksi yksin vastuuseen? Ei se tiukka kuri onnistu, jos vain toinen vanhemmista kasvattaa, sinusta tulee itsestäsi vain perheen ainoa aikuinen, mikä lopulta tuhoaa parisuhteenkin.
Minulle on vasta yhdessä asuessa ja pojan mokatessa lukion alkanut valjeta miten lepsua kasvatus on. Kun poika kävi koulussaan minäkään tarkalleen tiennyt miten se sujui. Tai että se ei sujunut. Mies kuitenkin näkee ongelman tilanteessa ja olemme puhuneet asiasta paljon. Hän ei vaan tiedä kuinka hoitaa asia, täyttää pojan puolesta jatko-opintohakemuksia, hankkinut hänelle kesätyöt jne. Ongelma on että kun on kyselty esim kirjoituksista niin äiti tullut silmille että poika hoitaa itse ja emme saa kysellä asioista. Äiti siis ei vaadi mitään eikä liitonkin aikana tehnyt mitään, oli kai masentunut tai laiska. En tarkalleen tiedä. Mies hoiti poikaa mutta on lepsu. Nyt tulos paljastunut kaikessa karmeudessaan. Mies ei kuitenkaan missään nimessä ole tyytyväinen tilanteeseen. Ap
Ihan yhtä lailla se mies ei ole sitten liitonkaan aikana tehnyt mitään, kuulostaa kyllä nyt aika karmealta tilanteelta kaikkinensa. Toisaalta jälkikäteen syyttelystä ei ole mitään hyötyä enää tässä vaiheessa, jos poika on jo täysi-ikäinen. Unohtakaa nyt se äidin osuus kokonaan ja miettikää, mikä olisi pojalle parhaaksi juuri nyt ja mitä nimenomaan isän pitäisi tehdä. Todennäköisesti joudut itse aika kovaan paikkaan, jos lähdet mukaan, mutta et voi asua saman katon alla, jos tilanne jatkuu noin.
Kun edes vähän yritetään niin äiti asettuu puolustamaan poikaa ja haukkuu meitä miksi kyselty esim yo-juhlien järjestämisestä. En ymmärrä miten toivoo omalle lapselle elämänhallinnan kadottamista. Eräs tuttuni, eronnut mies, oli aikoinaan sitä mieltä että olin mielipiteiteni liian tiukka mutta kun 25v lapset pelaili edelleen kotona niin kummasti oli mieli muuttunut hänellä. Nyt oma mies samassa tilanteessa. Hankalaa. Kiukku / inho kohdistuu helposti minuun ja enemmän pyydän miestä esittämään vaatimuksia. Poika ei suostu mihinkään, edes lähtemään ulos syömään yhdessä. Minusta tätä voisi vaatia. Vai? Ap
Mutta se poika siis asuu isänsä kanssa? Miten nämä asiat päätyy äidin puolustettaviksi, valittaako poika hänelle? Jos poika asuu isänsä taloudessa, niin isällä on oikeus vaatia tiettyjä asioita. Äitipuolesta tulee helposti kaikkien sylkykuppi, jos isä ei ole riittävän vahva antaakseen ymmärtää, että vaatisi samoja asioita myös siinä tapauksessa, että naisystävää ei olisi kuvioissa ollenkaan. Valitettavasti monet ovat niin nössöjä, että tarvitsevat sen naisen siihen rajoja vetämään, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että nainen saa myös kaikki haukut niskaansa.
Poika tarvitsee vahvoja aikuisia ja on hyvä, että ap yrittää sellainen olla, mutta pitää myös sitten hyväksyä se, että asiat eivät välttämättä miksikään muutu, jos pojan omista vanhemmista ei ole yhteistyöhön. Harkitsisin tarkkaan uusien lasten tekemistä tuohon sotkuun.
Mies kysyi exältään juhlajärjestelyistä, en tiedä onko poika valittanut. Ilmeisesti koska siinä yhteydessä alkoi huuto miksi kyselty pojalta sitä ja tätä. Poika asuu meillä. Äitinsä mukaan poika hoitaa itse eikä saada yrittää puuttua mihinkään. Pojalla ei mitään rajoja. Saa kaiken mitä isä suinkin pystyy kustantamaan edes velaksi. Se paha äitipuoli olen sitten minä. Ap
Miksi on juhlat, jos ei valmistu?
Reputti kirjoitukset. :( järjestelyt oli jo vauhdissa kun yllätysuutiset tulivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos AP muuttaisi omaan asuntoonsa ja isä ja poika yrittävät selvitellä oman tilanteensa. Jonkin ajan kuluttua mies voi muuttaa APn luokse ja avot, poika itsenäistyy sopivasti siinä sivussa. Yli 20 mies tuskin edes haluaa muuttaa isänsä naisystävän kotiin...
Vierailija kirjoitti:
Entä jos AP muuttaisi omaan asuntoonsa ja isä ja poika yrittävät selvitellä oman tilanteensa. Jonkin ajan kuluttua mies voi muuttaa APn luokse ja avot, poika itsenäistyy sopivasti siinä sivussa. Yli 20 mies tuskin edes haluaa muuttaa isänsä naisystävän kotiin...
Minunkin mielestäni tämä on hyvä idea. Joku tuossa jo aiemmin kertoikin surullisen esimerkin omilleen pakotetusta nuoresta, jolla itsenäistymisen esteenä oli vain viha isäpuoltaan kohtaan. Vaikka ap tuntuu mukavalta ja ymmärtäväiseltä ihmiseltä, saattaa kyseessä silti olla jotain samantapaista ongelmaa, jos poika on kuitenkin tähän asti ihan lukiossakin ollut ja opiskelu on tyssännyt kokonaan vasta kirjoitusten alla (aiemminhan alaikäisenä olisi koulusta kyllä tullut tieto vanhemmille esim. poissaoloista ja hylätyistä kursseista).
Tuli mieleen, ettei vain ongelmat opiskelussa ja baareilu ole alkaneet juuri silloin, kun ap on tullut pojan isän elämään ja muuttanut asumaan pojan kotiin (ymmärsin, että ap on ollut pojan isän kanssa yhdessä noin vuoden verran)? Kauanko isä ja poika olivat sitä ennen asuneet kaksin?
Isän löysäkätisyydestä ei ehkä aiemmin ole ollut hirveästi haittaa, mutta nyt, kun poika itse jostain syystä toimii kuten toimii, on se todella vaarallista. Joku ulkopuolinen keskusteluapu voisi olla hyvä juttu - joku joka voisi jututtaa sekä poikaa että aikuisia ja sillä tavoin lähteä selvittämään mistä kenkä puristaa. Yleensä parikymppinen nuori kyllä on kiinnostunut omasta tulevaisuudestaan ja jos näin ei ole, sille yleensä on olemassa joku selvä syy (masennuksesta perhedynamikkaan jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itsekin ikävä kyllä useita nuoria, kaikki 19-24v poikia, joita ei kiinnosta kuin pelata ja juhlia. Kolme ovat keskiluokkaa, yksi oikeinkin hyvästä ja värikkäästä taustasta. He ovat käsi ojossa eivätkä laita tikkua ristiin. Itse olen aina ollut eteenpäinpyrkivä eikä tällainen mahdu ymmärrykseeni. Baarissa käyminen alkoi kuulemma todenteolla heti 18v syntymäpäivänä eli jo ennen kuin olimme muuttaneet yhteen tai edes alkaneet seurustella. Aiemmin koulusta tuli viestejä mm. lintsauksesta ym mutta täysi-ikäisen vanhemmat ovat ilmeisesti koulun taholta pimennossa. Nämä muut vetelehtijät ovat jo lähes 25v ja kaikkien kohdalla tilanne vain pahenee. Näen saman kehityskaaren jo. Ap
Ja mies kokee ettei lapsensa kiukuttelultaan voi suostua mihinkään mitä vanhemmat ehdottavat. Ei siis suhtaudu hyvin häneenkään eikä ole aiemminkaan ottanut neuvoja vastaan. Tavallaan tämä ei ole minun taisteluni mutta yhteisen asumisen takia minunkin ongelmani.ap
Voi voi sentään nämä nuoret pojat! Todella monella ei tahdo tuo aikuistumienen ja itsenäistyminen onnistua.
Onkohan siitä jo tehty mitään tutkimuksia että mikä siinä oikein mättää? Tai että onko näitä uuninpankkopoikia enemmän kuin samanlaisia tyttöjä?
Meillläpäin kävi eräässä perheessä tragedia, jossa äiti sairastui ja aika pitkään ja kivuliaasti sairastettuaan menhtyi. Lapset olivat silloin n. 10 vuotta.
Nyt on äidin poismenosta ja kulunut vuosikymmen, mutta perheen poika ei suostu, siis yksinkertaisesti kieltäytyy muuttamasta pois kotoa. On vaan siellä, jumittaa huoneessaan, ei suostu mihinkään. Tytär on jo muuttanut ja opiskelee jne.
Perheen isä on neuvoton: hänellä on huono omatunto siltä ajalta kun vaimonsa sairasti ja hänestä tuntuu että ehkä poika jäi silloin jotain vaille. Eli isä ei vieläkään, vaikka poika on kohta 21 vuotta, uskalla sanoa suoraan oikeen mistään asiasta. Kun pelätään että vieläkin se suree äitiään eikä sitä uskalla nyt enää enempää pahoitaa sen mieltä.
Siinäpä kierre valmis. Poika itse ei tee mitään kun ei tarvi. Ajokortti on , auto on, moponkin sai, kaikea saa. Armeija jäi tietysti kesken. Mikään ei nappaa. En osaa kuvitella että miten se siitä ikinä miehistyy ja mihinkään lähtee taikka pääsee.