Teini uusperheessä - äitipuolen asema

Ei ole ap sinun asiasi puuttua isän ja pojan välisiin asioihin. Piste.

Luojan kiitos että omalta ukolta on piuhat poikki. Ei joudu omat lapset ikinä tuollaiseen sekoiluun mukaan.

Kirjoittaja nro 33: jos nuori ajattee noin, meillä ainakin minä äitipuolena en myöskään sitten yhtään kunnioittaisi nuorta. Sitä nimittäin saa mitä tilaa. Asunto on nimittäin myös minunkin koti eikä siellä lapset käyttäydy ylimielisesti. Jos haluaa käyttäytyä noin röyhkeästi, saa muuttaa omilleen.

Ap: älä nyt missään nimessä muuta yhteen tuollaisen miehen kanssa. Miehesi kyllä harmittelee tilannetta, mutta tuollainen rahankäyttö on teidän yhteisestä budjetista pois. Ymmärtäisin, jos isä antaisi järkevään toimintaan rahaa, mutta tuollaiseen, ei hyvää päivää mitä kasvatusta. Seurustelkaa miehen kanssa ja pitäkää omat rahanne ja asuntonne, siten isän ja pojan elämäntyyli ei vaikuta sinuun kauheasti. Jos asutte saman katon alla, on täysin varmaa, ettei tuon tyylinen poitsu mm. osallistu kotitöihin lainkaan vaan pitää sinua ja isäänsä pelkkinä kotiorjinaan.

Järkyttävä miehen alku. Ei kaikkea voi edes kasvatuksen piikkiin laittaa, onhan nuorellakin ihan omat aivot, joilla hän valitsee toimintatapansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi lapsi, ei sinun. Sinun mielestäsi lapsen tulee olla tietynlainen, vaikka et ole itse omaa lasta halunnut hankkia. Mikä oikeus sinulla silloin on puuttua miehen lapsen elämään?

Kyllä miehen kanssa haluamme omiakin lapsia. Ja mietinkin onko minulla ns oikeutta kommentoida pojan tilannetta. Hän kuitenkin asuu kanssamme joten mielestäni kyllä. Rahoitanhan minäkin välillisesti hänen elämistään. Minun on vaikea ymmärtää poikaa koska olen itse ollut pienestä pitäen aktiivinen ja pyrkinyt eteenpäin elämässäni. Ja päässytkään. Jos lapsi olisi oma, tuskin kukaan pitäisi kasvatusta järkevänä. Mies valittelee usein kun poika ei tee mitään ja on turhautunut. Ehdottamani keinot kuitenkin tyrmätään. Pojalla kuitenkin on siis omat vanhemmat minkä takia olen tähän saakka antanut olla. Nyt mieskin hermostunut enenevässä määrin kun koulu ei suju.

Miehelle ilmoitin että jos meille lapsia siunaantuu niin heillä tulee olemaan tiukka kuri. Se kuulemma sopii hyvin, vaikkakin epäilen että saattaisi lepsuilla selkäni takana. Ap

Miksi suunnittelet lasten hankkimista todistetusti huonon kasvattajan kanssa? Kai ymmärrät, että jäät loppujen lopuksi yksin vastuuseen? Ei se tiukka kuri onnistu, jos vain toinen vanhemmista kasvattaa, sinusta tulee itsestäsi vain perheen ainoa aikuinen, mikä lopulta tuhoaa parisuhteenkin.

Minulle on vasta yhdessä asuessa ja pojan mokatessa lukion alkanut valjeta miten lepsua kasvatus on. Kun poika kävi koulussaan minäkään tarkalleen tiennyt miten se sujui. Tai että se ei sujunut. Mies kuitenkin näkee ongelman tilanteessa ja olemme puhuneet asiasta paljon. Hän ei vaan tiedä kuinka hoitaa asia, täyttää pojan puolesta jatko-opintohakemuksia, hankkinut hänelle kesätyöt jne. Ongelma on että kun on kyselty esim kirjoituksista niin äiti tullut silmille että poika hoitaa itse ja emme saa kysellä asioista. Äiti siis ei vaadi mitään eikä liitonkin aikana tehnyt mitään, oli kai masentunut tai laiska. En tarkalleen tiedä. Mies hoiti poikaa mutta on lepsu. Nyt tulos paljastunut kaikessa karmeudessaan. Mies ei kuitenkaan missään nimessä ole tyytyväinen tilanteeseen. Ap

Ihan yhtä lailla se mies ei ole sitten liitonkaan aikana tehnyt mitään, kuulostaa kyllä nyt aika karmealta tilanteelta kaikkinensa. Toisaalta jälkikäteen syyttelystä ei ole mitään hyötyä enää tässä vaiheessa, jos poika on jo täysi-ikäinen. Unohtakaa nyt se äidin osuus kokonaan ja miettikää, mikä olisi pojalle parhaaksi juuri nyt ja mitä nimenomaan isän pitäisi tehdä. Todennäköisesti joudut itse aika kovaan paikkaan, jos lähdet mukaan, mutta et voi asua saman katon alla, jos tilanne jatkuu noin.

Kun edes vähän yritetään niin äiti asettuu puolustamaan poikaa ja haukkuu meitä miksi kyselty esim yo-juhlien järjestämisestä. En ymmärrä miten toivoo omalle lapselle elämänhallinnan kadottamista. Eräs tuttuni, eronnut mies, oli aikoinaan sitä mieltä että olin mielipiteiteni liian tiukka mutta kun 25v lapset pelaili edelleen kotona niin kummasti oli mieli muuttunut hänellä. Nyt oma mies samassa tilanteessa. Hankalaa. Kiukku / inho kohdistuu helposti minuun ja enemmän pyydän miestä esittämään vaatimuksia. Poika ei suostu mihinkään, edes lähtemään ulos syömään yhdessä. Minusta tätä voisi vaatia. Vai? Ap

Mutta se poika siis asuu isänsä kanssa? Miten nämä asiat päätyy äidin puolustettaviksi, valittaako poika hänelle? Jos poika asuu isänsä taloudessa, niin isällä on oikeus vaatia tiettyjä asioita. Äitipuolesta tulee helposti kaikkien sylkykuppi, jos isä ei ole riittävän vahva antaakseen ymmärtää, että vaatisi samoja asioita myös siinä tapauksessa, että naisystävää ei olisi kuvioissa ollenkaan. Valitettavasti monet ovat niin nössöjä, että tarvitsevat sen naisen siihen rajoja vetämään, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että nainen saa myös kaikki haukut niskaansa.

Poika tarvitsee vahvoja aikuisia ja on hyvä, että ap yrittää sellainen olla, mutta pitää myös sitten hyväksyä se, että asiat eivät välttämättä miksikään muutu, jos pojan omista vanhemmista ei ole yhteistyöhön. Harkitsisin tarkkaan uusien lasten tekemistä tuohon sotkuun.

Ensinnäkin; älä osta kenenkään kanssa asuntoa vain vuoden yhdessäolon jälkeen.

Toiseksi, jos nyt kuitenkin sen päätätte yhdessä ostaa, niin silloin sun pitää päättää maksatko loisijan elättämisestä vai vaaditko että aikuinen mies hankkii oman asunnon. Toki voit myös vaatia että aikuinen maksaa oman osuutensa ns. vuokrana.

Mä en ostaisi yhdessä asuntoa, en silloin kun kauppaan selkeästi kuuluu kolmas, aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaja nro 33: jos nuori ajattee noin, meillä ainakin minä äitipuolena en myöskään sitten yhtään kunnioittaisi nuorta. Sitä nimittäin saa mitä tilaa. Asunto on nimittäin myös minunkin koti eikä siellä lapset käyttäydy ylimielisesti. Jos haluaa käyttäytyä noin röyhkeästi, saa muuttaa omilleen.

Ap: älä nyt missään nimessä muuta yhteen tuollaisen miehen kanssa. Miehesi kyllä harmittelee tilannetta, mutta tuollainen rahankäyttö on teidän yhteisestä budjetista pois. Ymmärtäisin, jos isä antaisi järkevään toimintaan rahaa, mutta tuollaiseen, ei hyvää päivää mitä kasvatusta. Seurustelkaa miehen kanssa ja pitäkää omat rahanne ja asuntonne, siten isän ja pojan elämäntyyli ei vaikuta sinuun kauheasti. Jos asutte saman katon alla, on täysin varmaa, ettei tuon tyylinen poitsu mm. osallistu kotitöihin lainkaan vaan pitää sinua ja isäänsä pelkkinä kotiorjinaan.

Järkyttävä miehen alku. Ei kaikkea voi edes kasvatuksen piikkiin laittaa, onhan nuorellakin ihan omat aivot, joilla hän valitsee toimintatapansa.

Niinpä. Poika ei arvosta rahaa ollenkaan ja kehtaa vielä varastaa. Vei isänsä säästölippaan. Eikä todellakaan osallistu kuin joskus vähän imuroi. Lähinnä mankuu rahaa kun kuukausiraha tuhlattu. Ja tämä nimenomaan on pois yhteisestä budjetista. Pojalla perheen paras elintaso tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi lapsi, ei sinun. Sinun mielestäsi lapsen tulee olla tietynlainen, vaikka et ole itse omaa lasta halunnut hankkia. Mikä oikeus sinulla silloin on puuttua miehen lapsen elämään?

Kyllä miehen kanssa haluamme omiakin lapsia. Ja mietinkin onko minulla ns oikeutta kommentoida pojan tilannetta. Hän kuitenkin asuu kanssamme joten mielestäni kyllä. Rahoitanhan minäkin välillisesti hänen elämistään. Minun on vaikea ymmärtää poikaa koska olen itse ollut pienestä pitäen aktiivinen ja pyrkinyt eteenpäin elämässäni. Ja päässytkään. Jos lapsi olisi oma, tuskin kukaan pitäisi kasvatusta järkevänä. Mies valittelee usein kun poika ei tee mitään ja on turhautunut. Ehdottamani keinot kuitenkin tyrmätään. Pojalla kuitenkin on siis omat vanhemmat minkä takia olen tähän saakka antanut olla. Nyt mieskin hermostunut enenevässä määrin kun koulu ei suju.

Miehelle ilmoitin että jos meille lapsia siunaantuu niin heillä tulee olemaan tiukka kuri. Se kuulemma sopii hyvin, vaikkakin epäilen että saattaisi lepsuilla selkäni takana. Ap

Miksi suunnittelet lasten hankkimista todistetusti huonon kasvattajan kanssa? Kai ymmärrät, että jäät loppujen lopuksi yksin vastuuseen? Ei se tiukka kuri onnistu, jos vain toinen vanhemmista kasvattaa, sinusta tulee itsestäsi vain perheen ainoa aikuinen, mikä lopulta tuhoaa parisuhteenkin.

Minulle on vasta yhdessä asuessa ja pojan mokatessa lukion alkanut valjeta miten lepsua kasvatus on. Kun poika kävi koulussaan minäkään tarkalleen tiennyt miten se sujui. Tai että se ei sujunut. Mies kuitenkin näkee ongelman tilanteessa ja olemme puhuneet asiasta paljon. Hän ei vaan tiedä kuinka hoitaa asia, täyttää pojan puolesta jatko-opintohakemuksia, hankkinut hänelle kesätyöt jne. Ongelma on että kun on kyselty esim kirjoituksista niin äiti tullut silmille että poika hoitaa itse ja emme saa kysellä asioista. Äiti siis ei vaadi mitään eikä liitonkin aikana tehnyt mitään, oli kai masentunut tai laiska. En tarkalleen tiedä. Mies hoiti poikaa mutta on lepsu. Nyt tulos paljastunut kaikessa karmeudessaan. Mies ei kuitenkaan missään nimessä ole tyytyväinen tilanteeseen. Ap

Ihan yhtä lailla se mies ei ole sitten liitonkaan aikana tehnyt mitään, kuulostaa kyllä nyt aika karmealta tilanteelta kaikkinensa. Toisaalta jälkikäteen syyttelystä ei ole mitään hyötyä enää tässä vaiheessa, jos poika on jo täysi-ikäinen. Unohtakaa nyt se äidin osuus kokonaan ja miettikää, mikä olisi pojalle parhaaksi juuri nyt ja mitä nimenomaan isän pitäisi tehdä. Todennäköisesti joudut itse aika kovaan paikkaan, jos lähdet mukaan, mutta et voi asua saman katon alla, jos tilanne jatkuu noin.

Kun edes vähän yritetään niin äiti asettuu puolustamaan poikaa ja haukkuu meitä miksi kyselty esim yo-juhlien järjestämisestä. En ymmärrä miten toivoo omalle lapselle elämänhallinnan kadottamista. Eräs tuttuni, eronnut mies, oli aikoinaan sitä mieltä että olin mielipiteiteni liian tiukka mutta kun 25v lapset pelaili edelleen kotona niin kummasti oli mieli muuttunut hänellä. Nyt oma mies samassa tilanteessa. Hankalaa. Kiukku / inho kohdistuu helposti minuun ja enemmän pyydän miestä esittämään vaatimuksia. Poika ei suostu mihinkään, edes lähtemään ulos syömään yhdessä. Minusta tätä voisi vaatia. Vai? Ap

Mutta se poika siis asuu isänsä kanssa? Miten nämä asiat päätyy äidin puolustettaviksi, valittaako poika hänelle? Jos poika asuu isänsä taloudessa, niin isällä on oikeus vaatia tiettyjä asioita. Äitipuolesta tulee helposti kaikkien sylkykuppi, jos isä ei ole riittävän vahva antaakseen ymmärtää, että vaatisi samoja asioita myös siinä tapauksessa, että naisystävää ei olisi kuvioissa ollenkaan. Valitettavasti monet ovat niin nössöjä, että tarvitsevat sen naisen siihen rajoja vetämään, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että nainen saa myös kaikki haukut niskaansa.

Poika tarvitsee vahvoja aikuisia ja on hyvä, että ap yrittää sellainen olla, mutta pitää myös sitten hyväksyä se, että asiat eivät välttämättä miksikään muutu, jos pojan omista vanhemmista ei ole yhteistyöhön. Harkitsisin tarkkaan uusien lasten tekemistä tuohon sotkuun.

Mies kysyi exältään juhlajärjestelyistä, en tiedä onko poika valittanut. Ilmeisesti koska siinä yhteydessä alkoi huuto miksi kyselty pojalta sitä ja tätä. Poika asuu meillä. Äitinsä mukaan poika hoitaa itse eikä saada yrittää puuttua mihinkään. Pojalla ei mitään rajoja. Saa kaiken mitä isä suinkin pystyy kustantamaan edes velaksi. Se paha äitipuoli olen sitten minä. Ap

Meillä sama tilanne, paitsi että meillä molemmilla on teinejä.

Miehen 19 v poika on siis samanlainen. Is

Ei tosin anna noin paljoa rahaa. Isä hommasi kesätöitäkin, mutta ei, ei kiinnosta. Näin punaista, kun poika alkoi pyytämään uutta kännykkää. Sanoin kipakasti, etteikö niitä kesätöitä tehdä sen vuoksi, että voi ostaa itselleen jotain kivaa.... ei saanut uutta kännykkää.

Onneksi me olemme suht samoilla linjoilla. Äitipuolena en voi sanoa asiaan mitään.

Mikäli ymmärsin oikein, niin ap asuu jo yhdessä miehen kanssa, joten minä tekisin näin: muuttaisin omilleni ja sanoisin miehelle, että katsotaan yhteistä asuntoa sitten, kun pojan asiat ovat kunnossa. Mies sitten ottaisi yksin vastuun siitä, mistä olisi pitänyt jo aikaa sitten, eli laittaisi rahahanat kiinni, vaatisi koulun loppuun käymistä ja normaalia osallistumista kotitöihin. Tai jos nuo ei onnistuisi, laittaisi asumaan omilleen. Tämä kaikki kuitenkin ilman mitään puheita siitä, että aikomuksena on vielä muuttaa takaisin yhteen ap:n kanssa yhteiseen uuteen asuntoon.

Tekisin näin siksi, että nyt ei voi tietää mikä vaikutus poikaan on sillä, että isän uusi nainen asuu saman katon alla ja onko kamala käytös pohjimmiltaan jotain kapinaa tai oireilua tilanteesta. Tuon ikäinen tuskin hirveän hyvin ottaa vastaan vieraan aikuisen määräyksiä, vaan toivoo, että se olisi se oma vanhempi, joka laittaa rajat, jos joku laittaa. Kun mies ja poika ovat kaksin, niin ketään ulkopuolista ei voi syyttää, vaan oikeat asianosaiset voivat joko tehdä muutoksia tai jatkaa samaa rataa, ja ap voi sitten tehdä omat ratkaisunsa sen mukaan, mikä hänelle itselleen (ja mahdollisille tuleville lapsilleen) on parasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli ymmärsin oikein, niin ap asuu jo yhdessä miehen kanssa, joten minä tekisin näin: muuttaisin omilleni ja sanoisin miehelle, että katsotaan yhteistä asuntoa sitten, kun pojan asiat ovat kunnossa. Mies sitten ottaisi yksin vastuun siitä, mistä olisi pitänyt jo aikaa sitten, eli laittaisi rahahanat kiinni, vaatisi koulun loppuun käymistä ja normaalia osallistumista kotitöihin. Tai jos nuo ei onnistuisi, laittaisi asumaan omilleen. Tämä kaikki kuitenkin ilman mitään puheita siitä, että aikomuksena on vielä muuttaa takaisin yhteen ap:n kanssa yhteiseen uuteen asuntoon.

Tekisin näin siksi, että nyt ei voi tietää mikä vaikutus poikaan on sillä, että isän uusi nainen asuu saman katon alla ja onko kamala käytös pohjimmiltaan jotain kapinaa tai oireilua tilanteesta. Tuon ikäinen tuskin hirveän hyvin ottaa vastaan vieraan aikuisen määräyksiä, vaan toivoo, että se olisi se oma vanhempi, joka laittaa rajat, jos joku laittaa. Kun mies ja poika ovat kaksin, niin ketään ulkopuolista ei voi syyttää, vaan oikeat asianosaiset voivat joko tehdä muutoksia tai jatkaa samaa rataa, ja ap voi sitten tehdä omat ratkaisunsa sen mukaan, mikä hänelle itselleen (ja mahdollisille tuleville lapsilleen) on parasta.

No ei tuon ikäinen voi äitipuoltaan kapinoida. Jos ei tykkää äitipuolesta, muuttakoon omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa lapsen jonkun keski-ikäisen "papparaisen" kanssa ja täytyy ihmetellä miksi? Minkä ikäinen ap on? Samanlainen "mummo" jo vai? Miksi pitää lisääntyä huonoilla geeneillä ja miehen kanssa joka ei saa edes AIKUISTA (otsikko on hieman harhaanjohtava, luulin kyseessä olevan n. 15-vuotiaan) lasta itsenäistymään?

En katselisi päivääkään tuollaista kuviota ja en todellakaan tekisi lasta tuohon tilanteeseen. Ei vaikuta lupaavalta. Tuskin mahdollinen tuleva yhteinen lapsi ainakaan parantaisi tilannetta, päinvastoin alkaisi tuo AIKUINEN lapsi tuntea katkeruutta, kun menettää vakiintuneen ykköspaikkansa perheessä. Ja mieti nyt, taitaa tuo poika olla tuleva kriminaali, niin onko sellaiseen kuvioon järkevää hankkia lisää osallisia kärsimään?

42v papparainen.. ;) minä 33v. Minusta varastaminen on todella epänormaalia, minut se herätti isosti. Miestä ei, kunhan haukkui poikaa hetken ilman seuraamuksia. Tähän saakka luulin pojan olevan suunnilleen kunnollinen.

No onhan 42v. aika "papparainen" mitä tulee lapsien hankkimiseen....

Mitäpä veikkaat minkälainen tulevaisuus tällä aikuisella pojalla on, jos nytkään ei patisteta itsenäistymiseen, ei elantonsa hankkimiseen, ei mihinkään, vaan pyyhkäistään jopa varastaminen maton alle ja annetaan olettaa, että se on hyväksyttävää? Mieti, samassa asunnossa tuollainen vätys ja pieni lapsi, onko hyvä yhdistelmä? Mitäs, jos poika alkaa käyttämään huumeita (ellei jo käytä)? Koko teidän perhe joutuu siihen soppaan mukaan, kun varastellaan, myydään perheen omaisuutta, ollaan sekaisin, räyhätään, haistatellaan, hankitaan aineita keinolla millä hyvänsä, poliisit käyvät tutuiksi...

Oikeasti, jos tämä aikuinen lapsi ei ole millään tavalla kiinnostunut ottamaan vastuuta omasta elämästään NYT, niin miten voit kuvitella, että se tapahtuu myöhemminkään? Kyllä yleensä tuon ikäiset jollain lailla suunnittelevat itsenäistymistä ja ovat kiinnostuneita tulevaisuudestaan. Tietenkin, kun ei ole omia tuloja, niin mm. asunnon saaminen on hankalempaa, muta ei mahdotonta. Mutta eikös lapsen isän kannattaisi kanavoida tuo 500e mitä antaa nyt, niin pojan asuntoon ja toimeentuloon siellä, eikä hurvitteluun? Tietty, jos poika on ihan kädetön kaikessa, niin tuskin hän siellä asunnossaan kauan viipyisi, luottotiedot menisi, häätö, tms. ja olisi taas teidän harteilla.

Mun mielestä myös yksi syy miksi poika on tuollainen kuin on, on se, että pidätte häntä TEININÄ (otsikko). Juu, periaatteessa on teini, mutta myös täysi-ikäinen, jonka jo pitäisi osata ottaa vastuu itsestään. Häntä olisi pitänyt jo 2 vuotta sitten, ellei 3-4 vuotta sitten, alkaa kohtelemaan kuin aikuista. Antaa vastuuta ja velvoittaa huolehtimaan suurimmaksi osaksi elämästään ja tulevaisuudestaan. Mielestäni usein lapsia pidetään "vauvoina" liian pitkään ja siksi osasta tulee tällaisia kuin ap:n miehen lapsi. Hankala näitä on korjata sitten, kun lapsi on oikeasti aikuinen.

Niin ja poika saa kyllä toimeentulotukea, olisi saanut jo 18-vuotiaana, joten mars työkkäriin ja sitä kautta Kelaan hoitamaan asioitaan. Sosiaalitoimeen voi myös ottaa yhteyttä, jos sitä kautta saisi apua elämänhallintaan ja apua asunnon hankkimiseen.

(mieti sitä lapsen hankkimista kaks-kolme kertaa vielä tuohon tilanteeseen... sun ikäisenä ei olisi mahdotonta vielä saada parempaa suhdetta ja tietenkin sitä lasta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain lapseton kuvittelee, että moittimalla ja saarnaamalla tilanne paranee. Ja että pojan lykkääminen yhteiskunnan elätettäväksi parantaa tilannetta. Tai no parantaa se ap:n tilanteen, mutta ei muiden.

Entä jos ap toimisi toisin eli pyrkisi auttamaan ja ymmärtämään leimaamisen ja uhoamisen sijaan. Poika vaikuttaa ennen kaikkea masentuneelta, joten jospa etsisitte hänelle apua sen sijaan, että pyrit lisäämään pahaa oloaan. Sairastuneen hylkääminen on kauneinta, mitä äitipuoli voi tehdä?

Masentunut ja vetelä ovat eri asioita. Masentunut ei jaksane käydä baareissa useita iltoja viikossa. Ja ap ei ehdottanut pojan lykkäämistä yhteiskunnan vastuulle vaan että poika ottaisi vastuun omista asioistaan.

Kuinka itse auttaisit sellaista joka ei suostu poistumaan pelikoneelta kuin baariin?

Työkaverini on masentunut ja käy baarissa 1-3 kertaa viikossa, kuulemma lääkäri määrännyt, että täytyy käydä ihmisten ilmoilla.

Jos tuo kaikki ei haittaa ap:n miestä, niin mitä ihmettä ap valittaa? Miehen rahat on miehen rahoja, ei ap:n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi lapsi, ei sinun. Sinun mielestäsi lapsen tulee olla tietynlainen, vaikka et ole itse omaa lasta halunnut hankkia. Mikä oikeus sinulla silloin on puuttua miehen lapsen elämään?

Kyllä miehen kanssa haluamme omiakin lapsia. Ja mietinkin onko minulla ns oikeutta kommentoida pojan tilannetta. Hän kuitenkin asuu kanssamme joten mielestäni kyllä. Rahoitanhan minäkin välillisesti hänen elämistään. Minun on vaikea ymmärtää poikaa koska olen itse ollut pienestä pitäen aktiivinen ja pyrkinyt eteenpäin elämässäni. Ja päässytkään. Jos lapsi olisi oma, tuskin kukaan pitäisi kasvatusta järkevänä. Mies valittelee usein kun poika ei tee mitään ja on turhautunut. Ehdottamani keinot kuitenkin tyrmätään. Pojalla kuitenkin on siis omat vanhemmat minkä takia olen tähän saakka antanut olla. Nyt mieskin hermostunut enenevässä määrin kun koulu ei suju.

Miehelle ilmoitin että jos meille lapsia siunaantuu niin heillä tulee olemaan tiukka kuri. Se kuulemma sopii hyvin, vaikkakin epäilen että saattaisi lepsuilla selkäni takana. Ap

Miksi suunnittelet lasten hankkimista todistetusti huonon kasvattajan kanssa? Kai ymmärrät, että jäät loppujen lopuksi yksin vastuuseen? Ei se tiukka kuri onnistu, jos vain toinen vanhemmista kasvattaa, sinusta tulee itsestäsi vain perheen ainoa aikuinen, mikä lopulta tuhoaa parisuhteenkin.

Minulle on vasta yhdessä asuessa ja pojan mokatessa lukion alkanut valjeta miten lepsua kasvatus on. Kun poika kävi koulussaan minäkään tarkalleen tiennyt miten se sujui. Tai että se ei sujunut. Mies kuitenkin näkee ongelman tilanteessa ja olemme puhuneet asiasta paljon. Hän ei vaan tiedä kuinka hoitaa asia, täyttää pojan puolesta jatko-opintohakemuksia, hankkinut hänelle kesätyöt jne. Ongelma on että kun on kyselty esim kirjoituksista niin äiti tullut silmille että poika hoitaa itse ja emme saa kysellä asioista. Äiti siis ei vaadi mitään eikä liitonkin aikana tehnyt mitään, oli kai masentunut tai laiska. En tarkalleen tiedä. Mies hoiti poikaa mutta on lepsu. Nyt tulos paljastunut kaikessa karmeudessaan. Mies ei kuitenkaan missään nimessä ole tyytyväinen tilanteeseen. Ap

Ihan yhtä lailla se mies ei ole sitten liitonkaan aikana tehnyt mitään, kuulostaa kyllä nyt aika karmealta tilanteelta kaikkinensa. Toisaalta jälkikäteen syyttelystä ei ole mitään hyötyä enää tässä vaiheessa, jos poika on jo täysi-ikäinen. Unohtakaa nyt se äidin osuus kokonaan ja miettikää, mikä olisi pojalle parhaaksi juuri nyt ja mitä nimenomaan isän pitäisi tehdä. Todennäköisesti joudut itse aika kovaan paikkaan, jos lähdet mukaan, mutta et voi asua saman katon alla, jos tilanne jatkuu noin.

Kun edes vähän yritetään niin äiti asettuu puolustamaan poikaa ja haukkuu meitä miksi kyselty esim yo-juhlien järjestämisestä. En ymmärrä miten toivoo omalle lapselle elämänhallinnan kadottamista. Eräs tuttuni, eronnut mies, oli aikoinaan sitä mieltä että olin mielipiteiteni liian tiukka mutta kun 25v lapset pelaili edelleen kotona niin kummasti oli mieli muuttunut hänellä. Nyt oma mies samassa tilanteessa. Hankalaa. Kiukku / inho kohdistuu helposti minuun ja enemmän pyydän miestä esittämään vaatimuksia. Poika ei suostu mihinkään, edes lähtemään ulos syömään yhdessä. Minusta tätä voisi vaatia. Vai? Ap

Mutta se poika siis asuu isänsä kanssa? Miten nämä asiat päätyy äidin puolustettaviksi, valittaako poika hänelle? Jos poika asuu isänsä taloudessa, niin isällä on oikeus vaatia tiettyjä asioita. Äitipuolesta tulee helposti kaikkien sylkykuppi, jos isä ei ole riittävän vahva antaakseen ymmärtää, että vaatisi samoja asioita myös siinä tapauksessa, että naisystävää ei olisi kuvioissa ollenkaan. Valitettavasti monet ovat niin nössöjä, että tarvitsevat sen naisen siihen rajoja vetämään, mikä luonnollisesti johtaa siihen, että nainen saa myös kaikki haukut niskaansa.

Poika tarvitsee vahvoja aikuisia ja on hyvä, että ap yrittää sellainen olla, mutta pitää myös sitten hyväksyä se, että asiat eivät välttämättä miksikään muutu, jos pojan omista vanhemmista ei ole yhteistyöhön. Harkitsisin tarkkaan uusien lasten tekemistä tuohon sotkuun.

Mies kysyi exältään juhlajärjestelyistä, en tiedä onko poika valittanut. Ilmeisesti koska siinä yhteydessä alkoi huuto miksi kyselty pojalta sitä ja tätä. Poika asuu meillä. Äitinsä mukaan poika hoitaa itse eikä saada yrittää puuttua mihinkään. Pojalla ei mitään rajoja. Saa kaiken mitä isä suinkin pystyy kustantamaan edes velaksi. Se paha äitipuoli olen sitten minä. Ap

Totta kai teillä on oikeus puuttua, kun kerran poikaa elätätte.

Miehesi vaikuttaa olevan täysin sekä ex-vaimonsa että poikansa tossun alla ja kaiken lisäksi vierittää nyt vastuuta rajojen asettamisesta sinulle. Se, että olet paha äitipuoli, johtuu ihan siitä, että miehesi on sinut siihen asemaan laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat kasvattaneet tulevan syrjäytyneen (ellei ole syrjäytynyt jo nyt). Itse aloitin viikonlopputyöt 17-vuotiaana kun vanhemmilta saadut viikkorahat loppuivat. Jos rahaa annetaan nuorelle kuin itsestään niin hän ei osaa antaa sille mitään arvoa. Ja tuo että on yrittänyt varastaa kotoaan on jo todella törkeää, ja osoittaa myös ettei osaa ajatella kotitaloutta yhtenä yksikkönä.

Aivan ensimmäiseksi poika persukseen potkimalla ulos omaan asuntoon ja sen jälkeen mietintään mitä miehen kanssa pitäisi tehdä.

M47

Uusperhe ei ole nuorelle koti. Siellä on vieras ihminen, miksi sellaista asuntoa tai perheviritelmää pitäisi kunnioittaa?

Hakeudu hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli ymmärsin oikein, niin ap asuu jo yhdessä miehen kanssa, joten minä tekisin näin: muuttaisin omilleni ja sanoisin miehelle, että katsotaan yhteistä asuntoa sitten, kun pojan asiat ovat kunnossa. Mies sitten ottaisi yksin vastuun siitä, mistä olisi pitänyt jo aikaa sitten, eli laittaisi rahahanat kiinni, vaatisi koulun loppuun käymistä ja normaalia osallistumista kotitöihin. Tai jos nuo ei onnistuisi, laittaisi asumaan omilleen. Tämä kaikki kuitenkin ilman mitään puheita siitä, että aikomuksena on vielä muuttaa takaisin yhteen ap:n kanssa yhteiseen uuteen asuntoon.

Tekisin näin siksi, että nyt ei voi tietää mikä vaikutus poikaan on sillä, että isän uusi nainen asuu saman katon alla ja onko kamala käytös pohjimmiltaan jotain kapinaa tai oireilua tilanteesta. Tuon ikäinen tuskin hirveän hyvin ottaa vastaan vieraan aikuisen määräyksiä, vaan toivoo, että se olisi se oma vanhempi, joka laittaa rajat, jos joku laittaa. Kun mies ja poika ovat kaksin, niin ketään ulkopuolista ei voi syyttää, vaan oikeat asianosaiset voivat joko tehdä muutoksia tai jatkaa samaa rataa, ja ap voi sitten tehdä omat ratkaisunsa sen mukaan, mikä hänelle itselleen (ja mahdollisille tuleville lapsilleen) on parasta.

No ei tuon ikäinen voi äitipuoltaan kapinoida. Jos ei tykkää äitipuolesta, muuttakoon omilleen.

Ihan varmasti voi, jos äitipuoli tuo tullessaan muutoksia arkeen, niin kuin tässä tapauksessa vahvasti näyttää pyrkimys olevan. Ja vaikka muutokset olisivat pojalle todellakin hyväksi, ne saattavat aiheuttaa vastustusta ihan vain sen takia, että ovat lähtöisin ei-perheenjäsenestä, joka todennäköisesti koetaan vain tunkeilijaksi. Siksi olisi viisainta toteuttaa muutoksia pelkästään isän toimesta, ettei asiaan kietoutuisi mukaan mitään ongelmaa vahvistavia tunteita, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä itse ongelman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo kaikki ei haittaa ap:n miestä, niin mitä ihmettä ap valittaa? Miehen rahat on miehen rahoja, ei ap:n.

Toivottavasti mies ymmärtää edes teettää avioehdon, lompakkoloinen on jo kytiksellä porsimisensa turvaamiseksi.

Olin joitakin vuosia sitten työssä jossa yritettiin auttaa tällaisia yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä nuoria. Yksi nuori  mies oli myöskin jo 20 v.  ja asui ja jumitti äitinsä ja tämän miesystävän luona. Hänelle hommattiin kaupungin toimesta vuokrayksiö, takuut ja avustukset ensiasunnon kalustamiseen ja toimeentulotukea sekä harkinnanvaraista luvattiin ja maksettiin. Työntekijät kulki mukana ostamassa tarvikkeita asuntoon ja ihan hyvä siitä tulikin.

Asunto vaan pysyi tyhjänä kun poika saattoi ehkä käydä siellä joskus, mutta ei vaan saanut aikaiseksi/muuttanut ollenkaan tähän asuntoonsa.

Kysyttiin sitten häneltä jossain vaiheessa keskustelussa, jossa äiti eikä isäpuoli olleet paikalla, että mikä tässä nyt oikein maksaa, miksi et muuta ja asu siinä uudessa asunnossasi? Poika totesi, että " sitten se isäpuoli on voittanut".

Isäpuoli halusi tosissaan sen aikuisen pojan sieltä kodista muualle. Teki sen selväksi olemalla koko ajan mahdollismman vittumainen pojalle. Perheen dynamiikka oli vääristynyt siihen malliin, että äiti (ylistressaantuneena) toimi välttäjänä ja yritti kaikin voimin estää riitaa tai mitään konflikteja pojan ja miesystävänsä välillä. Tämähän ei onnistunut koskaan, koska molemmat inhosi toisiaan ja kumpikin yritti "savustaa" toista häipymään.  Äiti suojei poikaansa liikaa ja antoi hänelle aivan liikaa valtaa perheessä. Isäpuoli taas ei yrittänytkään tukea tai kannustaa poikaa ja äitiä pojan muutossa, vaan oli vaan sitä mieltä ykskantaan että "aikuinen jätkä lähtee maailmalle siitä ja nyt".

Tietysti omaa lastaan haluaa suojella ja toivoa hänelle hyvää. Mutta ikinä ei pidä antaa lapselle eikä edes nuorelle aikuiselle semmoista valtaa, että pystyy sanelemaan tai vaikuttamaan kahden aikuisen suhteisiin. 

En tiedä miten ko. perhekompleksi on jatkossa selvinnyt. Pojalla meni huonosti, hän voi huonosti eikä elämässä mikään edennyt. Äiti väsyi ja oli selvästi aivan hukassa ja loppu. Sitä isäpuolta en paljon tavannutkaan joten siitä en tiedä.

Sanonpa vaan, että ap:n tilanne ei ole häävi eikä ennusta mitään  hyvää aikuisen pojan tulevaisuudelle. Eihän hänellä ole mitään aikomustakaan itsenäistyä eikä ilmeisesti edellytyksiäkään siihen. Ei käy kyllä kateeksi.

Poika voisi tarvita jonkun ulkopuolisen puhuttajan; että voitaisiin vähän keskustella hänen tulevaisuudestaan ja omista ajatuksistaan. Uskooko itsekään että ikinä hänestä tulee mitään?

Teini vai aikuinen? Ei okein testistä selvinnyt.

Teillä tulee olemaan runsaasti riitoja tuosta aiheesta, jos muutatte yhteen ja saatte myös yhteisen lapsen.

En muuttaisi yhteen tuollaisessa tilanteessa, vasta kun poika on omillaan. Tai miten jos otatte asunnon, jossa ei ole pojalle huonetta? Hänen olisi pakko vihdoin itsenäistyä. Pidemmän päälle se olisi palvelus hänelle!