Kirurgi vaihtuu lapsen leikkaukseen, tapaaminen?
Lapsen ihana kirurgi vaihtuu yllättäen ja nyt sairaalasta sanottiin ettemme saisi tavata uutta kirurgia ennen leikkausta. Nyt lasta epäilyttää, ei halua mennä. Mekin haluaisimme tavata hänet luottamuksen tunteen vahvistumiseksi. Ja muutenkin, kyllä kirurgin olis hyvä tietää ketä leikkaa, ihan ihmisenä eikä vaan paperien perusteella. Nyt tuntuu suoraan sanottuna tosi pahalta 😕 voiko tässä tehdä mitään?
Kommentit (32)
Meillä monisairaalla lapsella ollut harvassa kirurgien tapaamiset ennen toimenpidettä. En ole ajatellutkaan, että sellaista pitäisi osata vaatia. Anestesialääkärin kanssa keskustellaan aina ennen nukutuksia, koska lapsen intubointi on tosi vaikeaa ja anestesialääkärin on saatava siitä briiffi suoraan minulta etukäteen. Ja kirurgi käy toki toimenpiteen jälkeen kertomassa, miten meni.
Nyt huomaan ekaa kertaa, että jatkuvasta sairaalassa olosta on ollut hyötyä. Eipä ainakaan enää hötkyile leikkauksia ennen.
Riippuu leikkauksestakin miten kirurgin vaihtuminen vaikuttaa.
Minulla on megavaivasenluu. Kävin KYS:llä ortopedian poliklinikalla. Siellä ortopedi sanoi, että kuudesta kohtaa on operoitavaa, jos operoidaan.
Kävin vielä yksityisellä, kun siellä oli vaivasenluuspesialisti, jota en saanut tuohon ensimmäiseen ortopeditapaamiseen.
Tämä ortopedi sanoi, että yhdeksästä kohtaa olisi operoitava.
Olin vähän ymmällä, mutta tämän jälkimmäisen potilaaksi ennemmin toivoisin pääseväni, jos jonkun.
Kivutonta ei kuitenkaan operoida. Ehkä hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
Miten se leikkaavan lääkärin tunteminen vaikuttaa leikkauksen onnistumiseen? Öö, ei mitenkään. Raadollisesti ajateltuna se kirurgin leikkaustyö on tekninen suoritus, jolloin on ihan yks ketun hailee, tunteeko vanhemmat sitä vai ei. Ymmärrän toki, että vanhemmilla on joku psykologinen tarve tietää, kenen käsissä lapsi on. Mutta kun ainoa hyöty on vanhempien korvienvälin rauhoittaminen, niin kannattaako kirurgin kallista työaikaa uhrata siihen. Leikkausjonot kun pakkaa muutenkin olevan pitkiä...
Jep. Niin kauan kun hoito toteutetaan yhteiskunnan rajallisilla resursseilla, niin ei ole järkevää ostaa vähillä rahoilla kalliita kirurgeja pitämään potilaita kädestä vaan kannattaa valjastaa ne kirurgit ensisijaisesti leikkaamaan. Toki ääriharvoja poikkeuksia lukuunottamatta kirurgi tapaa aina potilaan ennen leikkausta, mutta tapaaminen ei liene useimmiten sisällöltään tai kestoltaan sellainen kuin nämä "ihmisenä tutustujat" toivoisivat. Sen tason erityispalvelusta täytyy maksaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
Miten se leikkaavan lääkärin tunteminen vaikuttaa leikkauksen onnistumiseen? Öö, ei mitenkään. Raadollisesti ajateltuna se kirurgin leikkaustyö on tekninen suoritus, jolloin on ihan yks ketun hailee, tunteeko vanhemmat sitä vai ei. Ymmärrän toki, että vanhemmilla on joku psykologinen tarve tietää, kenen käsissä lapsi on. Mutta kun ainoa hyöty on vanhempien korvienvälin rauhoittaminen, niin kannattaako kirurgin kallista työaikaa uhrata siihen. Leikkausjonot kun pakkaa muutenkin olevan pitkiä...
Jep. Niin kauan kun hoito toteutetaan yhteiskunnan rajallisilla resursseilla, niin ei ole järkevää ostaa vähillä rahoilla kalliita kirurgeja pitämään potilaita kädestä vaan kannattaa valjastaa ne kirurgit ensisijaisesti leikkaamaan. Toki ääriharvoja poikkeuksia lukuunottamatta kirurgi tapaa aina potilaan ennen leikkausta, mutta tapaaminen ei liene useimmiten sisällöltään tai kestoltaan sellainen kuin nämä "ihmisenä tutustujat" toivoisivat. Sen tason erityispalvelusta täytyy maksaa itse.
" ihmisenä tutustujat " Mitä ihmettä tarkoitat tuolla? En minä ainakaan halua tai edes ajattele mitään syvempää tutustumista kirurgiin. Mutta jos olet menossa isoon suunniteltuun leikkaukseen niin edes toisen leikkaavan kirurgin näkeminen ja muutaman kysymyksen kysyminen operaatiosta on todellakin leikkauspelkoa vähentävä tekijä. Ei se 10 - 15 minuttia missä kirurgi ei leikkaa vie sairaanhoitopiiriä konkurssiin. Minä tapasin kirurgin mutta en anestesialääkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
Miten se leikkaavan lääkärin tunteminen vaikuttaa leikkauksen onnistumiseen? Öö, ei mitenkään. Raadollisesti ajateltuna se kirurgin leikkaustyö on tekninen suoritus, jolloin on ihan yks ketun hailee, tunteeko vanhemmat sitä vai ei. Ymmärrän toki, että vanhemmilla on joku psykologinen tarve tietää, kenen käsissä lapsi on. Mutta kun ainoa hyöty on vanhempien korvienvälin rauhoittaminen, niin kannattaako kirurgin kallista työaikaa uhrata siihen. Leikkausjonot kun pakkaa muutenkin olevan pitkiä...
Jep. Niin kauan kun hoito toteutetaan yhteiskunnan rajallisilla resursseilla, niin ei ole järkevää ostaa vähillä rahoilla kalliita kirurgeja pitämään potilaita kädestä vaan kannattaa valjastaa ne kirurgit ensisijaisesti leikkaamaan. Toki ääriharvoja poikkeuksia lukuunottamatta kirurgi tapaa aina potilaan ennen leikkausta, mutta tapaaminen ei liene useimmiten sisällöltään tai kestoltaan sellainen kuin nämä "ihmisenä tutustujat" toivoisivat. Sen tason erityispalvelusta täytyy maksaa itse.
" ihmisenä tutustujat " Mitä ihmettä tarkoitat tuolla? En minä ainakaan halua tai edes ajattele mitään syvempää tutustumista kirurgiin. Mutta jos olet menossa isoon suunniteltuun leikkaukseen niin edes toisen leikkaavan kirurgin näkeminen ja muutaman kysymyksen kysyminen operaatiosta on todellakin leikkauspelkoa vähentävä tekijä. Ei se 10 - 15 minuttia missä kirurgi ei leikkaa vie sairaanhoitopiiriä konkurssiin. Minä tapasin kirurgin mutta en anestesialääkäriä.
Jos luet koko ketjun, niin osa keskustelijoista on nimenomaan käyttänyt ilmauksia, jotka viittaavat epärealistisiin toiveisiin itse henkilöön tutustumisesta. Tuo 10-15 min tapaaminen on normikäytäntö - tosin joskus pienissä rutiinitoimenpiteissä toteutuu vasta leikkauspäivän aamuna. Käsittääkseni tämä käytäntö on kuitenkin osan mielestä riittämätön, koska siinä käydään asiat läpi liian suppeasti ja käytännön sekkoihin painottuen.
Huomattavasti tärkeämpää on tavata anestesialääkäri kuin kirurgi ennen leikkausta. Anestesiologi pitää potilaan hengissä kun kirurgi leikkaa. Ja anestesiaan liittyvät tiedot, allergiat, intubaatiovaikeudet, sydän-keuhko-munuaissairaudet ym. ovat anestesiologin alaa, eivätkä kirurgit niistä mitään ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
Miten se leikkaavan lääkärin tunteminen vaikuttaa leikkauksen onnistumiseen? Öö, ei mitenkään. Raadollisesti ajateltuna se kirurgin leikkaustyö on tekninen suoritus, jolloin on ihan yks ketun hailee, tunteeko vanhemmat sitä vai ei. Ymmärrän toki, että vanhemmilla on joku psykologinen tarve tietää, kenen käsissä lapsi on. Mutta kun ainoa hyöty on vanhempien korvienvälin rauhoittaminen, niin kannattaako kirurgin kallista työaikaa uhrata siihen. Leikkausjonot kun pakkaa muutenkin olevan pitkiä...
Jep. Niin kauan kun hoito toteutetaan yhteiskunnan rajallisilla resursseilla, niin ei ole järkevää ostaa vähillä rahoilla kalliita kirurgeja pitämään potilaita kädestä vaan kannattaa valjastaa ne kirurgit ensisijaisesti leikkaamaan. Toki ääriharvoja poikkeuksia lukuunottamatta kirurgi tapaa aina potilaan ennen leikkausta, mutta tapaaminen ei liene useimmiten sisällöltään tai kestoltaan sellainen kuin nämä "ihmisenä tutustujat" toivoisivat. Sen tason erityispalvelusta täytyy maksaa itse.
" ihmisenä tutustujat " Mitä ihmettä tarkoitat tuolla? En minä ainakaan halua tai edes ajattele mitään syvempää tutustumista kirurgiin. Mutta jos olet menossa isoon suunniteltuun leikkaukseen niin edes toisen leikkaavan kirurgin näkeminen ja muutaman kysymyksen kysyminen operaatiosta on todellakin leikkauspelkoa vähentävä tekijä. Ei se 10 - 15 minuttia missä kirurgi ei leikkaa vie sairaanhoitopiiriä konkurssiin. Minä tapasin kirurgin mutta en anestesialääkäriä.
Jos luet koko ketjun, niin osa keskustelijoista on nimenomaan käyttänyt ilmauksia, jotka viittaavat epärealistisiin toiveisiin itse henkilöön tutustumisesta. Tuo 10-15 min tapaaminen on normikäytäntö - tosin joskus pienissä rutiinitoimenpiteissä toteutuu vasta leikkauspäivän aamuna. Käsittääkseni tämä käytäntö on kuitenkin osan mielestä riittämätön, koska siinä käydään asiat läpi liian suppeasti ja käytännön sekkoihin painottuen.
Olen lukenut. Sen kuvan olen saanut miten kirurgin EI pidä jutella potilaan kanssa tai tavata potilasta ennen leikkausta tai sen jälkeen.
Ei siinä oikein ole aikaa kirurgilla jutella ja juttelu ei ole hänen työtään.
En minä halunnut tarinoida kirurgin kanssa tai ystävystyä hänen kanssaan vaan kättelimme ja hän kertoi mitä tehdään, mitkä on riskit JA miten niihin on varauduttu.
T: avosydänleikkaus potilas
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti tärkeämpää on tavata anestesialääkäri kuin kirurgi ennen leikkausta. Anestesiologi pitää potilaan hengissä kun kirurgi leikkaa. Ja anestesiaan liittyvät tiedot, allergiat, intubaatiovaikeudet, sydän-keuhko-munuaissairaudet ym. ovat anestesiologin alaa, eivätkä kirurgit niistä mitään ymmärrä.
Minä en tavannut anestesialääkäri ennen sydäleikkausta. Tai huolimatta rauhoittavista olen hereillä kun minut kärrättiin leikkaussaliin, jos itse nousin leikkaupöydälle. Muistan miten kylmä se sali oli leikkauspöytä ihanan lämmin taustalla kaksi naista maskeissa sekä kaavuissaan latoivat instrumentteja esille. Sitten tuli anestesialääkäri! ( eli tapasin hänet ) laittoin vasemman käden kanyyliin valkoista maitomaista ainetta johon tipahdin... Seuraavan kerran herään teholla 4 sairaanhoitajan hokiessa " leikkaus meni hyvin! Et pysty puhumaan ODOTA!! Otetaan intubaatioputki pois! ). Vetivät pois sen samalla imuroiden minun nielua samanlaisella laitteella millä hammaslääkäri imee sylkeä pois.
T: sydänleikkaus takana
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti tärkeämpää on tavata anestesialääkäri kuin kirurgi ennen leikkausta. Anestesiologi pitää potilaan hengissä kun kirurgi leikkaa. Ja anestesiaan liittyvät tiedot, allergiat, intubaatiovaikeudet, sydän-keuhko-munuaissairaudet ym. ovat anestesiologin alaa, eivätkä kirurgit niistä mitään ymmärrä.
No nyt tuli aika paksua sitä itseään. Anestialääkäri hallitsee nopean hoidon missä laitetaan ihminen johonkin kuosiin elintoimintojen osalta. Hän myös hallitsee kipulääkityksen ja nukutuksen.
Mutta ei ole mikään kaikkitietävä...
Avosydänleikkaus esim. vaatii monen ihmisen yhteistyötä ihan alkaen kardiologista, sydänsairaanhoitajasta, sairaanhoitajasta, jonohoitajasta, lääkintävahtimestarista, rintaelinkirurgista, anestesialääkäristä, anestesiahoitajasta, instrumenttihoitajista.... ym ym ym....
Niin ja monet näistä voi laittaa monikossa.
T: Keskiviivan mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti tärkeämpää on tavata anestesialääkäri kuin kirurgi ennen leikkausta. Anestesiologi pitää potilaan hengissä kun kirurgi leikkaa. Ja anestesiaan liittyvät tiedot, allergiat, intubaatiovaikeudet, sydän-keuhko-munuaissairaudet ym. ovat anestesiologin alaa, eivätkä kirurgit niistä mitään ymmärrä.
No nyt tuli aika paksua sitä itseään. Anestialääkäri hallitsee nopean hoidon missä laitetaan ihminen johonkin kuosiin elintoimintojen osalta. Hän myös hallitsee kipulääkityksen ja nukutuksen.
Mutta ei ole mikään kaikkitietävä...
Avosydänleikkaus esim. vaatii monen ihmisen yhteistyötä ihan alkaen kardiologista, sydänsairaanhoitajasta, sairaanhoitajasta, jonohoitajasta, lääkintävahtimestarista, rintaelinkirurgista, anestesialääkäristä, anestesiahoitajasta, instrumenttihoitajista.... ym ym ym....
Niin ja monet näistä voi laittaa monikossa.
T: Keskiviivan mies.
Mielestäni tämä "elintoimintojen kuosiin laittaminen" on aika tärkeää leikkauksen aikana. Enkä väittänyt tosiaankaan etteikö näitä mainitsemiasi ammattiryhmiä tarvita yhtä lailla. Ketjussa ihmetellään onko kirurgin tapaaminen aina tärkeää ennen leikkausta ja mielestäni on, mutta niin on ehdottomasti anestesialääkärinkin tapaaminen, ja kyllä hän tietää hengenvaarallisista elinhäiriöistä enemmän kuin useimmat kirurgit, joiden tehtävä on leikata se ruumiinosa jossa on vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomattavasti tärkeämpää on tavata anestesialääkäri kuin kirurgi ennen leikkausta. Anestesiologi pitää potilaan hengissä kun kirurgi leikkaa. Ja anestesiaan liittyvät tiedot, allergiat, intubaatiovaikeudet, sydän-keuhko-munuaissairaudet ym. ovat anestesiologin alaa, eivätkä kirurgit niistä mitään ymmärrä.
No nyt tuli aika paksua sitä itseään. Anestialääkäri hallitsee nopean hoidon missä laitetaan ihminen johonkin kuosiin elintoimintojen osalta. Hän myös hallitsee kipulääkityksen ja nukutuksen.
Mutta ei ole mikään kaikkitietävä...
Avosydänleikkaus esim. vaatii monen ihmisen yhteistyötä ihan alkaen kardiologista, sydänsairaanhoitajasta, sairaanhoitajasta, jonohoitajasta, lääkintävahtimestarista, rintaelinkirurgista, anestesialääkäristä, anestesiahoitajasta, instrumenttihoitajista.... ym ym ym....
Niin ja monet näistä voi laittaa monikossa.
T: Keskiviivan mies.
Mielestäni tämä "elintoimintojen kuosiin laittaminen" on aika tärkeää leikkauksen aikana. Enkä väittänyt tosiaankaan etteikö näitä mainitsemiasi ammattiryhmiä tarvita yhtä lailla. Ketjussa ihmetellään onko kirurgin tapaaminen aina tärkeää ennen leikkausta ja mielestäni on, mutta niin on ehdottomasti anestesialääkärinkin tapaaminen, ja kyllä hän tietää hengenvaarallisista elinhäiriöistä enemmän kuin useimmat kirurgit, joiden tehtävä on leikata se ruumiinosa jossa on vikaa.
Ootas jos olet aiempi kirjoittaja toit ilmi miten anestesialääkäri on expertti tietämys huipussaan hoitamaan sydän, maksa, munuaispotilaita. Mihin me sitten tarvitsemme näiden alojen erikoislääkäreitä?
Leikkauksessa ei laiteta kenenkään elintoimintoja kuosiin, ellei sitten ole äkillinen traumapotilaan leikkaus. Suunnitellussa leikkauksessa valitaan ajankohta ja huolehditaan siitä ETTEI mitään yllättävää satu. JA jos sattuu niin silloin kaikki puhaltaa yhteen ja tekee potilaan eteen kaiken sen mikä on tehtävissä.
Anestesialääkärit + hoitajat tekevät tärkeää työtä.
T:Keskiviivan mies.
Kyllä voi vaatia tapaamista myös julkisella puolella oikeasti! Ja mielestäni kuuluu aina asiaan!
Terv kirurgi itsekin