Miksi akateemisille ei kehitetä muuntokoulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksessa pitäisi olla myös todella hyvät opot/koulutussuunnittelijat, jotta jokainen opiskelisi pelkästään tarvitsemiaan taitoja eikä mitään yleisiä pilipalijuttuja.

Tämä on suurin puute: koulutus on tasotonta - jos se on jo sitä pitkäaikaistyöttömillekin pupuleikkeineen, niin puhumattakaan asiantutijatasolla olevalle.

Koulutuksiahan olisi, mutta harvalla (ei juuri kenelläkään) on rahaa osallistua niihin: pitäisi olla omat rahat ja menettää työkkärirahan, kun nämä ei kelpaa niille työllisyyskoulutuksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Maisteri- ja tutkijakoulutusohjelmiin ohjelmiin otetaan kaikenlaisilla taustoilla, kunhan on älykäs ja ahkera. Usein on nopeampaa opetella uusi tehtävä työssä ja hakea muodollinen tutkinto myöhemmin, jos sitä enää tarvitsee. 

Kenellä on rahaa, voi tehdä näin.

Työkkärin tuinhan tämä ei onnistu.

Kiitos tästä aloituksesta! Oon itse ystävineni miettinyt ihan tätä samaa. Perus- ja aineopinnot vaativat 1-2 vuotta opintoja, joiden jälkeen voi päästä suorittamaan alan opintoja yhtä pitkään maisteritutkintoon kuin aiempikin. Eli ei todellakaan vastaa muuntokoulutusta. Yhä monilla maistereilla olisi valmiudet lyhempäänkin opintopolkuun esim. 2 vuodessa toinen tutkinto, jos aiempi koulutus on tietyiltä osin soveltuva. Kun opintovalmiudet ovat jo valmiiksi selvillä, niin ihan turhaa siellä uudelleen suorittelee jotain joka tutkintoon pakollisia tieteen filosofisia perusteita ja kielten höpölöpö peruskursseja (jotka vieläpä vastaa 7. luokan opintoja sisällöltään).

Olen opiskellut alalle, jolle on vaikea työllistyä. Yritin etsiä avoimen yliopiston tai ammattikorkean opintoja, joilla voisin täydentää osaamistani. Jotenkin listoja selatessani tuli sellainen olo, että eihän näistä yksittäisistä perusopinnoista silti mikään työllistä. Ainoastaan jos aloittaisin opinnot ihan alusta joltain "järkevämmältä" alalta, niin olisi ehkä mahdollisuus saada töitä sitten viiden vuoden päästä. Mutta eipä sellaiseen ole varaa. Amiskoulutuksistakaan ei löytynyt mitään itselleni sopivaa, ja sama rahoitusongelma se olisi niissäkin kouluissa. Oma ongelmansa on myös se, miten saisin opintokuukaudet pidettyä vähissä Kelan takia. Mitä ihmettä voin tehdä? Kaikki reitit tuntuvat olevan blokattu joka suuntaan. 

Muuntokoulutus sairaanhoitajasta lääkäriksi kaatui myös siihen että iso osa ei läpäissyt pääsykoetta mikä siinä luonnollisesti oli, eikä muuntokoulutukseen päässeistä iso osa pärjännyt opinnoissa ts. opinnot oli liian vaativia.

Olisiko kuitenkin niin, että akateemisesti koulutetun ihmisen  -  joka siis on aiemman tutkintonsa muodossa osoittanut olevansa kyvykäs ihminen - olisi hyvä huolehtia osaamisen päivittämisestään ihan itse? Kyse ei kuitenkaan ole mistään elämänhallintansa menettäneistä sairaista ihmisistä.

Onhan se helppo tietysti kädet puuskassa vaatia ja odottaa että yhteiskunta - elikkä siis työssäkäyvät veronmaksajat - kustantavat ja järjestävät arvon akateemiselle hänen mieltymyksilleen sopivan itsensäkehittämisen.

Ei ihme että tämä on maa on velkakierteessä ja tässä jamassa muutenkin.

Maahanmuuttajissa on paljon korkeakoulutettuja, heidän tutkintojensa tunnustamista Suomessa parannetaan ja heidän pääsyään Suomen korkeakouluihin tuetaan. Tulevaisuudessa heille räätälöidään muuntokoulutusta jotta ei tarvitse koko tutkintoa suorittaa uudelleen.