Jotenkin eläimellistä tuo synnytys

sitäpaitsi minä en kyllä karjunut synnytyksessä, ähkiä taisin, mutta ei siitä nyt mitenkään erityisen eläimellistä oloa jäänyt.

Kummallista, että vielä tänä päivänäkin synnytys on tuskallinen kokemus. Luulisi, että nykylääketieteellä pystyisimme parempaan ;)

suun ympärille tuli verenpurkaumia. kaunista.

Toivottavasti kukaan ei nyt kauhistu, mutta me olemme eläimiä.

Äiti ja vauva ovat aika luonnonläheinen ilmiö. Vauva hamuaa tissiä, maito nousee rintoihin, vauva inahtaa, maito nousee rintoihin...automaattisesti puhumme vauvalle niin, että hän on lähellä kasvojamme ja äänemme nousee (myös miehillä).



Olemme osa luontoa! Miksi synnytys siis olisi jotain ei-luonnollista tai ei-alkukantaista?

En tarkoittanut ainoastaan kipua, lähinnä sitä luonnonlakia. että nainen synnyttää, oli se sitten eläin tai ihminen. Ei mulle itellekään omasta synnytyksestä jäänyt eläimellinen olo, mutta sitähn se on. Just ku katto sitä ykkösen dokumenttia, jossa se nainen synnytti vauvan. Tosi rumaa ja alkukantaista. Kaunista olisi itkeä hieman, mutta kuka siihen nyt pystyy:)

Ennen en ole ajatellut näin

eläimellisesti kuin naiset. Ne ähkäisee tai korkeintaan mölähtää pari kertaa ja silmänvalkuaiset näkyy vähän tavallista isompina, mutta siinä se. Niinhän siinä dokkarissakin sanottiin että muut nisäkkäät pääsee paljon helpommalla kuin ihmiset. Sitä ne isot aivot teettää.

Pungersit " väärään päähän" , jos naamaasi sait verenpurkaumia.

Jos ponnistuksen keskittää alas, ei naama kärsi.



Kauanko ponnistusvaihe kesti?

Kissani synnytti ja tietty touhusin kätilönä mukana. Aina kun olin poistumassa paikalta kissani päästi sellaisen miakunan ettei ikinä. Muuten ei synnyttäessään paljoa äännellyt. Halusi vain etten jättäisi yksin.

Synnytyksessä pääsee lähemmäksi luontoa kuin koskaan.

Ihme lätkytystä ja voihkintaa ja typeriä asentoja ja ilmeitä. Se se vasta näyttääkin typerältä

ja kyllä vaan alkoi taas hirvittää ja tuli olo että ei musta ole tuohon hommaan, eikä ole edes ensimmäinen synnytys mulla edessä.

Olenkohan minä sitten luonnostani jotenkin eläimellinen, kun minusta synnyttäminen on hienoa. Eilistä dokkaria katsoessa nousivat kyyneleet silmiin liikutuksesta, kun vauvan syntymän näkeminen nosti omat synnytysmuistot mieleen. Niin kuin joku kirjoittikin, seksihän vasta eläimellistä on, tai imettäminen tms.