Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?

Onhan nuo ystävät vuosien varrella vaihtunu. Kaikkien kanssa ei vaan kemiat kohtaa. Ihan niin ku ei muissakaan ihmissuhteissa. Mut esim työkavereitaan ei voi valita.

Olin äitiyslomalla/vanhempainlomalla. Tästä syystä olin yhteiskunnan paska, jonka mieskin on paska ja itse välit laitoin poikki. "Kun mun työkaverikin palasi töihin kun lapsi täytti 1kk" <- tämän takia muidenkin pitäisi niin toimia ja jos ei toimi, heidät voidaan haukkua julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin facebookkiin päivityksen, että poistan lähipäivinä kavereista kaikki paitsi perheenjäsenet. Kaveri kävi päivityksestä tykkäämässä ja sitten kun olin varma, että kaikki ovat sen huomanneet ja jätin julkiseksi niin tämä yksi kavereista laittoi viestiä tyyliin"Ai että poistit mut sitten kavereista!?! Selvä, ei sitten olla kavereita. Hyvää loppu elämää vaan sullekin" :D Sen jälkeen ei oo mitään kuulunu koko ihmisestä. Selitin kyllä toistamiseen tilanteen, mut näköjään ei voi olla irl kaveri jos ei oo fb kaveri ;)

Kyllä varmaan itsekin ihmettelisin julkista päivitystä aiheesta. Jos haluaa jatkossa pitää fb-kavereina vain perheenäjäsenet nin ehkä tämän voi näille kavereille kertoa ihan henkilökohtaisesti. Ei mitään dramaattista julkista päivitystä, jossa muut alkavat miettimään, että "jahas, haluaako kenties siivota muut ihmiset kokonaan elämästään."

Ystävä jätti toistuvasti vastaamatta viesteihini ja kuitenkin itse kirjoitti omia viestejään näiden viestien jälkeen eikä siis "huomannut" minun asioitani. Mainitsin tästä tavasta hänelle, jolloin hän sekosi aivan täysin. En vieläkään ymmärrä, miten tuollaisesta voi seota niin, että katkaisee kaikki välit kokonaan. Ihan asiallisesti sanoin, että ymmärrän jos välillä jää viestejä huomaamatta, mutta jos näin käy jatkuvasti, se tuntuu pahalta ja tahalliselta. Tästä hyvästä täysi kilahdus ja katoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain tietää, että pääsin opiskelemaan unelma-alaani, jätti ystäväni sen jälkeen vastaamatta viesteihini ja puheluihini. :( Vieläkin harmittaa.

Oh! Jollekin muullekin on käynyt näin! Minulta katkesi pitkäaikainen nuoruuden ystävyyssuhde, kun pääsin opiskelemaan haluamaani alaa. Kaveri ei halunnut opiskella, vaan tahtoi ainoastaan ajella autolla ja bailata sekä loisia yhteiskunnan tuilla ja perintörahoilla. Kai minun olisi pitänyt loisia messissä, vaikka minulla ei perintöä ollutkaan?

En usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin facebookkiin päivityksen, että poistan lähipäivinä kavereista kaikki paitsi perheenjäsenet. Kaveri kävi päivityksestä tykkäämässä ja sitten kun olin varma, että kaikki ovat sen huomanneet ja jätin julkiseksi niin tämä yksi kavereista laittoi viestiä tyyliin"Ai että poistit mut sitten kavereista!?! Selvä, ei sitten olla kavereita. Hyvää loppu elämää vaan sullekin" :D Sen jälkeen ei oo mitään kuulunu koko ihmisestä. Selitin kyllä toistamiseen tilanteen, mut näköjään ei voi olla irl kaveri jos ei oo fb kaveri ;)

Kyllä varmaan itsekin ihmettelisin julkista päivitystä aiheesta. Jos haluaa jatkossa pitää fb-kavereina vain perheenäjäsenet nin ehkä tämän voi näille kavereille kertoa ihan henkilökohtaisesti. Ei mitään dramaattista julkista päivitystä, jossa muut alkavat miettimään, että "jahas, haluaako kenties siivota muut ihmiset kokonaan elämästään."

Enpä jaksanut jokaiselle erillistä ilmoitusta lähettää vaan päivitin tilan, julkisena etteivät ihmettele MIKSI poistan heidät. Poistin kaikki, paitsi sukulaiset. Syykin oli päivityksessä. Ei olee mitään draamaa vaan ilmoitus. Ja kukaan muu ei asiasta nokkiinsa ottanut, kun tämä yksi.

Miksi katkeruus? Oletteko yhtä katkeria joillekin entisille heiloille joiden kanssa ei vaan kemiat kohdanneet?

Kehuin koiraansa. Tai siis oli ottanut pikkuräksyn, itse tykkään isoista koirista ja sanoin jotakuinkin että koiranpentunsa on kyllä ihana vaikkei suosikkirotuani olekaan. Sen jälkeen en ole kyseisen ihmisen kanssa voinut olla missään tekemisissä kun alkoi ignoorata mut täysin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi katkeruus? Oletteko yhtä katkeria joillekin entisille heiloille joiden kanssa ei vaan kemiat kohdanneet?

Miksi sinunlaisesi ihmiset luulevat, että jokaisen keskustelunaiheen taustalla on jokin valtaisan suuri tunne? Ihmiset keskustelevat asioista myös ihan muuten vain. Harmi jos sinä et pysty sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin facebookkiin päivityksen, että poistan lähipäivinä kavereista kaikki paitsi perheenjäsenet. Kaveri kävi päivityksestä tykkäämässä ja sitten kun olin varma, että kaikki ovat sen huomanneet ja jätin julkiseksi niin tämä yksi kavereista laittoi viestiä tyyliin"Ai että poistit mut sitten kavereista!?! Selvä, ei sitten olla kavereita. Hyvää loppu elämää vaan sullekin" :D Sen jälkeen ei oo mitään kuulunu koko ihmisestä. Selitin kyllä toistamiseen tilanteen, mut näköjään ei voi olla irl kaveri jos ei oo fb kaveri ;)

Jos poistaa ystävän facesta niin miksi olettaa että se ihminen ei loukkaantuisi asiasta? Vaikka sanot että muut "hänen tyyliset" lähtee niin jokainen on yksilö ja hän ei kelvannut sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Olin äitiyslomalla/vanhempainlomalla. Tästä syystä olin yhteiskunnan paska, jonka mieskin on paska ja itse välit laitoin poikki. "Kun mun työkaverikin palasi töihin kun lapsi täytti 1kk" <- tämän takia muidenkin pitäisi niin toimia ja jos ei toimi, heidät voidaan haukkua julkisesti.

Tuohan on selvää oman huonon omantunnon projisointia toiseen. Otan osaa.

Ystäväni, jonka olin tuntenut 20 vuotta ja hengailu koko nuoruus yhdessä, jätti väliin sekä polttarit että Hääni vaikka olivat tiedossa 2 vuotta etukäteen. Outoja selityksiä eikä kunnon syytä ikinä kerrottu. Kerroin viestillä olevani pettynyt ja surullinen kun hän ei päässyt kumpaakaan tärkeään tapahtumaan. Ei vastannut enää mitään ikinä. Tapauksesta muutama vuosi. Mielestäni ystävyys kestää myös suorapuheisuuden ja riidankin eikä ystävää jätetä erimielisyyden vuoksi. Kyllä minulla oli mielestäni oikeus sanoa suoraan mitä ajattelin ilman pelkoa siitä että ystävä jättää.

Vierailija kirjoitti:

Kehuin koiraansa. Tai siis oli ottanut pikkuräksyn, itse tykkään isoista koirista ja sanoin jotakuinkin että koiranpentunsa on kyllä ihana vaikkei suosikkirotuani olekaan. Sen jälkeen en ole kyseisen ihmisen kanssa voinut olla missään tekemisissä kun alkoi ignoorata mut täysin.

Miksi sanoa ylipäänsä että toi rotu ei ole mun mielestä kiva? Ja miksi sä ihmettelet ton kommentin jälkeen että se tyyppi ei sitten tahdo tulla juttelemaan? Sitä sä varmaan yksin mietit etkä voi lähestyä

Tutustuin koiralenkkien kautta minua 30 vuotta vanhempaan rouvaan. Melkein joka päivä törmättiin ja jutusteltiin. Kerroin hälle, että soitan pianoa ja hän kysyi, että voisiko tulla kylään joku päivä, tykkäisi kuunnella kun soitan. No mähän suostuin. Ja sit hää tuli. Olin tehny mokkapaloja ja riisipiirakoita ja hän toi tuliaisina punaviiniä, juustoa ja viinilasisetin. Syötiin ja mä soittelin pianoa ja oli ihan mukavaa.

Muutama päivä myöhemmin tämä rouva alkoi vaatia multa 40€ vastineeksi tuliaisistaan. Luulin vaatimusta vitsiksi, mutta pian hän alkoi syyttämään mua huijariksi ja eläkeläisen hyväksikäyttäjäksi. Ja jos en maksa, ottaa hän käyttöön "suunnitelma-b:n" eli ottaa yhteyttä mun vanhempiin kertoakseen totuuden minusta. 😃

Multa on nyt kaks kaveria lopettanut yhteydenpidon, kun alkoivat seurustelemaan. Eikä siis olla mitään teinejä, vaan 30:n molemmin puolin. En myöskään tietääkseni ole mikään miestenielijä, joten vieläkään ei ole selvinnyt miksi minun viesteihin ei enää vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi katkeruus? Oletteko yhtä katkeria joillekin entisille heiloille joiden kanssa ei vaan kemiat kohdanneet?

Miksi sinunlaisesi ihmiset luulevat, että jokaisen keskustelunaiheen taustalla on jokin valtaisan suuri tunne? Ihmiset keskustelevat asioista myös ihan muuten vain. Harmi jos sinä et pysty sellaiseen.

Itse en vaan ymmärrä negatiivisissa menneisyyden asioissa piehtaroimista. Mut hyvä jos siitä tulee jolleki iloinen mieli. Eipä se mua kosketa.

Joskus teininä kaveriporukka hylkäsi, koska puhuin liikaa pojista. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehuin koiraansa. Tai siis oli ottanut pikkuräksyn, itse tykkään isoista koirista ja sanoin jotakuinkin että koiranpentunsa on kyllä ihana vaikkei suosikkirotuani olekaan. Sen jälkeen en ole kyseisen ihmisen kanssa voinut olla missään tekemisissä kun alkoi ignoorata mut täysin.

Miksi sanoa ylipäänsä että toi rotu ei ole mun mielestä kiva? Ja miksi sä ihmettelet ton kommentin jälkeen että se tyyppi ei sitten tahdo tulla juttelemaan? Sitä sä varmaan yksin mietit etkä voi lähestyä

Ihminen tiesi mielipiteeni ennalta kun oltiin aiheen (koirien) kautta tutustuttu. Se pääsi vähän niinkuin sammakkona suusta, koska olin itsekin ällistynyt kuinka koira olikin niin lutunen vaikkei ole yhtään sitä mistä tykkään yleensä koirissa. Pyysin kyllä välittömästi anteeksi huonoa sanavalintaani kun tajusin möläytykseni, mutta eipä auttanut. Eikä auttanut yhteydenotot myöhemminkään niin aattelin sitten, että jos katkeruus on sille ihmiselle arvokkaampaa kuin kaveruus, niin hillotkoon sitten sitä. Saipahan jotakin kallisarvoista minultakin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain tietää, että pääsin opiskelemaan unelma-alaani, jätti ystäväni sen jälkeen vastaamatta viesteihini ja puheluihini. :( Vieläkin harmittaa.

Oh! Jollekin muullekin on käynyt näin! Minulta katkesi pitkäaikainen nuoruuden ystävyyssuhde, kun pääsin opiskelemaan haluamaani alaa. Kaveri ei halunnut opiskella, vaan tahtoi ainoastaan ajella autolla ja bailata sekä loisia yhteiskunnan tuilla ja perintörahoilla. Kai minun olisi pitänyt loisia messissä, vaikka minulla ei perintöä ollutkaan?

En usko.

Kerrotko vielä, mikä kertomuksessani oli mielestäsi epäuskottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mikä on ollut se "omituisin" syy, mutta itse aikoinaan koin tämän yhden kaverin syyn hiukan hämäränä. Syy oli siis se että olin hänen mielestään liian nuuka kun en ostellut kaappiin herkkuja häntä varten. Olin tuohon aikaan työttömänä ja hädin tuskin riitti rahat elämiseen.

Vai menikö kuitenkin näin: Hän tuli kylään toiselta puolelta suomea, etkä tarjonnu hänelle edes yhtä lämmintä ateriaa?

Ei? Hän asui ja asuu edelleen kahden kilometrin päässä asunnostani. Ja noilla herkuilla tarjoitin pääasiassa esim sipsejä, limsaa, pitsaa, karkkia ym joita minun olisi "pitänyt" ostaa häntä ajatellen