Lue keskustelun säännöt.
Olisipa ihanaa sellainen matkustelua sisältävä työ, pääsisi ulkomaille ilman lasta!
24.05.2017 |
Tiedän, olen itsekäs, mutta yksi syy, miksi vähän kaduttaa lisääntyminen, on se, ettei pääse enää niin helposti matkustelemaan. Lapsen kanssa ei viitsi lähteä hirveän pitkille matkoille, sillä se on rasittavaa ja aina pitää huomioida lapsen viihtyvyys eli loma menisi suureksi osaksi huvipuistoissa seisoskellessa jne.
Itse taas nauttisin pelkästään siitä, että pääsisin johonkin toiseen maahan käymään ihan aikuisten kesken ja ehkä voisin rentoutua siellä yksin katselemalla ulos hotellihuoneen ikkunasta ja nauttimalla yhden virvoikkeen. Tämän takia matkailua sisältävä asiantuntijatyö olisi unelmani.
Tiedän kyllä, että todellisuudessa se olisi varmasti rankkaa, eikä mistään lomailusta voisi puhua, mutta saahan sitä haaveilla. Haaveissani liitelisin lentokoneella ympäri maailmaa unohtaen pieneksi hetkeksi äidillisen velvollisuudet ja vastuun. Olisin nainen, jolla on tärkeä tehtävä ja nainen, jolla on aivot.
T. koliikkivauvan äiti -86
Kommentit (10)
Kyllähän 86 -syntyneen voi jo jättää yksin kotiin reissun ajaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän 86 -syntyneen voi jo jättää yksin kotiin reissun ajaksi
Jospa äiti on syntynyt -86.
Voisimme vaihtaa rooleja. Itse olen juurikin kuvailemasi asiantuntijatehtävissä maailmalla matkaava mies. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta perustaa perhettä. Voisin hyvinkin viettää päivän koliikkilapsen kanssa. Sinä voisit hoitaa sen päivän täällä tehtäviäni - asiantuntijaorganisaation johtamista projektissa. Yhden päivän varmasti pärjäisit pienellä preppauksella ja minä vastaavasti lapsen kanssa hoito-ohjeilla. Illalla voisit käydä jossain hotellin lähellä olevassa ravintolassa tai kahvilassa yksin tai kollegojen kanssa - siemaisemassa sen unelmajuoman. Ja täältä lentää hetkessä takaisin sinne koti-Suomeen.
Sitten siellä hotellihuoneen ikkunalla virvoikkeinesi mietit että kumpa perhe olisi tääläl ja jakaisivat sen hetken kanssasi :)
Työmatkustaminen on perseestä.
Huomaan kyllä, että et ole joutunut matkustelemaan työn puolesta. Se nyt ei vaan ole mitään herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen matkatyö, jossa ehtisi rentoutua kelpaisi minullekin.
Mutta oma ja puolison kokemus matkatyöstä on sitä arkea. Eli matkoilla on yleensä todella tiukka aikataulu. Illat hotellissa menee yleensä työskennellessä. Eli harvoin matkalla on lepohetkiä.
Eli tuollainen haave on ihan hyvä, mutta yhtä todellinen kuin, että löytäisi työnanatajan joka maksaisi täyden palkan neljän tunnin työajasta.
Työmatkustelu, hotelleissa, lentokoneissa ja kentillä notkuminen on vaan ankeaa.
Ja matkojen aikataulut ovat aina niin tiukkoja, että ei ehdi katselemaan nähtävyyksiä lainkaan ja usein ravintolaksikin valikoituu hotellin oma kun kauemmas ei ehdi tai jaksa enää lähteä.
T: 150 matkapäivää vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen. Sinun tehtäväsi on lisääntyä ja hoitaa lapsia. Ei huidella ympäri maailmaa.
Muista tämä.
Niin, kyllähän siihen reissaamiseenkin leipiintyy, mutta itse jotenkin vieläkin nautin siitä tunteesta, kun maisema vaihtuu ja tapaa uusia ihmisiä. Tosin parina viime vuonna on tullut käytyä monissa uusissa kaupungeissa, mikä aina piristää ja ei minuakaan viehätä kauheasti lähteä ensi viikolla Frankfurtiin viidettätoista kertaa. Lisäksi, kun työpäivät edustuksineen venyy yli kahdentoista tunnin, niin se on raskasta, mutta yritän silti joka reissulla ainakin muutaman tunnin käyttää ihan kaupungilla kävelyyn. Sinänsä ymmärrän AP:n haaveen, en itse olisi vaihtamassa töitäni ei-matkatyöhön.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, olen väsynyt autocorrectin korjailuun kuin myös tähän elämään. Ap