Koulukiusaajani pyysi anteeksi, en olisi halunnut anteeksipyyntöä

TässäKIN keskustelussa unohtuu eräs seikka. Vaikka osa kiusaajista lienee orastavia psykopaatteja, osa heistä on aivan tavallisia lapsia, joiden kyky empatiaan ja seurausten miettimiseen on kehityspsykologisista syistä hyvin rajoittunut. On inhimillistä olla edelleen vihainen mutta toisaalta naurettavaa, että joku tulee ulkopuolelta kommentoimaan, miten anteeksi ei pidä tai voi antaa tai miten anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole aito jne.

Useimmat meistä kehittyvät ala- tai yläkouluaikojen jälkeen ja varmasti itse kukin meistä on tehnyt lapsena tai nuorena asioita, joita voi vain jälkikäteen ihmetellä. Suurin syypää näihin kiusaamisiin ovat aikuiset, jotka ovat ilmeisesti jossain muualla eivätkä ole kasvattajana tehtäviensä tasalla.

Ap, sinun ex-kiusaajasi ei ole enää sama ihminen kuin joskus lapsena. Hän ei myöskään ole ajatustenlukija eikä voinut tietää, että et halua anteeksipyyntöä. Sinun ei tarvitse antaa anteeksi. Mutta ihan älytöntä on kehittää itselleen anteeksipyynnöstä uusi kaunan aihe. Tämä ihminen teki vain sen, mikä on oletettua ja kulttuurissamme sopivaa käytöstä eli pyysi anteeksi pahoja tekojaan. Häntä voidaan syyttää kiusaamisesta, mutta ehkä ei anteeksipyyntö sentään mikään synti ole.

Hienosti onnistut yhdistämään kiusaamisen ja raiskaajaan. On aika eri asia! Nuoret kun eivät tuppaa ymmärtämään tekojensa seurauksia, kun ne pienet aivot eivät ole kehittyneet. Hienoa jos myöhemmin ymmärtää tekojensa seuraukset ja pyytää anteeksi. 

Anteeksi ei tietenkään ole pakko antaa. Se on jokaisen oma valinta mitä repussaan haluaa kantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi hän pyysi vain, koska itse hyötyy siitä. Tuskin olisi koskaan pyytänyt, jos ette olisi päätyneet samaan työpaikkaan. Anteeksipyyntö ei ollut aito. 

Älykäs ihminen ottaa huomioon sen, että tekstin pohjalta ei voi sanoa mitään ehdotonta, spekulaatiokin on teennäistä.

Jos kyseessä on pieni kylä ja ap on nähnyt monesti tämän henkilön työpaikan ulkopuolella, niin sittenhän se on todennäköisesti näin.

Jos taas "maailma on pieni paikka"-ilmiö, niin ei voi sanoa juuta eikä jaata. Henkilö saattoi olla vilpitön tai vilpillinen.

Ainoa melko varma vilpillinen keino olisi tavoittaa sellaisia, joita ei ole aikoihin nähnyt. Tässä sitten tosin ongelmaksi tulee tämä "kylä" tai "maailma on pieni paikka- ilmiö", jos näitäkin tapauksia sattuu otantaan.

Oletko tosissasi? Ja mitä väliä sillä on, koska tämä henkilö ei kuitenkaan ole pyytänyt aiemmin anteeksi, vaikka varmasti ymmärsi tekonsa vääryyden jo silloin kun kiusasi. Vasta kun hän itse hyötyy tilanteesta, hän pyytää anteeksi. En voi uskoa miten lapsellisia jotkut ovat. 

Vierailija kirjoitti:

TässäKIN keskustelussa unohtuu eräs seikka. Vaikka osa kiusaajista lienee orastavia psykopaatteja, osa heistä on aivan tavallisia lapsia, joiden kyky empatiaan ja seurausten miettimiseen on kehityspsykologisista syistä hyvin rajoittunut. On inhimillistä olla edelleen vihainen mutta toisaalta naurettavaa, että joku tulee ulkopuolelta kommentoimaan, miten anteeksi ei pidä tai voi antaa tai miten anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole aito jne.

Useimmat meistä kehittyvät ala- tai yläkouluaikojen jälkeen ja varmasti itse kukin meistä on tehnyt lapsena tai nuorena asioita, joita voi vain jälkikäteen ihmetellä. Suurin syypää näihin kiusaamisiin ovat aikuiset, jotka ovat ilmeisesti jossain muualla eivätkä ole kasvattajana tehtäviensä tasalla.

Ap, sinun ex-kiusaajasi ei ole enää sama ihminen kuin joskus lapsena. Hän ei myöskään ole ajatustenlukija eikä voinut tietää, että et halua anteeksipyyntöä. Sinun ei tarvitse antaa anteeksi. Mutta ihan älytöntä on kehittää itselleen anteeksipyynnöstä uusi kaunan aihe. Tämä ihminen teki vain sen, mikä on oletettua ja kulttuurissamme sopivaa käytöstä eli pyysi anteeksi pahoja tekojaan. Häntä voidaan syyttää kiusaamisesta, mutta ehkä ei anteeksipyyntö sentään mikään synti ole.

En ymmärrä, miksi ihmiset yrittävät puolustella kiusaajaa. FAKTA ON, että kiusaaja pyysi anteeksi vasta, kun itse hyötyy siitä. 

Minulta on yksi koulukiusaaja pyytänyt anteeksi, humalassa, mutta kuitenkin. Eikä kyseisen henkilön kiusaaminen edes ollut kovin vakavaa.

Olisin todella hyvilläni, jos pahimmat koulukiusaajani pyytäisivät minulta anteeksi (mielellään selvinpäin). Sovinto ja yhteisymmärrys itsessään on vain niin hienoa.

On kai ihmisiä, jotka pyytävät anteeksi pelkästään itsensä takia, mutta sitä en pidäkään todellisena anteeksipyyntönä, vaan tietyllä tavalla vilpillisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mjaa a. Kaipa se itsensä vuoksi pahoittelukin tarkoittaa sitä että häpeää ja katuu tekemäänsä. Miksi noin nega?

En ole ap, vastaan omaa kiusaamistaustaani vasten. Ne ihmiset pilasivat elämäni. Tarkoitan oikeasti että terveyteni pilattiin pysyvästi, olen kroonisesti masenutunut yms. Olen saanut hirveällä henkisellä ja taludellisella panostuksella nostettua itseni kiinni suht täysipainoiseen elämään tässä neljän kymopin kynnyksellä. Koskaan en voi unohtaa tapahtuneita ja huomaan että tietyissä yhteyksissä sama paniikki ja arvottomuus valtaavat minut kuin silloin lapsena ( lue lukion loppuun asti).

Minun kiusaajani ovat onneksi jättäneet minut rauhaan, mutta jos tuli anteeksipyyntöä, ilmoittaisin oitis, ettei minulla ole tarvetta liennyttää heidän syyllisyydentuntoaan. Ne teot ja sanat on tarkoituksella tehty ja sanottu ja mikään ei niitä muuta ja poista. Jos tämä onmielestäsi negaa, eikä tervettä itsensä suojelua, niin ihmettelen todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntö ei kyllä korvaa pilattua lapsuutta, siinä olet kyllä aivan oikeassa. Tyyppi olis voinut kyllä olla ihan hiljaa, ja antaa asian olla. Anteeksipyyntö tässä tapauksessa on vain jotenkin niin tekopyhää.

Olen seurannut tätä "uhriutumisen trendiä" ja pidän sitä huolestuttavana. mm. Pekka-Eric Auvinen ja Matti Saari, sun muut kouluampujat olivat koulukiusattuja.

Muissa, lieveilmiöissä mielenterveysongelmat näkyvät laajalti, koska suositaan "uhriuteen" kotiloitumista.

Jep. Otetaan mieluummin sellainen "voit tehdä mitä vaan, kunhan muistat pyytää anteeksi esim. 10-20 vuoden päästä" -asenne. Anteeksipyyntö hyvittää kaiken. <3

t: käännän toisen poskeni uudelleen ja uudelleen, nam ihanaa, olen masokisti!

Näinpä.

Tarkastellaas asiaa toiselta kantilta: monelta tässä keskustelussa näyttää unohtuneen, että kyllä se yläaste- ja jopa ala-asteikäinenkin ymmärtää tekevänsä väärin toista kohtaan kiusaamalla tätä, mutta ei vain välitä miltä toisesta tuntuu. Oikea ja väärä opitaan erottamaan jo hyvin nuorina, mutta empatiakyky kehittyy toisilla aikaisemmin, toisilla myöhemmin (ja joillain ei nähtävästi koskaan). Purki kiusaaja sitten omaa pahaa oloaan kiusaamalla tai oli vain ihan rehellisesti kusipää, niin kyllä siinä ihan selvä luonne-ero on havaittavissa niiden välillä ketkä kiusaavat vs. ketkä eivät moiseen sorru.

Mistään en mitään tiedä kirjoitti:

Hienosti onnistut yhdistämään kiusaamisen ja raiskaajaan. On aika eri asia! Nuoret kun eivät tuppaa ymmärtämään tekojensa seurauksia, kun ne pienet aivot eivät ole kehittyneet. Hienoa jos myöhemmin ymmärtää tekojensa seuraukset ja pyytää anteeksi. 

Anteeksi ei tietenkään ole pakko antaa. Se on jokaisen oma valinta mitä repussaan haluaa kantaa. 

Ja siitä 12-vuotiaasta kiusaajasta, joka ei ymmärrä, että lyöminen sattuu toista, tulee sitten aikuinen kiusaaja ja 17-vuotias raiskaaja pahimmillaan. Kun sitten 40 vee ymmärtää, että sori, tuliko sunun kipeää - mäpä pyydän anteeksi ja kaikki on hyvin.

Jee. Aurinko paistaa.

Mikä juttu tää on, että kiusaaja ei oikeasti voisi katua tekojaan? Että ei pyydä anteeksi sen takia, että on tajunnut tehneensä väärin vaan jotenkin vain keventääkseen omaa taakkaansa? Miten niin? Mä en käsitä tätä ajatusmallia ollenkaan.

Toki ymmärrän mainiosti sen, jos anteeksi ei pysty antamaan. Mutta kai sitä sentään saa pyytää?

Minä ainakin tiedän että aika moniakin koulukiusaajia oikeasti hävettää omat tekonsa ja anteeksi pyyntö voisi olla ihan vilpitön.

Näitä kiusaajia löytyy työelämästäkin ja usein ovat esimiehen suojeluksen alaisena, vaikka kaikille muille on selvää, että kuka on käyttäytynyt huonosti, niin esimies kulkee laput silmillä ja pitää kiusaajan puolia.

Elämä on sellaista ja moni kuittaa vittumaiset tekonsa pyytämällä anteeksi, tarkoittamatta sitä, sillä vain pääsee helposti pois tilanteesta ja voi itsellekkin valehdella, että nyt asiat on kunnossa, kun pyysin anteeksikkin.

Tässä elämässä on vain kasvatettava kuori ja kyettävä tiettyyn välinpitämättömyyteen, ei saa olla liian kiltti. Niin "sivistyneitä" ja edistyneitä kuin ihmiset nykyään onkin, niin me ollaan kuitenkin vain ihmisapinoita, villieläimiä muiden joukossa ja sosiaaliset kuviot ovat hyvin raadollisia.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kiusaajia löytyy työelämästäkin ja usein ovat esimiehen suojeluksen alaisena, vaikka kaikille muille on selvää, että kuka on käyttäytynyt huonosti, niin esimies kulkee laput silmillä ja pitää kiusaajan puolia.

Elämä on sellaista ja moni kuittaa vittumaiset tekonsa pyytämällä anteeksi, tarkoittamatta sitä, sillä vain pääsee helposti pois tilanteesta ja voi itsellekkin valehdella, että nyt asiat on kunnossa, kun pyysin anteeksikkin.

Tässä elämässä on vain kasvatettava kuori ja kyettävä tiettyyn välinpitämättömyyteen, ei saa olla liian kiltti. Niin "sivistyneitä" ja edistyneitä kuin ihmiset nykyään onkin, niin me ollaan kuitenkin vain ihmisapinoita, villieläimiä muiden joukossa ja sosiaaliset kuviot ovat hyvin raadollisia.

Toivon ettei itsestäni tule ikinä näin katkeraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TässäKIN keskustelussa unohtuu eräs seikka. Vaikka osa kiusaajista lienee orastavia psykopaatteja, osa heistä on aivan tavallisia lapsia, joiden kyky empatiaan ja seurausten miettimiseen on kehityspsykologisista syistä hyvin rajoittunut. On inhimillistä olla edelleen vihainen mutta toisaalta naurettavaa, että joku tulee ulkopuolelta kommentoimaan, miten anteeksi ei pidä tai voi antaa tai miten anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole aito jne.

Useimmat meistä kehittyvät ala- tai yläkouluaikojen jälkeen ja varmasti itse kukin meistä on tehnyt lapsena tai nuorena asioita, joita voi vain jälkikäteen ihmetellä. Suurin syypää näihin kiusaamisiin ovat aikuiset, jotka ovat ilmeisesti jossain muualla eivätkä ole kasvattajana tehtäviensä tasalla.

Ap, sinun ex-kiusaajasi ei ole enää sama ihminen kuin joskus lapsena. Hän ei myöskään ole ajatustenlukija eikä voinut tietää, että et halua anteeksipyyntöä. Sinun ei tarvitse antaa anteeksi. Mutta ihan älytöntä on kehittää itselleen anteeksipyynnöstä uusi kaunan aihe. Tämä ihminen teki vain sen, mikä on oletettua ja kulttuurissamme sopivaa käytöstä eli pyysi anteeksi pahoja tekojaan. Häntä voidaan syyttää kiusaamisesta, mutta ehkä ei anteeksipyyntö sentään mikään synti ole.

En ymmärrä, miksi ihmiset yrittävät puolustella kiusaajaa. FAKTA ON, että kiusaaja pyysi anteeksi vasta, kun itse hyötyy siitä. 

Just näin. Oletan, että tämänkin ketjun perusteella, tällä palstalla on paljon kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kiusaajia löytyy työelämästäkin ja usein ovat esimiehen suojeluksen alaisena, vaikka kaikille muille on selvää, että kuka on käyttäytynyt huonosti, niin esimies kulkee laput silmillä ja pitää kiusaajan puolia.

Elämä on sellaista ja moni kuittaa vittumaiset tekonsa pyytämällä anteeksi, tarkoittamatta sitä, sillä vain pääsee helposti pois tilanteesta ja voi itsellekkin valehdella, että nyt asiat on kunnossa, kun pyysin anteeksikkin.

Tässä elämässä on vain kasvatettava kuori ja kyettävä tiettyyn välinpitämättömyyteen, ei saa olla liian kiltti. Niin "sivistyneitä" ja edistyneitä kuin ihmiset nykyään onkin, niin me ollaan kuitenkin vain ihmisapinoita, villieläimiä muiden joukossa ja sosiaaliset kuviot ovat hyvin raadollisia.

Psykopaatit ja narsistit on työelämässä menestyneimpiä, jokainen voi itse päätellä, että miksi.

Mä kiusasin ala-asteella erästä tyttöä. Mua oli kiusattu päiväkodissa ja ekoilla luokilla, ja kun pääsin luokan arvoasteikossa ylöspäin oikeiden kavereiden kautta, niin koin jostain syystä tämän sopivaksi tavaksi pönkittää omaa itsetuntoa ja asemaa. Kiusasin omaa epävarmuuttani peittääkseni.

Minua kaduttaa ja hävettää omat tekoni aivan suunnattomasti. En ole kuitenkaan uskaltanut pyytää anteeksi, koska en haluaisi kaivella menneitä jos kiusaamani tyttö haluaisi ap:n tavoin unohtaa ne tai pitäisi anteeksipyyntöäni vilpillisenä.

Olen osallistunut täällä useampaan kiusaamisketjuun ja kertonut tästä samasta ja olen vain kuullut olevani ihmissaastaa. Suurin osa on sitä mieltä ettei kiusaajat muutu. Minä muutuin aidosti ja kadun sitä miten sanani ovat voineet satuttaa ja aiheuttaa elinikäisiä arpia. Toivon että kiusaamani tyttö on päässyt ystäviensä avulla yli asiasta ja rakentanut ehjän itsetunnon kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kiusaajia löytyy työelämästäkin ja usein ovat esimiehen suojeluksen alaisena, vaikka kaikille muille on selvää, että kuka on käyttäytynyt huonosti, niin esimies kulkee laput silmillä ja pitää kiusaajan puolia.

Elämä on sellaista ja moni kuittaa vittumaiset tekonsa pyytämällä anteeksi, tarkoittamatta sitä, sillä vain pääsee helposti pois tilanteesta ja voi itsellekkin valehdella, että nyt asiat on kunnossa, kun pyysin anteeksikkin.

Tässä elämässä on vain kasvatettava kuori ja kyettävä tiettyyn välinpitämättömyyteen, ei saa olla liian kiltti. Niin "sivistyneitä" ja edistyneitä kuin ihmiset nykyään onkin, niin me ollaan kuitenkin vain ihmisapinoita, villieläimiä muiden joukossa ja sosiaaliset kuviot ovat hyvin raadollisia.

Toivon ettei itsestäni tule ikinä näin katkeraa.

Ei pelkoa jos satut itse olemaan se kiusaaja. Ja ei, et sinä sitä ikinä tule myöntämään vaikka sellainen olisitkin.

Tosin mielestäni tuo ei ole edes katkeruutta, se on vain kylmää faktaa. Rakkaudentäyteiset kiltit ihmiset eivät tässä elämässä menesty, kuin ehkä hyvällä tuurilla.

Mietin vain, että miten tuossa tilanteessa voi edes niin sanotusti tehdä oikein: jos vain sanoo heit ja muuten on kuin ei olisikaan, niin eikö monelle kiusatulle tulisi sellainen olo, että kyseinen tyyppi ei edes muista kiusanneensa ja sitä kautta vitutus?

Ja jos pyytää anteeksi, niin silloinhan kiusaaja muistaa asian ja tietää tehneensä väärin. Ehkä anteeksipyytämällä osoittaa sen, että muistaa asian ja huomioi asian?

Ja ehkä kiusaaja juuri on miettinyt, miten se kiusattu toivoisi hänen reagoivan?

Vierailija kirjoitti:

Mä kiusasin ala-asteella erästä tyttöä. Mua oli kiusattu päiväkodissa ja ekoilla luokilla, ja kun pääsin luokan arvoasteikossa ylöspäin oikeiden kavereiden kautta, niin koin jostain syystä tämän sopivaksi tavaksi pönkittää omaa itsetuntoa ja asemaa. Kiusasin omaa epävarmuuttani peittääkseni.

Minua kaduttaa ja hävettää omat tekoni aivan suunnattomasti. En ole kuitenkaan uskaltanut pyytää anteeksi, koska en haluaisi kaivella menneitä jos kiusaamani tyttö haluaisi ap:n tavoin unohtaa ne tai pitäisi anteeksipyyntöäni vilpillisenä.

Olen osallistunut täällä useampaan kiusaamisketjuun ja kertonut tästä samasta ja olen vain kuullut olevani ihmissaastaa. Suurin osa on sitä mieltä ettei kiusaajat muutu. Minä muutuin aidosti ja kadun sitä miten sanani ovat voineet satuttaa ja aiheuttaa elinikäisiä arpia. Toivon että kiusaamani tyttö on päässyt ystäviensä avulla yli asiasta ja rakentanut ehjän itsetunnon kaikesta huolimatta.

Ja tätä taustaa vasten tuntuu jopa keskustelupalstalla vaikealta myöntää, että tuleva ammattini on luokanope. Ja tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä tavoitteistani opettajana on, että luokillani kaikilla oppilailla olisi hyvä ja turvallista olla. Kaikilla on oikeus turvalliseen kouluympäristöön. En aio katsoa minkäänlaista kiusaamista läpi sormien, sillä tiedän sekä kiusatun että kiusaajan näkökulmasta minkälaisia kiputiloja siellä taustalla voi olla.

Mielestäni aikuisilla on suuri vastuu lasten kiusaamistilanteissa. Lapset eivät välttämättä osaa/halua ajatella sanojen ja tekojen vaikutusta. Valitettavan usein vanhemmat (kuten myös omani) tuppaavat ajatella, että mielummin se oma lapsi on kiusaaja kuin kiusattu. Ei se niin vakavaa ole, kuhan vähän kähinöivät..

Minun kiusaamistani ei ole tultu pyytämään anteeksi, mutta ilahtuisin huomattavasti jos vilpittömän oloinen anteeksipyyntö tulisi. Yhdyn noihin muihin kommentoijiin, jotka kummaksuvat sitä, että anteeksi ei saisi pyytää, koska "siitä ei ole mitään hyötyä". Niin, ei varmaan korvaa sitä, että pilaa toisen elämän, mutta ei mielestäni siitä myöskään ole "hyötyä", jos ei pyydä anteeksi. Kyllä anteeksipyyntö mielestäni on ihan hieno ele. Sitä paitsi vaikka kiusaaja pyytäisikin "vilpittömästi" anteeksi vain omaa etua tavoitellen, niin jos hänestä on muuten tullut ihan asiallinen en tuntisi että hänen puhdistunut omatuntonsa olisi mitenkään minulta pois. 

En antaisi anteeksi. Toivottaisin syöpiä ja kaikkea kauheaa tyypille, joka on haavoittanut mua