Nykynaisten vieraanvaraisuus

Valmistuin äskettäin hotelli- ja ravintola-alan koulusta. Maistuvien ruokien laittaminen ja kahvien tarjoaminen on itsestäänselvyys siksikin, että yrittäjäperheen poikana olen pienestä asti ollut mukana isäni, sekä milloin kenenkin tarjoamilla lounailla.

Tyttöystäväni ei arvosta koulutustani ja vieraanvaraisuuttani pätkän vertaa. Hänestä jo suklaakonvehdin tarjoaminen jollekin muulle kuin itselleen on miellyttämistä. Puhumattakaan että meille kutsuttaisiin ystäviä kahville tai syömään, vaikka minä kokkaisin alusta loppuun. Meillä on täysin eri käsitykset vieraanvaraisuudesta. Oikeammin sanottuna hän ei ymmärrä koko termiä. Muuten on maailman ihanin tyttöystävä.

Miksi pitäisi -kysymykset rasittavat mieltäni. Jos tässä elellään yhdeksänkymppisiksi asti eristyksissä hyvän ruuan ja juoman ryydittämästä sosiaalisesta elämästä, onko se sen arvoista. Siskoni on löytänyt miehen joka nauttii hänen laittamistaan reiluista pitopöydistä hauskoissa kaveriporukoissa. Haluan samaa, mutta miten saisin sen ajatuksen tuohon peiton alla köllöttävään pellavapäähän... kun sanat ei riitä.