Tekisitkö sinä tällaisessa tapauksessa lastensuojeluilmoituksen? (Iso kynnys!)
Lähipiirissä nuori perhe, jossa viisi pientä lasta (vanhin ekaluokkalainen, nuorin 1v). Lapsia jätetään jatkuvasti keskenään, välillä kotiin ja välillä ulkoilevat ilman valvontaa. Vanhemmat vaan lähtevät ja jättävät lapset keskenään. (Ei tosin yöaikaan, mutta kuitenkin.)
Omasta mielestäni (ja monen muun) tuon ikäisiä ei kuulu vielä jättää keskenään. Mitä jos jotain sattuu, kuten tulipalo / tukehtuminen / onnettomuus. Koen että se on meidän jokaisen velvollisuus ilmoittaa jos näkee lasten heitteillejättöä tai muuta kaltoin kohtelua, mutta ls-ilmoituksen tekeminen tuntuu tosi isolta asialta.
Itselläni on lapsia, alle kouluikäisiä, enkä ikinä jättäisi heitä keskenään. Sen vuoksi tuo vanhempien välinpitämättömyys tuntuu todella kammottavalta.
Tekisitkö sinä tällaisessa tapauksessa ilmoituksen?
Kommentit (42)
Jos tietäisin takasti että lapset on keskenään kotona, tuntisin perheen kyllä sen verran hyvin että ottaisin ennen lasua selvää mitä oikeasti on kyse. Ovatko lapset todella keskenään vai onko epäilykseni aiheeton? Kuika pitkiä aikoja lapset on keskenään? Saavatko ja osaavatko hankkia apua jos siihen on tarvetta? jne. Jos lapset on keskenään jostakin perustellusta syystä tarjoaisin todennäkisesti myös apuani lastenhoidossa. Jos kyse vain on siitä että vanhempien mielestä tuon ikäiset nyt voivat olla keskenään tekisin kyllä ilmoituksen.
Tekisin. Emme elä enää 70-lukua, jolloin 1v taapersivat pitkin maita ja mantuja isompien sisaren perässä ja ikävä kyllä myös onnetomuuksiakin sitten tapahtui.
Mun kaverin perheessä oli tuollainen meininki, nyt lapset jo koululaisia ja hengissä ja fiksuja. Vanhemmat kasvatusalan ammattilaisia, jotka toimivat aktiivisesti kunnan järjestöissä ym lapsiin liittyvissä jutuissa. Koin mahdottomaksi tehdä lasua, eikä kukaan muukaan tehnyt, vaikka kyllä mua hirvitti kun kolmivuotias sai olla yksin ulkona, saattoi olla naapuriss ja vanhemmat ei aina edes tienneet missä lapset on. Heillä oli sellainen kasvatusfilosofia, ettei pidä liikaa paapoa lasta, tästähän on joku kirjakin et vanhemmat nykyän ylisuojelevia.
En ymmärtänyt silti sitä menoa, enkä ikinä olisi omia uskaltanut silleen jättää. Mutta ymmärrän ap:n fiilikset, on tosi vaikea tehdä muuten fiksuista ja kunnollisista ihmisistä lasua kun "ainoa" ongelma on nykyajan normeista poikkeava kasvatustyyli. Silti tuossa tilanteessa ajattelen että olisi oikein tehdä se lasu vaikkei itsestäni siihen ollutkaan.
Hetkessä, kun tollasta tilannetta miettii, tulee niin monta vaaranpaikkaa mieleen.
Jos joku pikkuisista vaikka sanoo, että on nälkä ja ja viisivuotias päättää keitellä puurot vauvalle, on tulipalon tai ainakin palovamman vaara.
Ystäväni kertoi kauhistuneensa kun hänen kaksivuotiaansa oli päättänyt tuolin avulla kiivetä ikkunalaudalle ja ja ikkuna oli auki, tämä siis tapahtui ihan hetkessä, vessakäynnin aikana.
Oma yksivuotiaani oli suihkussa, siinä hetkessä kun otin kylpyhuoneen ulkopuolelle jääneen pyyhkeen valmiiksi kylppäriin, onnistunut tukkimaan viemärin kylpyleluilla niin, että hyvä lammikko oli jo muodostumassa.
Mitä jos seitsemänvuotias päättääkin lähteä ulos ja yksivuotias pääsee valvomatta portaisiin. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seuraa muiden elämää niin tarkkaan että voisin edes huomata tuollaista.
Sinunlaisiasi ihmisiä asui Vilja Eerikan naapurissa. Lapsen hätä ei hetkauta, ei kuulu mulle, huolehdin omista asioistani.
Well done.
Kyllähän siitä tytöstä teki lasuja sekä naapurit että koulu että lähes tulkoon puoli maailmaa. Sossua ei vaan kiinnostanut.
Jos ovat keskenään sen aikaa, että käy viemässä roskat, niin asia ok. Jos kauppareissun ajaksi jätetään keskenään, niin sitten ei enää ole ok.
Sen Erika-homman jälkeen oon itse ajatellut asian näin: jos koskaan tulen olemaan tilanteessa, jossa mietin, tekisinkö lasun vain en, niin teen sen. Ei niitä lapsia kuitenkaan heti pois viedä vanhemmiltaan, ammattilaiset vaan tulee tsekkaa tilanteen.
Jos vanhin ei käy koulua niin kyllä keskustelisin ensin vanhempien kanssa ja sitten sosiaalityöntekijän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seuraa muiden elämää niin tarkkaan että voisin edes huomata tuollaista.
Sinunlaisiasi ihmisiä asui Vilja Eerikan naapurissa. Lapsen hätä ei hetkauta, ei kuulu mulle, huolehdin omista asioistani.
Well done.
Vilja Eerikan naapurit tekivät useita lasu-ilmoituksia. Ongelma ei ollut naapureissa vaan virkamiesten välinpitämättömyydessä.
Joo, sitä Vilja Erikan tapausta jaksetaan jauhaa joka ikisessä lasu-ketjussa. Ja kun siinä tapauksessa niitä käsi ja nimenomaan tehtiin, jatkuvasti, ja usealta taholta. Vaan eipä auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seuraa muiden elämää niin tarkkaan että voisin edes huomata tuollaista.
Sinunlaisiasi ihmisiä asui Vilja Eerikan naapurissa. Lapsen hätä ei hetkauta, ei kuulu mulle, huolehdin omista asioistani.
Well done.
No eipä asunut. Vilja Erikan naapurit kyllä tekivät lasuja.
Tekisin.
Lastensuojeluilmoituksen pitää voida tehdä ns. matalakynnyksellisesti.
Kaikki ilmoitukset tutkitaan ja asianomaisiin otetaan yhteyttä. Lastensuojelun tehtäväksi jää tapauksen vakavuuden ja jatkotoimien arviointi. Toisin kun hysteeriset kansalaiset kuvittelevat, ei joka lastensuojeluilmoitus johda huostaanottoihin ja epäkohtiin puuttuminenhan on ennalta ehkäsevää lastensuojelutyötä....
esim. tässäkin tapauksessa perhe muuttanee käytäntönsä ja lapset selviävät vahingotta murrosikäisiksi kun toinen vaihtoehto voisi pahimmillaan olla jokin peruuttumaton vahinko, syyte heitteillejätöstä ja lasten huostaus. Teet hyvin kun ilmoitat havainnoistasi.
Äh, meitä naapuri uhkasi lasulla kun lapset olivat "yksin". Mitä meillä nyt oli mummo ollut jo viikon kylässä siinä vaiheessa. Oli talvi ja mummo ei talvella ulkoile niin kieltämättä se näytti siltä että me vaan sanotaan heipat ovella lapsille ja ne ovat siellä sitten loppupäivän keskenään. Tarkkuutta kyttäämiseen!
Etköhän ensin varmista, että tosiaan ovat yksin.
Kuvittele tilanne toisinpäin; joku naapurin mamma olisi aivan varma, että teillä tapahtuu kaltoinkohtelua ja tekisi ilmoituksen. Se ilmoitus kuitenkin kirjataan ja toimenpide suoritetaan, eikä sitä enää noin vain saada pois. Sinut oltaisiin jo leimattu.
Jos lapset oikeasti ovat yksin, tee ilmoitus.
Jos olet oikeasti varma että tuon ikäiset on keskenään, niin kyllä asiaan pitää puuttua. Itse kyllä kannatan sitä että jutellaan ensin vanhempien kanssa, ja Jos sillä ei ole vaikutusta niin sitten lasu.
Ilmoitusta vaan lasuun, mikäli lapset ovat keskenään kotona. Vanhemmilla on ongelmia, jotka vaativat ammattiapua, mikäli he jatkuvasti jättävät pienet lapset keskenään kotiin. Ja mitä tulee näihin "kyllä sitä ennen vanhaankin oltiin", katsokaapa tilastoja kotona sattuneista vahingoista lapsille. Se, että juuri sinä olet selvinnyt hengissä hoitaen samalla kymmentä pienempää sisarusta jotka myös selvisivät, voikin olla ihan hitonmoinen tuuri.
T. Lasun sostt
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista.
Emme ole koskaan jättänyt omia pieniä lapsiani ilman valvontaa kotiin.En ymmärrä miten vanhemmat voivat olla niin välinpitämättömiä.Tietysti jos vanhemmilla on mt- ongelmia niin voi tehdä noin.
Miksi AINA leimataan mt-ongelmaisia? Monet mt-ongelmaiset ovat normaaleja, vastuullisia ihmisiä, joilla on normaalia perhe-elämää, parisuhteita yms.
Varmistaisin kuitenkin ettet itse joudu noloon tilanteeseen. Voihan reilusti kysyä että uskaltavatko jättää lapset keskenään ja tarjota vaik apua,jos mahdollista. Tosin kyselyn jälkeen ei ehkä apu enää kelpaa.
Tietääkö kaikki ihmiset varmasti ettei niin pieniä saa jättää keskenään?? On niin päivänselviä asioita mitkä eivät sitten kaikille olekaan. Nähty on.
Mä huolehdin 5v:sta asti pienemmistä sisaruksista. Kaikki me selvittiin hengissä, eikä edes traumoja saatu. Isommat hoitaa pienemmät oli ennen maaseudulla ihan normaali tapa, kuka muu ne pienemmät olis hoitanut vanhempien mennessä navettahommiin.
Ja omiani en ole pistänyt hoitamaan pienempiään. Tein lapsia vain sen verran kuin pystyin itse hoitamaan. Ja en vastuun takia, vaan sen takia että katson ettei ole isompien velvollisuus hoitaa pienempiään. Eiväthän he ole heitä tänne hankkineet. Minä tein päätöksen ja minä myös hoidan.
Välillä vaan tuntuu, että nykymaailmassa lapsia paapotaan vähän liikaakin, joka ikisessä asiassa on mörkö taustalla. Lapset traumatisoituu ihan kaikesta. Mitään ei voi tehdä, mitään ei voi vaatia. Sitten ihmetellään miksi nuoret on uusavuttomia.