Asperger-epäily aikuisella, kannattaako mennä tutkimuksiin?
Olen jo vuosia epäillyt olevani asperger. Kun luen asperger-ihmisten kertomuksia heidän elämästään, ne kuulostavat kovin tutuilta. Olen joskus tehnyt nettitestin, jossa sain todella korkeat pisteet ja tuloksen, että minulle todennäköisesti on asperger. Olen kuitenkin jo aikuinen. Onko tässä vaiheessa enää järkevää mennä tutkimuksiin? Olen kuitenkin selvinnyt tähän asti ja selvittänyt vaikeudet jotenkin. Seuraako diagnoosista mitään todellista apua, vai onko se vaan merkintä paperissa ja elämä jatkuu niin kuin ennenkin? Usein elämä tuntuu raskaalta.
Kommentit (8)
Olen miettinyt samaa. Tajusin vasta aikuisena, että nyt jo edesmennyt isäni oli mitä todennäköisimmin asperger ja toisessa siskossani ja minussa on samoja piirteitä. Molemmilla on ollut vähän vaikeuksia yhteiskuntaan sopeutumisessa ja ihmissuhteissa, älyllistä ja taiteellista lahjakkuutta sitten vastapainona - tosin kai ongelmat ja taidot voi jostain muustakin johtua, mutta olisi ihan loogista olettaa aspergerin periytyneen. Itseäni kiinnostaisi tietää, mutta en tiedä, olisiko siitä juuri käytännön iloa.
Menet jos pääset. Harvaan aikuiseen tuhlataan resursseja julkisella - tutkimuksiin ei tahdo saada lähetettä. Yksityisellä maksaa tonneja.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Tajusin vasta aikuisena, että nyt jo edesmennyt isäni oli mitä todennäköisimmin asperger ja toisessa siskossani ja minussa on samoja piirteitä. Molemmilla on ollut vähän vaikeuksia yhteiskuntaan sopeutumisessa ja ihmissuhteissa, älyllistä ja taiteellista lahjakkuutta sitten vastapainona - tosin kai ongelmat ja taidot voi jostain muustakin johtua, mutta olisi ihan loogista olettaa aspergerin periytyneen. Itseäni kiinnostaisi tietää, mutta en tiedä, olisiko siitä juuri käytännön iloa.
Kirjoitinko minä tämän 😲
Minulle diagnoosi ei ole tärkeää. Puhun asiasta avoimesti ja luen itse aiheesta. Olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin ja esimerkiksi tämä pätkätyö-elämä oikeastaan sopii minulle. Lapselleni yritän saada apua koulun takia, mutta minä varmaan pärjään.
Aikuisille ei tehdä asperger-testejä kuin ehkä pääkaupunkiseudulla. Tämä on ilmeisesti vielä aika tuntematon 'sairaus'. Se näkyy kyllä jo pienessä lapsessa, asperger ei kehity myöhemmällä iällä. nim. 40v asperger
Jos on ongelmia arjessa, kannattaa hankkia diagnoosi. Apua ei saa niin paljon kuin ehkä tarvitsisi, mutta jotain kuitenkin. Elämä helpottuu hiukan.
Työasioista ei kannata olla huolissaan. On yrityksiä jotka suosivat nimenomaan aspergerihmisiä rekrytoinnissa koska olemme älykkäitä, tunnollisia, tarkkoja ja hyviä keskittymään. Kaikissa töissä ei tarvitse olla supersosiaalinen stressinsietäjä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisille ei tehdä asperger-testejä kuin ehkä pääkaupunkiseudulla. Tämä on ilmeisesti vielä aika tuntematon 'sairaus'. Se näkyy kyllä jo pienessä lapsessa, asperger ei kehity myöhemmällä iällä. nim. 40v asperger
Höpsistä. Ainakin Keski-Suomessa tehdään. Muuallakin.
Se on merkintä papereissa, ja siitä voi olla haittaa. Terveystietojen luottamuksellisuutta puretaan pala palalta. Kymmenen vuoden kuluttua ne ovat ehkä rekrytointikäytössä.
Älä mene.