Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tulevien Isovanhempien odotukset lapsen tapaamisesta, tuntuu kohtuuttomalta mua ja miesystävääni kohtaan.

Vierailija
22.05.2017 |

Olen 36v nainen, ja elänyt tähän asti varsin vanhemmistani vapaata elämää. Asuvat .50 kilometrin päässä, ja käyn n.3 krt vuodessa. Silloinkin visiitti kestää vain muutamia tunteja. Sanomattakin on selvää, että meillä ei oikein klikkaa, ja muutamassa tunnissakin mielnsäpahoitus on aika pomminvarmaa. Äitini on lapsesta asti pyrkinyt sanelemaan mitä minun pitää tehdä, ja miten. Isäni stemmatessa häntä vierestä. Nyt kun hän kuuli heinäkuun alussa syntyvästä lapsesta, niin sanoi heti painokkaasta, että; Pyhät sitten tulette tästälähtien meille kaikki. Näin hekin kuulemma tekivät isäni kanssa (aikana jolloin äidin vanhemmilla ei ollut puhelinta, saatika autoa, tuskin pyörääkään oli keksitty....) Aika kohtuutonta, että minu pitäisi muuttaa elämäni heidän mieleiseksi, vain siksi että saan lapsen. Miesystävääni ja lapsen isää eivät ole koskaan edes tavanneet, ja nyt hänenkin kuulemma pitää alkaa pyhisin istumaan vanhempieni pienessä 67 neliön kerrostalokolmiossa. Näin kun kuulemma hekin aikanaan tekivät. Miesystävälläni on vanha rintamamiestalo, jossa on aina paljon remontoitavaa ja tekemistä. Mies ilmoitti tiukkaan sävyyn, että hän ei todellakaan aja viikonloppuina vanhempieni luokse, kun tekemistä on muutenkin kädet täynnä. Tästä tulee helvetti :(

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kyllä sinun sitten täytyy elää elämääsi niinkuin joku muu käskee kun hekin on aikoinaan niin tehneet :(

Vierailija
2/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siitä mitään helvettiä tule. Sinä olet aikuinen ihminen, ja miehesi (ja lapsesi) on nyt perheesi. Te perheenä päätätte yhdessä millainen elämä on teidän perheellenne parhaaksi ja elätte sen mukaan. Vanhemmillasi ei enää ole sanansijaa elämääsi, koska olet jo aikuinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kait tuon tiedät jo itsekin, ei ole mikään pakko mennä sinun vanhempien luo joka viikonloppu tai pyhinä. Aikuiset ihmiset itse päättävät missä aikaansa viettävät.

Vierailija
4/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette vain mene. Jos alkaa häiriköimään puhelimitse, esto numerolle.

Vierailija
5/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä tässä on ongelma? Ette todellakaan mene sinne, miehesi on ihan oikeassa. Vanhemmillesi sanot juuri tuon, olette aikuisia ja teillä on parempaa tekemästä kuin istua vauvan kanssa mummolassa. Jos ei ole seura kelvannut tähän asti, niin saa luvan olla kelpaamatta jatkossakaan. Ei tästä kannata ongelmaa tehdä, suoraa puhetta kehiin. Älä ole tossu, olet kuitenkin jo oikeasti melkein 40v.

Vierailija
6/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odotukset varmaan tuntuvat kohtuuttomilta siksi että ne ovat sitä. Jos äitisi ei tosiaankaan ymmärrä, että te vietätte pyhät juuri niinkuin teille sopii, niin anna helvetin olla irti. Se on äitisi ongelma ja hänen häpeänsä. Sinun tehtäväsi ei ole elää elämääsi niinkuin hän katsoo sopivaksi. Saahan sitä esittää vaikka mitä vaatimuksia, mutta sinulla ei ole mitään velvollisuutta niihin suostua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä mitään helvettiä tule. Sinä olet aikuinen ihminen, ja miehesi (ja lapsesi) on nyt perheesi. Te perheenä päätätte yhdessä millainen elämä on teidän perheellenne parhaaksi ja elätte sen mukaan. Vanhemmillasi ei enää ole sanansijaa elämääsi, koska olet jo aikuinen.

Tämä. Tee asia selväksi - mieluiten yhdessä miehesi kanssa - että aiotte elää sen näköistä lapsiperhe-elämää kuin itse haluatte ettekä mennä vanhempiesi odotusten mukaisesti. Todennäköisesti asiasta tulee jotain mielenpahoitusta ja skimaaa, mutta parempi hoitaa asia pois alta nyt, eikä sitten kun lapsi on syntynyt ja on muutenkin uudessa tilanteessa opeteltavaa ilman ylimääräistä ihmissuhdedraamaa.

Tuntematta ap:n vanhempia voihan tietysti olla, että he haluavat asian varjolla lähentyä ap:n kanssa, tutustua tämän puolisoon ja olla osana lapsenlapsensa elämää. Tämä on periaatteessa ok, mutta sen pitää tapahtua yhdessä sovittavilla säännöillä eikä millään valtataisteluilla.

Vierailija
8/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi välität siitä mitä jotkut perheesi ulkopuoliset henkilöt sinulta odottaa? Anna odottaa ja anna suuttua, jos suuttuvat. Ei muiden odotukset ole sinun vastuulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistatko itse olleesi pienenä paljon mummulassa?

Vierailija
10/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No nyt vähän helpotti. Ajattelin, että kaikki sanovat että; Tietenkin pitää mennä lapsen isovanhempien luo. Ja kylläpä olet harvoin käynyt. Kylmä olet, kuolevat kohta jne. .. Aloin jo itsekkin uskoa, että näin kuuluu tehdä, koska äitini lähes huusi tämän minulle :(

Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jo on. Kasva nyt jo ap aikuiseksi! Et ole mikään keskenkasvuinen tytönheitukka ja silti annat määräillä itseäsi.

Jätät vaan menemättä. Kun tulee syyllistäviä soittoja, toteat vaan rauhallisesti, että et ehdi ja jaksa lähteä pienen vauvan kanssa. Että kahden kuukauden päästä tulet. Jos heillä on kova halu nähdä vauvaa, niin tiistaina kahden jälkeen (tai koska sinulle siis nyt sattuu sopimaan) voi tulla katsomaan. Ja voi kuulumisia puhelimessakin vaihtaa.

Jos äiti aloittaa tuon "minäkin aikoinani", niin sanot hänelle vaan toteavasti, että "niin, sitten 80-luvun aika monikin asia on muuttunut..."

Tuskin on äitisikään noista pakkokäynneistä aikanaan tykännyt, mutta aika kultaa muistot.

Vierailija
12/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Muistatko itse olleesi pienenä paljon mummulassa?

En. Kun käytiin sielä juotiin lähinnä vain kahvit ja lähdettiin pois. Mutta tosiaan se oli ainut yhteydenpitotapa tuolloin, kun soittaakkaan ei voinut. Ja he asuivat 7 km päässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisen lapsen jälkeen ilmoitin että pyhät, etenkin joulu, ollaan kotona koska lapsella on oikeus niihin samoihin perinteisiin joista itse juuri pidin. En laita lapsia istumaan missään autossa jos voimme kotona nauttia ja juhlia rennosti.

Muut saavat tietenkin tulla meille.

Vierailija
14/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käyt 3 krt per vuosi kuten nytkin

Lähetätte äitienpäiväkortit. Ja joulukortit

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai se mikää yksisuuntainen tie ole? Kai hekin voi käydä sun luona jos lapsenlasta haluavat tavata?

Sinänsä kehotan kyllä säilyttämään jonkinlaiset välit, isovanhemmista voi olla paljon apuakin lapsenvahteina.

Vierailija
16/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

1, 5 kk laskettuun aikaan ja nyt vasta kerroit vanhemmillesi? No ei teillä kovin läheiset välit tosiaan taida olla.

Mutta jos ette edes asu miesystäväsi kanssa yhdessä niin voi kyllä olla että äidistäsi olisi hyötyä hoitoapuna.

Vierailija
17/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen 36v nainen, ja elänyt tähän asti varsin vanhemmistani vapaata elämää. Asuvat .50 kilometrin päässä, ja käyn n.3 krt vuodessa. Silloinkin visiitti kestää vain muutamia tunteja. Sanomattakin on selvää, että meillä ei oikein klikkaa, ja muutamassa tunnissakin mielnsäpahoitus on aika pomminvarmaa. Äitini on lapsesta asti pyrkinyt sanelemaan mitä minun pitää tehdä, ja miten. Isäni stemmatessa häntä vierestä. Nyt kun hän kuuli heinäkuun alussa syntyvästä lapsesta, niin sanoi heti painokkaasta, että; Pyhät sitten tulette tästälähtien meille kaikki. Näin hekin kuulemma tekivät isäni kanssa (aikana jolloin äidin vanhemmilla ei ollut puhelinta, saatika autoa, tuskin pyörääkään oli keksitty....) Aika kohtuutonta, että minu pitäisi muuttaa elämäni heidän mieleiseksi, vain siksi että saan lapsen. Miesystävääni ja lapsen isää eivät ole koskaan edes tavanneet, ja nyt hänenkin kuulemma pitää alkaa pyhisin istumaan vanhempieni pienessä 67 neliön kerrostalokolmiossa. Näin kun kuulemma hekin aikanaan tekivät. Miesystävälläni on vanha rintamamiestalo, jossa on aina paljon remontoitavaa ja tekemistä. Mies ilmoitti tiukkaan sävyyn, että hän ei todellakaan aja viikonloppuina vanhempieni luokse, kun tekemistä on muutenkin kädet täynnä. Tästä tulee helvetti :(

Sä olet 36-vuotias etkä tiedä että isovanhemmat kirjoitetaan keskellä lausetta pienellä alkukirjaimella? Mitä sä  teit peruskoulun äikäntunnilla on opeteltiin kielioppisääntöjä?  Miksi sä  kirjoitat tänne sen sijaan että sanoisit vanhemmille EI? Olethan  36v joten napanuora ois pitänyt katkoa jo  15 vuotta sitten! Halooo?

Se on niin helppoa sanoa että "Ei kiitos, meillä on  oma elämä ja tapaamme teitä silloin kun se meille sopii".

Puolisosi on oikeassa. Ei siellä mummolassa tartte alvariinsa ravata keski-ikäisen ihmisen!

Vierailija
18/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tekisin kompromissin. Ei tietenkään joka sunnuntaina mummolassa, mutta useammin kuin ennen, esim kerran kuussa. Ja toivottaisin isovanhemmat kylään luokseni.

Kohtuullista kyllä olisi, että isovanhemmat saisivat tutustua lapsen isään, joten jonkinlaisen tapaamisen ehdottomasti järjestäisin ennen lapsen syntymää. Ellei taustalla ole jotain todella pahaa kuten insestiä tms.

Vierailija
19/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No nyt vähän helpotti. Ajattelin, että kaikki sanovat että; Tietenkin pitää mennä lapsen isovanhempien luo. Ja kylläpä olet harvoin käynyt. Kylmä olet, kuolevat kohta jne. .. Aloin jo itsekkin uskoa, että näin kuuluu tehdä, koska äitini lähes huusi tämän minulle :(

Ap.

Unohda se mutsis, sun ei ole pakko tavata sitä ees kerran vuodessa ellet halua. Keskity odotukseen ja tulevaan lapseen, tulevalle mummolle punaista luuria jos ei muuten tajua.

Vierailija
20/22 |
22.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huoh. Taas täällä sääliä kerjäämässä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän kolme