Miksi äideille on niin kova paikka kun pojat hankkivat tyttöystävän tai vaimon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin pojat, ja isin tytöt..

Äideille ei moniät kelpaa, ja taas isit ovat epäluuloisia vävyehdokkaista. Vaikkakin anoppi suhteet ovat pehempia. Liekkö sitten siitä, että naiset ovat enemmän kiinni reviirissään.

Meillä onneksi anoppi tajuaa rajat, vaikkei minua voi siettä. Oman äidin kanssa otetaan jatkuvasti yhteen rajoistaa. (meidän kaappeja ei koluta, meillä siivoaa vain  talon väki, eikä meille lompsita kuin omaan kotiin ilmoittamatta, vaan soitetaan ovikelloa). Meillä molemmilla on kuitenkin ikää jo 40v. joten jotkut rajat pitäs vanhempienkin tajuta...

Miten teille kukaan voisi lampsia kuin omaan kotiin ilmoittamatta, ovikelloa soittamatta?

En ole tuo, joka kirjoitti äidistään, mutta meilläkin on käyty tosi tiukkoja keskusteluja anopin kanssa yksityisyyden rajoista.

Anoppi asuu muutaman kilometrin päässä ja hänellä on vara-avain meille.

Ei ole ihan kerta eikä kaksi, kun anoppi on päiväkävelyllään vaan tullut meille suoraan sisälle. Olen tullut joskus suihkusta ja anoppi on löytynyt keittiöstä kahvinkeitosta. Olen herännyt lauantaiaamuna siihen, että kuulen anopin laittavan alakerrassa aamupalaa lapsille, jne.

Tiedän, että hyvää hän tarkoittaa, mutta silti, tämä on meidän koti, jonne voi sentään ovikelloa soittaa jos kylään haluaa tulla.

Nykyään osaa jo aika hyvin, mutta silti välillä meinaa aina sivitut säännöt unohtua.

Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat tähän mennessä tuoneet äidille näytille yhteensä viisi tyttöystävää. Kaikki ovat olleet mukavia, fiksuja ja nättejäkin vielä. On ollut ilo saada heitä mukaan juhliin ja perheen reissuille. Korkeintaan olen vähän kade, kun poikien seurusteluasiat tuntuvat sujuvan paljon helpommin ja luontevammin kuin äidillä, varsinkaan vielä noissa nuoruuden vaiheissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin pojat, ja isin tytöt..

Äideille ei moniät kelpaa, ja taas isit ovat epäluuloisia vävyehdokkaista. Vaikkakin anoppi suhteet ovat pehempia. Liekkö sitten siitä, että naiset ovat enemmän kiinni reviirissään.

Meillä onneksi anoppi tajuaa rajat, vaikkei minua voi siettä. Oman äidin kanssa otetaan jatkuvasti yhteen rajoistaa. (meidän kaappeja ei koluta, meillä siivoaa vain  talon väki, eikä meille lompsita kuin omaan kotiin ilmoittamatta, vaan soitetaan ovikelloa). Meillä molemmilla on kuitenkin ikää jo 40v. joten jotkut rajat pitäs vanhempienkin tajuta...

Miten teille kukaan voisi lampsia kuin omaan kotiin ilmoittamatta, ovikelloa soittamatta?

En ole tuo, joka kirjoitti äidistään, mutta meilläkin on käyty tosi tiukkoja keskusteluja anopin kanssa yksityisyyden rajoista.

Anoppi asuu muutaman kilometrin päässä ja hänellä on vara-avain meille.

Ei ole ihan kerta eikä kaksi, kun anoppi on päiväkävelyllään vaan tullut meille suoraan sisälle. Olen tullut joskus suihkusta ja anoppi on löytynyt keittiöstä kahvinkeitosta. Olen herännyt lauantaiaamuna siihen, että kuulen anopin laittavan alakerrassa aamupalaa lapsille, jne.

Tiedän, että hyvää hän tarkoittaa, mutta silti, tämä on meidän koti, jonne voi sentään ovikelloa soittaa jos kylään haluaa tulla.

Nykyään osaa jo aika hyvin, mutta silti välillä meinaa aina sivitut säännöt unohtua.

Tämän takia meidän oli pakko ottaa naapurissa asuvilta appivanhemmilta vara-avain pois. Anoppi on tosi lämmin ja välittävä ihminen, mutta jotain rajaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin pojat, ja isin tytöt..

Äideille ei moniät kelpaa, ja taas isit ovat epäluuloisia vävyehdokkaista. Vaikkakin anoppi suhteet ovat pehempia. Liekkö sitten siitä, että naiset ovat enemmän kiinni reviirissään.

Meillä onneksi anoppi tajuaa rajat, vaikkei minua voi siettä. Oman äidin kanssa otetaan jatkuvasti yhteen rajoistaa. (meidän kaappeja ei koluta, meillä siivoaa vain  talon väki, eikä meille lompsita kuin omaan kotiin ilmoittamatta, vaan soitetaan ovikelloa). Meillä molemmilla on kuitenkin ikää jo 40v. joten jotkut rajat pitäs vanhempienkin tajuta...

Miten teille kukaan voisi lampsia kuin omaan kotiin ilmoittamatta, ovikelloa soittamatta?

En ole tuo, joka kirjoitti äidistään, mutta meilläkin on käyty tosi tiukkoja keskusteluja anopin kanssa yksityisyyden rajoista.

Anoppi asuu muutaman kilometrin päässä ja hänellä on vara-avain meille.

Ei ole ihan kerta eikä kaksi, kun anoppi on päiväkävelyllään vaan tullut meille suoraan sisälle. Olen tullut joskus suihkusta ja anoppi on löytynyt keittiöstä kahvinkeitosta. Olen herännyt lauantaiaamuna siihen, että kuulen anopin laittavan alakerrassa aamupalaa lapsille, jne.

Tiedän, että hyvää hän tarkoittaa, mutta silti, tämä on meidän koti, jonne voi sentään ovikelloa soittaa jos kylään haluaa tulla.

Nykyään osaa jo aika hyvin, mutta silti välillä meinaa aina sivitut säännöt unohtua.

Tämän takia meidän oli pakko ottaa naapurissa asuvilta appivanhemmilta vara-avain pois. Anoppi on tosi lämmin ja välittävä ihminen, mutta jotain rajaa silti.

Me ei olla koskaan annettu avainta vaikka sitä vielä 20 vuoden jälkeenkin pyytelee. Jos ovi ei ole lukossa, marssii sisään ja on niin kuin kotonaan. Ei myöskään usko ettei meille sovi tulla, jos meillä on vaikka vieraita. Tulee silti. Ovet täytyy pitää aina lukossa. Rasittava ihminen.

Voi hellanduudelis sentään, onhan se nyt ihan kamalaa, että mamman kullanmuru joutuu ihan vieraan naisen hyppysiin ja siltä vaaditaan paljon sellaisia asioita, joita mamma ei koskaan vaatinut, saati opettanut.

Muistuma menneiltä vuosilta: Sukulaispoika, jos sinänsä ihan miehen iässä, avioitui jämäkän ikäisensä naisen kanssa. Molemmat kävivät töissä, joten vaimon mukaan myös kotityöt oli jaettava, mieluummin jopa niin, että mies teki kotona enemmän, koska naisen ammattiin kuuluu myös kotitöitä. Seurasimme puuhia hieman vinosti hymyillen. Homma kuitenkin hoitui ihan hyvin, kun mies hoksasi hankkia kaikki uusimmat kotitalouskoneet. Niin vain kasvoi mamman kuopuspojasta ihan kelpo aviomies!

No tuskinpa on useimmille. En ymmärrä moista ollenkaan. Itse olin iloinen pojan puolesta. Paljon kurjempaahan olisi, jos poika ei saisi tyttöystävää. Sellainen äiti, joka pahastuu siitä, että lapsesta tulee aikuinen ja että hän saa elämäänsä hyviä asioita, ei ole itse kasvanut aikuiseksi. Ei ole normaalia kypsän ihmisen tunne-elämää tuollainen. Ehkä keskuudessamme sitten on paljonkin aikuisiksi naamioituneista lapsia... Eri asia on sitten, jos miniä käyttäytyy jotenkin huonosti. Silloinkaan ei äidin auta kuin pitää vaikka vähän hajurakoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska modernit suomalaiset nuoret naiset ovat päin helvettiä kasvatettuja, valmiiksi mädäntyneellä asenteella varustettuja ja demiltä/av:lta/kaksplussalta elämänohjeensa ja parisuhdekonsultaation hakevia miehenkyykyttäjiä jotka taatusti osaavat tehdä miespuolisen elämästä ympärivuorokautisen helvetin.

Jaaha, sieltä ilmoittautui yksi katkero sinkkumies. Tiedätkö, se miksi sun naisjutut ei toimi ei johdu niistä naisista vaan siitä kun katsot peiliin :D

Ja ilmiö ei ole mikään tuore :D

Ei täällä voi edes röllätä, kun idiootit ottavat kaiken näköjään tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska modernit suomalaiset nuoret naiset ovat päin helvettiä kasvatettuja, valmiiksi mädäntyneellä asenteella varustettuja ja demiltä/av:lta/kaksplussalta elämänohjeensa ja parisuhdekonsultaation hakevia miehenkyykyttäjiä jotka taatusti osaavat tehdä miespuolisen elämästä ympärivuorokautisen helvetin.

Jaaha, sieltä ilmoittautui yksi katkero sinkkumies. Tiedätkö, se miksi sun naisjutut ei toimi ei johdu niistä naisista vaan siitä kun katsot peiliin :D

Ja ilmiö ei ole mikään tuore :D

Katkeruuskortti vedetty esiin, ei yllätä. Sattuiko ja kolahtiko noin pahasti?

Sattuiko mikä?:D Varaudu elämään yksin.

Uuuh, onpa kauhea kohtalo kun ei saa naista, voi itku :D

Tosiasiassa mies ei kaipaa naista kuin satunnaiseen pumppaukseen.

Äidit haluaa tyttäristään mahdollisimman nopeasti eroon. Kuka tahansa poikaystävältä näyttävä käy, sillä tyttäret ovat äitiensä kilpailijattria huomiosta. Suorastaan työntävät tyttärensä pois ja ihastelevat näiden poikaystäviä ohi omien tyttäriensä tunteiden. Enemmän ovat huolissaan poikaystäviensä hyvinvoinnista. Typical.

Sitten oman pojan naittaminen on hankalaa, mutta koska halutaan pitää poika lähellä, suvaitaa miniän ilkeyksiä ja oikkuiluakin. Miniät taas heilauttaa usein harmonisia perhekokonaisuuksia,koska kokevat olevansa ylimääräisiä. Tyypillistä on, että haluavat aiheuttaa känää esim miehensä ja tämän sisaren välille. Kahta naista ei mahdu samaan kuvioon. Siskolla kotikenttäetu ja tuntemus veljestään lapsuudesta asti. Mustasukkaisuus voi tuhota ennen toimivat suhteet ja pojan on valittava tietenkin se mustis vaimo. Ellei älyä erota. Tai jättää rannalle ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Äidit haluaa tyttäristään mahdollisimman nopeasti eroon. Kuka tahansa poikaystävältä näyttävä käy, sillä tyttäret ovat äitiensä kilpailijattria huomiosta. Suorastaan työntävät tyttärensä pois ja ihastelevat näiden poikaystäviä ohi omien tyttäriensä tunteiden. Enemmän ovat huolissaan poikaystäviensä hyvinvoinnista. Typical.

Sitten oman pojan naittaminen on hankalaa, mutta koska halutaan pitää poika lähellä, suvaitaa miniän ilkeyksiä ja oikkuiluakin. Miniät taas heilauttaa usein harmonisia perhekokonaisuuksia,koska kokevat olevansa ylimääräisiä. Tyypillistä on, että haluavat aiheuttaa känää esim miehensä ja tämän sisaren välille. Kahta naista ei mahdu samaan kuvioon. Siskolla kotikenttäetu ja tuntemus veljestään lapsuudesta asti. Mustasukkaisuus voi tuhota ennen toimivat suhteet ja pojan on valittava tietenkin se mustis vaimo. Ellei älyä erota. Tai jättää rannalle ennen eroa.

Kenen huomiosta äidit ja tyttäret kilpailevat? Isän, veljen, miesten yleisesti? 

Jos miniät kokevat olevansa ylimääräisiä, eikö sisaren mies sitten koe olevansa ylimääräinen? Mustasukkaisuutta sisarusten väleistä, sisaren kanssako veljen pitäisi perustaa perhe? Päteekö myös sisaren mieheen, että on mustasukkainen sisaresta ja haluaa välit poikki veljeen? Ei jeesus näitä harhaisia teorioita.

Vierailija kirjoitti:

No jaa, ehkä tarkoituksella turhan yleistävää...

Ainakin oma äitini on ihan hulluna veljeni tyttöystävään. Ja oma anoppikokelaani tykkää myös minusta, tullaan hirmu hyvin juttuun.:) Että ei ainakaan näille kahdelle äidille ole ollut miniäkokelaiden ilmaantuminen mikään maailmanloppu.

Ei me kaikki "modernit suomalaiset nuoret naiset" olla niin vinoonkasvaineita.;)

Paitsi että pakko sanoa, että äitini kanssa joskus vuosia sitten juteltiin ja hän sanoi, että vähän pelkää miten sitten reagoi kun veli tuo ekan tyttöystävän näytille. "Mitä jos se onkin joku bimbo?" taisivat olla käyttämänsä sanat.:D No, ei ollut bimbo. Oikein ihana tyyppi, joka kohtelee veljeäni hyvin.

Mutta vaikka kaikki alkaakin noin kauniisti ja kaikki yrittävät olla kovin joviaaleja, astuu kuitenkin jossakin vaiheessa kuvioon jotakin, joka heilauttaa pakkaa ja anoppi ei enää olekaan niin sydämellisen luotettava fani. Kannattaa olla varovainen, ettei tule liian läheiseksi ja juttele liikaa asioita.

Pääasia että on samaa tasoa fiksu ja älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat tähän mennessä tuoneet äidille näytille yhteensä viisi tyttöystävää. Kaikki ovat olleet mukavia, fiksuja ja nättejäkin vielä. On ollut ilo saada heitä mukaan juhliin ja perheen reissuille. Korkeintaan olen vähän kade, kun poikien seurusteluasiat tuntuvat sujuvan paljon helpommin ja luontevammin kuin äidillä, varsinkaan vielä noissa nuoruuden vaiheissa.

Tämä. Äidit ovat poikiensa tyttöystäville kadeja, kun pojat kohtelevat tyttöjään paremmin kuin äidin oma mies aikanaan/nyt. Jos muutenkin on romanttisempaa ja ihanampaa elämän eri alueilla, niin kateus se saa aikaan vaikka mitä. Sitten kun vielä häät, raskaudet ja vauva- sekä lapsiajat laitetaan vertailuun, ei siitä hyvää seuraa. Ennen isät eivät osallistuneet niin paljon kotitöihin ja vauvanhoitoon. Harva osoitti yhtä paljon hellyyttä. Yhtä harva pääsi kouluttautumaan, eikä ollut samnalaista seuraelämääkään muiden nuorten kanssa.

On ihan hyvä, että osataan ajatella kriittisesti, kosks seurustelussa huono kumppani vie sokean rakkauden takia elämän kurille.

Vierailija kirjoitti:

On ihan hyvä, että osataan ajatella kriittisesti, kosks seurustelussa huono kumppani vie sokean rakkauden takia elämän kurille.

Vanhemmat eivät voi kuitenkaan tehdä asialle mitään, ainoastaan voivat seurata sivusta. Mitä kovemmin yrittää pariskuntaa erottaa, sitä tiiviimmin nämä hitsautuvat yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Äidit haluaa tyttäristään mahdollisimman nopeasti eroon. Kuka tahansa poikaystävältä näyttävä käy, sillä tyttäret ovat äitiensä kilpailijattria huomiosta. Suorastaan työntävät tyttärensä pois ja ihastelevat näiden poikaystäviä ohi omien tyttäriensä tunteiden. Enemmän ovat huolissaan poikaystäviensä hyvinvoinnista. Typical.

Sitten oman pojan naittaminen on hankalaa, mutta koska halutaan pitää poika lähellä, suvaitaa miniän ilkeyksiä ja oikkuiluakin. Miniät taas heilauttaa usein harmonisia perhekokonaisuuksia,koska kokevat olevansa ylimääräisiä. Tyypillistä on, että haluavat aiheuttaa känää esim miehensä ja tämän sisaren välille. Kahta naista ei mahdu samaan kuvioon. Siskolla kotikenttäetu ja tuntemus veljestään lapsuudesta asti. Mustasukkaisuus voi tuhota ennen toimivat suhteet ja pojan on valittava tietenkin se mustis vaimo. Ellei älyä erota. Tai jättää rannalle ennen eroa.

Ok. Olet mustis sisko. Tajuatko, että sinun pitäisi jo päästää irti veljestäsi? Veljesi ei enää elä kanssasi ydinperheessä, eikä tiedän suhde ole tärkein vaikka hyvin tunnettekin, vaan veljesi ja veljesi tyttöystävän/vaimon? Ottaako noin koville? Onko hän kauniimpi, lahjakkaampi, paremmasta perheestä, kohteleeko veljesi häntä kuten toivoisit meihesi kohtelevan itseäsi?

Äidit kilpailevat tyttäriensä huomiosta?? Äidithän rakastavat tyttäriään ja ovat ylpeitä heistä. Kauniin tyttären kanssa on ilo kulkea: onhan hän perinyt kauneutensa, viisuatensa ja erinomaisuutensa äidiltään. Outoja aivokuvioita sinulla.

Itse olen saanut ihanan parisuhteen sen oikean miehen miehen kanssa ja maailman rakkaimman perheen. Taatusti en ole kateellinen poikieni tuleville tyttöystäville. Pojat ovat tulleet isäänsä, ihania ihmisiä siis.

Mutta jos tulevaisuudessa lastenlasteni joka ainoa juhlapyhä menee sen toisen mummon luona, saatan kyllä olla todella surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan hyvä, että osataan ajatella kriittisesti, kosks seurustelussa huono kumppani vie sokean rakkauden takia elämän kurille.

Vanhemmat eivät voi kuitenkaan tehdä asialle mitään, ainoastaan voivat seurata sivusta. Mitä kovemmin yrittää pariskuntaa erottaa, sitä tiiviimmin nämä hitsautuvat yhteen.

Aikuisiin pareihin voi vaikuttaa puhumalla ja alaikäisiin pitäisi käyttää järeämpiä keinoja.

Mun anoppi oli kiva ja hyväksyvä tasan niin kauan kuin tehtiin hänelle mieleisiä ratkaisuja. Sitten kun mies valitsi erilaisen koulutuksen ja työn kuin äiti oli suunnitellut, kun hankittiin talo maaseudulta eikä kaupungista anopin hyväksymästä lähiöstä, kun hankittiin lapset suht nuorina eikä odoteltu kolmekymppisiksi niin kuin anoppi itse, kun hoidin lapsia kotona enkä palannut heti töihin, ei enää ollutkaan niin kivaa. Kaikki (miehen koulutusta lukuunottamatta) meidän yhteisiä päätöksiä, mutta anopin mielestä olin painostanut ja vaatinut ja kaiken huipuksi vielä hankkiutunut salaa raskaaksi. Sellaista. Ei olla vieläkään kovin hyvissä väleissä, mutta lasten takia yritän silti olla asiallinen.

Meillä on kolme poikaa. Tyttöystävissä ei ole ollut muuta ongelmaa kuin ne pari, jotka yritti määräillä, miten minä saan elää ja miten käytän rahani. Salaa olin iloinen, kun heistä ei tullut tulevia vaimoja. Olisi ollut kieltämättä aika hankalaa olla yhteydessä sellaiseen perheeseen, missä vaimo määräilee, kuinka minä anoppi olisin saanut tuhlata rahaa, koska sehän olisi ollut perinnöstä pois. Tai että ulkomaille ei olisi saanut enää mennä, jos heille tulee lapsia, koska olisi ollut tärkeää olla varalla lapsenvahtihommiin koko ajan.

Eli hankalan ihmisen kanssa on vaikea tulla toimeen, on se työkaveri, minä tai kuka muu. Oman anoppini kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa.