Mies raivoaa

 

Mitä ihmettä saat tuollaisesta ihmissuhteesta??

Lasten kanssa pitää sitten olla impulssikontrolli hallinnassa, jos lapsia on suunnitelmissa! Mieti mitä saat suhteesta ja tiedostaako mies ongelman. Hänen tehtävä on hakea ammattiapua, muuten tuskin mikään muuttuu.

Kiitos kommentista! Meillä ei ole tulossa ikämmekään puolesta lapsia. En usko että hän kokee tarvitsevansa apua ja sen ääneen ehdottaminen saisi aikaan taas raivokohtauksen.

Miehelläsi on ehkä mielenterveysongelmia. Ne helpottavat jos hän myöntää, että on ongelmia tempperamentin kanssa ja siitä olisi hyvä mennä keskustelemaan jonnekin. Toivottavasti asianne järjestyvät parhain päin.

Apea kirjoitti:

Täällä on paljon muitakin joilla samanlaisia ongelmia. Minä alan väsymään mieheeni. Hän saa miltei päivittäin raivokohtauksen. Paiskoo tavaroita ja ovia. Ei pyydä anteeksi, mutta käyttäytyy joskus niin että huomaan hänen katuvan. Silti seuraavana päivänä voi taas tulla uusi raivokohtaus. Välillä on taas hirmu kiltti. Ei kuuntele oikeastaan ketään- olisiko Asperger. Saattaa vanhempieni luona lähteä kahvipöydästä jos puheenaihe ärsyttää. Sanoa töksäyttää välillä kavereilleenkin ikävästi. Kuuntelee minua huonosti ja saattaa vähän ajan päästää vihaisesti väittää minun sanoneen jotain mitä en ole sanonut, kun yhdistää muutamat kuulemansa sanat päässään. Onneksi ei ole lapsia katsomassa ja kuulemassa raivoa. Mikä neuvoksi?

Neuvona on se, että mietit mikä sinua tuossa suhteessa pitää...

Tämän takia kilttimies jää ilman...

Onko näin ollut aina vai onko raivokohtaukset alkaneet "vasta" ? Miten muuten tunteet? Osaako puhua, pukea sanoiksi? Jne , olisiko tunneköyhyys/kylmyys= aleksitymia kyseessä?

 

oletko miettinyt eroa? Onko väkivaltainen? Mies ei varmasti kiltimmäksi ole muuttumassa.

On aina ollut temperamenttinen. Ajoittain enemmän ja joskus enemmän ja niin kauan kuin muistan. Osaa pukea tunteita sanoiksi mutta enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Nauraa harvoin. Kaipaan sitä että saisin nauraa toisen kanssa. Aleksitymia ei kuulosta netin kuvausten perusteella sopivan.

Mies vaihtoon. Mitä sä saat tommosesta suhteesta? Olitiko edes kaveri ihmisen kanssa joka vain raivoaa ja on jopa pelottava vai ehkä mieluummin ihmisen kanssa jonka kanssa voisit elää rauhallista ja onnellista elämää:)?

Parhaat hetket ovat hyviä. Niitä jos olisi enemmän niin jaksaisi ne huonotkin. Kommunikoinnin vaikeus on pahinta. Pystyvätkö teidän lukijoiden miehet hillitsemään kiukkunsa? Ottavatko vastaan palautetta? Tuntuu etten tiedä mitä ihmiseltä voi ja pitää vaatia. Ja toisaalta tuntuu ettei vaatimisella ole vaikutusta häneen kuin ehkä hyvin lyhyen aikaa.

En voi ymmärtää. Miten ihana sen on pakko olla, että jaksaa ja haluaa hyväksyä jatkuvan raivoamisen? Mulla loppuisi varmasti rakkaus ja ymmärtäminen aika nopeasti, jos toinen käyttäytyisi tuolla tavalla. En keksi ainuttakaan syytä miksi olisin tuollaisen kanssa.

Jätä se sika!

Kohtalotoveri ilmoittautuu ja olen omasta tilanteessani täällä joskus avautunut.

Mieheni on muuten hyvä mies mutta raivoaa. Väsyminen, vastoinkäymiset, paineet ja kaikesta selviämisen pakko yhdistettynä jonkinlaiseen maanis-depressiiviseen mielenlaatuun, itsekkyyteen ja impulssikontrollittomuuteen johtaa raivoamiseen.

Koska muuten ei ole ongelmia ja yksi lapsistamme pelkää avioeroa, olen sinnitellyt. Kauhukseni huomasin vähän aikaa sitten, että en enää rakasta miestäni. Tavallinen arki on sen verran hyvää että odotan muutaman vuoden että reppanalapsi kasvaa ja aikuistuu. Sitten todennäköisesti eroan vaikka taloudellinen tilanne romahtaa.

Toista on todella vaikea muuttaa ja aikansa kun yrittää, väsyy yrittämään.

Ei ole normaalia. Eroa ystävä hyvä.

Ja jos/kun tapaat uuden miehen aikanaan, niin tajuat niiden nylyisen ns hyvien hetkien olleen perusarkea normaaleissa parisuhteissa, ei oikeasti spesiaali hyviä hetkiä. Näkökulmasi on vääristynyt tuossa huonossa suhteessa.

Tuli vielä mieleen että hän kerran vihaisena totesi että kuunteleminen on hänelle vaikeaa. Olisiko joku kognitiivinen häiriö.... Hän ei esim. pidä lukemisesta.