Miten voin selvitä synnytyksestä?

Peloista kannataa puhua neuvolassa, keskustelu apu voi olla paikallaan ja tutustuminen synnärille olisi jokaiselle äidille hyväksi.

Puudutukset annetaan yleensä selkään, jolloin et edes näe mitä tapahtuu.

Ilokaasu on kivuton vaihtoehto ja kohdunkaulan puudutus ainakin omalla kohdalla on ollut kivuton kokemus, eikä todellakaan ole ollut mielessä katsoa mitä siellä alapäässä tapahtuu.

Myöskään syntyvän lapsen päätä ei tarvitse koskettaa, vaikka sitä joskus ehdotetaan. esitiedoissa kannattaa kertoa mitä toivot että otetaan huomioon: pelko, että et tahdo koskea vauvaan muuta kuin puhdistuksen jälkeen,että tahdot kaikki mahdolliset kivunlievitykset.

Voit varata synnytykseen mukaan vaikka omaa lempi musiikkia ja sellainen henkilön joka on sinulle parhaiten tukena, kaikki eivät halua lapsen isää mukaan ja se on täysin hyväksyttävää, mukaan tulevan henkilön kanssa kannattaa keskustella miten haluat että sinua tuetaan: pidetään kädestä, silitetään yms.

Raskaus on loppuvaiheessa melko uuvuttavaa ja todella toivot että synnytys vaan käynnistyisi...

Ketju on aloitettu v 2017... Tule ap kertomaan, miten sujui, jos käyt vielä täällä!

Asiat etenee ajallaan ja tulet onnistumaan synnytyksessä. Ei kannata katsella videoita aiheesta ja lietsoa itselleen lisää pelkoja. Usko siihen että asiat järjestyy. Ja sitten pikkuinen käärö on kohta tuhisemassa sylissäsi. Ihan rauhassa, ei ole mitään hätää.

Voin täysin kuvitella itseni sinun tilanteeseen. Vaikka haluaisin lapsen, niin kauhistuttaa synnytys aivan kamalasti. Voin vain kuvitella millaisia synnytyskivut voivat olla, koska itselläni ei vielä ole lapsia. Olen kuitenkin vuosia kärsinyt gynekologisista vaivoista, jotka aiheuttavat järkyttäviä kiputiloja, joten luultavasti synnytyskivut alkavat olla lähelle samaa. Tästä johtuen olen alkanut vihaamaan koko sydämmestäni kaikkea kipuun liittyvää. Niin en tiiä pystynkö hankkiutumaan, edes raskaaksi synnytyspelosta johtuen. Samalla tavalla vihaan kaikkia neuloja ja kipuja, johtuen kun gynekologisten vaivojen takia minua on tutkittu ja sörkitty jo vuosia. Sinun kannattaa ehdottomasti hakea hoitoon synnytyspelon vuoksi. Mielestäni, kuitenkin oli virhe katsoa synnytysvideoita. Tietoa voi hakea myös muulla tavalla, kuten lukemalla. Video saattaa vääristää käsitystä koko tilanteesta ja se on aina yhden henkilön kokemus synnytyksestä. Luin mielenkiintoisen artikkelin, että hypnoosia voidaan käyttää synnytyspelkoon. Kannattaa lukaista. https://yle.fi/uutiset/3-6395934

Ap, olen samanlainen. Ja selvisin! Käy pelkopolilla ja ota synnytykseen mukaan joku, joka ymmärtää sinua. Tsemppiä!

Pelkäsin myös ja kävin etukäteen pelkopolin hoitajan kanssa tutustumassa synnärillä.

Synnytys kesti 23h ja kyllä voisin synnyttää uudelleenkin.

Ajattelin etukäteen, että en ole millään tavalla luotu fyysisesti synnyttämään, mutta niin vaan alateitse synnytin ja melko vähäisellä kivunlievityksellä. Kun synnytys alkoi en ainakaan minä ehtinyt miettimään pystynkö vai en vaan siinä hetkessä eli kaikki ne tunnit.

Onneksi olkoon raskautesi johdosta!

Ei sinun tarvitse yksin selvitäkään, vaan sinusta ja vauvastasi pitää huolta kunnollisen sairaala henkilökuntineen. Ja pitkäkin synnytys olisi kuitenkin melko lyhyt aika, mieti nyt miten päivät vierivät nopsaan. Synnytyksessä voit nukkua osan ajasta ja osa ajasta on ilman lääkkeitäkin kivutonta. Homma ei jatku kauaa.

Raskausaikaasi pelkosi kuitenkin tuntuu varjostavan. Toivon sinun saavan nauttia onnestasi ilman huolia, joten soita neuvolaan ja pyydä aika psykologille, doulalle tai muulle taholle jota suosittelevat (joihinkin sairaaloihin saa mennä tutustumaan etukäteen). Käsittele pelkoasi tarpeeksi perusteellisesti luotettavien ammattilaisten kanssa.

Se on keisarileikkkaus, ilman n:ää.

Se on täyttä tuskaa et ehkä kestä sitä. Onneksi olen mies.

Minulla oli samanlaisia pelkoja ensimmäistä odottaessani. Kaikenlisäksi vauva oli vielä iso, 4200 g. Ennen kuin aloin ponnistamaan huusin kätilölle ”minä tiedän että repeän varmasti peräsuoleen asti!”..

No, kuinkas kävikään, ponnistin ensisynnyttäjäksi tosi lyhyen ajan, 15 min ja sain 9/9 pisteen vauvan ja palkinnoksi vain 3 pientä tikkiä. Ei leikattu välilihaa eikä mitään isompaa tapahtunut.

Toinen saman kokoinen vauva tuli 2 minuutin ponnistuksella eikä tikkejä. Synnytin vielä toisen ilman lääkkeitä.

Serkkuni synnytti alle 2 kiloisen vauvan ja repesi tosiaan sinne peräsuoleen asti :( Synnytyksestä ei koskaan tiedä!

On vaan niin huvittavaa, kun sitkeässä itää se käsitys, että kaikissa yli 4 kilon vauvan synnytyksissä ollaan tyyliin pyörätuolissa sen tapahtuman jälkeen. Ja minua peloteltiin jo neuvolassa ”kun se on niin iso” -asenteella.

Kaikki kiinni lantiosta ja kudostyypistä, venyykö vai ei.

Hei ap!

Paras tsemppaus jonka voin antaa, on se että ihmiskunnan historiassa saman ovat käyneet läpi miljardit ihmiset ja heistä suurin osa vielä useampaan kertaan.

Se mikä videoista puuttuu on se tilanteen oikea tarkoitus, et tunne sitä mihin luonto on sinua pikku hiljaa valmentanut. Tunteet, hormonit, koko kokemus on jotain ihan muuta. Olen itse mies, mutta olen lapsieni syntymät todistanut, ja vaikka hurjaa touhua on, niin kliseeseen verrattuna, se ei ole elämää suurempi hetki. Se on elämän kokoinen hetki.

Onneksi nykyaikana miehet saavat olla synnytyksessä, sillä jos mikä, niin synnytys antaa ymmärryksen siitä mitä varten parisuhde ja tunteet ovat.

Ja siteeraanpa synnytyslääkäriä joka vaimolleni totesi käden vatsalle asettaen: "Tässä on sinulla puolen tunnin päästä maailman paras kipulääke."

Et sinä oo sen ihmeempi tapaus mitä muutkaan. Alapäästä se syntyy . Tai sektiolla jos on jotain häikkää.

Vierailija kirjoitti:

Sun olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä kun noin paljon pelkäät synnytystä. Et todellakaan ole rohkea ihminen. Ja lisäksi on tyhmyyttä katsoa etukäteen tuollaisia videoita.

Tämä nyt on niin alhaisen koulutuksen ihmisen mielipide kun vaan voi olla. En ymmärrä, miten tuollaiset ihmiset ovat selvinneet evoluutiosta tännekin asti. Hävettäisi olla sinä. 

Synnytys on promillen verran siitä, mitä lapsen saaminen, sen kasvattaminen ja siihen liittyvät asiat ovat. Synnytyksen pelkääminen ei kerro mitään rohkeudesta vaan siitä kertovat täysin erilaiset asiat: kuinka paljon uskallat ottaa elämässä riskejä, kuinka hyvin olet menestynyt, kuinks paljon uskallat heittäytyä tuntemattomaan. Synnytys ei määritä äitiyttä eikä ole mitenkään tärkeä osa monenkaan naisen elämää. Lapsen kasvattaminen kun on kiinni ennenkaikkea älykkyydestä, elämänkokemusta, psykologian tuntemuksesta ja kyvystä tarjota lapselle laadukas hyvä elämä ja koti. Tähän harva ihan oikeasti pystyy. 

On täysin normaalia pelätä synnytystä, harva nainen haluaa menettää kontrollin ja luottaa oman kehonsa täysin toisten (ja vielä Suomessa usein erittäin epaempaattisten ja vittumaisten) "ammattilaisten" käsiin, joita ei kiinnosta kipu, korjata vaurioita tai muutenkaan tukea synnyttävää naista aidosti asiakaslähtöisesti. Kipuun onneksi tarjolla paljon apuja ja ne kannataa ottaa vastaan. Asiaan tutustuminen ja tutkiminen on älykkäiden ihmisten tapa ylipäätään tutustua aiheisiin ja kohdata pelkoja sekä hunoja tuntemuksia: niiden kohtaaminen ensi kertaa vasta siinä tilanteessa johtaa paljon suuremalla todennäköisyydellä traumoihin ja huonoon synnytyskokemukseen. Selvitä kyllä AP siitä, olen siitä aivan varma ja olet jo hyvällä tiellä. 

Olen itse myös raskaana ja menen sektioon, siihen on lukuisia eri syitä. Toipuminen ei pelota, koska mieheni on kotona koko äitiyslomani ajan (koska olen perheemme ensijainen elättäjä), joten en ole yksin vastuussa vauvasta ja voin toipua rauhassa. Synnytys on vain yksi olematon askel lapsen elämässä ja lapsen kasvattamisessa, josta lapsi ei tule ikinä muistamaan yhtään mitään. Keskity ennekaikkea tulevaan ja kaikkeen siihen, mitä lapsi tarvitsee hyvään lapsuuteen ja stabiiliin, rauhalliseen ja rakkauden täyteiseen kotiin. 

Synnytä autoosi.

Hei ap.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta voin kertoa oman kokemukseni suunnitellusta sektiosta. Tähän vaihtoehtoon päädyttiin lantion ahtauden, mutta toisaalta myös synnytyspelon takia.

Itse menen myös veteläksi jos mietin neuloja, haavoja, verta, kipua yms.  Keisarinleikkausta en osannut hirveästi pelätä, sillä siskolleni oltiin tehty useampi sellainen ja hänen kokemuksensa olivat kannustavia. 

Sektio on iso leikkaus, ja siihen pitäisi olla hyvät perusteet, mutta pelkäsin, että pahimmassa tapauksessa joutuisin kestämään sekä alatiesynnytyksen supistuskivut, että esim. kiireellisen,-tai hätäsektion samassa synnytyksessä.

Spinaalipuudutus ei tuntunut miltään ( ja minulla tosiaan on alhainen kipukynnys). Katetri laitettiin puutuneessa tilassa.  Itse leikkaus, oli siis tietysti täysin kivuton ja minulle selitettiin koko ajan mitä tapahtuu. Verenpaine muistaakseni kohosi leikkauksen aikana ja teki olon tukalaksi, mutta hoitaja kertoi sen olevan normaalia ja sen kesti. Leikkaus myös tuntui käyvän todella nopeasti.  Ei siis aikaakaan, kun vauva oli ulkona ja tarvittavien toimenpiteiden jälkeen, hänet laskettiin hetkeksi rinnalleni ja sen jälkeen hän pääsi isän t-paidan alle vierihoitoon. Minut ommeltiin kasaan ja vietiin heräämöön.  

Pelkäsin kovasti haavan huuhtelutoimenpiteitä, koska olin varma, että se sattuisi hirveästi, mutta olin väärässä, ei koskenut lainkaan. Olo leikkauksen jälkeen oli hutera ja tarvitsin apua vessaan menemisessä, etten pyörtyisi. Hoitajan kanssa poistettiin katetri vessassa. Se tuntui ehkä hieman vastenmieliseltä, mutta ei sattunut. Ainoa mikä oli epämiellyttävää ja kivuliasta oli kohdun painelu, mutta kyllä senkin kesti. 

Kotiuduttuamme, kun tuli aika poistaa haavan tikit, arvaat varmaan, että pelkäsin sitäkin hitosti etukäteen. Sepä ei myöskään sattunut! 

Hyvin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan oli minulle, tietysti jokainen synnytys on yksilöllinen.  Älä kuitenkaan pelkää asioita etukäteen, vaan usko siihen, että kestät tosipaikan tullen mitä vaan. Sektiossa oma rooli on olematon, ja tilanne täytyy täysin luovuttaa lääkäreiden ja hoitajien käteen, mikä minulle toi turvallisen mielen. 

<3

Vierailija kirjoitti:

Hei ap.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta voin kertoa oman kokemukseni suunnitellusta sektiosta. Tähän vaihtoehtoon päädyttiin lantion ahtauden, mutta toisaalta myös synnytyspelon takia.

Itse menen myös veteläksi jos mietin neuloja, haavoja, verta, kipua yms.  Keisarinleikkausta en osannut hirveästi pelätä, sillä siskolleni oltiin tehty useampi sellainen ja hänen kokemuksensa olivat kannustavia. 

Sektio on iso leikkaus, ja siihen pitäisi olla hyvät perusteet, mutta pelkäsin, että pahimmassa tapauksessa joutuisin kestämään sekä alatiesynnytyksen supistuskivut, että esim. kiireellisen,-tai hätäsektion samassa synnytyksessä.

Spinaalipuudutus ei tuntunut miltään ( ja minulla tosiaan on alhainen kipukynnys). Katetri laitettiin puutuneessa tilassa.  Itse leikkaus, oli siis tietysti täysin kivuton ja minulle selitettiin koko ajan mitä tapahtuu. Verenpaine muistaakseni kohosi leikkauksen aikana ja teki olon tukalaksi, mutta hoitaja kertoi sen olevan normaalia ja sen kesti. Leikkaus myös tuntui käyvän todella nopeasti.  Ei siis aikaakaan, kun vauva oli ulkona ja tarvittavien toimenpiteiden jälkeen, hänet laskettiin hetkeksi rinnalleni ja sen jälkeen hän pääsi isän t-paidan alle vierihoitoon. Minut ommeltiin kasaan ja vietiin heräämöön.  

Pelkäsin kovasti haavan huuhtelutoimenpiteitä, koska olin varma, että se sattuisi hirveästi, mutta olin väärässä, ei koskenut lainkaan. Olo leikkauksen jälkeen oli hutera ja tarvitsin apua vessaan menemisessä, etten pyörtyisi. Hoitajan kanssa poistettiin katetri vessassa. Se tuntui ehkä hieman vastenmieliseltä, mutta ei sattunut. Ainoa mikä oli epämiellyttävää ja kivuliasta oli kohdun painelu, mutta kyllä senkin kesti. 

Kotiuduttuamme, kun tuli aika poistaa haavan tikit, arvaat varmaan, että pelkäsin sitäkin hitosti etukäteen. Sepä ei myöskään sattunut! 

Hyvin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan oli minulle, tietysti jokainen synnytys on yksilöllinen.  Älä kuitenkaan pelkää asioita etukäteen, vaan usko siihen, että kestät tosipaikan tullen mitä vaan. Sektiossa oma rooli on olematon, ja tilanne täytyy täysin luovuttaa lääkäreiden ja hoitajien käteen, mikä minulle toi turvallisen mielen. 

<3

Heh, niinpä tosiaan ketju aloitettu jo 2017, mutta ehkä tämä voisi auttaa muita pelkopotilaita :D