Miten voin selvitä synnytyksestä?

Se on keisarileikkaus, ei keisarinleikkaus. 

Mitä sitten tapahtuu, jos kunto loppuu kesken synnytyksen? En halua hermostuttaa ketjun aloittajaa. Kysyn kun odotan itsekin perheen esikoista.

Ja mistä sen tietää, mikä kivunlievitys ja synnytystapa kannattaa valita? Keisarinleikkausta en kuulema tarvitse.

Minuakin pelotti sekä alatie että keisarileikkaus. Olin varma, että jotain kauheaa tapahtuu jne.

Kävikin sitten niin, että lapsiveden mentyä ehdin olla sairaalassa n. 10 tuntia (ei ollut avautunut kunnolla, eli ei päästy edes kunnolla synnytystilanteeseen) kun lääkäri totesi, että vauvalla on ahdinkotilanne ja leikataan ulos.

Olinkin sektiossa yllättävän rauhallinen, juttelin mukavia hoitajille ja naureskelinkin :D :D

Ja poika syntyi sitten yhdeksän pisteen lapsena. Sektion jälkeen on toki kipeähköä, mutta paraneminen itselläni ainakin oli nopeaa. Ei jäänyt traumoja.

Pitää osata heittäytyä. Sinä et ole samassa tilassa synnyttäessäsi,kuin nyt. On typerää pelätä piikkejä tai pistämistä etukäteen. Siinä vaiheessa kun tunnet todella, todella kovaa kipua, piikistä tulee ystäväsi joka auttaa ja sinulle on yhdentekevää tuleeko synnyttäessä kakka tai pissa tai mitä ikinä.

Synnytyksessä ajantaju häviää ja sitä menee ikään kuin omaan maailmaansa. Suosittelen perehtymään synnytykseen positiivisten ja voimauttavien synnytyskokemusten kautta. Naisen keho on luotu synnyttämään. :)

Raskauden loppuvaiheessa olo on sen verran tukala, ettet enää mieti kipua, vaan haluat lapsen mahdollisimman nopeasti ulos, ihan mitä kautta tahansa. Minulle on tehty kaksi sektiota, kiireellinen ja suunniteltu. Epiduraali ja muut eivät satu oikeastaan normaalia neulaa enempää, eikä sinun tarvitse katsoa niitä, jos et halua (olen itse piikkikammoinen). Älä mieti turhaan ja stressaa synnytystä, kyllä se hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten tapahtuu, jos kunto loppuu kesken synnytyksen? En halua hermostuttaa ketjun aloittajaa. Kysyn kun odotan itsekin perheen esikoista.

Ja mistä sen tietää, mikä kivunlievitys ja synnytystapa kannattaa valita? Keisarinleikkausta en kuulema tarvitse.

Kyllä se lapsi sieltä ulos saadaan. Kukaan ei ole jättänyt synnytystä kesken siksi että kunto olisi loppunut. Mieti miten erikuntoisia ihmisiä siellä synnyttelee, huippu-urheilijoista täysin rapakuntoisiin. Kivunlievityksiin ja synnytystapoihin kannattaa perehtyä etukäteen, mutta pitää mieli avoimena. Etukäteen et voi tietää satavarmasti mikä olisi paras,mikä edes on mahdollista,miten kestät kipua jne.

Mä oksensin supistuskivuista. Sen jälkeen yks neula selkään oli ihan se ja sama

Itse jouduin siihen tilanteeseen toista lasta synnyttäessä, että epidulaaria ei ehditty antaa. En myöskään voinut käyttää ilokaasua, koska ekalla kerralla tulin siitä pahoinvoivaksi.

Synnytys oli todella nopea ja siinä ei oikeasti ehtinyt sitä kipua ajatelemaan vaan keskittyi siihen, että lapsi syntyi. Luonto on oikeasti järjestänyt asian niin, että jälkeen päin sitä kipua ei muista. En uskonut tätä ennen kuin itselle kävi näin.

Puhu kuitenkin neuvolassa pelostasi, että saat apua ja raskausaika ei mene pelätessä.

Älä nyt mieti ainakaan enää synnytystä pelkkien repeämien/piikkien kautta ja ruoki pelkoasi lisää. Perehdy ennemmin eri lääkkeettömiin kivunlievitys menetelmiin ja pohdi vaikka synnytystoivelistaa tms. Päivä kerrallaan positiivisella asenteella pelkosi saattaa keventyä ja koko kesäsi ei mene pilalle.

Olen viime metreillä raskaana ja jollain tasolla pelännyt synnytystä aina. Raskauden aikana pelko ei tietenkään ole täysin lähtenyt pois. Mutta kuten jo ketjussa sanottu, todellakin ajatus on kääntynyt koko ajan enempi jännitykseksi ja toiveeksi päässä jo synnyttämään. Tuntemani äiti pelkää myös piikkejä ja jopa verenpainemittaria, mutta synnytti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Onpa synnyttänyt toisenkin kerran ja silloin oli piikki mukana. Jos siitä kaikki muutkin selviää niin mikset sinä ja minäkin. Tsemppiä odotukseen!

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt mieti ainakaan enää synnytystä pelkkien repeämien/piikkien kautta ja ruoki pelkoasi lisää. Perehdy ennemmin eri lääkkeettömiin kivunlievitys menetelmiin ja pohdi vaikka synnytystoivelistaa tms. Päivä kerrallaan positiivisella asenteella pelkosi saattaa keventyä ja koko kesäsi ei mene pilalle.

Olen viime metreillä raskaana ja jollain tasolla pelännyt synnytystä aina. Raskauden aikana pelko ei tietenkään ole täysin lähtenyt pois. Mutta kuten jo ketjussa sanottu, todellakin ajatus on kääntynyt koko ajan enempi jännitykseksi ja toiveeksi päässä jo synnyttämään. Tuntemani äiti pelkää myös piikkejä ja jopa verenpainemittaria, mutta synnytti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Onpa synnyttänyt toisenkin kerran ja silloin oli piikki mukana. Jos siitä kaikki muutkin selviää niin mikset sinä ja minäkin. Tsemppiä odotukseen!

Kiitos kommentista ja tsemppiä myös sinulle! Nämä rohkaisevat kommentit ovat parantaneet mielialaani TODELLA paljon! Menin ihan ihmeelliseen tilaan niitä videoita katsottuani, jonkinlaiseen paniikkiin varmaan. Nyt tuntuu paljon, paljon paremmalta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epiduraalia ennen pistoskohta puudutetaan eikä tuo juuri edes tunnu. Ja siinä vaiheessa mietit vain supisteluja. Pelkopolille mene niin saat apua. Kyllä kivunlievitystä saa synnytyksessä ja kyllä se auttaa. Jos se synnytys olisi maailmanloppu meininkiä niin miksi naiset muka kokisivat sen toisen ja kolmannenkin kerran omasta halustaan....

Toisaalta, vähän liian usein kuulee niitäkin juttuja että kivunlievitystä ei olla ehditty antaa. Voin vaan kuvitella millaiseen paniikkiin menisin, jos minulle todettaisiin että mitään ei ehdi tehdä, ja luomuna mennään. Kuinkakohan monta prosenttia synnyttäjistä joutuu tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan?

Olen lukenut, että synnytyksen jälkeen hormonit saisivat aikaan sen, että kokemuksen karmeimmat puolet unohtuvat. En tiedä onko tämä totta, mutta se selittäisi sen miksi naiset haluavat ryhtyä koitokseen useamman kerran :) Itse olen tällä hetkellä vakaasti sitä mieltä, että yksi lapsi saa riittää.

ap

Tilastoja minulla ei ole, mutta siihenkin mahdollisuuteen pitää varautua että epiduraali ei ole mahdollinen. Jos synnytys etenee nopeasti tai anestesialääkäri on kiinni kiireellisemmässä toimenpiteessä. Jos on varma että haluaa epiduraalin, ei kannata sinnitellä liian pitkään, koska sen aika voi mennä ohi.

Luepas tämä http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13 rauhoitti minua kovasti ja muistin asiat synnytyksen edetessä ja helpotti kun ymmärsin koko ajan mitä tapahtuu. Aina synnytys ei tietenkään mene "niinkuin kirjoissa", mutta pahinta ei kannata pelätä vaan muistaa, että sinutkin on luotu synnyttämään. 

Kannattaa muuten hankkia mikrossa lämmitettävä kaura/vehnätyyny, auttaa mukavasti avautumisvaiheessa. Vie pahimman terän supistuksista pois. Sairaaloissa on myös mikrot synnärillä joissa tyynyä voi lämmittää.  t.32

Tässä muutamia neuvoja:

Se kipu on samantyyppistä kuin kuukautiskipu mutta kovempaa, sitä ei tarvi pelätä koska se auttaa saamaan vauvan. Mitä kauemmin jaksat sen kivun kanssa, sitä enemmän SUN OMA keho tuottaa kivunlievityshormoneja. Luoja on suunnitellut koko homman hienosti. Mun vinkki on että yritä sinnitellä mahdollisimman kauan ilman epiduraalia koska silloin sun oma keho tuottaa sulle lääkettä joka saa synnytyksen jälkeen ihan euforisen olon. Ja kun sussa on kehon omaa lääkettä ni et ees tunne sitä epiduraalia. Ite kammoan piikkejä mutta en ees tuntenut sitä kun ne pisti.

Ponnistusvaiheessa et ajattele muuta kuin että haluut vauvan ulos. Se halu on ihan kaiken kattava. Ja kipu loppuu siihen paikkaan kun vauva syntyy. Synnytyksestä jää tosi hyvä mieli jos antaa kehon täyttyä niillä omilla kivunlievityshormoneilla. Niistä tulee niin euforinen olo kun homma on ohi. Niin hienoa oloa ei varmaan muulloin koe. Pyyhkii kipumuistot pois tosi tehokkaasti myös.

Siis synnytyksessäni epiduraalineula ja episiotoma merkitsi vain helpotusta!

Katso ja kuuntele positiivisia synnytyskertomuksia

Pyydä neuvolassa, että pääset pelko polille

Bebesinfo.fi on hyvä tietosivu.

On muitakin kivunlievityskeinoja kuin piikit.

Tens-laite

Hengitysharjoitukset on hyviä rentoutumisen avuksi.

Doulasta voi olla apua.

Aktiivinen synnytys -ryhmä oli myös itselle apuna.

Etsi vaan tietoa, mutta positiivista tietoa. Älä anna ihmisten kertoa kauhukertomuksia. Sinun synnytyksesi ei ole samanlainen kuin muiden ja sinä voit vaikuttaa siihen valmistumalla. Onnea odotukseesi!

Vierailija kirjoitti:

Katso ja kuuntele positiivisia synnytyskertomuksia

Pyydä neuvolassa, että pääset pelko polille

Bebesinfo.fi on hyvä tietosivu.

On muitakin kivunlievityskeinoja kuin piikit.

Tens-laite

Hengitysharjoitukset on hyviä rentoutumisen avuksi.

Doulasta voi olla apua.

Aktiivinen synnytys -ryhmä oli myös itselle apuna.

Etsi vaan tietoa, mutta positiivista tietoa. Älä anna ihmisten kertoa kauhukertomuksia. Sinun synnytyksesi ei ole samanlainen kuin muiden ja sinä voit vaikuttaa siihen valmistumalla. Onnea odotukseesi!

Tenslaitteen tarkoitus on just tehdä pientä kipua ja lisätä omia hormoneja niille alueille missä ne on. Jos ne lätkät on sulla selässä ni se alue on niin täynnä omaa kivunlievitystä että tuskin tunnet epiduraalineulaa.

Toki kipukynnys ja pelko on henkilökohtasia asioita, mutta kerron oman kokemuksen neula kammoisen ihmisen näkökulmasta :)

Kun pääsin sairaalaan aamulla en ollu nukkunu ku muutaman tunnin, joten kätilö ehdotti jotain lääkettä (en muista mitä), jotta saisin nukuttua. Suostuin pitkin hampain, koska lääke laitettiin pistämällä pakaraan, mutta totesin että pakko saada nukuttua eikä se onnistu ilman lääkettä. Myöhemmin kun supistukset oli niin kivuliaita että oli pakko saada epiduraali (jota pelkäsin tosi paljon koska mielikuva oli että se on helvetin paksu neula joka tungetaan selkään), niin ensin oli edessä kanyylin laitto. Olin asenteella "ihan sama, kunhan saan nää kivut pois" 😄 sitten olikin itse epiduraali, ja rehellisesti käsi sydämellä voin sanoa, että en tuntenu koko neulaa. Olin niin keskittyny siihen kipuun ja sen pois saamiseen, etten huomannu koko neulaa, ja se oli ohi tosi nopeasti. Mulle laitettiin epiduraali kolme kertaa yhteensä, joka kerralla sama juttu. Myöhemmin sit ponnistusvaiheessa kätilö sano että hän laittaa nyt piikin välilihaan, ettei repeäminen satu niin paljon. Normaali tilanteessa ajatus piikistä välilihassa inhottaa, kauhistuttaa ja melkeempä oksettaa, siinä tilanteessa ei kiinnostanu pätkän vertaa. Kun synnytys oli ohi jouduin istukan käsinpoistoon. Sitä varten piti ottaa verikoe, ja niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, ni säikähdin sitä verikoetta. Mua alko itteäni naurattamaan, että oikeesti, kaiken tän kivun jälkeen mä vieläkin säikähdän verikoetta 😂

Summa summarum, synnytys sattuu. Itselleni henk.kohtasesti se oli pahin kipu, mitä olen ikinä elämässäni kokenut. Se on kipua, verta, hikeä, tuskaa, neuloja ja (mahdollisesti) repeämisiä. Mutta siitä selviää. Naisen kroppa ja mieli on aivan uskomattoman vahva. Ja se kipu unohtuu. Ja edelleen olen neulakammonen, vaikka synnytyksessä niitä saikin useamman 😁

Puhu neuvolassa sun peloista, oikeasti. Et oo ensimmäinen etkä viimenen joka pelkää. Ja usko pois, sä selviät siitä, me naiset ollaan vahvoja 💪❤

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille rohkaisijoille - ette tiedäkään, miten hyvältä kommenttinne tuntuvat! Olen tämän asian kanssa aika yksin, sillä ystävilläni ei ole lapsia, ja äidiltä ja isoäidiltä ei juuri oikeaa tukea heru. Kyllä he siis kannustavat, mutta kommentit pysyvät tasolla "kaikki siihen pystyvät", mitä en koe ihan riittäväksi juuri nyt. Näen myös selvästi, että miestäni ajatus synnytyksestä kauhistuttaa, vaikkei hän myönnä sitä ääneen...

Aion pyytää apua pelkopolilta, mutta olen skeptinen. Eiväthän he voi luvata, että selviän ilman liian suuria traumoja.

ap

eivät voi luvata, eivätkä varmasti yritäkään luvata. Voit puhua pelostasi ja sen syistä, puhuminen empaattisen ammattilaisen kanssa helpottaa pelon kanssa toimeen tulemista. Ei ole mitenkään harvinaista että synnytys pelottaa, onhan se todella iso juttu.

Jätä rumat ja inhottavat kommentit täällä av:lla omaan arvoonsa ja varaa aika sinne pelkopolille.

Kaikki asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän ahdistavilta kun ajattelee liian pitkälle..kuolema, läheisen menetys, työpaikan vaihto, ero...

Neuvoisinkin nyt vain luottamaan siihen että kun aika tulee supistuksille, kestät ne.

Kun ne kovenevat haluat piikin selkääsi hinnalla millä hyvänsä.

Kun on aika ponnistaa, työnnät vauvan ulos.

Jos minä selvisin siitä niin selviät sinäkin.

Raskaus voi tuntua pelottavalta, voi miettiä osaako kuvitella itsellään valtavan vatsan, voiko kuvitella jonkun imemään rintaa, tai että ihminen työntyy alapäästä. Mutta kun kaikki tapahtuu OMALLA ajallaan niin kaikki tuntuukin hyvin luonnolliselta.

Elä hetkessä ja selviä vain niistä hetkistä mitkä on nyt käsillä.