Miten voin selvitä synnytyksestä?

Ethän sä sitä piikkiä nää kun se laitetaan sun selkään? Todennäköisesti olet niin kivuissa ettet jaksa ajatella mitään piikkiä vaan haluat vaan sen kivun loppuvan.

Ja tuskin edes huomaat siinä ponnistuksen lomassa sitä episiotomiaa. Itse en ainakaan huomannut. Kätilö vain sanoi että pitää tehdä episiotomia, mutta en huomannut tai tuntenut sitä kun yritin vain ponnistaa sitä vauvaa ulos kaikilla viimeisillä voimillani.

Suosittelen että lopetat heti noiden synnytysvideoiden katselemisen, niillä mässäilyn, ja kaiken laisen synntysaiheisten kauhuskenaarioiden pohdiskelun. Yritä irrottautua ajatuksista, heti kun ne kohoavat mieleesi. Mikäli tarvitset asiaan ammattiapua, hae sitä. Muuten elät yhden raskaspäivän kerrallaan. Vaikka vauva olisi sinulle ensimmäinen, se on sairaalassa yksi työvuoro toisten joukossa, et ole ensimmäinen pelokas synnyttäjä, etkä viimeinen.

Valitettavasti et myöskään ainoa joka yrittää kaikella saatavilla olevalla materiaalilla, pitää tieten tahtoen itseään kauhuissaan.

Aina voi vaatia sektion! :)

Älä katso niitä välineitä, keskity muuhun. Mulla ei puudutus tuntunut yhtään miltään.

Selvisitkö? Tosi vanha ketju.

Ai tää olikin jo toukokuussa -17 aloitettu ketju. Vauva varmasti syntynyt jo tavalla tai toisella :)

Älä anna pelolle valtaa. Ole rauhallisin mielin ja muista, että Suomessa on todella hyvä terveydenhuolto. Sä saat apua, niinkuin kaikki muutkin synnytystä pelkäävät. Tsemppiä, ja onnea vauvasta☺️

Etsi positiivisia synnytyskertomuksia. Älä lue niitä kauhutarinoita.

Kun olet synnytyskivuissasi niin kummasti sitä haluaakin neulaa selkäkanavaan. Itse otin jopa kohdunkaulaan, hyi saakeli. Mutta ei se kammo enää kiinnostanut kun halusi vain helpotusta. Ja hyvin se poika syntyi, ponnistusvaihe meni kivuitta spinaalin ansiosta, ainoastaan pään tulo kiristi alapäätä mut se oli pian ohi. Pieni nirhauma vain tuli alapäähän eikä tarvinnut tikkejä.

Kasvata luottoa kehoosi ja itseesi! Sulla on hyvin aikaa valmistautua henkisesti.

Oho, olipas vanha ketju. No jos joku synnytyspelkoinen tänne eksyy joskus..

Vierailija kirjoitti:

Ethän sä sitä piikkiä nää kun se laitetaan sun selkään? Todennäköisesti olet niin kivuissa ettet jaksa ajatella mitään piikkiä vaan haluat vaan sen kivun loppuvan.

Ja tuskin edes huomaat siinä ponnistuksen lomassa sitä episiotomiaa. Itse en ainakaan huomannut. Kätilö vain sanoi että pitää tehdä episiotomia, mutta en huomannut tai tuntenut sitä kun yritin vain ponnistaa sitä vauvaa ulos kaikilla viimeisillä voimillani.

Täysi komppi tälle. Eikä se siitäkään huolimatta ollut ylitsepääsemätön kokemus :) tsemppiä kaikille joilla lähtö edessä, siitä vaan selvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sä sitä piikkiä nää kun se laitetaan sun selkään? Todennäköisesti olet niin kivuissa ettet jaksa ajatella mitään piikkiä vaan haluat vaan sen kivun loppuvan.

Ja tuskin edes huomaat siinä ponnistuksen lomassa sitä episiotomiaa. Itse en ainakaan huomannut. Kätilö vain sanoi että pitää tehdä episiotomia, mutta en huomannut tai tuntenut sitä kun yritin vain ponnistaa sitä vauvaa ulos kaikilla viimeisillä voimillani.

Täysi komppi tälle. Eikä se siitäkään huolimatta ollut ylitsepääsemätön kokemus :) tsemppiä kaikille joilla lähtö edessä, siitä vaan selvää!

Lähtö on lähtö.

Helmikuussa synnyttänyt kirjoitti:

Mulla oli täysin sama juttu! Onneksi evoluutio on hoitanut asian niin, että synnytyksen käynnistyttyä ajattelet vain kipua: piikit, repeämiset, leikkaaminen yms. kaikki jäävät kipujen alle, vaikka on mikä kivun lievitys!

Kipu kasvaa ja keskityt vain siihen, joten kun vauva tulee ulos, et tunne enää mitään. Kivut häviää ja olet vain seesteisessä euforiassa :-)

Tsemppiä synnytykseen! Luota siihen, että kun se alkaa, niin et pysty ajattelemaan mitään muuta kuin kipuja!

Tuo on iso vale että kivut katoaa heti kun lapsi on syntynyt. Ei ne katoa. Alapää on paskana ja pitåä kursia kokoon ja kivut jatkuu monta viikkoa ja imettåminen käy todella kipeää jne.

Mutta ap. Kyllä se lapsi syntyy tavalla tai toisella. Toivottavasti saat apua ja esim sovitun sektioajan. Sinulla on täysi oikeus pelkoihisi ja tunteisiisi. Ne ovat normaalia ja on kenenkään turha väittää ettei tarvitse pelätä synnytystä. Se on käsittämätön tapahtuma.

Ja niille jotka sanoo että mitä teit lapsia ollenkaan jos noin pelottaa niin oletteko tosissanne ja selvästikin itsekin naisia?

Meidän naisten tulee olla samalla puolella ja tukea toisiamme vai onko sen oman pahan olon purkaminen toiseen niin paljon parempaa?

Raskaana oleva nainen toteuttaa sitä meihin koodattua tarvetta saada lapsi. Myös miehessä on sama koodi. Kun nainen toteuttaa tätä elämänkoodia niin ei siinä kohtaa ole millään tavoin oikein väheksyä tai kyseenalaistaa asiaa mitenkään. Ei pelkojen eikä minkään vuoksi.

T. Kahden aikuisen äiti joka toivoo että en olisi lapsia koskaan tehnyt

Helmikuussa synnyttänyt kirjoitti:

Mulla oli täysin sama juttu! Onneksi evoluutio on hoitanut asian niin, että synnytyksen käynnistyttyä ajattelet vain kipua: piikit, repeämiset, leikkaaminen yms. kaikki jäävät kipujen alle, vaikka on mikä kivun lievitys!

Kipu kasvaa ja keskityt vain siihen, joten kun vauva tulee ulos, et tunne enää mitään. Kivut häviää ja olet vain seesteisessä euforiassa :-)

Tsemppiä synnytykseen! Luota siihen, että kun se alkaa, niin et pysty ajattelemaan mitään muuta kuin kipuja!

Alle kirjotsn tän lukuunottamatta sitä ettei tunne mitään ku vauva tulee ulos. Mulle pahin kipu synnytyksessä oli se kun vauva oli tulossa + sen jälkeinen aika.

Mutta ap:lle sen verran että munki isoin pelko oli ennen synnytys. Ennen ku olin edes raskaana. Mutta se ei ollutkaan niin paha mitä olin kuvitellu. Meni täysin omalla painollaan eikä jääny traumoja.

Ei kannata synnyttää.

Minulla molemmat synnytykset jouduttu käynnistämään, lapset syntyneet rv 42+2 ja 42+0.

Ensimmäiseen synnytykseen menin ihan "takki auki" kun olin jo niin kypsä/vaivainen raskaudesta. Siinä yllätti synnytyksen kesto (ponnistin 1h 50min. ilman kivunlievitystä) ja jäi kyllä vähän vaivaamaan tuo synnytys, joten toisen kohdalla kävin pelkopolilla, ihan ok käynti, mutta kaikki pelot hälvenivät siedettäviksi taas rv 41 kun aloin olemaan taas niin kypsä raskauteen ja vaivoihin 😂

eli vaikka nyt pelkäät, voihan olla että loppuraskaudesta pelkosi laantuu niinkuin minulle kävi...

Miksi te annatte ap:lle jatkuvasti neuvoja, vaikka vauva on syntynyt jo viime vuonna?

Kaikilla pelottaa synnytys. Älä katso videoita etukäteen. Siinä vaiheessa kun synnytys on käynnissä, epiduraali ei tunnu missään etkä näe sitä itse. Eikä sitä ole pakko ottaa.

Mielestäni synnytys on asia, jonka kannattaa antaa mennä omalla painollaan ja olla sen kummemmin miettimättä sitä etukäteen. Turha sitä on suunnitella kun ei tiedä yhtään omia fiiliksiä tilanteessa. Ja sitä varten sinulla on hoitohenkilökunta ohjaamassa ja auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni monilla tavoin rohkeana ihmisenä. En pelkää hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja... Mutta on minullakin heikot kohtani. Minua kammottavat piikit ja yleisesti ottaen kova kipu. Siispä nyt raskaana ollessa olen alkanut tuntea todella suurta kammoa synnytystä kohtaan, tapahtuu se sitten millä metodilla tahansa.

Katsoin äsken muutaman opetusvideon synnytyksistä. Keisarinleikkauksesta toipumista koskevan videon aikana alkoi olla hiukan hutera olo, ja epiduraalin laittoa käsittelevän videon aikana oksensin, sekä lähes pyörryin. Eipä olisi kannattanut katsoa noita ollessani yksin kotona.

Oloni on juuri nyt aivan kauhea. Näin suurta pelkoa en ole tuntenut eläissäni. Synnytys kaikkine vaiheineen tuntuu asialta, jota en pysty kestämään. Esim. epiduraalineula; miten voin päästää sellaista lähellekään selkääni? Entä jos joudutaan tekemään episiotomia, tai entä jos joudun keisarinleikkaukseen. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta, ja itku tulee asian ajattelusta. Miten voin selvitä tästä, jos pelkkien videoiden katsominen saa oksentamaan?

Laskettu aika on syksyllä.

Selviät siitä samalla tavalla kuin miljardit naiset ennen sinua ihmiskunnan historian aikana.

On kyllä aikoihin eletty, että nykynainen, jonka koko kroppa on "suunniteltu" synnyttämään, pelkää juuri sitä, mitä varten koko naisen kroppa yleensä on olemassa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni monilla tavoin rohkeana ihmisenä. En pelkää hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja... Mutta on minullakin heikot kohtani. Minua kammottavat piikit ja yleisesti ottaen kova kipu. Siispä nyt raskaana ollessa olen alkanut tuntea todella suurta kammoa synnytystä kohtaan, tapahtuu se sitten millä metodilla tahansa.

Katsoin äsken muutaman opetusvideon synnytyksistä. Keisarinleikkauksesta toipumista koskevan videon aikana alkoi olla hiukan hutera olo, ja epiduraalin laittoa käsittelevän videon aikana oksensin, sekä lähes pyörryin. Eipä olisi kannattanut katsoa noita ollessani yksin kotona.

Oloni on juuri nyt aivan kauhea. Näin suurta pelkoa en ole tuntenut eläissäni. Synnytys kaikkine vaiheineen tuntuu asialta, jota en pysty kestämään. Esim. epiduraalineula; miten voin päästää sellaista lähellekään selkääni? Entä jos joudutaan tekemään episiotomia, tai entä jos joudun keisarinleikkaukseen. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta, ja itku tulee asian ajattelusta. Miten voin selvitä tästä, jos pelkkien videoiden katsominen saa oksentamaan?

Laskettu aika on syksyllä.

Selviät siitä samalla tavalla kuin miljardit naiset ennen sinua ihmiskunnan historian aikana.

On kyllä aikoihin eletty, että nykynainen, jonka koko kroppa on "suunniteltu" synnyttämään, pelkää juuri sitä, mitä varten koko naisen kroppa yleensä on olemassa....

Synnytys on jokaiselle oma henkilökohtainen asia eikä siinä auta ettå miljardit muut on synnyttäneet. Jos joku lyö sinua nyrkillä naaman niin ei siinä auta se että monia muitakin on lyöty nyrkillä naamaan. Ja aina naiset on pelänneet synnytystä.

Vaikka naisen keho on tehty synnyttämäänkin ei se poista sitä tosiasiaa että se on kamalaa ja synnytysikäisten naisten yleisin kuolinsyy maailmassa. Ja sen pahempaa kipua ei voi tajuissaan tuntea kuin synnytyskipu. Nainen saa pelätä synnytystä ja on normaalia pelätä sitä.

Jotakin synnytyksen vaarallisuudesta ja epänormaaliudesta kertoo se että siinä auttavat ihmiset opiskelevat vähintään 4 vuotta alaa jotta kykenevät työhönsä.

Synnytys aiheuttaa naisille todella paljon pysyviä vammoja vaginaan, peräsuoleen, virtsarakkoon jne. Eli synnytys on kyllä kaukana luonnollisuudesta suoraan sanottuna luonnotonta.

Neuvo nro 1: go with the flow. Kätilöt osaavat asiansa ja osaavat neuvoa mitä kivunlievitystä voisi kokeilla.

Neuvo nro 2: Juttele ahdistuksesta neuvolassa. Siellä osaavat auttaa parhaansa mukaan. Pelkopoli on myös mahdollista

Neuvo nro 3: Älä säikyttele itseäsi turhaan noilla videoilla.

Lupaan, että, kun 9kk on täynnä, tekisit mitä vain, ettå se muksu tulis ulos. Mä kävin viikko lasketun ajan jälkeen jopa pyöräilemässä, sauna, seksi ja siivous, kun ei auttanut. Piti lopulta häätää yksiöstään. Kun synnytys on käynnissä, ei paljoa ehdi pelkoja miettii, kun yrittää selviytyä supistuksesta toiseen. Mut palkinto on sen arvoinen. Tsemppiä paljon sinulle.