Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija
Poiminta

Pidän itseäni monilla tavoin rohkeana ihmisenä. En pelkää hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja... Mutta on minullakin heikot kohtani. Minua kammottavat piikit ja yleisesti ottaen kova kipu. Siispä nyt raskaana ollessa olen alkanut tuntea todella suurta kammoa synnytystä kohtaan, tapahtuu se sitten millä metodilla tahansa.

Katsoin äsken muutaman opetusvideon synnytyksistä. Keisarinleikkauksesta toipumista koskevan videon aikana alkoi olla hiukan hutera olo, ja epiduraalin laittoa käsittelevän videon aikana oksensin, sekä lähes pyörryin. Eipä olisi kannattanut katsoa noita ollessani yksin kotona.

Oloni on juuri nyt aivan kauhea. Näin suurta pelkoa en ole tuntenut eläissäni. Synnytys kaikkine vaiheineen tuntuu asialta, jota en pysty kestämään. Esim. epiduraalineula; miten voin päästää sellaista lähellekään selkääni? Entä jos joudutaan tekemään episiotomia, tai entä jos joudun keisarinleikkaukseen. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta, ja itku tulee asian ajattelusta. Miten voin selvitä tästä, jos pelkkien videoiden katsominen saa oksentamaan?

Laskettu aika on syksyllä.

Sivut

Kommentit (116)

Vierailija

Sun olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä kun noin paljon pelkäät synnytystä. Et todellakaan ole rohkea ihminen. Ja lisäksi on tyhmyyttä katsoa etukäteen tuollaisia videoita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Siis anteeksi, todellako olette sitä mieltä että pelon takia pitäisi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Melko erikoista, ja kiitos kannustuksesta :D Kyllä, ajattelin asiaa ennen raskaaksi tulemista, ja totesin että haluni tulla äidiksi on suurempi kuin synnytyksen pelko.

Videoita katsoin, sillä haluan olla tietoinen siitä mitä mahdollisesti on tulossa. En lähde soitellen sotaan kun kyseessä on näin tärkeä asia.

ap

Vierailija

Taattua av-laatua. Sanoisiko kukaan kasvotusten vaikka ystävälleen että mitäs hankkiuduit raskaaksi jos pelottaa? Pelko on normaalia ja järkevääkin. Onhan synnytys suurimpia koetuksia johon ihminen voi eläissään joutua.

Ap, mene pelkopolille. Sieltä saat taatusti apua!

Vierailija

Ihan sama kuinka paljon pelkäät, ulos se lapsi tulee joka tapauksessa. Voit käyttää kesän märehtimällä tai sitten et. Oma valinta.

Todennäköisesti itket ja kerjäät sitä epiduraalipiikkiä kun synnytys on vauhdissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, todellako olette sitä mieltä että pelon takia pitäisi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Melko erikoista, ja kiitos kannustuksesta :D Kyllä, ajattelin asiaa ennen raskaaksi tulemista, ja totesin että haluni tulla äidiksi on suurempi kuin synnytyksen pelko.

Videoita katsoin, sillä haluan olla tietoinen siitä mitä mahdollisesti on tulossa. En lähde soitellen sotaan kun kyseessä on näin tärkeä asia.

ap

Tämä synnytys on sellainen että tieto lisää tuskaa. Eikö kukaan ole kertonut sulle ettei kannata videoita katsoa etukäteen koska synnytyksessä osaa olla rennommin kun ei tiedä mitä on tulossa?

Helmikuussa synnyttänyt

Mulla oli täysin sama juttu! Onneksi evoluutio on hoitanut asian niin, että synnytyksen käynnistyttyä ajattelet vain kipua: piikit, repeämiset, leikkaaminen yms. kaikki jäävät kipujen alle, vaikka on mikä kivun lievitys!

Kipu kasvaa ja keskityt vain siihen, joten kun vauva tulee ulos, et tunne enää mitään. Kivut häviää ja olet vain seesteisessä euforiassa :-)

Tsemppiä synnytykseen! Luota siihen, että kun se alkaa, niin et pysty ajattelemaan mitään muuta kuin kipuja!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, todellako olette sitä mieltä että pelon takia pitäisi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Melko erikoista, ja kiitos kannustuksesta :D Kyllä, ajattelin asiaa ennen raskaaksi tulemista, ja totesin että haluni tulla äidiksi on suurempi kuin synnytyksen pelko.

Videoita katsoin, sillä haluan olla tietoinen siitä mitä mahdollisesti on tulossa. En lähde soitellen sotaan kun kyseessä on näin tärkeä asia.

ap

Tämä synnytys on sellainen että tieto lisää tuskaa. Eikö kukaan ole kertonut sulle ettei kannata videoita katsoa etukäteen koska synnytyksessä osaa olla rennommin kun ei tiedä mitä on tulossa?

Ei ole kukaan kertonut tuollaista. Enkä periaatteessa hyväksy sitä ajatusta, että pitäisi pysyä pimennossa siksi että totuus on liian kamala kestettäväksi. Jos (kun) joudun synnytyksen ihan oikeasti kokemaan, niin haluan myös tietää mitä tulee tapahtumaan, mitä vaihtoehtoja on jne.

Uskon kyllä, että luultavasti tulen kiljuen vaatimaan epiduraalia. Ei vaan ole erityisen kivaa ajatella, että tulen kokemaan niin hirvittävää kipua, että se saa minut anelemaan sitä neulaa jonka pelkkä katsominen ruudulta saa minut oksentamaan.

ap

Vierailija

No ei siitä oikein pakoonkaan pääse kun se alkaa. Minulla oli sillein että kivut oli aivan kauheat jo ennenkuin se ponnistusvaihe alkoi ja oli laitettu kivunlievitykset mutta kun ponnistaminen alkoi ei ollut enää mitään jäljellä ja tosiaan ainoa ajatus oli siinä aikana että mä en kestä tätä, mutta en huutanut enkä sanonut mitään ja se oli ohi viidessä minuutissa. Aika paha repeämä tuli mutta en olisi kyllä sitä kipua puolta tuntia kestänyt niin olisi mielenterveys säilynyt.

Vierailija

No olipas rumia kommentteja! Pakko siksi vastata sinulle.

Ei sinulla ole mitään hätää. Et ole yksin. Suurin osa naisista jännittää synnytystä ja jotkut jopa pelkää. Itselläni kolme synnytystä ja kaikki ilman epiduraalia. En halunnut sitä. Synnytys helpottuu yleensä jos otat kivunlievitystä, joten siinä yksi apu.

Lisäksi itse synnytyshetki on niin mukaansatempaava ja intensiivinen, että siinä viimeistään pelot unohtuu ja sitä koittaa vaan selviytyä parhaansa mukaan.

Voit myös varata aikaa pelkopolille. Jos sinua vastassa on ihana kätilö niin hänen persoona jo voi sinua rauhoittaa.

Luota itseesi enemmän. Kehosi tekee ihmeitä! Näet sen pian! Ole rohkea ja älä pelkää pelkoa. Anna mennä, heittäydy.

Kysymys on kuitenkin sellaisesta asiasta joka on meille kaikille sama. Voit ajatella sen niin. Joka päivä naiset synnyttää ja ennenvanhaan ei ollut edes kivunlievityksiä yms. Sinua hoitaa parhaat mahdolliset lääkärit ja kätilöt. Olet varmasti osaavissa käsissä.

Ja mikä parasta! Synnytys voi olla myös voimaa antava kokemus! Ota se niin! Itselleni on jäänyt todella hyvät muistot, joten joskus peloitellaan liikaa.

Kaikkea hyvää raskauteesi ja synnytykseen! Nauti kesästä ja tulevasta syksystä! Elä enemmän, mieti vähemmän ystävä kallis.

Vierailija

AP, itse pelkäsin myös. Mutta sitten salissa, kun oikeasti alkoi sattumaan, se puudutus tuntui hyvältä ajatukselta enkä edes tuntenut sen laittoa. :) Älä ota liikaa stressiä. Naiset ovat aina synnyttäneet ja selvinneet siitä jopa ilman lääketieteen luomia helpotuksia kipuun.

joppp

Hei, itsekkin pelkäsin ja mietin kovasti joskus rv 30 jälkeen iski pakokauhu et ei hitsi lapsi pitäis vielä ulos saada. Menin tyhmänä netistä kattomaan synnytysvideoita... pelotti jos en tule kätilöiden kanssa toimeen.. saanko kipuihini hoitoa. Kuitenkin kun yliajalle mentiin alkoi olemaan tosi kypsä olo.. sitä pissitti koko ajan ja ei saanut nukuttua, vauva potki ja se sattui kylkiluihin, kovin kauas ei uskaltanut lähteä ja mitään suunnitella. kovasti halusi jo tavata pienen, tietää kumpi sieltä tulee yms. Lisäksi oli kova ikävä omaa vartaloa takaisin. Sitä odotti joka ilta et joko nyt alkais, alkaisko. Ei enää pelottanut vaan jännitti ja odotti innoissaan. Kun sitten sairaalaan mentiin jokainen minua hoitanut oli mukava antoi erilaisia mahdollisuuksia kivunhoitoon, eikä kertaakaan tarvinnut "ruinata" epiduraalia. Sitä vaan keskittyi siihen supistukseen ja sen ohi. Ja sitten uuteen. Ponnistusvaiheessa ITSE pyysin episiotomian eikä se sattunut epiduraalin + muiden kipulääkkeiden takia mitenkään. Synnytys oli pitkä ja mukana oli jopa kaikkien vihaama opiskelijakin loppuvaiheessa joka oli ihan huippu! Ja niin sen lapsen sieltä ponnistin yhdessä mieheni, kätilön ja opiskelijan voimalla. Ja kun pienenpieni tyttö syliini annettiin oli kaikki sen arvoista! <3. Lähdin synnyttämään avoimin mielin ja oli positiivisesti yllättynyt jokaiseen kätilöön joka kohdallani oli. Se oli voimaannuttava kokemus ja sain siitä oudolla tavalla itsevarmuutta. Onnea ja tsemiä loppuraskauteen. Kyllä sä pärjäät!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, todellako olette sitä mieltä että pelon takia pitäisi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Melko erikoista, ja kiitos kannustuksesta :D Kyllä, ajattelin asiaa ennen raskaaksi tulemista, ja totesin että haluni tulla äidiksi on suurempi kuin synnytyksen pelko.

Videoita katsoin, sillä haluan olla tietoinen siitä mitä mahdollisesti on tulossa. En lähde soitellen sotaan kun kyseessä on näin tärkeä asia.

ap

Tämä synnytys on sellainen että tieto lisää tuskaa. Eikö kukaan ole kertonut sulle ettei kannata videoita katsoa etukäteen koska synnytyksessä osaa olla rennommin kun ei tiedä mitä on tulossa?

Ei ole kukaan kertonut tuollaista. Enkä periaatteessa hyväksy sitä ajatusta, että pitäisi pysyä pimennossa siksi että totuus on liian kamala kestettäväksi. Jos (kun) joudun synnytyksen ihan oikeasti kokemaan, niin haluan myös tietää mitä tulee tapahtumaan, mitä vaihtoehtoja on jne.

Uskon kyllä, että luultavasti tulen kiljuen vaatimaan epiduraalia. Ei vaan ole erityisen kivaa ajatella, että tulen kokemaan niin hirvittävää kipua, että se saa minut anelemaan sitä neulaa jonka pelkkä katsominen ruudulta saa minut oksentamaan.

ap


AP on oikeassa, kun tiedät tarkalleen mitä tapahtuu ja missä vaiheessa, se helpottaa jännitystä. Itse katselin sitä ohjelmaa raskaana, missä synnytettiin ja näytettiin kaikki. Toisaalta se aiheutti ahdistusta ja toisaalta helpotusta, synnytykseen mennessä oli jo aika paljon nähty, joten tiesin suunnilleen mitä tapahtuu :)

Vierailija

Kiitos teille rohkaisijoille - ette tiedäkään, miten hyvältä kommenttinne tuntuvat! Olen tämän asian kanssa aika yksin, sillä ystävilläni ei ole lapsia, ja äidiltä ja isoäidiltä ei juuri oikeaa tukea heru. Kyllä he siis kannustavat, mutta kommentit pysyvät tasolla "kaikki siihen pystyvät", mitä en koe ihan riittäväksi juuri nyt. Näen myös selvästi, että miestäni ajatus synnytyksestä kauhistuttaa, vaikkei hän myönnä sitä ääneen...

Aion pyytää apua pelkopolilta, mutta olen skeptinen. Eiväthän he voi luvata, että selviän ilman liian suuria traumoja.

ap

Vierailija

epiduraalia ennen pistoskohta puudutetaan eikä tuo juuri edes tunnu. Ja siinä vaiheessa mietit vain supisteluja. Pelkopolille mene niin saat apua. Kyllä kivunlievitystä saa synnytyksessä ja kyllä se auttaa. Jos se synnytys olisi maailmanloppu meininkiä niin miksi naiset muka kokisivat sen toisen ja kolmannenkin kerran omasta halustaan....

Vierailija

Luota itseesi, sinulla on tarvittavat voimavarat synnyttämiseen!

Itsekin jännitin etukäteen paljon synnyttämistä ja yritin varautua esim. katsomalla synnytysvideoita. Nyt jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä vähän turhaa, synnytys näyttää paljon brutaalimmalta kuin miltä se tuntuu (epiduraalin kanssa). Itsellänikin on piikkikammo, mutta eihän sitä epiduraalin laittoa edes itse näe, saati tunne siinä tilanteessa. Oma kokemukseni oli, että synnytys oli paljon helpompaa ja kivuttomampaa kuin odotin. Eka ajatus synnytyksen jälkeen oli, että "ai tässäkö tää olikin?" Odotin paljon pahempaa, mutta yllätyin miten kohdun supistelu on tosiaan lihaskivun kaltaista ja synnyttäminen tuntui lähinnä rankalta ja tuntikausia kestävältä treeniltä. Tuskin sitäkään odottaisit kauhulla, jos tietäisit osallistuvasi maratooniin tm. ensi syksyllä.

Hyvin se menee ja palkinto on parhain, tsemppiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
epiduraalia ennen pistoskohta puudutetaan eikä tuo juuri edes tunnu. Ja siinä vaiheessa mietit vain supisteluja. Pelkopolille mene niin saat apua. Kyllä kivunlievitystä saa synnytyksessä ja kyllä se auttaa. Jos se synnytys olisi maailmanloppu meininkiä niin miksi naiset muka kokisivat sen toisen ja kolmannenkin kerran omasta halustaan....

Toisaalta, vähän liian usein kuulee niitäkin juttuja että kivunlievitystä ei olla ehditty antaa. Voin vaan kuvitella millaiseen paniikkiin menisin, jos minulle todettaisiin että mitään ei ehdi tehdä, ja luomuna mennään. Kuinkakohan monta prosenttia synnyttäjistä joutuu tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan?

Olen lukenut, että synnytyksen jälkeen hormonit saisivat aikaan sen, että kokemuksen karmeimmat puolet unohtuvat. En tiedä onko tämä totta, mutta se selittäisi sen miksi naiset haluavat ryhtyä koitokseen useamman kerran :) Itse olen tällä hetkellä vakaasti sitä mieltä, että yksi lapsi saa riittää.

ap

Vierailija

Minä olisin kauhuissani, jos tietäisin joutuvani syksyllä maratoonille. Ei sellaiseen ollenkaan kaikki pysty, ja minulta jäisi pahasti kesken.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat