Se on sitten pärjättävä yksin, miten tehdä elämästään kaikin puolin mielekästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syy siihen, ettet ole saanut miestä? Tosi monilla ujoilla ja ei-niin-näteilläkin naisilla on mies ja parisuhde. Etsitkö omaa tasoasi olevaa miestä vai parempaa?

Ihan varmasti ilman miestäkin voisin elää hyvää elämää. Mutta siihen tarvittaisiin se, että työni olisi hyvin mielekästä, olisi hyviä ystäviä joiden kanssa tehdä asioita, ja harrastuksia joissa voi kehittää itseään ja joka tuo haasteita. Todennäköisesti itse harrastaisin enenmän, lukisin enemmän kieliä, matkustaisin. Varmaan yrittäisin päästä ulkomaillekin asumaan jossain vaiheessa. Uskon että elämä ilman miestä olisi ihan hyvää elämää.

Eron jälkeen en ole laittanut tikkuakaan ristiin saadakseni miehen, eikä kukaan ole tehnyt aloitetta. Jos haluaa 25-vuotiaan ja lapsettoman, niin minut saa unohtaa. Eksänkin kanssa oltiin yhdessä alkua pitempään vain, kun saatiin ensimmäinen lapsi aika pian suhteen alettua.

Aivan totaalinen killeri tässä. Ei pelkästään lapsi, vaan myös asenne. Vaikka olisit maailman kaunein, en huolisi.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Parisuhde toisensa jälkeen romuttuu. Takana on pitkiä suhteita, yhdessäasumista jne. Lapsia ei ole. Kaksi vuosia kestänyttä suhdetta päättyi pettämiseen (mies petti) ja kolmas pitkä suhde päättyi siihen, ettemme kertakaikkiaan sopineet toisillemme. Kiinnostuneita miehiä kyllä tulee vastaan sillointällöin, mutta ne joista itse kiinnostun, eivät sitten kiinnostu minusta. En etsi mitään mahdottomia miehessä, en ole nirso. Ainoa kriteeri on, että kolahtaa. Ja että tunne on molemminpuolinen.

Tein palstalle eilen aloituksen eräästä kusahtaneesta suhdeviritelmästä, kun mies antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut ja sitten kävikin ilmi, että hällä on toinen vakavampi viritelmä meneillään. Olen jotenkin niin kyllästynyt ja pettynyt näihin mieskuvioihin, en jaksa enää pettymyksiä.

Harrastan aika paljon, teen vapaaehtoistyötä ja värkkään koirani kanssa. Taidan panostaa näihin entistä enemmän nyt, kun parisuhdetta ei selvästikään ole näkökentässä. Kenties alan ottaa uutta asennetta myös työtäni kohtaan. En totisesti ole uraihminen, mutta voisin ryhtyä rakentelemaan moista kun ei kerta muutakaan ole.

Se surettaa myös, että jään lapsettomaksi.

Sulla on niin paljon painolastia, ettet hyvää miestä löydä. Kun parinvalintaan sotketaan vielä lastenhankintakin on kriteerit niin päin prinkkalaa kuin voi olla.

Sinkkumies

Voit sä miehen löytää, joka lapsen haluaa, mutta silloin kummallakin on kriteerit pielessä.

Nyt saunaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syy siihen, ettet ole saanut miestä? Tosi monilla ujoilla ja ei-niin-näteilläkin naisilla on mies ja parisuhde. Etsitkö omaa tasoasi olevaa miestä vai parempaa?

Ihan varmasti ilman miestäkin voisin elää hyvää elämää. Mutta siihen tarvittaisiin se, että työni olisi hyvin mielekästä, olisi hyviä ystäviä joiden kanssa tehdä asioita, ja harrastuksia joissa voi kehittää itseään ja joka tuo haasteita. Todennäköisesti itse harrastaisin enenmän, lukisin enemmän kieliä, matkustaisin. Varmaan yrittäisin päästä ulkomaillekin asumaan jossain vaiheessa. Uskon että elämä ilman miestä olisi ihan hyvää elämää.

Eron jälkeen en ole laittanut tikkuakaan ristiin saadakseni miehen, eikä kukaan ole tehnyt aloitetta. Jos haluaa 25-vuotiaan ja lapsettoman, niin minut saa unohtaa. Eksänkin kanssa oltiin yhdessä alkua pitempään vain, kun saatiin ensimmäinen lapsi aika pian suhteen alettua.

Aivan totaalinen killeri tässä. Ei pelkästään lapsi, vaan myös asenne. Vaikka olisit maailman kaunein, en huolisi.

Sinkkumies

Kiitos kommentista. Mulle riittäisikin ihan vain yksi mies ja hänen pitäisi olla täyttä kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Parisuhde toisensa jälkeen romuttuu. Takana on pitkiä suhteita, yhdessäasumista jne. Lapsia ei ole. Kaksi vuosia kestänyttä suhdetta päättyi pettämiseen (mies petti) ja kolmas pitkä suhde päättyi siihen, ettemme kertakaikkiaan sopineet toisillemme. Kiinnostuneita miehiä kyllä tulee vastaan sillointällöin, mutta ne joista itse kiinnostun, eivät sitten kiinnostu minusta. En etsi mitään mahdottomia miehessä, en ole nirso. Ainoa kriteeri on, että kolahtaa. Ja että tunne on molemminpuolinen.

Tein palstalle eilen aloituksen eräästä kusahtaneesta suhdeviritelmästä, kun mies antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut ja sitten kävikin ilmi, että hällä on toinen vakavampi viritelmä meneillään. Olen jotenkin niin kyllästynyt ja pettynyt näihin mieskuvioihin, en jaksa enää pettymyksiä.

Harrastan aika paljon, teen vapaaehtoistyötä ja värkkään koirani kanssa. Taidan panostaa näihin entistä enemmän nyt, kun parisuhdetta ei selvästikään ole näkökentässä. Kenties alan ottaa uutta asennetta myös työtäni kohtaan. En totisesti ole uraihminen, mutta voisin ryhtyä rakentelemaan moista kun ei kerta muutakaan ole.

Se surettaa myös, että jään lapsettomaksi.

Sulla on niin paljon painolastia, ettet hyvää miestä löydä. Kun parinvalintaan sotketaan vielä lastenhankintakin on kriteerit niin päin prinkkalaa kuin voi olla.

Sinkkumies

Voit sä miehen löytää, joka lapsen haluaa, mutta silloin kummallakin on kriteerit pielessä.

Nyt saunaan!

?

Muistin tämän keväisen aloitukseni. Mites muut sinkut miehet ja naiset. Toiko kesä rakkauden?

Joku tuolla sanoi elämäni sisältävän killereitä. Tuli kurja olo, kun luin uudelleen. Samalla muistui mieleen, miten ihanasti eräs ihailemani mieshenkilö hymyili moikatessaan mua, kun olin lapseni kanssa. Sain pientä toivoa, että jos jollekin lapset ei olisikaan totaalisen turn-off. Eri asiahan se tietysti on ihailla lapsia kaukaa kuin ottaa toisen lapset elämäänsä. Mitä minä tässä innoistuinkin uskottelemaan, että jossain voisi olla joku.

Ap:lle! Lähde ulkomaille? Tai hae ulkomaiselta nettisivulta mies jonka kelpuutat? Haluatko komean ulkonäön, jota Suomesta ei löydy enää vapaava 30+ jälkeen?

Mä tahtoisin. Olen vaan vielä vähän aikaa alaikäisen huoltaja niin en voi. 

Ulkomaille lähtö ei ole tällä hetkellä vaihtoehto, vaikka aika mielenkiintoinen vaihtoehto onkin. Ulkonäön pitää olla sopivan kiva, mutta ei mikään mister eurooppa. Luulen, että riittäisi, että lähtee vain parin tunnin lentomatkan päähän ja seuraa löytyisi kuin lennosta, ehkä, mutta en jaksaisi säätää jatkuvasti vieraalla kielellä.

Elämäsi on jo mielekästä, koska olet sinkku. Ajattele, saat olla rauhassa omassa kodissasi, asua missä huvittaa ja sisustaa niinkuin haluat. Voit syödä huoletta miten vain ja mennä ja tulla selittelemättä jokaista askeltasi. Kukaan ei tule mustasukkaiseksi menoistasi ja saat matkustella kenen kanssa vaan. Voit nukkua hyvin ja juuri silloin kuin haluat. Oikeasti, elät unelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäsi on jo mielekästä, koska olet sinkku. Ajattele, saat olla rauhassa omassa kodissasi, asua missä huvittaa ja sisustaa niinkuin haluat. Voit syödä huoletta miten vain ja mennä ja tulla selittelemättä jokaista askeltasi. Kukaan ei tule mustasukkaiseksi menoistasi ja saat matkustella kenen kanssa vaan. Voit nukkua hyvin ja juuri silloin kuin haluat. Oikeasti, elät unelmaa.

Ei nyt aivan noinkaan. On kaksi alaikäistä lasta, mutta kyllä, elämäni on kieltämättä täyttä, eikä tylsää hetkeä pääse tulemaan. Välillä lapset ovat toisella vanhemmallaan, joten vapauttakin saan maistaa ja omaa rauhaa.