Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Se on sitten pärjättävä yksin, miten tehdä elämästään kaikin puolin mielekästä?
19.05.2017 |
Tajusin just, että ihan oikeasti olen ehkä lopun ikääni sinkku. Tuskin löydän enää ketään, jonka kanssa elää yhdessä. Yritetty on ja epäonnistuttu. Ne taas, joista voisin olla kiinnostunut, niin sellaisia en voi saada. Vaikea uskoa lottovoittoon nimeltä oma mieskulta. Miten teen nyt loppuelämästäni mielekästä ja hohdokasta vai pudottaisinko sittenkin rimaa ja ottaisin mitä saa? Ei siinäkään ole järkeä. En voisi olla kenenkään kanssa vain, koska ei parempaa saanut. En voisi myöskään muuttaa miehen perässä jonnekin jumalan selän taakse. Sinkkumiehiä kun on kuulemma enemmän pohjoisessa. Onko muita samassa tilanteessa? Mitä aiotte tehdä elämällänne?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Onhan nyt miehiä sinkkunaiselle tarjolla. Minut hylättiin ja olen kahden tenavan yh ja hedelmällinen aika meni jo niin en voi enää uudelle miehelle lapsia tehdä. Ex ei juuri tapaa lapsia. Minulla on tosiaan vaikeuksia löytää mies mutta lapsettomana olisin jo parisuhteessa. Ja onhan lapsen yksin tehneitäkin jonkin verran. Pienperheyhdistyksessä on tukiryhmäkin "minusta tulee perhe". Kukaan ei silloin huoltokiusaa ja saa sitten kelan minimielarit ja jos itsellä Ok palkka niin siitä vaan.
Lapsettomalle sinkkunaiselle ehkä, mutta ap on sinkkunainen, jolla lapsia. Siltikin, vaikkei lapsia olisi, voisi oikeasti olla vaikea löytää se unelmien mies. Kaikille ei riitä, että on joku vaan ja jos se joku vaan onkin mustasukkainen, väkivaltainen, niin olen todellakin ennemmin yksin. En uskalla oikein enää ottaa riskejä. Surettaa, että näinkö elämä meni. Siksi kaipaisin neuvoja, kuinka tehdä elämästään unelmien elämää ilman sitä miestä. Itsestähän se onni pitää kuulemma löytää, mutta helppo se on kaikkea noin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy siihen, ettet ole saanut miestä? Tosi monilla ujoilla ja ei-niin-näteilläkin naisilla on mies ja parisuhde. Etsitkö omaa tasoasi olevaa miestä vai parempaa?
Ihan varmasti ilman miestäkin voisin elää hyvää elämää. Mutta siihen tarvittaisiin se, että työni olisi hyvin mielekästä, olisi hyviä ystäviä joiden kanssa tehdä asioita, ja harrastuksia joissa voi kehittää itseään ja joka tuo haasteita. Todennäköisesti itse harrastaisin enenmän, lukisin enemmän kieliä, matkustaisin. Varmaan yrittäisin päästä ulkomaillekin asumaan jossain vaiheessa. Uskon että elämä ilman miestä olisi ihan hyvää elämää.
Miksi kuvaamasi asiat jäisivät pois parisuhteessa? Sori en ymmärrä yhtään.
Eivät ne kokonaan jääkään pois, mutta tekisin noita asioita _enemmän_.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nyt miehiä sinkkunaiselle tarjolla. Minut hylättiin ja olen kahden tenavan yh ja hedelmällinen aika meni jo niin en voi enää uudelle miehelle lapsia tehdä. Ex ei juuri tapaa lapsia. Minulla on tosiaan vaikeuksia löytää mies mutta lapsettomana olisin jo parisuhteessa. Ja onhan lapsen yksin tehneitäkin jonkin verran. Pienperheyhdistyksessä on tukiryhmäkin "minusta tulee perhe". Kukaan ei silloin huoltokiusaa ja saa sitten kelan minimielarit ja jos itsellä Ok palkka niin siitä vaan.
Lapsettomalle sinkkunaiselle ehkä, mutta ap on sinkkunainen, jolla lapsia. Siltikin, vaikkei lapsia olisi, voisi oikeasti olla vaikea löytää se unelmien mies. Kaikille ei riitä, että on joku vaan ja jos se joku vaan onkin mustasukkainen, väkivaltainen, niin olen todellakin ennemmin yksin. En uskalla oikein enää ottaa riskejä. Surettaa, että näinkö elämä meni. Siksi kaipaisin neuvoja, kuinka tehdä elämästään unelmien elämää ilman sitä miestä. Itsestähän se onni pitää kuulemma löytää, mutta helppo se on kaikkea noin sanoa.
No niin onkin, en lukenut tarkkaan. Minkä ikäiset lapset? Jos 15+ niin ei lapset enää haittaa niin paljoa miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nyt miehiä sinkkunaiselle tarjolla. Minut hylättiin ja olen kahden tenavan yh ja hedelmällinen aika meni jo niin en voi enää uudelle miehelle lapsia tehdä. Ex ei juuri tapaa lapsia. Minulla on tosiaan vaikeuksia löytää mies mutta lapsettomana olisin jo parisuhteessa. Ja onhan lapsen yksin tehneitäkin jonkin verran. Pienperheyhdistyksessä on tukiryhmäkin "minusta tulee perhe". Kukaan ei silloin huoltokiusaa ja saa sitten kelan minimielarit ja jos itsellä Ok palkka niin siitä vaan.
Lapsettomalle sinkkunaiselle ehkä, mutta ap on sinkkunainen, jolla lapsia. Siltikin, vaikkei lapsia olisi, voisi oikeasti olla vaikea löytää se unelmien mies. Kaikille ei riitä, että on joku vaan ja jos se joku vaan onkin mustasukkainen, väkivaltainen, niin olen todellakin ennemmin yksin. En uskalla oikein enää ottaa riskejä. Surettaa, että näinkö elämä meni. Siksi kaipaisin neuvoja, kuinka tehdä elämästään unelmien elämää ilman sitä miestä. Itsestähän se onni pitää kuulemma löytää, mutta helppo se on kaikkea noin sanoa.
No niin onkin, en lukenut tarkkaan. Minkä ikäiset lapset? Jos 15+ niin ei lapset enää haittaa niin paljoa miehiä.
Ei ole vielä 15+. Sekin tässä on, että lasten ollessa isällä, kaipaan ihan yksinoloakin. Lähde siinä sitten kehittelemään parisuhdetta. Yhden illan suhteet taas ei kiinnosta. Miksi antaisin aikaani jollekin, joka haluaa vain panna.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy siihen, ettet ole saanut miestä? Tosi monilla ujoilla ja ei-niin-näteilläkin naisilla on mies ja parisuhde. Etsitkö omaa tasoasi olevaa miestä vai parempaa?
Ihan varmasti ilman miestäkin voisin elää hyvää elämää. Mutta siihen tarvittaisiin se, että työni olisi hyvin mielekästä, olisi hyviä ystäviä joiden kanssa tehdä asioita, ja harrastuksia joissa voi kehittää itseään ja joka tuo haasteita. Todennäköisesti itse harrastaisin enenmän, lukisin enemmän kieliä, matkustaisin. Varmaan yrittäisin päästä ulkomaillekin asumaan jossain vaiheessa. Uskon että elämä ilman miestä olisi ihan hyvää elämää.
AP sanoin aivan suoraan että etsii parempitasoista... "Ne taas, joista voisin olla kiinnostunut, niin sellaisia en voi saada."
Joten miksi kysyt hölmöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nyt miehiä sinkkunaiselle tarjolla. Minut hylättiin ja olen kahden tenavan yh ja hedelmällinen aika meni jo niin en voi enää uudelle miehelle lapsia tehdä. Ex ei juuri tapaa lapsia. Minulla on tosiaan vaikeuksia löytää mies mutta lapsettomana olisin jo parisuhteessa. Ja onhan lapsen yksin tehneitäkin jonkin verran. Pienperheyhdistyksessä on tukiryhmäkin "minusta tulee perhe". Kukaan ei silloin huoltokiusaa ja saa sitten kelan minimielarit ja jos itsellä Ok palkka niin siitä vaan.
Lapsettomalle sinkkunaiselle ehkä, mutta ap on sinkkunainen, jolla lapsia. Siltikin, vaikkei lapsia olisi, voisi oikeasti olla vaikea löytää se unelmien mies. Kaikille ei riitä, että on joku vaan ja jos se joku vaan onkin mustasukkainen, väkivaltainen, niin olen todellakin ennemmin yksin. En uskalla oikein enää ottaa riskejä. Surettaa, että näinkö elämä meni. Siksi kaipaisin neuvoja, kuinka tehdä elämästään unelmien elämää ilman sitä miestä. Itsestähän se onni pitää kuulemma löytää, mutta helppo se on kaikkea noin sanoa.
No niin onkin, en lukenut tarkkaan. Minkä ikäiset lapset? Jos 15+ niin ei lapset enää haittaa niin paljoa miehiä.
Ei ole vielä 15+. Sekin tässä on, että lasten ollessa isällä, kaipaan ihan yksinoloakin. Lähde siinä sitten kehittelemään parisuhdetta. Yhden illan suhteet taas ei kiinnosta. Miksi antaisin aikaani jollekin, joka haluaa vain panna.
Samassa veneessä ollaan. Kyllä pari kolme ihan fiksun oloista olisi ottanut minut ja lapset (+-10 vuotta) mutta ei ole ollut kemiaa eli en ole kelpuuttanut. Parisuhde tuntuu nyt aika kaukaiselta vaikka arki totaali yh:na on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syy siihen, ettet ole saanut miestä? Tosi monilla ujoilla ja ei-niin-näteilläkin naisilla on mies ja parisuhde. Etsitkö omaa tasoasi olevaa miestä vai parempaa?
Ihan varmasti ilman miestäkin voisin elää hyvää elämää. Mutta siihen tarvittaisiin se, että työni olisi hyvin mielekästä, olisi hyviä ystäviä joiden kanssa tehdä asioita, ja harrastuksia joissa voi kehittää itseään ja joka tuo haasteita. Todennäköisesti itse harrastaisin enenmän, lukisin enemmän kieliä, matkustaisin. Varmaan yrittäisin päästä ulkomaillekin asumaan jossain vaiheessa. Uskon että elämä ilman miestä olisi ihan hyvää elämää.
AP sanoin aivan suoraan että etsii parempitasoista... "Ne taas, joista voisin olla kiinnostunut, niin sellaisia en voi saada."
Joten miksi kysyt hölmöjä.
En kysy hölmöjä. En edes ole ollut kovin monesta kiinnostunut, eivätkä ole mitään filmitähtiä. Ihan tavallinenkin perusjätkä voi olla varattu ja siksi tavoittamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nyt miehiä sinkkunaiselle tarjolla. Minut hylättiin ja olen kahden tenavan yh ja hedelmällinen aika meni jo niin en voi enää uudelle miehelle lapsia tehdä. Ex ei juuri tapaa lapsia. Minulla on tosiaan vaikeuksia löytää mies mutta lapsettomana olisin jo parisuhteessa. Ja onhan lapsen yksin tehneitäkin jonkin verran. Pienperheyhdistyksessä on tukiryhmäkin "minusta tulee perhe". Kukaan ei silloin huoltokiusaa ja saa sitten kelan minimielarit ja jos itsellä Ok palkka niin siitä vaan.
Lapsettomalle sinkkunaiselle ehkä, mutta ap on sinkkunainen, jolla lapsia. Siltikin, vaikkei lapsia olisi, voisi oikeasti olla vaikea löytää se unelmien mies. Kaikille ei riitä, että on joku vaan ja jos se joku vaan onkin mustasukkainen, väkivaltainen, niin olen todellakin ennemmin yksin. En uskalla oikein enää ottaa riskejä. Surettaa, että näinkö elämä meni. Siksi kaipaisin neuvoja, kuinka tehdä elämästään unelmien elämää ilman sitä miestä. Itsestähän se onni pitää kuulemma löytää, mutta helppo se on kaikkea noin sanoa.
No niin onkin, en lukenut tarkkaan. Minkä ikäiset lapset? Jos 15+ niin ei lapset enää haittaa niin paljoa miehiä.
Ei ole vielä 15+. Sekin tässä on, että lasten ollessa isällä, kaipaan ihan yksinoloakin. Lähde siinä sitten kehittelemään parisuhdetta. Yhden illan suhteet taas ei kiinnosta. Miksi antaisin aikaani jollekin, joka haluaa vain panna.
Samassa veneessä ollaan. Kyllä pari kolme ihan fiksun oloista olisi ottanut minut ja lapset (+-10 vuotta) mutta ei ole ollut kemiaa eli en ole kelpuuttanut. Parisuhde tuntuu nyt aika kaukaiselta vaikka arki totaali yh:na on rankkaa.
Pitäisikö sanoa, että kannustavaa kuulla, että useampikin olisi ottanut tataali yh:n. Välillä pohdiskelee, että miten kauan sitä tunteitten heräämistäkin jaksaa odotella. Myös tätäkin olen kuullut nettideittailun maailmasta, että alkuun mies on todella innostunut ja sitten lässähtää, juuri siinä vaiheessa, kun nainen luulee, että ollaan vakavissaan yhdessä.
Onhan tässä se positiivinen puoli, että kaikki on avoinna. Ei ole jämähtänyt arkistuneeseen ja ehkä huonoon suhteeseen.
Joo, voi olla että kun lapset on vielä niin pieniä että estävät paikkakunnan vaihtamisen ym. niin on parempi keskittyä työhön ja harrastuksiin, ja rauhassa odotella että jospa se herra oikea jostain vain tupsahtaa, tai sitten pitää tosissaan alkaa etsiä, tälläkin palstalla miehet itkee kuinka kauhean vaikeaa on löytää naista ja että kuinka äärettömän helppoa naisilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkat elämääsi kuin ennenkin. Tai jos haluat sitä jotenkin parantaa, niin paranna. Pyri kaikkia muita unelmiasi kohti joihin mies/kumppani ei liity mitenkään.
T. toinen ikisinkkunainen
Mutta jos välillä kaipaan kuitenkin miestä rinnalleni? Jos välillä jopa voisin olla kiinnostunut jostain? Toisaalta kun kuulee kaikkea ihmisten parisuhteista, niin ei sitä sellaistakaan haluaisi.
Jos sulla on mielenkiintoinen ja tyydyttävä elämä, olet myös kiinnostavampi kumppani. Plus elämäsi ei romahda vaikka joku ihminen ei olekaan sinusta kiinnostunut. Se ei ole joko tai vaan sekä että.
Vierailija kirjoitti:
Joo, voi olla että kun lapset on vielä niin pieniä että estävät paikkakunnan vaihtamisen ym. niin on parempi keskittyä työhön ja harrastuksiin, ja rauhassa odotella että jospa se herra oikea jostain vain tupsahtaa, tai sitten pitää tosissaan alkaa etsiä, tälläkin palstalla miehet itkee kuinka kauhean vaikeaa on löytää naista ja että kuinka äärettömän helppoa naisilla on.
Tasan ei mene...
Alkuun voisi tietysti vaihtaa av:n Tinderiin, jos ajankäyttöä ajattelee ja sen miehen haluaa väkisin löytää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, voi olla että kun lapset on vielä niin pieniä että estävät paikkakunnan vaihtamisen ym. niin on parempi keskittyä työhön ja harrastuksiin, ja rauhassa odotella että jospa se herra oikea jostain vain tupsahtaa, tai sitten pitää tosissaan alkaa etsiä, tälläkin palstalla miehet itkee kuinka kauhean vaikeaa on löytää naista ja että kuinka äärettömän helppoa naisilla on.
Tasan ei mene...
Alkuun voisi tietysti vaihtaa av:n Tinderiin, jos ajankäyttöä ajattelee ja sen miehen haluaa väkisin löytää. ap
Paitsi etten halua juuri nyt mitään väkisin. Ehkei tässä olekaan sitten mitään ongelmaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne taas, joista voisin olla kiinnostunut, niin sellaisia en voi saada.
Se on sitten kriteerien alentamisen paikka. Tuot ne ihan vaan omalle tasollesi, jotta saat miehen, joka sinut kelpuuttaa parisuhteeseen. Älä sekoita panoja ja oikeita ihmissuhteita keskenään.
Toinen vaihtoehto on tietysti olla yksin. Siihen minulla ei ole mitään ohjeita. Olen aina ollut yksin enkä siltikään tiedä, että miten olisi hyvä elää yksin.
Tänään huomasin, että viimevuotiset basilikat ovat nousemassa itsestään.
Se tuotti iloa.
Sinkkumies
Mikä on aloittajan ikä? Yli 45-vuotiaat naiset
on parisuhdemarkkinoiden paskajätettä: eivät kelpaa kenellekään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nyt miehiä sinkkunaiselle tarjolla. Minut hylättiin ja olen kahden tenavan yh ja hedelmällinen aika meni jo niin en voi enää uudelle miehelle lapsia tehdä. Ex ei juuri tapaa lapsia. Minulla on tosiaan vaikeuksia löytää mies mutta lapsettomana olisin jo parisuhteessa. Ja onhan lapsen yksin tehneitäkin jonkin verran. Pienperheyhdistyksessä on tukiryhmäkin "minusta tulee perhe". Kukaan ei silloin huoltokiusaa ja saa sitten kelan minimielarit ja jos itsellä Ok palkka niin siitä vaan.
Lapsettomalle sinkkunaiselle ehkä, mutta ap on sinkkunainen, jolla lapsia. Siltikin, vaikkei lapsia olisi, voisi oikeasti olla vaikea löytää se unelmien mies. Kaikille ei riitä, että on joku vaan ja jos se joku vaan onkin mustasukkainen, väkivaltainen, niin olen todellakin ennemmin yksin. En uskalla oikein enää ottaa riskejä. Surettaa, että näinkö elämä meni. Siksi kaipaisin neuvoja, kuinka tehdä elämästään unelmien elämää ilman sitä miestä. Itsestähän se onni pitää kuulemma löytää, mutta helppo se on kaikkea noin sanoa.
No niin onkin, en lukenut tarkkaan. Minkä ikäiset lapset? Jos 15+ niin ei lapset enää haittaa niin paljoa miehiä.
Ei ole vielä 15+. Sekin tässä on, että lasten ollessa isällä, kaipaan ihan yksinoloakin. Lähde siinä sitten kehittelemään parisuhdetta. Yhden illan suhteet taas ei kiinnosta. Miksi antaisin aikaani jollekin, joka haluaa vain panna.
No, jos satut tykkäämään siitä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Parisuhde toisensa jälkeen romuttuu. Takana on pitkiä suhteita, yhdessäasumista jne. Lapsia ei ole. Kaksi vuosia kestänyttä suhdetta päättyi pettämiseen (mies petti) ja kolmas pitkä suhde päättyi siihen, ettemme kertakaikkiaan sopineet toisillemme. Kiinnostuneita miehiä kyllä tulee vastaan sillointällöin, mutta ne joista itse kiinnostun, eivät sitten kiinnostu minusta. En etsi mitään mahdottomia miehessä, en ole nirso. Ainoa kriteeri on, että kolahtaa. Ja että tunne on molemminpuolinen.
Tein palstalle eilen aloituksen eräästä kusahtaneesta suhdeviritelmästä, kun mies antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut ja sitten kävikin ilmi, että hällä on toinen vakavampi viritelmä meneillään. Olen jotenkin niin kyllästynyt ja pettynyt näihin mieskuvioihin, en jaksa enää pettymyksiä.
Harrastan aika paljon, teen vapaaehtoistyötä ja värkkään koirani kanssa. Taidan panostaa näihin entistä enemmän nyt, kun parisuhdetta ei selvästikään ole näkökentässä. Kenties alan ottaa uutta asennetta myös työtäni kohtaan. En totisesti ole uraihminen, mutta voisin ryhtyä rakentelemaan moista kun ei kerta muutakaan ole.
Se surettaa myös, että jään lapsettomaksi.
Sulla on niin paljon painolastia, ettet hyvää miestä löydä. Kun parinvalintaan sotketaan vielä lastenhankintakin on kriteerit niin päin prinkkalaa kuin voi olla.
Sinkkumies
Onhan nyt miehiä sinkkunaiselle tarjolla. Minut hylättiin ja olen kahden tenavan yh ja hedelmällinen aika meni jo niin en voi enää uudelle miehelle lapsia tehdä. Ex ei juuri tapaa lapsia. Minulla on tosiaan vaikeuksia löytää mies mutta lapsettomana olisin jo parisuhteessa. Ja onhan lapsen yksin tehneitäkin jonkin verran. Pienperheyhdistyksessä on tukiryhmäkin "minusta tulee perhe". Kukaan ei silloin huoltokiusaa ja saa sitten kelan minimielarit ja jos itsellä Ok palkka niin siitä vaan.