Istun bussissa ja bussi tuli täyteen, nainen pyysi päästä viereeni ja sanoin että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olitko maksanut myös siitä paikasta mihin nainen pyysi päästä? Jos olit, niin ymmärrän, muuten en. Oikeasti paniikkihäiriöinen välttää bussilla liikkumista. 0/5

Paniikkihäiriöisenä voin sanoa, että emme me(minä ainakaan) vältä bussilla kulkemista. Jos haluaa paikasta A paikkaan B, se on vain haastettava itsensä ja mentävä sinne h*lvetin bussiin vaikka kuinka ahdistaa.

Itseäni v*tuttaa äärimmäisen kovaa myös, jos joku tuntematon tulee viereen istumaan. Päässä kiehuu, ja varsinkin jos istuu ikkunapaikalla, miettii miljoona eri tapaa millä sanoo sille vierustoverille, että pysäkkini on tässä. Kaikista pahin olisi jos joku ulkomaalainen istuisi viereen. Kyllä, minulla on epäluuloja jos joltakulta jäi epäselväksi.

Te täydelliset äidin pikku mussukat jotka täällä oli heti lyttäämässä AP:tä, voisitte hankkia itselleni sen paniikkihäiriön ja tulla uudestaan pätemään. Niin ja PS, lääkityksellä pahimmat kohtaukset pysyy poissa, kun joku mainitsi että paniikkihäiriöinen ei kulje bussilla.. think twice :)

Ei se ole sen toisen ihmisen vika jos sinulla on päänsisällä huono olo.

Muuta ei sinun tarvitse sanoa kuin korkeintaan "anteeksi" ja samalla kohotat takapuoltasi penkistä, kyllä normaali ihminen siitä ymmärtää, että haluat pois.

Ja ennen kun alat öyhöttää, että minä en tiedä miten vaikeeta se on niin kerron, että kyllä tiedän.

Itselläni oli tapana aloittaa poistuminen jo edelliseltä pysäkiltä, jotta paniikki ja ahdistus ei yltyisi liikaa. Viimeisen pysäkinvälin seisoin keskiovilla.

Se oli vielä aikaa ennen älypuhelinta niin, että jos oli vieras reitti niin jouduin valmistautumaan tulostamalla pysäkkikartan jota pitelin tärisevin käsin ja seurasin tarkoin, ettei pysäkki mene oli.

Tarpeeksi altistusta, kyllä se siitä, ei vältellä vieressäistumista. Minäkin siedätyin, sinäkin pystyt siihen.

Ps. Lue uudestaan aloitus ja huomaa, että aloittajalla ei ole paniikkihäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt tajuta, että kyseessä on vakava ongelma. Aika itsekkäitä ootte kaikki tunkijat, koska ei se paniikkihäiriöinen voi itselleen mitään. Se kohtaus joko tulee tai sitten ei tule ja jos tulee, niin itse ainakin lamaannun täysin tai alan käyttäytyä oudosti. En pysty tai kykene mihinkään normaaliin toimintaan. Joskus tilanne helpottuu, kun jään seuraavalla pysäkillä pois. Joskus taas jään vain bussiin istumaan. Kerran menin päätepysäkille asti ja kuljettaja joutui minut poistamaan bussista, koska istuin vain paikallani. Kärsin myös valtavasta tauti- ja bakteerikammosta, joten en myöskään sen takia halua viereeni ketään. Pelkään kauheasti, että saan jonku kupan tai tippurin viereen istuvalta henkilöltä.

Oletko käsittelemässä tuota terapiassa? Jos et niin suosittelen menemään heti kun mahdollista, itse kokemuksesta tiedän että noiden pelkojen ja kohtausten kanssa on mahdoton elää normaalisti. Pitää myös ymmärtää se asia että suurin osa peloista on täysin päättömiä ja turhia, ja siihen realisaatioon harva pystyy ilman terapeutin apua. Itsellä on kohtaukset vähentyneet radikaalisti terapian aloituksen jälkeen, ja osaan suhtautua noihin pelkoajatuksiin jo paljon kriittisemmin ja järkeillä itseni ulos tilanteesta ennen kuin paniikki ehtii nostaa päätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olitko maksanut myös siitä paikasta mihin nainen pyysi päästä? Jos olit, niin ymmärrän, muuten en. Oikeasti paniikkihäiriöinen välttää bussilla liikkumista. 0/5

Paniikkihäiriöisenä voin sanoa, että emme me(minä ainakaan) vältä bussilla kulkemista. Jos haluaa paikasta A paikkaan B, se on vain haastettava itsensä ja mentävä sinne h*lvetin bussiin vaikka kuinka ahdistaa.

Itseäni v*tuttaa äärimmäisen kovaa myös, jos joku tuntematon tulee viereen istumaan. Päässä kiehuu, ja varsinkin jos istuu ikkunapaikalla, miettii miljoona eri tapaa millä sanoo sille vierustoverille, että pysäkkini on tässä. Kaikista pahin olisi jos joku ulkomaalainen istuisi viereen. Kyllä, minulla on epäluuloja jos joltakulta jäi epäselväksi.

Te täydelliset äidin pikku mussukat jotka täällä oli heti lyttäämässä AP:tä, voisitte hankkia itselleni sen paniikkihäiriön ja tulla uudestaan pätemään. Niin ja PS, lääkityksellä pahimmat kohtaukset pysyy poissa, kun joku mainitsi että paniikkihäiriöinen ei kulje bussilla.. think twice :)

No jos on noin kauheaa asua ihmisten joukossa, niin voi muuttaa Lappii jäläkätutkijaksi. 

Minuakin tympii tyhmät, hieltä löyhkäävät ja/tai ylipainoiset ihmiset, mutta heitä tulee vastaan ja hietäkin tulee sietää. 

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt tajuta, että kyseessä on vakava ongelma. Aika itsekkäitä ootte kaikki tunkijat, koska ei se paniikkihäiriöinen voi itselleen mitään. Se kohtaus joko tulee tai sitten ei tule ja jos tulee, niin itse ainakin lamaannun täysin tai alan käyttäytyä oudosti. En pysty tai kykene mihinkään normaaliin toimintaan. Joskus tilanne helpottuu, kun jään seuraavalla pysäkillä pois. Joskus taas jään vain bussiin istumaan. Kerran menin päätepysäkille asti ja kuljettaja joutui minut poistamaan bussista, koska istuin vain paikallani. Kärsin myös valtavasta tauti- ja bakteerikammosta, joten en myöskään sen takia halua viereeni ketään. Pelkään kauheasti, että saan jonku kupan tai tippurin viereen istuvalta henkilöltä.

Ja kaikkien pitää sitten tanssia sinun pillin mukaan? Osta teltta ja muuta metsään, niin voi sitten keskustella porojen kanssa maailman menosta ja muiden ihmisten vittumaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mulla on paniikkihäiriö ja mua ahdistaa istua toisen ihmisen vieressä. Nainen katsoi mua silmiään pyöritellen ja meni keskiovelle seisomaan.

miksi ihmiset on niin itsekkäitä ettei tajua että kaikilla ei ole niin helppoa olla tässä yhteiskunnassa jossa kaikkien pitäisi istua tuntemattomien vieressä? jos on paniikkihäiriö niin ei todellakaan halua istua kenenkään vieressä, jota ei tunne.

Paremminkin voisi kysyä miksi paniikkihäiriöitä on aina vain enemmän mitä enemmän asiaa tuodaan esille?

Taitaa olla pääasiassa sellainen muotisairaus.

Ja vielä vuonna 2017 mielenterveyden sairauksia ei oteta tosissaan, vaan niitä pidetään "muotisairauksina" ja huomionhakuna. Itselläni on paniikkihäiriö ja pelkään ihan jatkuvasti kuolemaa. Tunnen tukehtumisen tunnetta monia kymmeniä kertoja päivässä ja käyn viikoittain itkien lääkärissä pyytämässä apua ja helpotusta. Ei ole kyllä mitenkään toivottu sairaus. No onneksi minulla paniikkikohtausta ei laukaise muiden ihmisten läsnäolo, vaan yksinolo. Enpähän joudu ap:n kuvailemiin tilanteisiin.

Ettekö nyt tollot tajua ettei tässä ole kyse mistään paniikkihäiriöstä, vaan ap röyhkeästi haluaa omaa tilaa bussissa. Ei oikea ph potilas edes matkustaisi ruuhkabussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tuu tarpeeks ajoissa bussiin niin oma vika, jos ei löydy enää istumapaikkaa. Jos mä maksan lipusta niin mä todellakin istun just siinä missä haluan oli se sitten käytäväpaikka tai ikkunapaikka. ja mä todellakin pysyn siinä niin kauan kunnes jään pois. Tulkaa ajoissa bussiin niin ei tarvi itkeä kun ei oo paikkaa . :)

Totta. Se joka on tullu ekana bussiin istuu just sillä paikalla mihin on mennytkin.Ei todellakaan tartte siirtyä myöhemmin bussiin nousseen takia.

Eihän kukaan ole pyytänyt ketään siirtymään. Jos istuu käytävän puolella ja ikkunan puolella on vapaa penkki, sinne on lupa mennä kenellä tahansa maksaneella asiakkaalla.

'

Niin mut jos istuu käytäväpaikalla ja ikkunapaikka on tyhjä, niin käytäväpaikalla istuva joutuu nousemaan penkistään että se toinen pääsee ikkunapaikalle. Että sellaista toisen ihmisen hyppyyttämistä.

Yritetäänkö tätä trollia nyt herätellä hiilloksista? Bussihulluus aluillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mulla on paniikkihäiriö ja mua ahdistaa istua toisen ihmisen vieressä. Nainen katsoi mua silmiään pyöritellen ja meni keskiovelle seisomaan.

miksi ihmiset on niin itsekkäitä ettei tajua että kaikilla ei ole niin helppoa olla tässä yhteiskunnassa jossa kaikkien pitäisi istua tuntemattomien vieressä? jos on paniikkihäiriö niin ei todellakaan halua istua kenenkään vieressä, jota ei tunne.

Paremminkin voisi kysyä miksi paniikkihäiriöitä on aina vain enemmän mitä enemmän asiaa tuodaan esille?

Taitaa olla pääasiassa sellainen muotisairaus.

Ja vielä vuonna 2017 mielenterveyden sairauksia ei oteta tosissaan, vaan niitä pidetään "muotisairauksina" ja huomionhakuna. Itselläni on paniikkihäiriö ja pelkään ihan jatkuvasti kuolemaa. Tunnen tukehtumisen tunnetta monia kymmeniä kertoja päivässä ja käyn viikoittain itkien lääkärissä pyytämässä apua ja helpotusta. Ei ole kyllä mitenkään toivottu sairaus. No onneksi minulla paniikkikohtausta ei laukaise muiden ihmisten läsnäolo, vaan yksinolo. Enpähän joudu ap:n kuvailemiin tilanteisiin.

En usko että suurin osa uskoo mt-ongelmien olevan "muotisairauksia", vaan heitä ärsyttää se että monet eivät edes yritä hakea apua ongelmiinsa, vaan vierittävät ne muiden ongelmaksi ja vaativat erityiskohtelua asioissa, joissa se on paranemisprosessin alkuun saamisen kannalta huono juttu. Joo, väkipakolla pelkoa ja kohtauksia aiheuttaviin tilanteisiin joutuminen on kauheaa, mutta ei siitä silläkään parannuta että yritetään muokata ympäristöä itselle sopivaksi ja yritetään välttää kaikkia triggereitä. Jos haluatte joskus päästä eroon pelkotiloista on teidän pakko yrittää hiljalleen siedättää itseänne pelkoa aiheuttaviin asioihin, ja se on julma fakta. Kokemuksella puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

titta kirjoitti:

mikään ei oo ahdistavampaa ku iholle käyvät ihmiset. Pidän bussissa aina laukkua viereisellä penkillä tai istun käytäväpaikalle (ikkunapaikka tyhjä toki). Jos joku kysyy et saako istuu tähän, niin usein en sano mitään vaan katon ikkunasta ulos. En oikeesti halua olla missään tekemisissä tuntemattomien kanssa. Kärsin aika pahoista paniikkihäiriöistä välillä, joten ainoa mahdollisuus on olla reagoimatta. Usein mulla on myös kuulokkeet korvissa ja kuuntelen musaa, joten helppo olla huomioimatta. Esittää vaan ettei kuule kysymystä.

Taisin löytää sieluntoverini! Yes :) I feel you..

Pahinta on jos vierustoveri haisee.

Tuollaisen tyypin viereen pitäisi jäädä seisomaan ja piereskellä suoraan naamalle.

Jos ei kestä linja-autossa muita ihmisiä, sitten on paras mennä taksilla.

Mut taksissa on aina kuski ja se vasta kamalaa on, kun sille joutuu kertomaan mihin ajetaan. Mun mielestä takseihin pitäisi saada robotit, ettei paniikkihäiriöisten tai muiden tarvitsisi kommunikoida taksikuskin kanssa.

Tai sitten paniikkihäiriöiset voisi perustaa oman pitäjän, jossa voivat sitten liikkua omia putkiaan pitkin joka paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ettekö nyt tollot tajua ettei tässä ole kyse mistään paniikkihäiriöstä, vaan ap röyhkeästi haluaa omaa tilaa bussissa. Ei oikea ph potilas edes matkustaisi ruuhkabussissa.

Tietysti matkustaa, ei kaikilla ole vaihtoehtojakaan. Siinä toki olet oikeassa, että ap on aika röyhkimys, on niitä mielisairaissakin. Tuo avoimeksi jäävä otsikko on tosin epäilyttävän huomionkipeä, tulee mieleen eräs kaunis rannikkokaupunki.

:O

Olitpa törkeä... Kyllä sitä voi häiriintyneenäkin istua :p

Ei herranjumala oikeasti hankkikaa omat autot! Satasellakin saa jotain että pääsee samoihin hintoihin kun bussit ja auto seisontaan (tehdään netissä ilman ihmiskontaktia) kun haluaa linnoittautua kotiin!

Ja oikeasti menkää juttelemaan ja päivätoimintoihin! Jos ette uskalla olla bussissa niin miksi edes menette sinne kun siellä on ihmisiä? Ja kyllä tiedän että ei ole helppoa paniikkihäiriöisenä kun itselläkin lievä ja esim kaupassa usein tulee kuuma ja kädet tärisee jne en pidä ihmisistä. Kuitenkaan en kuvittele omistavani kauppaa ja pyydä muita poistumaan. Ja en edes bussissa kysy lupaa jos menen jonkun viereen.

Jännä kuitenkin että moni paniikkihäiriöinen varmaan mieluusti menisi (ja menee) esim ulkomaille lentokoneella missä ihmisiä ja rannalle/kaupunkiin missä ihmisiä :D Ne oikeasti panikoivat ei syytä muita ja luule omistavansa busseja jne vaan pysyvät kotona tai tyytyvät kohtaloonsa ja häpeävät omia reaktioitaan eikä esim valittaisi muille.

Mulla on agorafobia, johon liittyy myös ihmismassojen pelko. Vaadinkin, että kaikki paikat täytyy tyhjentää, jotta voin liikkua tukihenkilöni kanssa. Bussi ei saa olla tyhjä, muttei täysikään, siksi se tyhjennetään, jotta voin matkustaa ystävieni kanssa mukavasti.

Pelkään myös eläimiä ja siksi ne pitää poistaa kaikkialta.

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala oikeasti hankkikaa omat autot! Satasellakin saa jotain että pääsee samoihin hintoihin kun bussit ja auto seisontaan (tehdään netissä ilman ihmiskontaktia) kun haluaa linnoittautua kotiin!

Ja oikeasti menkää juttelemaan ja päivätoimintoihin! Jos ette uskalla olla bussissa niin miksi edes menette sinne kun siellä on ihmisiä? Ja kyllä tiedän että ei ole helppoa paniikkihäiriöisenä kun itselläkin lievä ja esim kaupassa usein tulee kuuma ja kädet tärisee jne en pidä ihmisistä. Kuitenkaan en kuvittele omistavani kauppaa ja pyydä muita poistumaan. Ja en edes bussissa kysy lupaa jos menen jonkun viereen.

Jännä kuitenkin että moni paniikkihäiriöinen varmaan mieluusti menisi (ja menee) esim ulkomaille lentokoneella missä ihmisiä ja rannalle/kaupunkiin missä ihmisiä :D Ne oikeasti panikoivat ei syytä muita ja luule omistavansa busseja jne vaan pysyvät kotona tai tyytyvät kohtaloonsa ja häpeävät omia reaktioitaan eikä esim valittaisi muille.

Sielä se penaalin terävin kynä kirjoittelee 😂

Minä kyllä kävin ihan julkisilla töissä paniikkihäiriöstä huolimatta. Miten ajattelit, että sinne päivätoimintaan pääsisi jossei bussilla. Ja kyllä kävin ulkomailla ihan lentokonella, lääkkeet on kato keksitty.

Ja en todellakaan tyytynyt kohtalooni vaan tein töitä että tilanteeni paranisi.

Enkä taatusti, missääntilanteessa, koskaan hävennyt oireitani, älä ole naurettava.

Vinkkinä muuten, kannattaa ottaa takki pois sisällä ni ei tuu kuuma.

Ärsyttää lukee aikuisten ihmisten piikittelyä ja solvaamista, jos toisella on paniikkihäiriö saa sanoa toiselle miksi ei voi istua.

Kuljin bussilla kotiin päin kielsin naista istumaan viereeni koska oli varanut paikan poikaystävälle (joka tuli seuraavalla pysäkillä bussiin, vielä silloin kuljittii samaa matkaa kotiin) niin nainen rupes osoittaa mieltä ja sanoi "voi vittu mitä paskaa" poikaystävä istui vierelleni ja sama nainen nyrpisteli nenää. Kyllä multa on ennenkin kysytty "voiko istua/onko paikka vapaa" vastaan siihen "on tai ei ole" ihan sallittua kieltää ja suuttuu jos ei pääse istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala oikeasti hankkikaa omat autot! Satasellakin saa jotain että pääsee samoihin hintoihin kun bussit ja auto seisontaan (tehdään netissä ilman ihmiskontaktia) kun haluaa linnoittautua kotiin!

Ja oikeasti menkää juttelemaan ja päivätoimintoihin! Jos ette uskalla olla bussissa niin miksi edes menette sinne kun siellä on ihmisiä? Ja kyllä tiedän että ei ole helppoa paniikkihäiriöisenä kun itselläkin lievä ja esim kaupassa usein tulee kuuma ja kädet tärisee jne en pidä ihmisistä. Kuitenkaan en kuvittele omistavani kauppaa ja pyydä muita poistumaan. Ja en edes bussissa kysy lupaa jos menen jonkun viereen.

Jännä kuitenkin että moni paniikkihäiriöinen varmaan mieluusti menisi (ja menee) esim ulkomaille lentokoneella missä ihmisiä ja rannalle/kaupunkiin missä ihmisiä :D Ne oikeasti panikoivat ei syytä muita ja luule omistavansa busseja jne vaan pysyvät kotona tai tyytyvät kohtaloonsa ja häpeävät omia reaktioitaan eikä esim valittaisi muille.

Sielä se penaalin terävin kynä kirjoittelee 😂

Minä kyllä kävin ihan julkisilla töissä paniikkihäiriöstä huolimatta. Miten ajattelit, että sinne päivätoimintaan pääsisi jossei bussilla. Ja kyllä kävin ulkomailla ihan lentokonella, lääkkeet on kato keksitty.

Ja en todellakaan tyytynyt kohtalooni vaan tein töitä että tilanteeni paranisi.

Enkä taatusti, missääntilanteessa, koskaan hävennyt oireitani, älä ole naurettava.

Vinkkinä muuten, kannattaa ottaa takki pois sisällä ni ei tuu kuuma.

Jaa itselläsi tuntui olevan luetun ymmärtäminen hukassa. En kieltänyt teiltä busseja vaan sanoin ettette niitä busseja omista. Ja ehdotin jopa auton ostos jos bussi ei käy niin siinä vaihtoehto ettei päivätoimintaa pääse ilman bussia. Mm minä olen käynyt päivätoiminnassa ilman bussia ja jopa töissä. Myös bussilla olisin voinut mennä mutta en olisi ominut paikkoja. Ja jos lääkkeet on keksitty niin syö niitä sitten ennen sitä bussia kerta lentokoneessa ja kohteessakin pärjää!

Ja kyllä olen jutellut psykologille joka sanoi että on ihan normaalia hävetä esim käsien tärinää jne paniikkia koska sairaat luulee että kaikki näkee. Ja usein kohtaus vaikea saada pois juurikin sen takia kun on se paniikki syystä että ihmisiä tai mikä syy ihmisellä ikinä onkaan ja harvempi nyt on ylpeänä että hei en saa happea ja kädet tärisee eikä ajattele että joku näkisi ja tuomitsisi.

Ja kuumat kohtaukset ei kuule aina johdu vaatetuksesta. Jos itse koet olevasi niin spesiaalitietäjä sairaudesta ja omaakin kokemusta niin tiedät varmaan että oireet vaihtelee ja on erilaiset eri ihmisillä. Itselläkin kuitenkin todella lievä niin en edes uskalla ajatella mitä pahemmilla on, mutten kenenkään oireita rupea vähättelemään vaan sitä asennetta että muka omistetaan esim koko bussi. Tolla logiikalla kuuma->takki pois niin ahdistus yleisistä tiloista->pysy niistä pois. Että älä kuule sinäkään sitten enää poistu kotoa :D

Minullakin on ollut paha sosiaalisten tilanteiden pelko, joka ilmeni etenkin ahtaissa busseissa. Naurettavaa, jos olisin olettanut että muiden täytyy väistää minua ja minulla on oikeus varata kaksi paikkaa tämän takia. Oli pakko silti käyttää busseja ja junia hyvinkin pitkiä matkoja, olin alaikäinen eikä autoon olisi muutenkaan ollut varaa. Ei ollut kivaa, mutta ei myöskään muiden vika tai heidän vastuullaan.

nii jos kerran sulla on vaikeuksia istua siinä ehkä sun ois kannattanu seisoo, mut toisaalta olit ekana siinä joten hmm.... mut sanoitko sen sun asias jotenki töykeästi yms. sen takii saatto pyöritellä silmiää