Eropäätös ja vastaanpaneva mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä eroon miehen suostumusta tarvitse. Jos sinusta tuntuu siltä että ero on sinulle itsellesi oikea ratkaisu niin sitten vaan lähdet. Miehellä voi olla pelko tulevaisuudesta, yksin jäämisestä yms. joka nyt tulee esille kun on ymmärtänyt sinun olevan tosissasi asian suhteen.

Olet aivan oikeassa. 

Kuvittelin olevani varma siitä, että eropäätös on oikea. Olen sitä niin pitkään miettinyt. Tällä palstallakin on tullut useita kertoja avauduttua aiheesta, ja aina se on saanut lisää vahvistusta mielessäni. 

Nyt kun mies yrittää estää aikeeni, en voi olla miettimättä, että mitä jos suhde muuttuisikin sellaiseksi ihanaksi kuin se oli alussa. Suhde oli silloin oikeasti todella hyvä. Mutta onko sitä mahdollista saada enää takaisin kaiken sen jälkeen, mitä vuosien aikana on sanottu ja tehty? Epäilyttää. Alkoholistitkin sanovat laittavansa korkin kiinni, mutta kappas. Korkki aukeaa taas pahan paikan tullen.

ap

On oikeastaan varmaa, että jos suhde alkoi siten, että mies oli tosi kiinnostunut ja emotionaalisesti avoin ja lämmin, mutta sitten työnsi sinut välimatkan päähän ja alensi huonekaluksi, että suhteenne ei tule enää koskaan palautumaan sellaiseksi ihanaksi. En ole kuullut kenellekään käyneen niin. Parasta luopua siitä haaveesta, törkeä käytös alkaa heti, kun olet taas asettunut suhteeseen.

Uskotko niin? Tätä minä vähän pelkäänkin.

Alussa mies oli ihana, lämmin, kiltti ja huolehtivainen. Kikateltiin, kuherreltiin ja tehtiin ihania asioita yhdessä. Sitten molempien henkilökohtaisessa elämässä alkoi tapahtua kauheita. Elettiin stressissä ja negatiivisessa ympäristössä vuosia, jolloin myös nälviminen alkoi. Yritin pitkään kerjätä huomiota, mutta mies työnsi minut (kirjaimellisesti) pois. Käski jättää rauhaan, haukkui minua, nimitteli, jätti huomiotta. Pisin mykkäkoulumme on kestänyt peräti viikon. Siihen heti perään otettiin toinen mykkäkoulu, kestoltaan 3 päivää. Mies rakastaa valtataisteluja. Hän nuo mykkäkoulutkin pani aluille.

Nyt mies vakuuttelee, että olen parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Hän myöntää pitäneensä minua itsestäänselvyytenä ja pyytelee anteeksi ilkeyttään. Mutta kun en tiedä, että onkohan asia oikeasti näin. Hirveän vaikeaksi meni tämäkin ero nyt sitten :/

ap

Vierailija kirjoitti:

Ainahan ne lupaavat parantaa tapansa eron hetkellä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei niitä tapoja olisi voinut parantaa aiemmin enkä siksi ole antanut mahdollisuutta, olen mielessäni jo irtautunut ja siirtynyt eteen päin, kun se toisen anelu vasta käynnistyy.

Nimenomaan!! Tätä minäkin kummastelen. Tässä on ollut vuosia aikaa muuttaa omaa käytöstä ja parantaa tapoja, mutta ei niin ei. Olen ehdottanut jopa parisuhdeterapiaa, jonka mies on torpannut. Kuulema sellaisesta paskasta ei ole mitään hyötyä. Nyt sitten itse ehdottelee, että kokeiltaisiinko parisuhdeterapiaa. En ymmärrä!

ap

Eroa. Noi on hätävalheita mieheltä. Itse roikuin myös 4 vuotta miehen kanssa jota rakastin ja joka lupasi aina parantaa tapansa. Onneksi erosin.

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Noi on hätävalheita mieheltä. Itse roikuin myös 4 vuotta miehen kanssa jota rakastin ja joka lupasi aina parantaa tapansa. Onneksi erosin.

Miten hän suhtautui eropäätökseesi?

Tosiaankin täältä varmaan on vaikea saada mitään kantoja tilanteeseen, joista meistä kukaan ei tiedä mitään. Itse vastaavassa tilanteessa ratkaisevaa olisi se, onko lapsia - jos olisi, niin yrittäisin kaikkeni suhteen eteen. Jos ei, mutta olisi toiveita lapsia saada, miettisin, kestääkö suhde vauva-ja lapsiarjen. Kun lapsi tulee, niin on oikeasti hankala paikka monelle, vaikka suhde olisikin lähtökohtaisesti hyvä.

Noin meni minullakin. Mies lupasi parantaa tapansa ja vaikka mitä hyvää, kun olin jo päättänyt erosta. En voinut sitten enää jäädä, vaikka olisi muuttunut maailman ihanimmaksi mieheksi, kun olin menettänyt fiiliksen (kunnioituksen ja luottamuksen) sekä tunteet. Erosin. Sen  jälkeen, kun mies huomasi mitä menetti niin muutti käytöksensä olla lasten kanssa ja oli heidän kanssaan enemmän kun ennen eroa. Nautin yksinolosta lasten kanssa verrattuna aikaisempaan. Kun erosta oli mennyt jo muutamia vuosia ja tapasin aidon, ihanan miehen, joka on todellinen rakkauteni. Nyt ollaan naimisissa. Toki siinä välissä eron jälkeen tapailin muitakin, muttei kolahtanut ennen nykyistä.

Eroa, jos sydämesi ja intuitiosi sanoo niin. Varsinkin, jos haluat lapsia ja mies ei niin etsi mies joka tykkää lapsista. Niitäkin on paljon.

Muuta ainakin omaan kämppään. Jos siltä tuntuu niin voihan sitä tapailua jatkaa kun asutte erillään ja katsoa sitten saako sen homman toimimaan vai ei.

Se vaan haluaa sitoa sut kiinni suhteeseen. Ei se oikeasti halua lapsia tai muuttua. Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Ehdotin ekan kerran eroa n. puoli vuotta ennen kuin lähdin lopulta. Sanoin joulukuussa, että oisko meidän parempi erota, koska elämä oli yhtä mykkäkoulua ja valtataistelua. Mies meni tosi hiljaiseksi, eikä suostunut keskustelemaan koko asiasta. Helmikuussa oli seuraavat riidat pystyssä ja sanoin, että meidän pitää kommunikoida tai oikeasti erota. En kestänyt sitä, että ei voida puhua kun joku asia mättää, vaan odotetaan kunnes menee ns. yli ja sitten sainkin kuulla miten olen silloin kuukausia sitten sanonut ja tehnyt jotain mistä hän ei tykännyt.

Hankittiin koirakin, kun minä halusin ja mies mukamas myös oli innoissaan (kerroin haluavani oman koiran jo ennen kuin suhteemme vakavoitui eli jo vuosia ennen koiran hankintaa). No, lopulta en voinut jättää koiraa miehen kanssa kahdestaan, koska jos miestä vitutti työkuviot -> huusi koiralle -> koira pelästyi ja pissi lattialle -> mies huusi lisää ja soitti mulle, miten sitä vituttaa koko koira. Olin kaverilla käymässä 4h ajomatkan päässä, ja siitä paikasta lähdin koiran luokse kun sain tuon raivopääpuhelin. Anelin puhelimessa, että mies ei satuta koiraa, kun se siinä vihahorkassa huusi.. Voi luoja. Onneksi on mun nimissä koko koira, niin ei tarvinu miettiä valtataistelua sen kohdalla kun ero tuli. Että mietippä vielä kannattaako tollasten miestenkuvatusten kanssa tehdä lapsia...

Toukokuussa olin hankkinut uuden asunnon ja työn eri paikkakunnalta, jonne muutin ja sanoin, että nyt riittää. Mies itki ihan horkassa ja sanoi "luulin, että meillä on kaikki hyvin". Siis voi luoja! Joulukuussa ehdotin jo eroa, ollaan vaan tapeltu jatkuvasti ja mulla oli niin paha olla, että mieluummin jäin olohuoneen sohvalle itkemään kuin nukkumaan yhteiseen sänkyyn. Että just niin hyvin. Erosta viikon päähän se laittoi mulle viestiä, että miten on miettinyt asioita ja kohdellut mua huonosti ja pitäs kommunikoida paremmin. Joooooooooo. Ois sillon muutama kuukausi aikaisemmin mennyt itseensä, niin suhde olisi voitu pelastaa. Silloin kun lähdin enkä taakseni katsonut, oli jo ihan myöhäistä "tajuta" asioita. 

Hitto, että pistää vihaksi vieläkin tuo koiran kohtelu.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan ne lupaavat parantaa tapansa eron hetkellä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei niitä tapoja olisi voinut parantaa aiemmin enkä siksi ole antanut mahdollisuutta, olen mielessäni jo irtautunut ja siirtynyt eteen päin, kun se toisen anelu vasta käynnistyy.

Nimenomaan!! Tätä minäkin kummastelen. Tässä on ollut vuosia aikaa muuttaa omaa käytöstä ja parantaa tapoja, mutta ei niin ei. Olen ehdottanut jopa parisuhdeterapiaa, jonka mies on torpannut. Kuulema sellaisesta paskasta ei ole mitään hyötyä. Nyt sitten itse ehdottelee, että kokeiltaisiinko parisuhdeterapiaa. En ymmärrä!

ap

Muuttuuhan se, mies, pariksi viikoksi. Sitten jatkuu sama paska. ET halua jäädä sitä katsomaan, usko meitä sen nähneitä.

Pois ja pian .

Ei lapsi nyt paranna tilaanne vaan pahentaisi.

Pian olisit eronnut yh-äiti jonka "markkina/jälleenmyyntiarvoa" en viitsi edes sanoa.

Ei tarvitse väkisin yrittää sopia tai olla mukava jos toinen on hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan ne lupaavat parantaa tapansa eron hetkellä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei niitä tapoja olisi voinut parantaa aiemmin enkä siksi ole antanut mahdollisuutta, olen mielessäni jo irtautunut ja siirtynyt eteen päin, kun se toisen anelu vasta käynnistyy.

Nimenomaan!! Tätä minäkin kummastelen. Tässä on ollut vuosia aikaa muuttaa omaa käytöstä ja parantaa tapoja, mutta ei niin ei. Olen ehdottanut jopa parisuhdeterapiaa, jonka mies on torpannut. Kuulema sellaisesta paskasta ei ole mitään hyötyä. Nyt sitten itse ehdottelee, että kokeiltaisiinko parisuhdeterapiaa. En ymmärrä!

ap

Joillain miehillä on pienimmän vaivan periaate. Aletaan sluibailla ja pidetään toinen just sen verran tyytyväisenä, että se pysyy, mutta ei jakseta nähdä sen isompaa eforttia. Eron uhka sitten pelästyttää hetkeksi, koska olisi isompi vaiva eron jälkeen pyydystää uusi uhri ja siihen pitäisi taas jaksaa panostaakin uudella tavalla ensi alkuun. 

Normaali ihminen ottaa tosissaan, kun puoliso kertoo toiveistaan tai että joku juttu tuntuu inhottavalta, ihan ilman eron uhkaa. Se että hän on nyt vasta muka valmis muuttumaan, kertoo aika karusti sen että sun tuntemukset ja tarpeet ei ole hänelle tärkeitä. Ei ole halunnut ottaa tosissaan ennen kuin nyt, kun siitä on hänelle riittävän tärkeitä konkreettisia seurauksia, eli ettet lähde. Useamman kerran samassa tilanteessa olleena sanon, että tuo suhde on tuhoon tuomittu. Se muutos minkä miehesi haluaisi tehdä, perustuu siihen että sä et lähde, jolloin muutos loppuu kun alkaa näyttää siltä että on saanut sut jäämään. Sen sijaan muttoksen pitäisi oikeasti perustua siihen, että mies aidosti välittää sun hyvinvoinnista ja tuntemuksista, jolloin muutos olisi pysyvää. Miehellä on tosiaan ollut aivan riittävästi aikaa tajuta, kun olet ilmeisesti kuitenkin hänelle kertonut muutoksen tarpeesta? Hän ei vain pidä riittävän tärkeänä kohdella sua kunnioittavasti ym. siksi että susta tuntuisi hyvältä.

Vinkiksi seuraavaan suhteeseen: Vaadi että mies ottaa todesta, jos joku mitä hän tekee tai sanoo tuntuu susta ikävältä. Ja sano vaan rohkeasti kaikesta mikä tuntuu pahalta, sitä ei tarvi pelätä koska tasapainoinen ihminen pitää vain hyvänä asiana että toinen kertoo, jos hän tekee epähuomiossa jotain typerää. Tarkkaile jo tapailuvaiheessa miehen reaktioita kun annat hänelle palautetta jostain tällaisesta, ja jos hän on niin kultainen että ei tee mitään mikä pahoittaa mielesi, niin voit ihan varta vasten testata että keksit jotain mistä oot muka pahoittanut mielesi. Jos hän kääntää asian sun syyksi tms., muuta kuin että pahoittelee ja lupaa kiinnittää asiaan huomiota jatkossa, niin juokse! On myös sellainen Tunne lukkosi -niminen kirja, josta uskoisin olevan sulle paljon hyötyä! :-) Nimittäin tuohon sun kuvioon liittyy todennäköisesti muitakin ongelmia kuin vain tämä että kumppani ei ota todesta, jotka olisi hyvä työstää jotta et valitsisi seuraavaksi kumppaniksi alitajuisesti ihan yhtä kamalaa tapausta. :-) Ilman työstämistä on nimittäin todella epätodennäköistä päästä irti siitä että valitsee alitajuisesti itselleen haitallisia kumppaneita. Paljon tsemppiä sulle! :-)

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on ollut viimeiset 4 vuotta kuin kamala sotatanner. Suhteessa on ollut paljon riitelyä, loukkauksia, vähättelyä, arvostuksen puutetta, toisen mitätöintiä, ilkeilyä, mykkäkouluja, valtataistelua jne. Henkistä väkivaltaa kaikissa muodoissaan, puolin ja toisin. Tulevaisuudensuunnitelmat eivät kohtaa ja muutenkin ollaan hirveän erilaisia. Ollaan molemmat oltu tyytymättömiä ja onnettomia tässä suhteessa.

Nyt olen vihdoin ja viimein saanut tarpeeksi voimaa laittaa pisteen suhteelle. Olen päättänyt erota. Ollaan useasti puhuttu erosta, ja mies on ollut samoilla linjoilla. Nyt jostain hämmentävästä syystä johtuen mies ei enää haluakaan erota! Mitä ihmettä?!? Nyt hän yrittää kaikkensa, etten lähtisi yhteisestä kodistamme ja jättäisi häntä. Hän pyytelee anteeksi, myöntää olleensa idiootti, on valmis tulemaan vastaan minun perheenperustamishaaveita jne.

Tämä tekee tilanteen todella vaikeaksi. En voi olla miettimättä, että mitä jos... Toisaalta yhtäaikaa olen innoissani ja helpottunut siitä, että voin alottaa oman elämän yksin ja rauhassa puhtaalta pöydältä. Tämän päätöksen tekeminen otti minulta vuosia, ja nyt harmittaa, että mies yrittää estää sen täytäntöönpanon, vaikka ennen oli kanssani samoilla linjoilla :(

 

Vertaistukea? Ajatuksia?

Se riittää että SINÄ et halua jatkaa suhdetta.

Mies palautuu entiselleen heti jos lupaat jäädä  ja meno muuttuu vielä  kamalammaksi. Sulla on jo niin monta vuotta mennyt hukkaan tuon miehen kanssa eikä se muutu - eihän sen tartte oikeasti muuttua vaan olla mielinkielin vaan se pieni hetki  jotta jäät hänelle piiaksi ja arjen rahoittajaksi.

Hae asunto, pakkaa kamat, älä keskustele, älä peru päätöstäsi. Oikeasti puhtaita pöytiä ei ole kuin terppojen märissä unissa.

Lähde!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se, joka nukkuu patjalla?

En tiedä mitä haet tällä takaa, mutta en ole se joka nukkuu patjalla. Sen sijaan mies on se, joka toisinaan siirtyy sohvalle nukkumaan, koska minun vieressäni on kuulema vittumaista nukkua.

ap

Älä jää sinne sen kanssa. Hommaa kämppä ja lähde, sulta on mennyt hukkaan vähintään 4 vuotta. Et sä halua  jatkaa tuollaisen k-pään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan ne lupaavat parantaa tapansa eron hetkellä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei niitä tapoja olisi voinut parantaa aiemmin enkä siksi ole antanut mahdollisuutta, olen mielessäni jo irtautunut ja siirtynyt eteen päin, kun se toisen anelu vasta käynnistyy.

Nimenomaan!! Tätä minäkin kummastelen. Tässä on ollut vuosia aikaa muuttaa omaa käytöstä ja parantaa tapoja, mutta ei niin ei. Olen ehdottanut jopa parisuhdeterapiaa, jonka mies on torpannut. Kuulema sellaisesta paskasta ei ole mitään hyötyä. Nyt sitten itse ehdottelee, että kokeiltaisiinko parisuhdeterapiaa. En ymmärrä!

ap

Jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa parisuhdeterapiaa. Siellä voitte puida suhdetta ammattilaisen avulla, eikä tavoitteena ole se, että suhde saataisiin jatkumaan keinolla millä hyvänsä. Terapia voi olla myös keino saada ero tehtyä jollain tapaa hallitusti, ja se voisi esim. auttaa miestä päästämään irti. Kunhan hän siis heti alusta tajuaa, että terapian kokeileminen ei tarkoita sitä, että siellä käydään muodollisesti kerran pari, ja sitten kaikki jatkuu entisellään.

Usko pois ap, tuo on vain paniikkireaktio mieheltä. Hänellä on ollut runsaasti aikaa muuttua ja olisi sen jo tehnyt, jos sitä aidosti haluaisi/siihen pystyisi. On varmasti hyvin vakuuttava nyt ja vannoo muuttuvansa, mutta usko meitä saman kokeneita, niin ei tule käymään. Olet jo käynyt läpi paljon kun olet päässyt tuohon pisteeseen - älä jätä hommaa kesken tai kadut varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan ne lupaavat parantaa tapansa eron hetkellä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei niitä tapoja olisi voinut parantaa aiemmin enkä siksi ole antanut mahdollisuutta, olen mielessäni jo irtautunut ja siirtynyt eteen päin, kun se toisen anelu vasta käynnistyy.

Nimenomaan!! Tätä minäkin kummastelen. Tässä on ollut vuosia aikaa muuttaa omaa käytöstä ja parantaa tapoja, mutta ei niin ei. Olen ehdottanut jopa parisuhdeterapiaa, jonka mies on torpannut. Kuulema sellaisesta paskasta ei ole mitään hyötyä. Nyt sitten itse ehdottelee, että kokeiltaisiinko parisuhdeterapiaa. En ymmärrä!

ap

Jos teillä on mahdollisuus, kokeilkaa parisuhdeterapiaa. Siellä voitte puida suhdetta ammattilaisen avulla, eikä tavoitteena ole se, että suhde saataisiin jatkumaan keinolla millä hyvänsä. Terapia voi olla myös keino saada ero tehtyä jollain tapaa hallitusti, ja se voisi esim. auttaa miestä päästämään irti. Kunhan hän siis heti alusta tajuaa, että terapian kokeileminen ei tarkoita sitä, että siellä käydään muodollisesti kerran pari, ja sitten kaikki jatkuu entisellään.

 Luetun  ymmärtäminen? Ap on ehdottanut sitä jo, mies sanoi ei. Nyt kun AP lähdössä, miestä kiinnostais - eli ei oikeasti kiinnosta. On olemassa suhteita joita ei kannata tekohengittää ja AP:n suhde kuuluu tähän joukkoon.

Kiitos hyvistä vastauksista. Juuri tällaista tsemppiä kai kaipasinkin! Eropäätös ei totisesti ole tullut tyhjästä ja nyt pitäisi vaan pitää pää kylmänä miehen suostutteluista huolimatta. 

Ehdotin miehelle, että muuttaisimme erilleen ja katseltaisiin tilannetta uudesta perspektiivistä. Ehkä välimatka voisi tehdä molemmille hyvää. Saisi vähän hajurakoa toiseen ja omia ajatuksia selvennettyä. Mutta arvaatte varmaan, että mies ei suostunut tähän. Hänen mielestään asiat pitää selvittää saman katon alla. Sitä mieltä minäkin olin ennen, tuolloin mies puolestaan jauhoi erilleen muuttamisesta. On se niin kummallista tämä elo ja ihmisen ajatuksenjuoksu. 

ap

En antaisi mahdollisuutta tai sitten miehen pitää itse sanoittaa suunnitelmansa suhteenne parantamiseksi, ei niin että sinä pyydät ja hän myöntyy. Ja jos se hänen itse antamansa sepustus tyydyttää tarpeesi ja haluat ottaa riskin, voit jäädä katsomaan. Jos taas ei osaa edes tarjota sinulle itse, mitä tarvitset vaan siihenkin sinun pitää sanella ja kertoa, en jäisi odottelemaan ihmeitä, joita ei tule tapahtumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on ollut viimeiset 4 vuotta kuin kamala sotatanner. Suhteessa on ollut paljon riitelyä, loukkauksia, vähättelyä, arvostuksen puutetta, toisen mitätöintiä, ilkeilyä, mykkäkouluja, valtataistelua jne. Henkistä väkivaltaa kaikissa muodoissaan, puolin ja toisin. Tulevaisuudensuunnitelmat eivät kohtaa ja muutenkin ollaan hirveän erilaisia. Ollaan molemmat oltu tyytymättömiä ja onnettomia tässä suhteessa.

Nyt olen vihdoin ja viimein saanut tarpeeksi voimaa laittaa pisteen suhteelle. Olen päättänyt erota. Ollaan useasti puhuttu erosta, ja mies on ollut samoilla linjoilla. Nyt jostain hämmentävästä syystä johtuen mies ei enää haluakaan erota! Mitä ihmettä?!? Nyt hän yrittää kaikkensa, etten lähtisi yhteisestä kodistamme ja jättäisi häntä. Hän pyytelee anteeksi, myöntää olleensa idiootti, on valmis tulemaan vastaan minun perheenperustamishaaveita jne.

Tämä tekee tilanteen todella vaikeaksi. En voi olla miettimättä, että mitä jos... Toisaalta yhtäaikaa olen innoissani ja helpottunut siitä, että voin alottaa oman elämän yksin ja rauhassa puhtaalta pöydältä. Tämän päätöksen tekeminen otti minulta vuosia, ja nyt harmittaa, että mies yrittää estää sen täytäntöönpanon, vaikka ennen oli kanssani samoilla linjoilla :(

Vertaistukea? Ajatuksia?

Vertaistukea: olen tuossa tilanteessa uskonut, ja teimme lapsen. Ei olisi pitänyt. Mies oli saavuttanut tavoitteensa saada minut jäämään, ja palasi vanhoihin tapoihin. Yritin erota vielä toisenkin kerran, jälleen hän heittäytyi hurmaavaksi ja palasin. Vasta kolmannella kerralla olin tajunnut, että minun pitää lähteä heti, ei jäädä neuvottelemaan, vain ilmoittaa asia tosiasiana. Heti lähtö kaverille tai sukulaisen sohvalle, sieltä nopeasti joku vuokra-asunto. Ei enää exän tapaamista eikä vatvomista.

Sillä kerralla onnistui, ja helpotus oli valtava ja pysyvä, ei ole kaduttanut yhtään, vaikka sitäkin pelkäsin. Nyt jo vuosia tästä ja jo uudessa hyvässä suhteessa.