Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi on niin kauhea minua kohtaan? 8v.
18.05.2017 |
Tiuskii ja puhuu epäystävällisesti, ei osoita myötätuntoa tai kiitollisuutta, valittaa aina jos(kun) asiat ei mene mielen mukaan. Hyvä esimerkki tästä itseskeisyydestä on, että kun menee nukkumaan ja sanon hyvää yötä, sanoo "joo" (mulle ei tarvitse toivottaa hyvää yötä). Kerran, kun kaadoin päälleni vahingossa kuumaa teetä ja kivun takia pääsi kirosana, lapsi tiuskaisi ettei halua kuunnella kirosanoja, ei kiinnostanut että mua sattui pahasti ja en siis yleensä kiroile mitenkään arkipuheessa. En anna paljon periksi, en tee lempiruokia miellyttääkseni vaan sitä on mitä on, en osta aina mitä lapsi kinuaa (varsinkaan huonon käytöksen jälkeen). Itselläni on pitkät hermot, mutta tuntuu tosi epäpalkitsevalta tämä vanhemmuus. Koulussa on kavereita ja ope kehuu yhteistyötaitoja ja empatiakykyä. Mitä olette mieltä? Olen yh.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä, sitä hän haluaa :)
Näin.
Ja vaihtakaapa ap.n aloitukseen lapsen kohdalle sana mies.
Saatte vähän perspektiiviä kuinka eronnut ja keski-ikää lähestyvä nainen muuttuu teiniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä, sitä hän haluaa :)
Kannatan tätä myös. Itseä ainakin ärsyttää ihminen jonka jokaista liikettä ja sanaa pitää pohtia ja kommentoida. Tai muuten ottaa aina huomioon joka asiassa. Otatko huomioon, että lapsellasi on erilainen persoona kuin pikkulapsena? Ja erilainen kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Mutsiragee kirjoitti:
Onko poika vai tyttö? Meidän 9v täyttävä tyttö on todella empaattinen ja huomaavainen, joskus tietysti tiuskii ja vastailee epäkunnioittavasti ("ihan sama", tmv) . Juuri viimeksi aamulla suivaantui kun vaatteet jotka olin valinnut kouluun täksi päiväksi eivät kelvaneet ja sanoin, että ihan itse sitten iltaisin katsoo valmiiksi siistit ja puhtaat, eipä koskaan "kerkiä". Murjotti koko matkan kouluun eikä vastannut vaikka puhuin, mutta kun lähti autosta, halasi ja selvästi "hyvitteli" käytöstään. En siedä epäkunnioittavaa puhetta tai käytöstä noinnyleensä ottaen, mutta ihan joka kerta en asiasta huomauta, riippuu tilanteesta. Myös tuon ikäisellä on kuitenkin paineita mm. koulussa ja sosaalisessa maailmassa, suotakoon heillekin ventelointi ajoittain.
Ja äiti tyytyväisenä hykerteli kun ilmeisesti aika pieni lapsi joutui harmituksensa käsittelemään aivan yksin ja oli vaan tyytyväinen kun ei käsitelty asiaa mitenkään, vaan itse huomasi käyttäytyneensä väärin.
Nämä juuri kasvaa sellaisiksi muiden reaktioiden tutkijoiksi ja miellyttäjiksi jotka pyytelee varmuuden vuoksi anteeksi jokaista negatiivista tuntemustaan.Joo, ei mennyt oikein. Sori sisko.
Saat anteeksi. Jos me alettais purkaan jokaista kränää, vääntöä ja harmitusta aina sillä sekunnilla, ei ehdittäisi kouluun/kotiin eikä muuallekaan. Kukaan ei vihotellut lapsella, eikä sen puoleen hykerrellyt. Lapsen itsenäistymiseen ja luonteen kehitykseen kuuluu olennaisesti se, että jos tietää kiukutelleensa turhasta, sen voi ohittaa myös ilman isompaa draamaa. Jos se kaivelee, siitä yleensä puhutaan koulun jlk, tai iltaisin nukkumaan mennessä.
Tuo mammamainen äiti joka hoitaa/tekee/opastaa/nythetipaikalla/puuttuu kaikkeen , saa yleensä lapsistaan vaan epävarmoja pomottajia joille säännöt eivät ole selviä kun itse ei osata ottaa oikeaa suuntaa. Lasta voi ohjata ja opastaa muutenkin kuin paapomalla. 9v lapsen olisi oikein hyvä yrittää käsitellä pientä harmitusta ominkin päin, lapsia kun harmittaa vähän välillä. Aikuinen voi olla tukena ja seuraamassa muutenkin kuin paapomassa päätä. Aikuisen tehtävä on olla läsnä ja lukea/tuntea oma lapsensa, ei ryhtyä hänen psykologikseen.
Voi ei, meitä oli 3 ja oltiin kaikki tuollaisia aikanaan! Äiti parka. :D Itse olin ainoa tyttö ja kiva siihen 11-vuotiaaksi, sitten aloin minäkin olla k-pää. Oma lapsi on nyt 5 ja hieman asennetta havaittavissa, saa nähdä saanko hänestä "koston" omasta paskamaisuudestani.
Tsemppiä!
Äitirageetaas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutsiragee kirjoitti:
Onko poika vai tyttö? Meidän 9v täyttävä tyttö on todella empaattinen ja huomaavainen, joskus tietysti tiuskii ja vastailee epäkunnioittavasti ("ihan sama", tmv) . Juuri viimeksi aamulla suivaantui kun vaatteet jotka olin valinnut kouluun täksi päiväksi eivät kelvaneet ja sanoin, että ihan itse sitten iltaisin katsoo valmiiksi siistit ja puhtaat, eipä koskaan "kerkiä". Murjotti koko matkan kouluun eikä vastannut vaikka puhuin, mutta kun lähti autosta, halasi ja selvästi "hyvitteli" käytöstään. En siedä epäkunnioittavaa puhetta tai käytöstä noinnyleensä ottaen, mutta ihan joka kerta en asiasta huomauta, riippuu tilanteesta. Myös tuon ikäisellä on kuitenkin paineita mm. koulussa ja sosaalisessa maailmassa, suotakoon heillekin ventelointi ajoittain.
Ja äiti tyytyväisenä hykerteli kun ilmeisesti aika pieni lapsi joutui harmituksensa käsittelemään aivan yksin ja oli vaan tyytyväinen kun ei käsitelty asiaa mitenkään, vaan itse huomasi käyttäytyneensä väärin.
Nämä juuri kasvaa sellaisiksi muiden reaktioiden tutkijoiksi ja miellyttäjiksi jotka pyytelee varmuuden vuoksi anteeksi jokaista negatiivista tuntemustaan.Joo, ei mennyt oikein. Sori sisko.
Saat anteeksi. Jos me alettais purkaan jokaista kränää, vääntöä ja harmitusta aina sillä sekunnilla, ei ehdittäisi kouluun/kotiin eikä muuallekaan. Kukaan ei vihotellut lapsella, eikä sen puoleen hykerrellyt. Lapsen itsenäistymiseen ja luonteen kehitykseen kuuluu olennaisesti se, että jos tietää kiukutelleensa turhasta, sen voi ohittaa myös ilman isompaa draamaa. Jos se kaivelee, siitä yleensä puhutaan koulun jlk, tai iltaisin nukkumaan mennessä.
Tuo mammamainen äiti joka hoitaa/tekee/opastaa/nythetipaikalla/puuttuu kaikkeen , saa yleensä lapsistaan vaan epävarmoja pomottajia joille säännöt eivät ole selviä kun itse ei osata ottaa oikeaa suuntaa. Lasta voi ohjata ja opastaa muutenkin kuin paapomalla. 9v lapsen olisi oikein hyvä yrittää käsitellä pientä harmitusta ominkin päin, lapsia kun harmittaa vähän välillä. Aikuinen voi olla tukena ja seuraamassa muutenkin kuin paapomassa päätä. Aikuisen tehtävä on olla läsnä ja lukea/tuntea oma lapsensa, ei ryhtyä hänen psykologikseen.
Joo. Se on ihan parasta koittaa olla vaan huomaamatta että lasta harmittaa. Hyvin menee.
Nyt sulla menee jutut niin metsään että sinuna nyt miettisin asiaa hetken ja älä hei pidä sitä lastasi pikkuaikuisena. Se on oikeasti vielä tosi tosi pieni.
Harmittaa sun pienen puolesta todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa mitään ihmeellistä mielestäni ole. Tuossa teevesitapauksessakin heijasteli vain sinulle takaisin omia kiroilusääntöjäsi, kuten lapsilla on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Lasta kasvatetaan ja autetaan kasvamaan ja kannetaan hänen tunnetilojaan. Aikuiselle voi sitten kiukutella ja pelata tunnepelejä jos katsoo tarpeelliseksi. Lapsi ei ole mikään kumppani jonka kanssa voi jakaa vaikeuksia tai odottaa hänen käyttäytyvän tietyllä tavalla. Lapsen ei vielä tarvitse ymmärtää että äitiä harmittaa hänen käytös ja nyt on parasta tehdä täyskäännös.
Luojalle kiitos lapsista jotka uskaltaa kiukutella ja testata kestääkö äitin rakkaus.
Ihan hirveetä shaibaa.. "kannetaan lapsen tunnetiloja" , hohhoijaa, joku taas lukenut Cacciatoree. Siinä olen samaa mieltä, että lapsi ei ole kumppanin veroinen tunnepeleissä eikä häneltä voi vaatia samaa kuin aikuiselta. Lapsen todellakin tulisi ymmärtää koska hän on aiheuttanut harmitusta, siitä ei tarvitse tehdä suurta numeroa, joskus sen voi ohittaa täysin, riippuu niin tilanteesta. Sillä, antaako lapsensa kiukutella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten kiukuttelua käsitellään. On vähän eri asia testata äidinrakkautta kieltäytymällä syömästä "pahaa ruokaa" kuin vaikkapa nimittämällä äitiä vitun huoraksi (lainasin esimerkin toisesta ketjusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Se on ihan parasta koittaa olla vaan huomaamatta että lasta harmittaa. Hyvin menee.
Nyt sulla menee jutut niin metsään että sinuna nyt miettisin asiaa hetken ja älä hei pidä sitä lastasi pikkuaikuisena. Se on oikeasti vielä tosi tosi pieni.
Harmittaa sun pienen puolesta todella paljon.
Ei hyvää päivää :D, ootko sä Porvoosta? Kuka sanoi, että olin huomaamatta, mistä tiedät mitä minä autossa lapselle sanoin ja mitä me puhuttiin? Asiasta ei tehty draamaa eikä alettu psykologista keskustelua. Kyse oli, kuten moena muuan aamuna, vaateista jotka hänen mielestään epämukavat.
Joo, huomaan että sua harmittaa, ota tikkari!
Kuule, sun kanssa on turha puhua koska omaat todella pahoja narsistisia piirteitä. Harmi, mut teitähän riittää. Mitä voin sanoa.. No, hae apua jos uskallat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta kasvatetaan ja autetaan kasvamaan ja kannetaan hänen tunnetilojaan. Aikuiselle voi sitten kiukutella ja pelata tunnepelejä jos katsoo tarpeelliseksi. Lapsi ei ole mikään kumppani jonka kanssa voi jakaa vaikeuksia tai odottaa hänen käyttäytyvän tietyllä tavalla. Lapsen ei vielä tarvitse ymmärtää että äitiä harmittaa hänen käytös ja nyt on parasta tehdä täyskäännös.
Luojalle kiitos lapsista jotka uskaltaa kiukutella ja testata kestääkö äitin rakkaus.Ihan hirveetä shaibaa.. "kannetaan lapsen tunnetiloja" , hohhoijaa, joku taas lukenut Cacciatoree. Siinä olen samaa mieltä, että lapsi ei ole kumppanin veroinen tunnepeleissä eikä häneltä voi vaatia samaa kuin aikuiselta. Lapsen todellakin tulisi ymmärtää koska hän on aiheuttanut harmitusta, siitä ei tarvitse tehdä suurta numeroa, joskus sen voi ohittaa täysin, riippuu niin tilanteesta. Sillä, antaako lapsensa kiukutella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten kiukuttelua käsitellään. On vähän eri asia testata äidinrakkautta kieltäytymällä syömästä "pahaa ruokaa" kuin vaikkapa nimittämällä äitiä vitun huoraksi (lainasin esimerkin toisesta ketjusta).
Hullu mikä hullu.
Lasta kasvatetaan ja autetaan kasvamaan ja kannetaan hänen tunnetilojaan. Aikuiselle voi sitten kiukutella ja pelata tunnepelejä jos katsoo tarpeelliseksi. Lapsi ei ole mikään kumppani jonka kanssa voi jakaa vaikeuksia tai odottaa hänen käyttäytyvän tietyllä tavalla. Lapsen ei vielä tarvitse ymmärtää että äitiä harmittaa hänen käytös ja nyt on parasta tehdä täyskäännös.
Luojalle kiitos lapsista jotka uskaltaa kiukutella ja testata kestääkö äitin rakkaus.