Miksi lapsi on niin kauhea minua kohtaan? 8v.
Tiuskii ja puhuu epäystävällisesti, ei osoita myötätuntoa tai kiitollisuutta, valittaa aina jos(kun) asiat ei mene mielen mukaan. Hyvä esimerkki tästä itseskeisyydestä on, että kun menee nukkumaan ja sanon hyvää yötä, sanoo "joo" (mulle ei tarvitse toivottaa hyvää yötä). Kerran, kun kaadoin päälleni vahingossa kuumaa teetä ja kivun takia pääsi kirosana, lapsi tiuskaisi ettei halua kuunnella kirosanoja, ei kiinnostanut että mua sattui pahasti ja en siis yleensä kiroile mitenkään arkipuheessa. En anna paljon periksi, en tee lempiruokia miellyttääkseni vaan sitä on mitä on, en osta aina mitä lapsi kinuaa (varsinkaan huonon käytöksen jälkeen). Itselläni on pitkät hermot, mutta tuntuu tosi epäpalkitsevalta tämä vanhemmuus. Koulussa on kavereita ja ope kehuu yhteistyötaitoja ja empatiakykyä. Mitä olette mieltä? Olen yh.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
On, viisi.
Ja ei, en mökötä tai osoita mieltä lapsille.
En vaadi heiltä hyvää käytöstä jotta äiti pysyisi iloisena.
Hyvät tavat ja elämän positiivisuus ja muiden huomioon ottaminen täytyy oppia muutoin, kuin ketään mielkyttääkseen.
Olenkin kasvattanut viisi hyvin käyttäytyvää, empaattista, toiset huomioonottavaa lasta joiden ei ole tarvinnut miettiä äidin tai isän tai kenenkään muun miellyttämistä.
Että näin.
Aa, no se selittääkin, et oo ehtinyt muuta kun vääntään lapsia, jäänyt koulut ja tapaoppi hieman vähälle, huh? Vai miten muuten perustelet että sisälukutaitosi on noin heikko?!?
Kukaan tässä ketjussa ei ole sinua lukuunottamatta puhunyt "äidin iloisena pitämisestä lapsen käytöksen avulla" , ei myöskään aloittaja, enkä minä maininneet sanaa "miellyttäminen". Opettele lukemaan ja päättelemään, pelkkä rivien välistä lukeminen ei aina ole tarpeeksi (sana hyvittely oli lainausmerkeissä.). Ja kuka puhui aikuisen mököttämisestä tai mielenosoituksesta? Puhuttiin LAPSEN mökötyksestä. Kiasus.
Osalle vanhemmista lapsi on kaveri eikä lapsi. Sitten ihmetellään kun lapsi ei enää tottele teini-iässä.
Vanhemmuus tarkoittaa rajojen laittamista eli EI korvaan reikkiä päiväkoti-ikäisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vau.. Kuulostaa jotenkin siltä että pidätte lasta elämänkumppanina. Ei vittu teidän touhuja.
Joo, ehkä lapsi reagoi noin juuri siksi että itse käyttäydytte kuin se olisi teidän kumppani ja teille on hirveän tärkeää että lapsi on teille kiva ja ystävällinen.
Onko ehkä vähän äityis hukassa?????
Te olette äitejä, ne on teidän lapsia!!!!Halooja, hankkikaa elämä!
Yöks.
Olen huomannut naisissa tämän saman ilmiön jo pitkän aikaa! Vaikka nainen eläisi parisuhteessa miehen kanssa, hän on tosiasiassa suhteessa oman lapsensa kanssa! En tarkoita tässä sukupuolista suhdetta, vaan lapsen kanssa muuten eletään kuten puolison kanssa. Se on jotain sellaista kun ihminen on niin rikki, että suhde aikuiseen ei onnistu, muodostetaan se lapseen tai lemmikkiin. Tällainen suhde on tavallaan helpompi, koska siinä nainen pystyy paremmin olemaan hallitsevassa asemassa, paitsi että he eivät oikeasti hallitse, eivät lapsiaan eivätkä lemmikkejään. Molemmat näistä vievät naista kuin litran mittaa. Tällaisia naisia ei kuitenkaan pidä inhota, sääliä ennemminkin. Kyseinen käytös kertoo ainoastaan siitä, kuinka loputtoman heikkoja ihmisinä he ovat!
Edelleenragee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, viisi.
Ja ei, en mökötä tai osoita mieltä lapsille.
En vaadi heiltä hyvää käytöstä jotta äiti pysyisi iloisena.
Hyvät tavat ja elämän positiivisuus ja muiden huomioon ottaminen täytyy oppia muutoin, kuin ketään mielkyttääkseen.
Olenkin kasvattanut viisi hyvin käyttäytyvää, empaattista, toiset huomioonottavaa lasta joiden ei ole tarvinnut miettiä äidin tai isän tai kenenkään muun miellyttämistä.
Että näin.Aa, no se selittääkin, et oo ehtinyt muuta kun vääntään lapsia, jäänyt koulut ja tapaoppi hieman vähälle, huh? Vai miten muuten perustelet että sisälukutaitosi on noin heikko?!?
Kukaan tässä ketjussa ei ole sinua lukuunottamatta puhunyt "äidin iloisena pitämisestä lapsen käytöksen avulla" , ei myöskään aloittaja, enkä minä maininneet sanaa "miellyttäminen". Opettele lukemaan ja päättelemään, pelkkä rivien välistä lukeminen ei aina ole tarpeeksi (sana hyvittely oli lainausmerkeissä.). Ja kuka puhui aikuisen mököttämisestä tai mielenosoituksesta? Puhuttiin LAPSEN mökötyksestä. Kiasus.
On puhunut. Lapsen ei tarvitse käyttäytyä hyvin ja hyvitellä käytöstään kun äiti loukkaantuu. Kammottavaa että opetatte tuollaista.
Vanhemman tehtävä on olla vahva ja kantaa, ei niin että lapsi joutuu miettimään mikä menee vikaan.
8- vuotias on edelleen lapsi. Aikiisten isoin ongelma tuntuu olevan, että odotetaan lapselta aikuiten käytöstä (kohdellaan pikkuaikuisina) ja odotetaan lasten tyydyttävänaikuisten tunne-elämän tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
On puhunut. Lapsen ei tarvitse käyttäytyä hyvin ja hyvitellä käytöstään kun äiti loukkaantuu. Kammottavaa että opetatte tuollaista.
Vanhemman tehtävä on olla vahva ja kantaa, ei niin että lapsi joutuu miettimään mikä menee vikaan.
Allrigt. Nyt sitten sanoista tekoihin, copy-pastea ne lauseet missä näin joku (sinua lukuunottamatta) kirjoitti. Vastaukseksi ei käy, että päättelit kirjoituksesta ihan itse näin.
Ja taas oletus! Lapsen _ei tarvitse_ hyvitellä vanhemmilleen, vaan lapsi pyytää anteeksi "hyvittelemällä", tämä on aivan normaalia lapsenkehitystä. Ja todellakin, jos lapsi loukkaa jotakuta, äitiääkin, hänen tulisi osata pyytää anteeksi, oli se sitten konkreettinen anteeksi-sana tai muu osoitus.
Huolestuttavaa jos lapset ei uskalla kiukutella, vaan on hyvittelemässä käytöstään.
Kannattaa hankkia mies niin ei tarvitse lapsen kanssa pelata parisuhde pelejä.
Btdt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On puhunut. Lapsen ei tarvitse käyttäytyä hyvin ja hyvitellä käytöstään kun äiti loukkaantuu. Kammottavaa että opetatte tuollaista.
Vanhemman tehtävä on olla vahva ja kantaa, ei niin että lapsi joutuu miettimään mikä menee vikaan.Allrigt. Nyt sitten sanoista tekoihin, copy-pastea ne lauseet missä näin joku (sinua lukuunottamatta) kirjoitti. Vastaukseksi ei käy, että päättelit kirjoituksesta ihan itse näin.
Ja taas oletus! Lapsen _ei tarvitse_ hyvitellä vanhemmilleen, vaan lapsi pyytää anteeksi "hyvittelemällä", tämä on aivan normaalia lapsenkehitystä. Ja todellakin, jos lapsi loukkaa jotakuta, äitiääkin, hänen tulisi osata pyytää anteeksi, oli se sitten konkreettinen anteeksi-sana tai muu osoitus.
Minäkin kaipaan konkreettista vastausta tähän. Rasittavia nämä "tulkitsijat" jotka vetäsevät mutkat suoriksi vain päästäkseen pätemään ja sättimään muita.
Vierailija kirjoitti:
8- vuotias on edelleen lapsi. Aikiisten isoin ongelma tuntuu olevan, että odotetaan lapselta aikuiten käytöstä (kohdellaan pikkuaikuisina) ja odotetaan lasten tyydyttävänaikuisten tunne-elämän tarpeita.
Näin.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa jos lapset ei uskalla kiukutella, vaan on hyvittelemässä käytöstään.
Kannattaa hankkia mies niin ei tarvitse lapsen kanssa pelata parisuhde pelejä.
Kapina vanhempia vastaan ei ole normaali olotila lapsen missään kasvuvaiheessa, vaikka nykyiset "kasvatuksen" ammattilaiset yrittävät muuta väittääkin! Kapina ei ole missään, ei yhteiskunnassa, ei valtiossa, ei kaupungeissa, ei siis missään elämän osa-alueessa, se ei ole normaali olotila! Kapina ei ole itsenäistymistä, eikä normaali osa nuoren kotoa lähtöä! Yhteiskunta jossa kapinoidaan, on tuhon tiellä. Yhteiskunta jossa kapina on normi olotila, on kuilun partaalla!
Btdt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On puhunut. Lapsen ei tarvitse käyttäytyä hyvin ja hyvitellä käytöstään kun äiti loukkaantuu. Kammottavaa että opetatte tuollaista.
Vanhemman tehtävä on olla vahva ja kantaa, ei niin että lapsi joutuu miettimään mikä menee vikaan.Allrigt. Nyt sitten sanoista tekoihin, copy-pastea ne lauseet missä näin joku (sinua lukuunottamatta) kirjoitti. Vastaukseksi ei käy, että päättelit kirjoituksesta ihan itse näin.
Ja taas oletus! Lapsen _ei tarvitse_ hyvitellä vanhemmilleen, vaan lapsi pyytää anteeksi "hyvittelemällä", tämä on aivan normaalia lapsenkehitystä. Ja todellakin, jos lapsi loukkaa jotakuta, äitiääkin, hänen tulisi osata pyytää anteeksi, oli se sitten konkreettinen anteeksi-sana tai muu osoitus.
Ei 8- veen eikä vielä hetkeen aikaan tuosta tarvitse pyydellä anteeksi kiukkuaan ymmärrettyään käyttäytyneensä jotenkin väärin, kun äiti tulee siitä surulliseksi tai vihaiseksi.
On eri asia kasvattaa lasta kuin kuvitella hänen seuraavan vanhempiensa reaktioita ja toimivan sen mukaan.
Ei täällä yksikään ole kertonut kasvattaneensa/ keskustelleensa lapsen kanssa, vaan on nimenomaan puhuttu kuinka jo pienikin lapsi rupeaa HYVITTELEMÄÄN äitiään.
Säälittävää.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa jos lapset ei uskalla kiukutella, vaan on hyvittelemässä käytöstään.
Kannattaa hankkia mies niin ei tarvitse lapsen kanssa pelata parisuhde pelejä.Kapina vanhempia vastaan ei ole normaali olotila lapsen missään kasvuvaiheessa, vaikka nykyiset "kasvatuksen" ammattilaiset yrittävät muuta väittääkin! Kapina ei ole missään, ei yhteiskunnassa, ei valtiossa, ei kaupungeissa, ei siis missään elämän osa-alueessa, se ei ole normaali olotila! Kapina ei ole itsenäistymistä, eikä normaali osa nuoren kotoa lähtöä! Yhteiskunta jossa kapinoidaan, on tuhon tiellä. Yhteiskunta jossa kapina on normi olotila, on kuilun partaalla!
Otapa taas aamulääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Btdt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On puhunut. Lapsen ei tarvitse käyttäytyä hyvin ja hyvitellä käytöstään kun äiti loukkaantuu. Kammottavaa että opetatte tuollaista.
Vanhemman tehtävä on olla vahva ja kantaa, ei niin että lapsi joutuu miettimään mikä menee vikaan.Allrigt. Nyt sitten sanoista tekoihin, copy-pastea ne lauseet missä näin joku (sinua lukuunottamatta) kirjoitti. Vastaukseksi ei käy, että päättelit kirjoituksesta ihan itse näin.
Ja taas oletus! Lapsen _ei tarvitse_ hyvitellä vanhemmilleen, vaan lapsi pyytää anteeksi "hyvittelemällä", tämä on aivan normaalia lapsenkehitystä. Ja todellakin, jos lapsi loukkaa jotakuta, äitiääkin, hänen tulisi osata pyytää anteeksi, oli se sitten konkreettinen anteeksi-sana tai muu osoitus.
Ei 8- veen eikä vielä hetkeen aikaan tuosta tarvitse pyydellä anteeksi kiukkuaan ymmärrettyään käyttäytyneensä jotenkin väärin, kun äiti tulee siitä surulliseksi tai vihaiseksi.
On eri asia kasvattaa lasta kuin kuvitella hänen seuraavan vanhempiensa reaktioita ja toimivan sen mukaan.
Ei täällä yksikään ole kertonut kasvattaneensa/ keskustelleensa lapsen kanssa, vaan on nimenomaan puhuttu kuinka jo pienikin lapsi rupeaa HYVITTELEMÄÄN äitiään.
Säälittävää.
Anteeksi tähän väliin, mutta olet kyllä niin pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa jos lapset ei uskalla kiukutella, vaan on hyvittelemässä käytöstään.
Kannattaa hankkia mies niin ei tarvitse lapsen kanssa pelata parisuhde pelejä.Kapina vanhempia vastaan ei ole normaali olotila lapsen missään kasvuvaiheessa, vaikka nykyiset "kasvatuksen" ammattilaiset yrittävät muuta väittääkin! Kapina ei ole missään, ei yhteiskunnassa, ei valtiossa, ei kaupungeissa, ei siis missään elämän osa-alueessa, se ei ole normaali olotila! Kapina ei ole itsenäistymistä, eikä normaali osa nuoren kotoa lähtöä! Yhteiskunta jossa kapinoidaan, on tuhon tiellä. Yhteiskunta jossa kapina on normi olotila, on kuilun partaalla!
Otapa taas aamulääkkeet.
Kirjoittamasi on lähinnä paniikkireaktio, kun asiaa ei pysty ymmärtämään tai käsittelemään millään tavalla! Silloin kun ymmärrys ja käsityskyky totaalisesti loppuu, viisas olisi vain hiljaa. Tyhmät aukovat suutaan, ja tuovat järjettömyytensä julki.
Vierailija kirjoitti:
Btdt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On puhunut. Lapsen ei tarvitse käyttäytyä hyvin ja hyvitellä käytöstään kun äiti loukkaantuu. Kammottavaa että opetatte tuollaista.
Vanhemman tehtävä on olla vahva ja kantaa, ei niin että lapsi joutuu miettimään mikä menee vikaan.Allrigt. Nyt sitten sanoista tekoihin, copy-pastea ne lauseet missä näin joku (sinua lukuunottamatta) kirjoitti. Vastaukseksi ei käy, että päättelit kirjoituksesta ihan itse näin.
Ja taas oletus! Lapsen _ei tarvitse_ hyvitellä vanhemmilleen, vaan lapsi pyytää anteeksi "hyvittelemällä", tämä on aivan normaalia lapsenkehitystä. Ja todellakin, jos lapsi loukkaa jotakuta, äitiääkin, hänen tulisi osata pyytää anteeksi, oli se sitten konkreettinen anteeksi-sana tai muu osoitus.
Ei 8- veen eikä vielä hetkeen aikaan tuosta tarvitse pyydellä anteeksi kiukkuaan ymmärrettyään käyttäytyneensä jotenkin väärin, kun äiti tulee siitä surulliseksi tai vihaiseksi.
On eri asia kasvattaa lasta kuin kuvitella hänen seuraavan vanhempiensa reaktioita ja toimivan sen mukaan.
Ei täällä yksikään ole kertonut kasvattaneensa/ keskustelleensa lapsen kanssa, vaan on nimenomaan puhuttu kuinka jo pienikin lapsi rupeaa HYVITTELEMÄÄN äitiään.
Säälittävää.
Kyllä 8v on tarpeeksi vanha pyytämään anteeksi käytöstään, äidiltäkin. Näin opitaan käyttäytymissääntöjä, joita tarvitaan koko elämän läpi. Ja jankutat tuota hyvittelyä, se tarkoittaa, että lapsi katuu käytöstään, mikä kertoo, että lapsi itsekin tietää mikä on huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
[
Ei 8- veen eikä vielä hetkeen aikaan tuosta tarvitse pyydellä anteeksi kiukkuaan ymmärrettyään käyttäytyneensä jotenkin väärin, kun äiti tulee siitä surulliseksi tai vihaiseksi.
On eri asia kasvattaa lasta kuin kuvitella hänen seuraavan vanhempiensa reaktioita ja toimivan sen mukaan.
Ei täällä yksikään ole kertonut kasvattaneensa/ keskustelleensa lapsen kanssa, vaan on nimenomaan puhuttu kuinka jo pienikin lapsi rupeaa HYVITTELEMÄÄN äitiään.
Säälittävää.
Multa lopuu nyt ratakisko, jumiuduit tuohon kirjoittamaani hyvittelyyn. Se oli LAINAUSMERKEISSÄ, en kertaakan ole kirjoittanut, tai tarkoittanut, että MINÄ VAATISIN lapseltani hyvittelyä. Se, että tyttö haluaa lähteä hyvillä mielin kouluun, eikä enää raivoa, osoittaa vaan hänenkin puoleltaan oikeaa suuntaa. Hän ei lukenut mun reaktioita, eikä hänen oleteta toimivan meidän mielemme mukaan, sekä mies että minä olimme matkan kouluun ihan normaaleja ja juttelimme autossa myös tytölle.
Lapsen todellakin tulee osata pyytää anteeksi silloin kun loukannut jotakuta tahallaan, oli se kuka tahansa. Jo nuoremmalle lapselle tulisi opettaa kuinka pyydetään anteeksi. Meidän aamuepisodi ei anteeksipyyntelyä kaipaa, ja mielestäni kirjoitinkin, ettei sellaista myöskään kukaan odottanut.
"On eri asia kasvattaa lasta kuin kuvitella hänen seuraavan vanhempiensa reaktioita ja toimivan sen mukaan.", no oletpas nokkela, ja sanoo mitä? Säälittävää indeed, tulla tänne pätemään puolitotuuksilla ja harhaisilla kasvatusmetodeilla featuring sisälukutaidon puute.
Mutsiragee kirjoitti:
Onko poika vai tyttö? Meidän 9v täyttävä tyttö on todella empaattinen ja huomaavainen, joskus tietysti tiuskii ja vastailee epäkunnioittavasti ("ihan sama", tmv) . Juuri viimeksi aamulla suivaantui kun vaatteet jotka olin valinnut kouluun täksi päiväksi eivät kelvaneet ja sanoin, että ihan itse sitten iltaisin katsoo valmiiksi siistit ja puhtaat, eipä koskaan "kerkiä". Murjotti koko matkan kouluun eikä vastannut vaikka puhuin, mutta kun lähti autosta, halasi ja selvästi "hyvitteli" käytöstään. En siedä epäkunnioittavaa puhetta tai käytöstä noinnyleensä ottaen, mutta ihan joka kerta en asiasta huomauta, riippuu tilanteesta. Myös tuon ikäisellä on kuitenkin paineita mm. koulussa ja sosaalisessa maailmassa, suotakoon heillekin ventelointi ajoittain.
Ja äiti tyytyväisenä hykerteli kun ilmeisesti aika pieni lapsi joutui harmituksensa käsittelemään aivan yksin ja oli vaan tyytyväinen kun ei käsitelty asiaa mitenkään, vaan itse huomasi käyttäytyneensä väärin.
Nämä juuri kasvaa sellaisiksi muiden reaktioiden tutkijoiksi ja miellyttäjiksi jotka pyytelee varmuuden vuoksi anteeksi jokaista negatiivista tuntemustaan.
Joo, ei mennyt oikein. Sori sisko.
Vierailija kirjoitti:
Musta kuulostaa ihan normaalilta (ehkä vähän keskivertoa helpommaltakin, jos nuo ovat isoimpia ongelmia) lapselta.
Puhu sen lapsen kanssa ihan rehellisesti siitä, miltä hyvänyöntoivotuksiin vastaamattomuus tuntuu ja miten siihen on kohteliasta vastata.
Näin.
Ota etäisyyttä, sitä hän haluaa :)
Ei vittu nyt!:D
Ethän ollut tosissasi?