Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun alkuhuuma loppuu?
17.05.2017 |
Olen nyt neljännessä suhteessani (olen 30) ja ollaan taas rajapyykillä, että ensirakastumisen tunteet ovat ohi ja olisi aika sopeutua arkeen. En kuitenkaan tunne mitään varsinaisia rakkauden tunteita ja muutenkin toinen ihminen ärsyttää ja tuntuu välillä jopa vastenmieliseltä. Ihan sama ihminen tämä kuitenkin on, kuin se kehen rakastuin.
En sinänsä tarvitse parisuhdetta mihinkään. Pärjään todella hyvin yksin ja voisin hyvin tehdä helposti lapsenkin yksin. Talouskin on kunnossa enkä tarvitse mitään taloudellista tukea tai varsinaisesti edes helpotusta toisesta ihmisestä.
Miten tästä eteenpäin? Kun näin käy JOKA ikinen kerta niin olisiko fiksua vaan pysyä sinkkuna ja pitää kevyitä tapailusuhteita vai onko tästä mahdollista saada hyvä tunne takaisin vai onko se nyt sitten tällaista latteaa tunne-elämää vaikka suurempaa intohimoa?
Miehiäkin on ollut hyvin erilaisia kaikki ja jokaisen kohdalla sama tilanne. On ollut uratykki, työtön, perusduunari sekä yksi asiantuntija. Taluostilanne on vaihdellut, ulkonäkökin... joten en usko että ongelma on varsinaisesti miehissä vaan minussa. Vai olenko liian itsenäinen? suhde menettää mielenkiintoni heti, kun koen ettei se työ enää mitään erityistä. Ehkä parisuhde onkin vain elämäntapavalinta?
Miten te muut olette selvinneet? En osaa päättää erotako vaiko eikö. Että kannattaako tällaiseen nyt sitten jäädä.
Kommentit (31)
ehkä avoin suhde voisi sopia sulle jos löydät jonkun joka sellaiseen suostuu. siloin saisit seikkailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suhteessa ensihuuman jälkeen minua ärsytti välillä mies, välillä halusin omaa tilaa, asiat, joista olimme eri mieltä, kärjistyivät enemmän. Itse kyllä tein välillä muuta, kävin vaikka parin päivän reissussa emmekä nähneet ihan koko ajan. Ajattelin, että toisen naamaan kyllästyminenkin kuuluu asiaan. Mutta silti, musta mies oli ihana, söpö ja hauska ja se, johon olin ihastunutkin. Meillä oli samanlainen huumorintaju, tietyt samat asiat kiinnostivat, arki oli mielestäni hyvää ja luottamus hyvä. Että ei ensihuuman poistuminen poistanut niitä hyviä aineksia suhteessa.
Mun tapauksessa mies sitten halusi jatkaa matkaa yksinään.
En tiedä, jos tästä oli apua pohdintaasi.
Ehkä sinä olet ihminen, joka ei osaa rakastaa ketään. Pystyt vaan ihastumaan ja kun se laantuu, niin mitään ei jää jäljelle. Ehkä kannattaa pysyä sinkkuna? Normaalia tuo ei ole.
Minun mielestä parisuhde on vaan päätös olla kimpassa. En edes haluaisi että rakastaisin puolisoani palavasti. Siinä on sitten toisen armoilla. Enemmänkin yhdessä olemista ja työtä yhteisen hyvän eteen ja muutama lapsi ja siinä se.
Tiedän etten ketään muutakaan rakastaisi palavasti joten miksi tavoitella muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aivan samanlainen! Jos tuota intohimoa ei ole, tuntuu siltä, kuin suhde tukehduttaisi minut vaikka mitään syytä siihen ei olisi. Toisen koskettaminenkin ällöttää silloin. Monta hyvää miestä mennyt ohi suun kun on ruvennut 'kyllästyttämään' alkuhuuman ja järjettömän rakastumisen jälkeen:(
Olen aina ajatellut, että seuraavan kanssa teen enemmän töitä ja olen yhdessä vaikka väkisin, mutta keksin aina syitä itselleni miksi suhde on parempi lopettaa.
Kiva tavallaan, että on kohtalotovereita, mutta pahoittelen etten nyt osaa auttaa ongelmassasi!
Kannattaa pohtia mistä moiset tunteet johtuvat ja miksi toistat aina samaa kaavaa pitkissä suhteissasi? Oletko kyllästynyt arkeen? Kaipaatko jotain uutta elämääsi vai oletko oikeasti tyytymätön puolisoosi? Kannattaa tunnistaa omat käyttäytymismallit ja pohtia rauhassa syitä omalle käyttäytymiselle. Toisaalta pitkässä suhteessa pysyminen on päätös ja huuman ylläpitäminen vaatii molemminpuolin töitä, toisaalta taas "sen oikean" kyllä tunnistaa.
Itse toimin samalla tavalla, kuin ap, ennen kuin ymmärsin, että ero oli aina "ratkaisu" omaan pahaan olooni ja masennukseeni. Nyt onnelllisesti naimisissa.
Tsemppiä! Mieti rauhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt monen suhteen ja parin liiton jälkeen lopulta miehen kanssa, jota rakastan ja haluan (ja siedän) edelleen alkuhuuman hälvettyä. Ehkä ne aiemmat opettivat jotain itsestäni. Esim eroon päättyneen liittoni pohjalta tiedän, että reipas alkoholinkäyttö on dealbreaker, samoin liian vähäinen koulutus tai korkea ikä.
Ehkä et ole vielä tiennyt kuka olet ja mitä haluat, ja olet lähtenyt väärien miesten matkaan vääristä syistä, joista yksi voi olla huono itsetunto, joka saa ihastumaan johonkuhun joka haluaa sinut.
Kuulostaa hyvin vieraalta. Itse en ole koskaan pitänyt seurustelukumppaniani vastenmielisenä. Olen ihastunut ja päätynyt suhteisiin vain todella ihanien naisten kanssa. Miksi muunlaisten kanssa ollakaan?
Ehkä et vain ole parisuhdeihminen. Minä olen. Minusta parisuhteessa on tosi antoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstapsykologit taas paikalla. Ei ole normaalia! Narsisti! Huokaus...
Kuinka pitkiä suhteita nämä ovat olleet? Milloin se alkuhuuma on loppunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ikinä sinulla onkaan, niin yritä selvittää se. Pitkä parisuhde on ihana asia. Rakkaus on kaiken arjen harmauden keskellä se voima, joka pitää ainakin minut elossa. Jos elämä olisi vain työtä ja omaan napaan ja omiin haluihin tuijottelua, en olisi eheä.
Joku viihtyy elämänsä niin. Minä en.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti haluaa vain ihailun huumaa
Narsismiin nyt vaaditaan vähän muutakin :) En ole ketään hyväksikäyttänyt enkä vaatinut itselleni mitään ihmeitä - päinvastoin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin vieraalta. Itse en ole koskaan pitänyt seurustelukumppaniani vastenmielisenä. Olen ihastunut ja päätynyt suhteisiin vain todella ihanien naisten kanssa. Miksi muunlaisten kanssa ollakaan?
Mitä sitten? Et ole ilmeisesti kuitenkaan suhteessa enää kaikkien heidän kanssa. Niin vain ovat sinunkin suhteesi johonkin kariutuneet, vaikka on ollut niin ihania naisia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ikinä sinulla onkaan, niin yritä selvittää se. Pitkä parisuhde on ihana asia. Rakkaus on kaiken arjen harmauden keskellä se voima, joka pitää ainakin minut elossa. Jos elämä olisi vain työtä ja omaan napaan ja omiin haluihin tuijottelua, en olisi eheä.
Joku viihtyy elämänsä niin. Minä en.
Ei kai nyt perinteinen parisuhde ja omaan napaan tuiottelu ole kaksi ainoat olemassa olevat vaihtoehdot? Kummallinen tapa katsoa elämää. Rakkautta on elämässäni paljonkin vaikka miestä ei olisi - jäisi edelleen ne läheiset ystävät sekä sisko. En koe, että rakkaus on sama asia kuin omistaminen vaan voi rakastaa ja välittää jostain ihmisestä, vaikka ihmisen kanssa ei olisi perinteisessä suhteessa. Alan harkita tosissaan tätä vaihtoehtoa, sillä tämä ns. perinteinen yksiavioinen suhde tuntuu joka kerta vähän sellaiselta "pannukakulta"- En odotakaan, että elämä olisi yhtä onnea, mutta aikaisemminkin tämä tunne on vaan jatkunut ja jatkunut kunnes on pakko erota. Ei se ole reilua sille toisellekaan olla ihmisen kanssa, joka ei siinä ole mukaan täydestä sydämestä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä ikinä sinulla onkaan, niin yritä selvittää se. Pitkä parisuhde on ihana asia. Rakkaus on kaiken arjen harmauden keskellä se voima, joka pitää ainakin minut elossa. Jos elämä olisi vain työtä ja omaan napaan ja omiin haluihin tuijottelua, en olisi eheä.
Joku viihtyy elämänsä niin. Minä en.
Siinä taas yksi omaan erinomaisuuteen ihastunut ihmisenalku. :)
Ketään et voi pakottaa sinuun rakastumaan. Se rakkaus, jota sinä taas tunnet jotain toista kohtaan, on sinun sisälläsi ja sitä kautta omaan napaasi ja haluihisi tuijottamista. Kun ihastut/rakastut johonkin, haluat olla hänen kanssaan omista itsekkäistä lähtökohdistasi. Jos näin ei olisi, niin voisit aivan hyvin olla parisuhteessa jonkun sellaisen kanssa, jota kohtaan et tunne yhtään mitään.
Rakkaus on itsekäs tunne.
Rakkaus muuttuu ei se ole jatkuvaa huumaa. Pitkää, tylsää, ärsyttävää arkea ja sitten joku asia saa muistamaan sen kuinka paljon toista rakastaa. Antakaa aikaa toisillenne, tehkää yhdessä jotain mistä molemmat pidätte. Muista että molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja omia harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus muuttuu ei se ole jatkuvaa huumaa. Pitkää, tylsää, ärsyttävää arkea ja sitten joku asia saa muistamaan sen kuinka paljon toista rakastaa. Antakaa aikaa toisillenne, tehkää yhdessä jotain mistä molemmat pidätte. Muista että molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja omia harrastuksia.
Omaa aikaa on ainakin, sillä matkustan töiden puolesta kerran kuussa, jolloin olen viikon poissa. Lisäksi mies tekee vuorotöitä, jolloin minulla on myös iltoja vain itselleni. Kaipaisin ehkä enemmänkin jotain yhteistä tekemistä enemmän, mutta en oikein keksi mitä. Mitä te harrastatte miestenne kanssa?
ap
Tuohon kun tietäisi ratkaisun. Me ollaan oltu 3kk yhdessä ja mietin, että oisinko onnellisempi yksin. Mitään ongelmia ei ole ja sovitaan hyvin yhteen, mutta alkuhuuman hälvettyä ajattelen vain, että olisin oikeasti varmaan yhtä onnellinen yksin ilman sitä, että kaikki vähäinen vapaa-aika täytyy juosta treffeillä. Oon tosi väsynyt, kun en oikeastaan koko 3 kuukauteen ole kertaakaan vain ollut rauhassa kotona vaan aina joko töissä tai miehen pyytämänä jossain kissanristiäisissä tai hänellä yötä tai hän täällä yötä rnkä osaa edes nukkua kun toinen on samassa sängyssä. Mies haluaa kesällä välttämättä lähteä reissuun ja painotuksesta suostuin, eli siihen asti on nyt pakko ainakin olla yhdessä, kun mulla ei oo varaa heittää 400€ tuuleen, kun maksuja ei saa takaisin.
Alue: Aihe vapaa
up!