Lue keskustelun säännöt.
Kauan odotettu (5v) vauva syntyi 2kk sitten. Haluaisin entisen elämäni takaisin.
17.05.2017 |
En tiedä onko tämä nyt sitä synnytyksen jälkeistä masennusta vai mitä. Kaikki on niin täydellistä kuin ikinä vaan voi olla - paremmin kuin kuvittelin ja osasin odottaa.
Synnytys oli helppo ja nopea, vauva on helppo ja nukkuu yöt hyvin ja päivälläkin pitkiä unia. Minä saan nukuttua, käytyä suihkussa, syötyä, vauva viihtyy lattiallakin itsekseen, että voin hyvin tehdä kotitöitä.
Elämästä hävisi jotenkin tavoite, kun vauva syntyi. Oltiin niin pitkään yritetty ja odotettu ja tätäkin ennen oli aina joku suuri tavoite, jota kohti pyrittiin. Naimisiin meneminen, vakituisen työn saaminen, ensiasunnon ostaminen - kaikki isoja asioita, joita kohti pyrittiin. Ja sitten vauva. Nyt minulla on niin sanotusti kaikki. En osaa nauttia tästä.
Haluaisin aikaan ennen vauvaa, kun oli joku tavoite, jota kohti pyrin. Nyt ei ole mitään. Olen vain. Tätäkö tämä on seuraavat 20 vuotta? Olen vain?
Kommentit (24)
Minusta tuo on normaali tunne, mulla on ollut samanlaisia fiiliksiä joskus. Lapsen syntymän jälkeen on ollut uusi tavoite hukassa pidemmän aikaa, mutta päätin ottaa rauhallisesti, selvitellä kuka oikeastaan olen nyt ja mitä haluaisin seuraavaksi. Kiinnostus vanhaan työhönkin väheni. Nyt vihdoin alan olla taas oma itseni. Ehkä jatko-opintoja lähivuosina. Tsemppiä! Tossa vaiheessa voi olla vielä hormonitkin sekaisin, ja yöllä heräily pistää mielen matalaksi. Jos ei mee ohi, kysy apua jostain :) T: 1-vuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaatte yrittämään toista lasta.
Ymmärrän hyvin, minulla oli ehkä vähän samanlainen fiilis vauvan synnyttyä. Ei ehkä ihan noin vahva, mutta samansuuntainen kuitenkin.
Kyllä elämässä vielä tulee olemaan paljon asioita, lapsesi on pikkuvauva vain hetken.
Ensimmäinen vuosi vauvan kanssa menee aika lailla vauvasta huolehtimiseen, elämä on sen ajan vähän pysähdyksissä. Vaikka se vähän turhauttaisi, se on oikeasti lyhyt aika eikä tule jatkumaan ikuisesti, yritä siis nauttia siitä että kerrankin ei ole jotain projektia menossa :).
Minulle vauvavuosi kotonaoloineen oli myös vähän tylsä, olen tottunut siihen että aina on jolu projekti tai suunnitelma, töissä, kotona, harrastuksissa jne. Ja vauvan kanssa elämä oli päivästä toiseen sitä samaa. Nyt kun poikani on jo reilu parivuotias ja päiväkodissa, olen saanut omat juttuni ja agendani takaisin. Päivät teen töissä kivoja, haastavia juttuja ja illalla onkin ihanaa olla lapsen kanssa. Parivuotiaan kanssa voi jo tehdäkin asioita, vanhemman lapsen kanssa voi jopa harrastaa ja suunnitella juttuja yhdessä.
Tsemppiä, kuuluu asiaan jos olet hyvin aktiivinen ja "suorittajatyyppi" :). Yritä silti nauttia koska yllättävän nopeasti huomaatkin että vauva-aika on muisto vain ja elämäsi on taas täynnä vauhtia :).
Ps. Tietysti elämä muuttuu lapsen myötä. Mutta sanoisin että parempaan. Lapsi tasapainottaa ja pakottaa pysähtymään vaikka pää olisi pilvissä.
Minusta tuo kuulostaa masennukselta. Itse en ole asettanut varsinaisia tavoitteita mutta jollain tavalla tuo tyhjä fiilis kuulostaa tutulta. Olen siis itse 5kk vanhan vauvan kanssa kotona.
Minulla on mieleinen harrastus joka vaatii jatkuvaa ponnistusta ja siinä pyrin kehittymään. Suosittelen!