Miksi velat aina perustelevat lapsettomuuttaan halulla olla spontaani? Myöntäkää, ettette oikeasti tee arjessanne juurikaan spontaaneja tekoja

1. Mistä tiedät

2. Miksi se sun persettä kutittaa

3. 0/5

Mikä tsägä! Surffailin tänne kun olen tekemässä listaa syistä, miksi teen tai en tee lasta. Siis plus ja miinus -listat. En ole yhtään spontaani ihminen, mutta plus-listalle en saa oikein mitään järkevää syytä. Miinuksia on paljon. En kyllä tiedä, miksi spontaaneja juttuja ei voisi tehdä lapsenkin kanssa?

En perustele, en ole edes spontaani. Olen lapseton koska en halua lapsista tai pidä niistä sen vertaa, että niitä hankkisin. Ja voin aivan hyvin tuon syyn kertoa jos sitä joku kysyy.

Mitä sitten vaikka se olisi vain tekosyy? Eikö jo se, että pitää keksi ns. tekosyitä kerro jo siitä, että ei ole halua hankkia niitä lapsia tai että on epävarma?

Olen todella epäspontaani ihminen mutta en voi sietää edes ajatusta lapsiperhe-elämästä, tarvitsen omaa aikaa yksinoloa, hiljaisuutta, rauhallista kotia joka päivä ja paljon.

Eikö riitä, että voin olla spontaani halutessani?  Perheelinen ei voi. Perheellinen "asettuu aloilleen" omien sanojensa mukaan.

Eilen lähdettiin kaverin kanssa pelaamaan futista vartin varoitusajalla. Ei taitaisi onnistua, jos mulla olisi penska täällä

Minä kyllä teen hyvinkin spontaaneja tekoja, lähden lenkille, kahville, kaljalle, museoon, keikalle jne. lyhyelläkin varoitusajalla, jos siltä tuntuu. Minusta tuntuu hyvältä olla se ystävä, jota kysytään kahvittelemaan tunnin päästä. Minulla on paljon vireämpi sosiaalinen elämä sen ansiosta. En kestäisi olla tyyppi, joka tarvitsee päiväkausia aikaa sumpliakseen tapaamisia tai joka ei voisi vain haahuilla koko iltaa kaupungilla töiden jälkeen.

Lähden muuten lauantaina Kreetalle, kun ne helteet peruttiin tänään.

Miksi sua vaivaa muiden ihmisten valinnat noin paljon? Voitko vastata ap ?

Vierailija kirjoitti:

Olen todella epäspontaani ihminen mutta en voi sietää edes ajatusta lapsiperhe-elämästä, tarvitsen omaa aikaa yksinoloa, hiljaisuutta, rauhallista kotia joka päivä ja paljon.

Mulla vaihtelee spontaanius ja ehdoton rauhankaipuu kausittain. Kumpikaan ei sovi lapsiperhe-elämään.

Vierailija kirjoitti:

En kestäisi olla tyyppi, joka ei voisi vain haahuilla koko iltaa kaupungilla töiden jälkeen.

Minulla ei ole lasta mutta on koira, joten on tultava töistä ripeästi kotiin. Kuulostaa vähän ontolta elämä, jos tekee mieli jäädä "haahuilemaan" koko ilta kaupungille töiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestäisi olla tyyppi, joka ei voisi vain haahuilla koko iltaa kaupungilla töiden jälkeen.

Minulla ei ole lasta mutta on koira, joten on tultava töistä ripeästi kotiin. Kuulostaa vähän ontolta elämä, jos tekee mieli jäädä "haahuilemaan" koko ilta kaupungille töiden jälkeen.

Mikä siinä on "vähän onttoa"? Kuinka "vähän" asteikolla 1-10? Mitä tarjoat tilalle? Koiran, jonka mukaan elämä pitää järjestää?

Mä en ole koskaan perustellut lapsettomuuttani spontaniudella. En myöskään ole erityisen spontaani ihminen, ennemmin tykkään suunnitella asioita etukäteen. Toisaalta työssäni lastentarhanopettajana olen huomannut tietystä määrästä spontaniutta olevan hyötyä. On hyväksi jos ei uraudu liikaa, on hyvä omata kykyä mukautua muuttuviin tilanteisiin ja heittäytyä hetkeen toisinaan.

Mutta joo, vapaa-aikanani olen varmaan pikemminkin tylsä kuin spontaani. Snift... 😉

Ap anna jo olla! Toiset haluaa lapsia ja hankkii niitä jos onnistuu. Toiset ei ja ei hanki. Mä en tajua mikä siinä on niin erikoista. Mulla itselläni on lapsia, mutta en yhtään pidä outona, ettei kaikki halua.

Mä lähden usein päähänpistosta mökille yksin, tai Tallinnaan. Tallinnassa saatan päättää, että en lähdekään kotiin, vaan jään hotelliin yöksi. Nämä siis tietenkin edellyttää, että töistä on vapaata.

Ei tarvi kuitenkaan koko ajan olla mitään spontaania. Ilman lasta voin nukkua pitkään ja valvoa myöhään.

Ei tarvi miettiä mitään ruokajuttuja ja välipaloja.

Helppo elämä.

Mulla on kyllä mies, ei ole mitään sinkkuryyppäjäiselämää mulla, jos niin arvon äidit luulette.

Tykkään lapsista, mulla on kolme kummilastakin. En ole vain halunnut koskaan omia.

Kelpaako syyksi että en pidä lapsista? Soittaisia, meluisia tyyppejä ja tyhmät jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestäisi olla tyyppi, joka ei voisi vain haahuilla koko iltaa kaupungilla töiden jälkeen.

Minulla ei ole lasta mutta on koira, joten on tultava töistä ripeästi kotiin. Kuulostaa vähän ontolta elämä, jos tekee mieli jäädä "haahuilemaan" koko ilta kaupungille töiden jälkeen.

Ontolta? Minusta flaneeraus on hauskimpia ajanvietteitä, joita ihmisellä voi olla. Se on ollut kaupunkilainen huvi ainakin 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

Vuonna 1859 kirjoittamassaan ja Le Figaron vuonna 1863 julkaisemassa esseessä Modernin elämän maalari runoilija Charles Baudelaire kuvaili kuljeskelijan, tarkkailijan, flanöörin (ransk. flâneur, kuljeskelija), joka ”saa mittaamatonta nautintoa voidessaan kotiutua ihmisvilinään, aaltoiluun, liikkeeseen – pakenevaan ja äärettömään.”  (https://kulttuuri1800.wordpress.com/2012/06/13/flanoori-ja-1800-luvun-k…)

Ja sanomattakin pitäisi olla selvää, ettei minulla ole vastuullani koiraa tai muuta eläintä, jota ulkoiluttamaan minun pitäisi kiirehtiä.

Riippuu mikä lasketaan spontaaniksi. Voin esim. lämpimänä kesäyönä mennä spontaanisti pyöräajelulle ja kaikkea muuta pientä spontaania. Ulkomaille en spontaanisti lähde.

Vierailija kirjoitti:

Eilen lähdettiin kaverin kanssa pelaamaan futista vartin varoitusajalla. Ei taitaisi onnistua, jos mulla olisi penska täällä

Kyllä multa onnistuu vaikka onkin pari "penskaa" täällä. Oikeastiko ihmiset luulee, ettei lasten saamisen jälkeen ole mitään muuta elämää?