Auttakaa joku, ahdistaa enkä saa henkeä ja itken silmät päästäni, koiran lopetuksesta kaksi päivää

koirien elämä on ihmisen elämää lyhyempi. Näin kuuluukin olla, jotta suurin osa eläimistä pääsee viimeisellä matkalle tutun ihmisen luota.

Minä kaipaan omaa ensimmäistä koiraani edelleen lähes kymmenen vuoden jälkeen, vaikka on näitä muita koiria ollutkin. Kyllä se pikkuhiljaa muuttuu siedettäväksi, kun hyväksyy elämän lainalaisuudet.

rip doge, aika parantaa haavat.

Laita kuvat pois näkyviltä joksikin aikaa, ota esiin sitten kun tuntuu siltä että pystyt katsomaan niitä hyvillä mielin tai ainakin niin, ettet purskahda itkuun.

Voi ny yhyren kerran...vai vielä taivaaseen.

Tehdäänkö niin, että nirhataan vielä kaupan päälle meidänkin koira ja vaihdetaan elämän ongelmat päittäin??

Itke nyt kun itkettää. Suru helpottaa suremalla. Mun maailma on kaatunut jokaisen koiran kuolemaan, mutta ajan myötä helpottaa. Nyt vuosien jälkeen koirien muistelu vaan hymyilyttää.

Uutta koiraa olen suunnitellut, mutta ajattelen jo valmiiksi kuinka kauheaa sekin tulisi sitten olemaan. Vai helpottaako se? Onko ensimmäisen koiran menetys pahin?

Vierailija kirjoitti:

Yhyy yhyyy nyyh.

Joku s*atanan kapinen pskalta löyhkäävä ja kuolaava tautinen sekarotuinen elukka, ja joku jaksaa itkeä moisen perään.

Sano ny vielä, että sä maksoit tästä? Mä oisin heittäny sen jätesäkissä järveen tai ampunut haulikolla.

Mun tekis mieli heittää sut ja sun ihmisäpärä jätesäkissä järveen.

Aika on suuri parantaja. Yritä ajatella, että lemmikilläsi on nyt kaikki hyvin, vaikka suru on suuri.

Itse menetin rakkaan kissani kolme viikkoa sitten. Ja vaikka asia on jäämässä vähän taka-alalle, minut valtaa vähintään kerran päivässä valtava kaipaus ja ikävä, niin, että kyyneleet vain valuu silmistä.

Otan osaa suruusi.

<3

Mulla ei ole lapsia, enkä varsinkaan äpärää tule ikinä hankkimaan. Aviottomilla äpärillä ei pitäisi olla arvoa, kuten niillä ei ole historian saatossa ollutkaan. Vasta tällä vuosituhannella äpäryydestä on tullut "ihan ok juttu".

Aika parantaa. Vielä pitkään tulet purskahtelemaan itkuun kun näät kuvan, mutta kyllä se siitä. Kuolema on osa elämää, koet nyt jotain perustavanlaatuista, tärkeää tuskaa. Tsemppiä. Koirasi onneksi ei ikinä ymmärtänyt mitä tapahtuu, se oli vaan läsnä ensimmäisestä hetkestä viimeiseen. Sillä oli ja on kaikki ihan hyvin.

Maailmassa ei ole mitään niin sympaattista ja ymmärtäväistä kuin koiranomistajat. Sama koskee tietyn porukan hyysäreitä. Yhden asian ihmisiä, muutoin täys petoja ja hirvittäviä ihmisiä, siksi koiraihmisille ei sympatioita liikene.

"Thanks for everything, I had a wonderful time."

https://img.buzzfeed.com/buzzfeed-static/static/2016-08/16/9/asset/buzz…

Onko sinulla joku toinenkin kipukohta elämässäsi, mikä nousee nyt pinnalle tai mitä koirasi paikkasi? Lämmin osanotto pikkuhaukun poismenon johdosta, kyllä niitä tulee kova ikävä. 

Kaikki koiranomistajat ovat yhtä oksettavia kuin koiransakin. Puheenaiheet eivät liity mihinkään muuhun kuin "meidän rekkuun", auto on saastainen koirankarvoista ja omistajat itsekin haisevat eläimeltään.

Pyri tekemään muita asioita että vähän helpottaa. Sisälläsi tiedät että rakas koirasi oli onnellinen että sai elää sinun kanssasi ja sai lähteä taivaaseen sinun luotasi. Eli hyvän elämän jonka sinä koirallesi annoit ja hoidit häntä loppuun asti.

Tekee usein liian kipeää muistella niin pyyteetöntä eläintä, joten keskity kaikkiin muihin asioihin mitä sulla on että pääset pahimmasta yli.

Otan osaa.

Lämmin osanottoni. Meitä on niin paljon jotka ovat oman koiransa saatelleet viimeiselle matkalleen. Itkuahan se on. Taistele päivä kerrallaan, pikkuhiljaa se helpottaa. Mua auttoi ystävän koira joka tuli luokseni asumaan pariksi viikoksi. Piti ruokkia ja lenkkeillä niinkuin ennenkin ja vieressä oli karvakamu paijattavana.

Minuakin itketti kissamme vielä aikuisiällä.

Koira vie paljon rahaa, ajattele että nyt säästät ja voit lähteä vaikka etelän lomalle!

Itkin neljä päivää putkeen ja makasin vain sängyssä, kun menetin oman koirani. Aika parantaa. Pidä kaulapanta ja muita koiran tavaroita muistona.