Follo-sovitteluun

Mikä on Follo-sovittelu?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on Follo-sovittelu?

https://oikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/04/asiantuntija-avusteinenhuoltoriitojensovittelutuomioistuimessatuleevaltakunnalliseksi.html

Eli käräjöinnin sijaan pyritään vanhemmat + käräjäoikeuden tuomari ja ehkä sosiaalityöntekijä/sovittelija kokoonpanolla päästä sopuun lapsen huoltoon ja asumiseen liittyvissä asioissa. Jos sopu syntyy, niin käräjäoikeuden tuomari vahvistaa sen ja se on pätevä päätös.

Ratkaisu on myös nopeampi ja halvempi kuin käräjöinti. Toki edellyttää että molemmat vanhemmat suostuvat sovitteluun, muuten sinne ei mennä. Ja jos sovittelussa ei sopua synny niin sitten käräjäoikeus ratkaisee asian istunnossa.

Itse saimme sovitteluun ajan 2 viikkoa hakemuksen jättämisestä. Aika on n. 2 kk päästä.

- ap

Monikaan ei ole varmaan edes kuullutkaan tällaisesta. Miksei "tavallinen" lastenvalvojan kanssa tapaaminen käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Monikaan ei ole varmaan edes kuullutkaan tällaisesta. Miksei "tavallinen" lastenvalvojan kanssa tapaaminen käynyt?

Koska lastenvalvojan luona ei päästy sopuun, niin katsottiin että Follo on seuraava askel. Ja asumme eri paikkakunnilla, niin lastenvalvojien kanssa käyty neuvottelu tapahtui kirjeenvaihtona.

Joo eikä tämä oo yleinen käytäntö ollut, mutta pikkuhiljaa follo on leviämässä käräjäoikeuksiin. Ainakin Itä-Suomessa ja Pohjois-Savossa on ollut käytössä.

- ap

kiitos ap, kun vastasit kysymykseeni, en ollut kuullut ennen tuosta. Asiaasi en osaa sanoa kuin tsemppiä ja toivottavasti asiat menevät lastenne kannalta parhain päin!

Vierailija kirjoitti:

kiitos ap, kun vastasit kysymykseeni, en ollut kuullut ennen tuosta. Asiaasi en osaa sanoa kuin tsemppiä ja toivottavasti asiat menevät lastenne kannalta parhain päin!

Joo eipä mitään, toivotaan sopua ja ratkaisua. Aina se on parempi kuin kuukausien tai vuosien oikeustaistelu. :)

- ap

Ollut lukuisissa FOLLOissa. Aina on mukana erikoistunut sossu. Lakimiehet ovat pääsääntöisesti hiljaa, vaikka mukana olisivatkin. Jotain pointteja tuodaan esiin, mutta lähinnä kyse siitä, että ollaan tukena ja kun taukoja pidetään, niin voidaan päämiehen kanssa keskustella vaihtoehdoista ja tilanteesta.

Noin 80 % FOLLOista joissa ollut on johtanut ainakin väliaikaiseen ratkaisuun. Sitten tarkasteltu tilannetta uudestaan FOLLOssa. Yleensä (ainakin pk-seudulla) max 2 sovittelua järjestetään.

Fatalji

Otin oman lakimieheni mukaan Folloon. Hän selvitti ex-miehelleni hyvin selkeästi, mitä epäonnistuminen follossa merkitsisi oikean oikeudenkäynnin suhteen. Asia meni perille.

Vierailija kirjoitti:

Otin oman lakimieheni mukaan Folloon. Hän selvitti ex-miehelleni hyvin selkeästi, mitä epäonnistuminen follossa merkitsisi oikean oikeudenkäynnin suhteen. Asia meni perille.

Mitä siis tämä epäonnistuminen tarkoittaisi oikeudenkäynnin suhteen?

Kuulostaapa uhkailulta toi. Miehenä ottaisin lakimiehen ja lähtisin suoraan oikeuteen.

Tyypillinen alistaja, kontrolloija manipulaattorinaisen kommentti, jossa lapsen etu unohtuu.

Ei ihme että on jäänyt yksin. Miehellä lienee uusi kumppani, joka arvostaa eikä uhkaile lapsilla.

Meillä sovittelu meni niin, että tarjottiin sopimusta, jossa toinen lapsi siirtyy asumaan etävanhemmalle, ja lapset kulkisivat vuoroviikoin kahden kodin väliä (yhdessä toki).

Meillä kotien välinen välimatka on sellainen, että lapset eivät sitä itsenäisesti pysty kulkemaan, ja kaveripiiri ja elinympäristö vaihtuvat tällöin jatkuvasti (toisessa kodissa ei varsinaisia kaverisuhteita ole edes muodostunut). Otin tämän esille, jolloin sovittelija alkoi syyttämään, että yritän vain rajoittaa toisen vanhemman tapaamisia. Vetosi koko ajan tutkimuksiin, joiden mukaan vuoroviikkoasuminen on paras vaihtoehto lapselle. Tästä olenkin samaa mieltä, kunhan kodit ovat riittävän lähekkäin (tämä toki mainitaan myös niissä samoissa tutkimuksissa). Istuttiin koko päivä, ja minua painostettiin hyväksymään sopimus. Jankutus jatkui ja jatkui, enkä enää lopulta jaksanut jankuttaa takaisin.

Tällöin tuli kysymys, että onko sopimus syntynyt? Jäin mietimään, jolloin sovittelijat sanoivat jo ryhtyvänsä tekemään puhtaaksi sopimuksen sisältöä. Kysyin lakimieheltäni seuraavana päivänä, tuleeko tämä sitten milloin luettavaksi? Vastaus oli, että ollaan kuulemma jo hyväksytty tämä sopimus. Vastasin, että en edes saanut mahdollisuutta vastata koko kysymykseen siitä, onko sopimus syntynyt. Otin suoraan yhteyttä sovittelussa olleeseen tuomariin, ja hän sitten vastasi, että sopimusta ei siis ole vahvistettu.

Sellainen oli meidän perheen tämän kokemuksen viisastuttamana ainoaksi jäävä Follo-sovittelu.

Jatkoa viestiin 11.

Ja meidän saaga sai lopulta lopputuloksen: lapset jäävat asumaan vakiintuneiden olosuhteiden perusteella minun luo, mutta tapaamiset menevät viikko-viikkona, koska väliaikaismääräyksessä näin oli päätetty (vuorotyötä tekevä etävanhempi vakuutteli tuomarille pystyvänsä oman viikkonsa itse hoitamaan). Olosuhdeselvitys määrättiin tehtäväksi, ja jatkokäsittely seitsemän kuukauden päähän.

Helsingin Vironkadun yksikön sosiaalityöntekijät olivat kovin tyrmistyneitä, että edes kehtasin ajatella jotain vuoroviikosta poikkeavaa (merkitseviä huokailuja ja katseita). Lisäksi tivasivat, miksi en suostu asumisen jakamiseen (toinen lapsi kirjoille toisen vanhemman luo). Perustelin sen sillä, että riitatilanteissa toisella vanhemmalla on käytännössä viimeinen sana toisen lapsen asioihin, ja sama päinvastoin, joten lasten huolto sujuu yhdessä tasan niin kauan, kuin olemme täysin samaa mieltä asioista. Sitä he eivät millään halunneet ymmärtää, vaan alkoi taas syyttely, että yritän vain estää toista vanhempaa tapaamasta lapsiaan (taas alkoi sama tuttu laulu). Raporttinsa vilisi asiavirheitä, ja vanhemman lapsen mielipiteen selvitys jäi puolitiehen. Hyvällä tahdolla voisi sanoa heidän olleen ainakin kiireisiä (mutta tarkoitushakuiselta heidän toiminta kyllä vaikutti). Johtopäätökset olivat osin ristiriidassa lapsen kertoman kanssa. Lapsen kertoman mukaan heillä ei ole kavereita toisen vanhemman luona, mutta sosiaalityöntekijät päinvastoin väittivät muuta. Lopuksi sanoivat, että he 'miettivät mahdollisuutta asumisen jakamiseen, koska sillä on kummallekin taloudellinen merkitys'.

Varsinaisessa istunnossa tuomari (sama joka oli väliaikaisistunnossa) halusi poistaa henkilötodistajat tarpeettomina, koska oli tehty olosuhdeselvitys, ja näin tuomari jonkin lakipykälän perusteella myös päätti. Täten todistelu jäi vanhempien kertomusten varaan. Olosuhdeselvityksen ongelmakohdat tuotiin esille, mutta  oikeus ei katsonut, että lapsen mielipiteestä voitaisiin sanoa mitään puoleen tai toiseen (lapsen sanomiset oli jätetty selvityksessä huomiotta). Päätös siten oli, että vuoroviikko ja asuminen kuten ennenkin.

Tämä näyttää olevan käsikirjoitus lasten asioiden järjestämisessä Helsingissä. Täten oma kokemukseni Follosta on, että olisi pitänyt ehdottomasti jättää väliin, koska se pitkitti prosessia vuodella. Ja tämä vuosi oli myöskin vuoroviikkokäytännön vakiintuneisuuden peruste. Tähän vaiheeseen tultaessa mikään taho ei ole perustellut sanallakaan, miksi lapsen hyvinvointi olisi maksimaalinen vuoroviikkoasumisessa myös silloin, kun kodit ovat etäällä toisistaan. Ainuttakaan asiantuntijaa ei ole kuultu, ja lapsilähtöisyys unohtui.

Eli Follosta sen verran, että 'pysykää kaukana!' ;)

Joo o.

Ei tuossa edellisessä ole kyse todellisesta lapsen edusta.

vaan toisen vanhemman mielivallasta, jolla ei ole mitään tekemistä lapsen asioihin liittyen.

sellainen ei siihen kuulu miltään osin.

lapset isälle.