Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joita omat lapset eivät muistaneet mitenkään äitienpäivänä?
16.05.2017 |
Mulla on 10- ja 12-vuotiaat lapset, eli iässä jolloin vielä koulussa tehdään äitienpäiväkortit. Silti en saanut lapsilta mitään, en edes näitä tekemiään kortteja. Eivätkä vaivautuneet onnittelemaan, vaikka tiesivät kyllä että on äitienpäivä.
Tuntuu tosi pahalta. Olen yksinhuoltaja ja kaikesta vastuussa yksin. Pienellä palkallani sinnittelen, että lapsilta ei puuttuisi mitään. Muutenkin yritän kaikessa parhaani.
Ahdistaa ja tunnen itseni kelvottomaksi äidiksi.
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivä pitäisi lakkauttaa. Oikeasti monelle tulee päivästä vain paha mieli. Ei muista mies, ei muista lapset. Jos muistaa, väärällä tavalla. Joku saa äitienpäivälahjaksi merkkilaukun ja timantteja, toinen pannulapun, kolmas sen pahan mielen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on äitini kanssa sopimus, että jätetään äitienpäivä niille, jotka muistaa äitiä vaan kerran vuodessa, minä rakastan häntä joka päivä. Eli emme huomioi kyseistä päivää koskaan.
Eli omassa erinomaisuudessaan on mentävä toiseen ääripäähän ja boikotoitaisiin koko äitienpäivää? No mun lapset ymmärtääkseni rakastaa mua ja itse rakastan äitiäni - joka päivä. Huomioidaan myös puolin ja toisin, myös äitienpäivänä. Lahjoilla ei niin väliä, tänäkään vuonna en saanut " kuin" hyvän äiteienpäivän onnittelut ja halaukset teineiltä ja lupauksen ikkunapesusta kun lämpenee! Mutta vaikka meillä rakastetaan ja huomioidaan joka päivä niin ei tulisi mieleenkään teeskennellä että äitienpäivää ei ole olemassakaan.
Muaki rupes kiinnostaa että mikä lakeripussi? Siis tarkoittiko se lakritsia? What? 😁
Ja tolle yhdelle saivartelijalle, itse ainakin toivotan ja lapseni myös "hyvää äitienpäivää", kyllähän syntymäpäivänäkin voi sanoa "hyvää syntymäpäivää".
Ymmärrän sinua. Äitienpäivänä mieli on aina jollain tapaa herkkä - siihen kumuloituu niin paljon kaikenlaista. Itse esimerkiksi muistelen äitiäni, joka on kuollut, tunnen syyllisyyttä ja ties mitä. Kaikki lähtee omien korvieni välistä.
Nyt kun olit vielä kipeä, on ymmärrettävää, että pahoitit mielesi, kun odotuksesi eivät täyttyneet.
Itse olen aikaa sitten pääättänyt ottaa vastuun omasta onnellisuudestani myös äitienpäivänä. Jos haluan ulos syömään, tilaan pöydän koko porukalle. Jos haluan lahjan, sanon suoraan hyvissä ajoin, että haluan tänä vuonna äitienpäivälahjaksi sen ja sen. Jos haluan vain olla lasteni kanssa, kutsun kaikki meille ja teen itse ruuat, koska mies ei ole kummoinen kokki - tai sovin etukäteen nuorten aikuisten lasteni kanssa, kuka mitäkin tuo tai tekee. Esimerkiksi tänä vuonna sanoin miehelle, että haluan ison kukkakimpun, mutta ei mitään ruusukimppua. Ruukkuruusuista en pidä ollenkaan.
Sitä saa, mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muaki rupes kiinnostaa että mikä lakeripussi? Siis tarkoittiko se lakritsia? What? 😁
Ja tolle yhdelle saivartelijalle, itse ainakin toivotan ja lapseni myös "hyvää äitienpäivää", kyllähän syntymäpäivänäkin voi sanoa "hyvää syntymäpäivää".
Nyt iski ikäkuilu.. Todellakin lakritsia, meillä päin kun puhutaan yleisesti vain lakerista. Mutta täydellinen muistaminen kuitenkin. Lapset tietävät oikeasti, mistä äiti tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on äitini kanssa sopimus, että jätetään äitienpäivä niille, jotka muistaa äitiä vaan kerran vuodessa, minä rakastan häntä joka päivä. Eli emme huomioi kyseistä päivää koskaan.
Samaa mun mies sanoi suhteemme alkuaikoina kun kyselin miten aikoo huomioida äitiään äitienpäivänä. No minä kyllä vaadin että hankkii kukan ja kortin kun muutenkin olimme menossa kylään äitenpäiväviikonloppuna. Äitinsä otti ne vastaan kyynelsilmin ja kertoi minulle myöhemmin ettei häntä oltu huomioitu äitienpäivänä yli 20 vuoteen... (viimeksi siis joskus kun mies oli askarrellut ala-asteella kortin).
Kysyitkö että tehtiinkö koulussa kortteja? Ei kaikki opettajat teetä sellaisia.
Toisaalta lasta voi hävettää antaa jotain niin "vähäpätöistä" jos tietää että muissa perheissä ostetaan lahjoja. Minun mielestäni voisit ihan suoraan sanoa että olisit ollut tosi onnellinen itsetehdystä kortista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuo mallista oppii tuon muistamisenkin..
Älä puhu roskaa.
Minä pidän joka vuosi lapselle suuret kotikutsut + koulukavereille lastenkutsut, kun lapsellani on syntymäpäivä.
Myös hänen nimipäiväänsä muistetaan pienellä juhlalla, samoin lähisuvun syntymäpäiviä.
Siivoan, valmistelen ja järjestelen aina viikkoja ennen juhlia. Silti lapseni jätti äitienpäiväkortin tekemättä tänä vuonna, eikä tullut perhepäivälliselle äidin, isän, isoäidin, isoisän, tädin, enojen ym. kanssa, vaan meni menojaan kaverinsa kanssa.
"Syytän" tästä sitä kaverin perhettä, jossa ei koskaan juhlita mitään eikä ketään. Minun lapseni houkuteltiin heidän menoihinsa rahalla: jos tulet meidän mukaan, niin me maksamme sinun pääsymaksusi, ruokasi ym. ym.
Tämä kaveri ostaa aina muutenkin kaverinsa rahalla, aika haljun kuvan saa heidän perheestään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuo mallista oppii tuon muistamisenkin..
Älä puhu roskaa.
Minä pidän joka vuosi lapselle suuret kotikutsut + koulukavereille lastenkutsut, kun lapsellani on syntymäpäivä.
Myös hänen nimipäiväänsä muistetaan pienellä juhlalla, samoin lähisuvun syntymäpäiviä.
Siivoan, valmistelen ja järjestelen aina viikkoja ennen juhlia. Silti lapseni jätti äitienpäiväkortin tekemättä tänä vuonna, eikä tullut perhepäivälliselle äidin, isän, isoäidin, isoisän, tädin, enojen ym. kanssa, vaan meni menojaan kaverinsa kanssa."Syytän" tästä sitä kaverin perhettä, jossa ei koskaan juhlita mitään eikä ketään. Minun lapseni houkuteltiin heidän menoihinsa rahalla: jos tulet meidän mukaan, niin me maksamme sinun pääsymaksusi, ruokasi ym. ym.
Tämä kaveri ostaa aina muutenkin kaverinsa rahalla, aika haljun kuvan saa heidän perheestään...
Miten noi lapsen juhlat liittyy yhtään mitenkään äitienpäivän juhlimiseen? Ai koska sä juhlit sun lapses merkkipäiviä on lapses velvoitettu juhlimaan äitienpäivää? Ja jos lapsen haluaa paikalle, on varmaan ihan ok sanoa että tänään ei mennä kaverin kanssa vaan mennään päivälliselle. Tuohon houkutteluun en ees sano muuta, kuin että hienoahan se on, että kutsuja huomioi myös ettei lapsen perheellä välttämättä ole varaa maksaa, vaan lupautuu tarjoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö että tehtiinkö koulussa kortteja? Ei kaikki opettajat teetä sellaisia.
Toisaalta lasta voi hävettää antaa jotain niin "vähäpätöistä" jos tietää että muissa perheissä ostetaan lahjoja. Minun mielestäni voisit ihan suoraan sanoa että olisit ollut tosi onnellinen itsetehdystä kortista.
Aika 5/5 sille lapselle, jonka äiti on kuollut, jos koulussa tehdään kortteja
Ei kaikki lapset ymmärrä, jos mallia ei ole annettu. Minun perheessäni 8äiti myös muuten YH) ei koskaa vietetty äitienpäivää. Oma äitini ei koskaan käynyt äidillänsä tai isoäidillänsä, ei siskoillaan (kaikki kolme äitejä itsekin), ei edes lähettänyt kortteja. Mistä minäkään olisin voinut 10-12-vuotiaana tietää, mitä äitienpäivä edes merkitsee? Miten se eroaa jostain suomalaisen kirjallisuuden päivästä tai pyhäinmiestenpäivästä, jolloin ei tehdä mitään poikkeavaa?
Vasta paljon myöhemmin aloin tajuamaan, mitä muissa normaaleissa perheissä tehdään äitienpäivänä. 18-vuotiaana ensimmäisen kerran musitin äitiä, kortilla. Tuntui turhalta ja väkinäiseltä, koska äiti ei edelleenkään tee mitään muiden eteen minään merkkipäivinä.
Tästä viestistä voi ottaa vinkkiä itse kukin. Ja kyllä, olisin otivonut että meillä vietetään äitienpäivää ja muitakin "hömppäpyhiä". Harmittaa että tuollainen ilo on täysin poissa elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kortti ja kakku tai ainakin maukas ateria on sopiva äitienpäivälahja. Lahjojen osto menee sitten taas lujaa yli.
Muistan kun naapurin äiti kertoi aina tohkeissaan, mitä mies antoi hänelle äitienpäivänä:
oli kultaa ja päösylippuja ja lahjakortteja ja vaikka mitä täysin ylihintaista ja yliampuvaa. Vähän nolotti aina hänen intonsa, yritin mennä mukaan hänen intoonsa,
kun toinen on iloinen kuin joulupukki olisi käynyt.
2 vuotta myöhemmin selvisi, että tämä joulupukki olikin oikea valepukki. Oli juossut ryyppyreissuillaan toisen naisen helmoissa ja kerran jäikin sitten sinne pysyvästi.
Ei ne kalliit lahjat, vaan se lepopäivä, pieni kehuminen, pienet palvelukset ja yhteinen herkuttelu, se on parasta.
(sama koskee isänpäivää).
Niin, ja nyt päälle viisikymppisenä äiti sitten odottaa itse että tultaisiin kylään, muistettaisiin yms yms. Minä en jaksa.
Sitä saa mitä tilaa.
t. 34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuo mallista oppii tuon muistamisenkin..
Älä puhu roskaa.
Minä pidän joka vuosi lapselle suuret kotikutsut + koulukavereille lastenkutsut, kun lapsellani on syntymäpäivä.
Myös hänen nimipäiväänsä muistetaan pienellä juhlalla, samoin lähisuvun syntymäpäiviä.
Siivoan, valmistelen ja järjestelen aina viikkoja ennen juhlia. Silti lapseni jätti äitienpäiväkortin tekemättä tänä vuonna, eikä tullut perhepäivälliselle äidin, isän, isoäidin, isoisän, tädin, enojen ym. kanssa, vaan meni menojaan kaverinsa kanssa."Syytän" tästä sitä kaverin perhettä, jossa ei koskaan juhlita mitään eikä ketään. Minun lapseni houkuteltiin heidän menoihinsa rahalla: jos tulet meidän mukaan, niin me maksamme sinun pääsymaksusi, ruokasi ym. ym.
Tämä kaveri ostaa aina muutenkin kaverinsa rahalla, aika haljun kuvan saa heidän perheestään...Miten noi lapsen juhlat liittyy yhtään mitenkään äitienpäivän juhlimiseen? Ai koska sä juhlit sun lapses merkkipäiviä on lapses velvoitettu juhlimaan äitienpäivää? Ja jos lapsen haluaa paikalle, on varmaan ihan ok sanoa että tänään ei mennä kaverin kanssa vaan mennään päivälliselle. Tuohon houkutteluun en ees sano muuta, kuin että hienoahan se on, että kutsuja huomioi myös ettei lapsen perheellä välttämättä ole varaa maksaa, vaan lupautuu tarjoamaan.
Voi tyhmää...
Vai etkö huomannut, että vastasin "mallista nuo oppii muistamisen"-kommenttiin?
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja nyt päälle viisikymppisenä äiti sitten odottaa itse että tultaisiin kylään, muistettaisiin yms yms. Minä en jaksa.
Sitä saa mitä tilaa.
t. 34
Niinpä.
Varmasti on kultaisia äitejä joita jälkikasvu ei huomioi eikä osaa arvostaa mutta yllättävän paljon on niitä äitejä jotka aivan itse ovat aiheuttaneet tilanteen että lapset eivät tahdo muistaa äitienpäivänä(kään).
Ja nämä unohdetut ressukat ovat usein ulkopuolisten silmissä kaltoinkohdeltuja marttyyreita vaikka todellisuudessa se kaltoinkohtelu aikoinaan tuli ihan siltä äidiltä ja kohdistui lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuo mallista oppii tuon muistamisenkin..
Älä puhu roskaa.
Minä pidän joka vuosi lapselle suuret kotikutsut + koulukavereille lastenkutsut, kun lapsellani on syntymäpäivä.
Myös hänen nimipäiväänsä muistetaan pienellä juhlalla, samoin lähisuvun syntymäpäiviä.
Siivoan, valmistelen ja järjestelen aina viikkoja ennen juhlia. Silti lapseni jätti äitienpäiväkortin tekemättä tänä vuonna, eikä tullut perhepäivälliselle äidin, isän, isoäidin, isoisän, tädin, enojen ym. kanssa, vaan meni menojaan kaverinsa kanssa."Syytän" tästä sitä kaverin perhettä, jossa ei koskaan juhlita mitään eikä ketään. Minun lapseni houkuteltiin heidän menoihinsa rahalla: jos tulet meidän mukaan, niin me maksamme sinun pääsymaksusi, ruokasi ym. ym.
Tämä kaveri ostaa aina muutenkin kaverinsa rahalla, aika haljun kuvan saa heidän perheestään...Miten noi lapsen juhlat liittyy yhtään mitenkään äitienpäivän juhlimiseen? Ai koska sä juhlit sun lapses merkkipäiviä on lapses velvoitettu juhlimaan äitienpäivää? Ja jos lapsen haluaa paikalle, on varmaan ihan ok sanoa että tänään ei mennä kaverin kanssa vaan mennään päivälliselle. Tuohon houkutteluun en ees sano muuta, kuin että hienoahan se on, että kutsuja huomioi myös ettei lapsen perheellä välttämättä ole varaa maksaa, vaan lupautuu tarjoamaan.
Voi tyhmää...
Vai etkö huomannut, että vastasin "mallista nuo oppii muistamisen"-kommenttiin?
Jos kerran syntymäpäivien ja nimipäivien juhlimisen pitäisi opettaa lasta juhlimaan äitienpäivää, niin tulisiko lapsen sitten samalla oppia juhlistamaan myös kaikkia muita juhlapäiviä, kuten naistenpäivää, ruotsalaisuuden päivää tai ystävänpäivää (siis nimenomaan juhlimaan, ei pelkästään muistamaan että sellaisia on). Minusta nimipäivien ja syntymäpäivien viettäminen opettaa vain muistamaan syntymä- ja nimipäivät, yllätys.
Kyllä tuon ikäisiä pitää vielä muistuttaa. Meillä on aina vietetty äitienpäivää, mutta sen jälkeen kun minusta tuli yh, olen antanut lapsille rahaa äitienpäivälahjan ostoon (mistä heillä sitä muuten olisi enkä haluaisikaan, että tuon ikäiset vielä omia vähäisiä rahojaan minuun käyttävät) ja vielä joskus vinkannut, mitä voisivat ostaa. En halunnut luopua juhlaperinteestä eron jälkeen ja tiedän, että lapset olisivat olleet puolestani pahoillaan, jos en lahjaa saisi. Vaikka en minä niitä lahjoja tarvitse.
Lisäksi mielestäni on hyvä näyttää lapsille, että minäkin ilahdun siitä, että minua muistetaan ja että saan jonkun pienen lahjan. En missään nimessä halua antaa sellaisen ei-minulla-mitään-väliä-ole-äidin kuvaa malliksi. He saavat hyvin pitkälle mitä haluavat, koska pyynnöt ovat kohtuullisia, ja kyllä minäkin haluan, että minua muistetaan.
Kamalinta oli, kun anoppi kieltäytyi ottamasta lapsiaan vastaan äitienpäivänä, kun "ei halunnut mitään". Jo valmiiksi ostetut lahjat toimitettiin sitten toinen kerta ja hyvin kelpasivat. Sairasta vallankäyttöä. Minä tulen kutsumaan lapset heidän aikuistuttuaankin äitienpäiväkahveille ja uskon, että meillä tulee olemaan vielä silloinkin hauskaa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi näissä jutuissa yh on aina pienipalkkainen? Kauhean kliseistä