Miksi en osaa lukea miehiä?
Olen työelämässä oleva, alle kolmekymppinen, kivannäköinen ja sopivan sosiaalinen (ei introvertti ei ekstrovertti) sinkku. Tämä vastikään sattunut tapahtuma kuvaa hyvin elämääni miesten suhteen:
Tapasin kivanoloisen miehen koulutuksessa (rauhallinen, lempeä, ystävällinen). Mies katseli minua todella pitkään ja kävi erikseen esittäytymässä minulle. Kuvittelin, että mies olisi voinut olla kiinnostunut minusta, kun hän katseli minua pitkään. Tein seuraavana päivänä tikusta asiaa ja laitoin s-postia miehelle kysyäkseni, tunnemmeko jostakin kun hän näytti minusta tutulta (tiesin, että olemme opiskelleet yhtä aikaa). Hetken pohdinnan jälkeen mies hoksasi, että ollaan saman koulun kasvatteja ja opiskeltu yhtä aikaa (iso yliopisto). Tämän keskustelun jälkeen mies sanoi et oli kiva kun laitoin viestiä ja toivotti hyvää kesää.
Kuvittelin, että mies olisi voinut olla kiinnostunut, kun hän katseli minua pitkään. Ilmeisesti olin väärässä, sillä mies ei lähtenyt jatkamaan juttua noita s-posteja pidemmälle. Miksi ihmeessä en osaa lukea miesten viestejä ollenkaan? Tai tajuaako mies edes, että yrittäisin lähestyä kun otan "muuten vaan" yhteyttä jonkun pikkuasian takia?
Suoraankaan en viitsisi mennä mitään kovin kummoista ehdottamaan, sillä usein monet ovat jo varattuja ja silloin tilanteet ovat puolin ja toisin noloja. Usein käy niin, että kun olen ehdottanut toiselle esim. kahveja, sanoo mies seurustelevansa. Kun ehdotan, että mies voisi ottaa yhteyttä jos joskus haluaa lähteä muuten vain kahville, ei tuota yhteydenottoa tule. Mitä ihmettä teen väärin? Onko jollain muulla vaikeuksia lukea miehiä?
Ap
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan ollu poikien/miesten suosiossa nuorenakaan, joten tulkitsen miesten perusystävällisyyden, hymyily, huumori etc tarkoittavan et mies on kiinnostunut. Oisko sulla sama vika?
Miten oppisi erottamaan oikean kiinnostuksen tuosta tavallisesta ystävällisyydestä? Kiinnostaisi ainakin mulla tietää.
Aloin miettiä että yrittiköhän yksi nainen mua joku vuos sitten kun olisi ängennyt katsomaan mun kanssa lätkää ja vaikutti joskus tuohtuneelta kun en kutsunut.
Mut se oli naimisissa!
Enkä mä edes välitä lätkästä...
M
Vierailija kirjoitti:
Ehdota itse suoraan ja jos saat pakit, niin eipähän tarvitse enempää vatvoa kyseistä tyyppiä.
Ja sitten voikin vatvoa sitä, miksi oli taas kerran niin typerä että kuvitteli miehenkin olevan kiinnostunut.
Aina jaksetaan sanoa, että miehille pitää sanoa suoraan.
Kuitenkin, jos miehelle sanoo: "mulla ei ole vaatteiden alla mitään", niin vastaukseksi ei tule "aha" ja mies kävelisi pois.
Jotenkin he osaa sitten noinkin rivien välistä ilmaistun lauseen lukea. Niin miksei sitten muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole mikään ajatustenlukija, kun kohtaa ihmisen jonka kanssa kemiat kohtaa, niin asiat vaan tapahtuu.
Kuka muu inhoaa tätä "kemiat kohtaa" -juttua? Yksi väkevimmistä wt-ilmaisuista.
Täällä yksi jonka mielestä "kemiat kohtaa" on todellakin idioottimainen ilmaisu.
Kaikkein typerintä se on jos sitä käytetään vaikka jos on nähty nettideittiä 15min tai puoli tuntia.
Sitten jälkeen päin laitetaan viesti (jos edes viitsitään laittaa), että ei jatketa kun meidän kemiat ei kohdanneet. What! Jutellaan 15min ja voidaan sanoa että kemiat ei kohdanneet!
Et ole siis ilmeisesti ikinä sitä kokenut, kun ne kohtaa. Kyllä sen nimittäin hyvin äkkiä huomaa, viimeistään puolen tunnin jälkeen. Yleensä sen ekan vartin aikana.
Ja ilmeisesti vielä vähemmän sitä kun ne kemiat ei todellakaan kohtaa. Sen huomaamiseen on varttikin liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta, mulla sama ongelma. Eikä kivalta mieheltä viittis heti kysyä et onks se parisuhteessa.
Kysy vaan. Ei siitä kukaan suutu ja välttyy turhalta piirittämiseltä. :)
Mulla on sama juttu,enemmän alitulkitsen kuin ylitulkitsen vastakkaisen sukupuolen käytöstä 😕 Sain vasta helmikuussa selville,että entinen kollega oli kesällä ollut kiinnostunut minusta.