4 päivää ahmimatta ja nyt repsahtaa.. Oikeasti MIKÄÄN ei auta tähän vaivaan. Terapiaankaan tuskin pääsee. Toivotonta!

Tavallista terapiaa ja ravitsemusterapeutti jolta ruuokaohjeet.On kuitenkin päänsisässä se "ongelma" eli terapiasta hyöty jo sinällään.

Ja ahmin edelleen välillä. Vähentynyt paljon silti entiseen verrattuna. 2

En osaa auttaa, sillä kärsin samasta ongelmasta.

Aloitin tämän ohjelman reilu viikko sitten. Toivon siitä olevan jotain apua.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Tampereella toimii syömishäiriöliitto.

Oon itse joskus käynyt vertaisryhmässä siellä. Tukihenkilökin oli muistaakseni mahdollinen.

En nyt tiedä missä asut mutta kumminkin..tsemppiä paljon.

Jos vain mahdollista niin opettele syömään ja ahmimaan mahdollisimman rauhallisesti, se jo yksistään auttaa monia vähentämään syömisiään kun sen nopeasti syömisen saa vaihdettua rauhalliseen.

Ja älä vaan osta mitään nettidieettiä, ne yleensä vain tyhjentävät kropan ja dieetin jälkeen taas syödään kilot takaisin koska ne nettidieetit tehdään periaatteella Samat laput kaikille ja todella harvoin niissä on todelliset asiantuntijat tekijöinä.

Googlaa seronil ja ahmiminen tai BED tms. Paranin puolessa vuodessa, välillä nostaa päätään mutta haen uuden kuurin. Luulen että nykyään tarvitsisin terapiaa tosin, että pysyisi kokonaan poissa. Mutta ilman seronilia... En ees uskalla ajatella

ahmimishäiriö :D Kaikkia tekosyitä te naiset keksittekin että saatte sikailla.

Vaikea ymmärtää näitä ahmimisia kun ei itse pysty syömään määräänsä enempää voimatta pahoin. Mä olen hidas syöjä joten vatsa täyttyy tasaiseen ja heti kun menee vähänkin yli rupeaa oksettamaan. Joskus kun on hienoilla illallisilla ja on 3-10 ruokalajia pelottaa jo etukäteen kun ei vaan kykene muuta kuin maistamaan jokaista ruokalajia.

Olen parantunut bulimiasta ja ahmimisesta, sairastin 8 vuotta ja jossain vaiheessa aika pahastikin. Kävin terapiassa, jossa opin tunnistamaan laukaisevia tekijöitä ja poistamaan niitä ennakoiden, jolloin tarve ahmia väheni itsestään (stressi, halu miellyttää muita, vaikeus sanoa ei, huono itsetunto ja tarve laihduttaa (sopia väkisin kauneuskriteereihin), ruoan panttaaminen (=nälkä), vaikeus tunnistaa ja sallia omat tunteet).

Parannuin lopulta kun löysin tanssiharrastuksen jota halusin intohimoisesti tehdä, jolloin sain ahdistuksen tunteet kesstettyä sillä että yritin venytellä spagaattia ja väsymyksen tunteet ihan sillä että annoin itseni levätä, olla "laiska paska", maata sohvalla, mitä vaam sen sijaan että menisin jääkaapille kurkistelemaan hetken helpotusta omaan väsymykseen. Venyttelin välillä keskellä yötäkin.

Syömishäiriö täytyy sallia itselleen, eli ei haittaa vaikka ahmisi, kunhan yrittää syödä normaalisti ateriat (tähänkin on ohjeita), ja yrittä hyödyntää omien voimien mukaan muita keinoja olon purkamiseen kuin syömistä.

Jossain vaiheessa tarve ahmia väheni ja lopulta katosi, toki välillä vieläkin voi tulla kohtaus, mutta se on ihan ok ja tapahtuu harvoin ja sen annan itselleni anteeksi.(valtaosa ihmisistä ahmii joskus, esum.buffetissa).

Usein syömishäiriöistä parantuessa aluksi lihoo, minä lihoin 8 kg, mutta lopulta laihduin ihan normaaliksi itsestään.

Ahmimista ei voi lopettaa väkisin, pakottamalla itsensä kuriin ja ruotuun, "en ahmi". Vaikka ahmisi kerran päivässä, pitää astella että se ob mahtavaa edistystä, jos ahminut aiemmin useamman kerran päivässä jne.

Pelkäsin että ahmin koko elämäni,mutta todellakin syömishäiriöistä voi parantua. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville.

Kokeile karppausta. Kahteen viikkoon et syö YHTÄÄN hiilareita, se vie ahmimishimon mennessään. Mutta pari viikkoa pitää pystyä olemaan ilman, sen jälkeen todellakin helpottaa. Muuta ruokaa voi syödä tänä aikana mielin määrin, mutta ei siis mitään missä on hiilareita. Itselläni tämä on auttanut alkuun.

Mulla kesti kolme päivää kun iski ahmiminen, huitasin siinä sitten litran limsaa, pussin sipsejä ja dipin +250g karkkia.

Aivan jäätävä morkkis ja nyt taas ruodussa kolmatta päivää ja himot on järkyttävät. Tähän ei minulla auta mikään puhuminen, ruokavalio tai kepulikonsti. Kaikennäköistä kokeiltu paitsi pakkohoitoa.

Riippuvuushäiriö. Siskoni kertoo saaneensa avun 12 askelen ohjelman avulla. Ehkä auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla kesti kolme päivää kun iski ahmiminen, huitasin siinä sitten litran limsaa, pussin sipsejä ja dipin +250g karkkia.

Aivan jäätävä morkkis ja nyt taas ruodussa kolmatta päivää ja himot on järkyttävät. Tähän ei minulla auta mikään puhuminen, ruokavalio tai kepulikonsti. Kaikennäköistä kokeiltu paitsi pakkohoitoa.

MMitä söit tuon 3 päivän aikana?? Siis ruuaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kesti kolme päivää kun iski ahmiminen, huitasin siinä sitten litran limsaa, pussin sipsejä ja dipin +250g karkkia.

Aivan jäätävä morkkis ja nyt taas ruodussa kolmatta päivää ja himot on järkyttävät. Tähän ei minulla auta mikään puhuminen, ruokavalio tai kepulikonsti. Kaikennäköistä kokeiltu paitsi pakkohoitoa.

MMitä söit tuon 3 päivän aikana?? Siis ruuaksi?

Aamuisin puuro, kananmuna ja mehua

Lounas mitä nyt lounastavintoloissa saa (salaattia, riisiä, lihaa, jälkkäri)

Kotona duunin jälkeen join kahvit ja söin kaksi ruisleipää

Illalliseksi broileria, salaatin ja kaksi perunaa.

En siis ole mikään ylilihava (bmi27), mutta tuolle ahmimiselle ei vaan tule loppua vaikka kuinka yrittäisi. Olen kokeillut karppausta, mutta työni on niin fyysistä että pakko saada päivän mittaan hiilaria tai ei yksinkertaisesti kroppa ja aivot pysy mukana.

Ainakin kannattaa pitää säännöllisistä ruoka-ajoista kiinni ja pitää huolta, että ei koskaan pääse liian nälkäiseksi. Helposti tulee nimittäin kierre: ahmimisen jälkeen yrittää kituuttaa liian pienellä ruokamäärällä ja "hyvittää" näin ahmimista. Mutta kun nälkä pääsee liian kovaksi, ei ahmimista enää pysty estämään mitenkään. Ja taas on morkkis ja kituutus mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ymmärtää näitä ahmimisia kun ei itse pysty syömään määräänsä enempää voimatta pahoin. Mä olen hidas syöjä joten vatsa täyttyy tasaiseen ja heti kun menee vähänkin yli rupeaa oksettamaan. Joskus kun on hienoilla illallisilla ja on 3-10 ruokalajia pelottaa jo etukäteen kun ei vaan kykene muuta kuin maistamaan jokaista ruokalajia.

Kiva sulle. En minäkään ymmärrä masennusta tai muita mielenterveyden ongelmia. En silti mene viisastelemaan niille, joille ne ovat jollakin tavoin ajankohtaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile karppausta. Kahteen viikkoon et syö YHTÄÄN hiilareita, se vie ahmimishimon mennessään. Mutta pari viikkoa pitää pystyä olemaan ilman, sen jälkeen todellakin helpottaa. Muuta ruokaa voi syödä tänä aikana mielin määrin, mutta ei siis mitään missä on hiilareita. Itselläni tämä on auttanut alkuun.

Tuo todellakin auttaa. Kun ennen ahmin, niin se himo kohdistui juuri kaikkeen makeaan, saatoin vetää kokonaisen kääretortun kerralla ja juoda 1,5 litraa kokista päälle. Painoin 107 kg. Aloin karppaamaan, juuri tuo 2 ekaa viikkoa oli pahinta. Tuntui kuin olisin ollut narkkari, ei pystynyt edes rentoutumaan kun ei ollut herkkua. Mutta se pikkuhiljaa helpotti. Sokerinhimo katosi täysin. Nyt voin mennä kauppaan ilman että tekee mieli mitään. Tion kahden ekan viikon aikana en käynyt kaupassa, koska tiesin että sortuisin. Tein sen sijaan pakkaseen vhh ruokaa.

Hei te, jotka ahmitte makeaa. Onko teillä herkkukaappi vai lähdettekö missä tilanteessa tahansa kauppaan, jos kaapeissa ei ole mitään ahmittavaa? Ahmiahan voi ihan perusruokaakin, mutta sokerin ahmijoilta kysyisin, että kuka mahdollistaa ahmimisen ja pitää kaapeissa herkkujemmaa?

Vierailija kirjoitti:

Hei te, jotka ahmitte makeaa. Onko teillä herkkukaappi vai lähdettekö missä tilanteessa tahansa kauppaan, jos kaapeissa ei ole mitään ahmittavaa? Ahmiahan voi ihan perusruokaakin, mutta sokerin ahmijoilta kysyisin, että kuka mahdollistaa ahmimisen ja pitää kaapeissa herkkujemmaa?

Molempia, mutta kyllä meillä useimmiten onkin kaikenlaisia herkkuja keittiössä. Mieheni niitä useimmiten ostaa, koska hän voi syödä herkkuja paljonkin lihomatta lainkaan. Minä taas itse osta herkkuja muuten kuin ahmimiskohtauksen ollessa jo päällä, mutta eipä tämä auta, kun kotona kaapit pullistelee herkkuja. Monesti olen silti lähtenyt myös vaikka esim. hirveällä sadesäällä kauppaan hakemaan juuri sitä lempparijäätelöäni ahmimiskohtauksen ollessa päällä ja tietysti siellä sitten tulee tyhjennettyä koko kauppa. :(

Tälläkin hetkellä meillä on miehen hankkimina:

- pakastimessa jäätelöä 3 litraa

- 4 aloittamatonta karkkipussia

- 5 suklaapatukkaa

- 1 Fazerin suklaalevy

- 3 keksipakettia

- pääsiäiseltä jääneitä pääsiäismunia 4 kpl (isoja)

..tulikohan edes kaikki mainittua.

Vastusta tässä sitten herkuttelua ja ahmimista..

ap

Buffettimättöä ei mielestäni voi rinnastaa ahmimishäiriöön kuuluvaan ahmimiseen. Kyllä se näky jo kiinnittäisi huomiota. Tahti, tyyli ja määrät sen verran päivänvaloa kestämätöntä. Toki nyt puhun vain omasta kokemuksestani.