Sain tällä palstalla joskus täystyrmäyksen kun kerroin mieheni käytöksestä

ja annoitte minulle ohjeeksi jättää miehen rauhaan.

Arvatkaa mitä! Minä todella erosin hänestä, ja minulla menee parhaimmin kuin koskaan!

En löydä millään linkkejä niihin keskusteluihin, joissa yritin purkaa miehen käsittämätöntä käytöstä, mutta voin referoida. Ensimmäisessä tekemässäni keskustelussa kerroin, miten mieheni pimahti minulle sisaruksensa lapsen kastajaisissa ja huusi niin, että kaikki hätkähtivät ja kääntyivät katsomaan. Olimme siihen mennessä seurustelleet vasta muutaman kuukauden, joten tuo oli ensimmäinen kerta kun sain annoksen siitä millainen mies voi olla, ja järkytyin sitä yhtäkkistä kilahdusta.
Mies käyttäytyi muutenkin siellä juhlissa tosi kärsimättömästi, ihan kuin joku teinipoika mikä häpeää parasta kaveriaan. Hän antoi minulle ohjeita ihan koko ajan "älä seiso noin, älä puhu tolle, katso nyt jumalauta silmiin" ja hänen lähipiirinsä pyöritteli silmiään hänen käytöksensä takia. Naureskelin miehen veljen kanssa jollekin läpälle, niin mies näytti siltä, että voisinko olla hiljaa. Kuitenkin samaan aikaan hänen sukulaistätinsä tuli suoranaisesti v..maan minulle kengistäni, ja siihen tavallisesti fiksu kumppani vastaa kohteliaasti vaientaakseen sukulaisensa niin mies alkoikin puolustella sitä naista.
Sain täällä ohjeeksi opetella käyttäytymään ja jättää mieheni, koska kiusaan häntä. Huomasin tosin, että monesti oli vastannut sama kommentoija, mutta nauratti, koska mies myöhemminkin osoittautui aivan samanlaiseksi julkisnöyryyttäjäksi, mikä koki tarpeelliseksi oikoa ja kasvattaa minua kaiken aikaa.

Myöhemmin huomasin, että mies todellakin on hirveä hermokimppu. Sain hänet niskaani syytöksineen jatkuvasti ja välillä siihen ei tarvittu kuin väärään aikaan tehty puhelinsoitto kun hän tuli linjoja pitkin. Seisoin kerrankin kauppakeskuksessa odottamassa sovittuun aikaan sovitulla paikalla, että missä hän on ja kehtasin puhelimitse udella asiaa, niin mies karjui kuin syötävä miten ahdistan häntä kyselyilläni.. Olisi kannattanut uskoa, sillä tuo kastajaiscase oli vasta alkua.

Toinen topikki, jonka tein, koski sitä, että mies sai kutsun juhliin ilman avecia. Kyseessä oli kaveriporukka, jossa yksi ihmisistä välillä piti - välillä ei pitänyt minusta ja sen takia karsi mut pois vieraslistalta. Sain tietenkin palstalla täystyrmäyksen, olin jonkun kommentoijan mukaan kauhea kiukuttelija ja todennäköisesti draamakuningatar josta kukaan ei pidä. Joku myös kommentoi, miten ei katselisi akkaa joka repii kutsut silmien edessä, kun mainitsin siitäkin. Oli aivan turha yrittää sanoa kommentoijille mitään, olin yksin väärässä, as always täällä aloittaja on.