Lue keskustelun säännöt.
Sain tällä palstalla joskus täystyrmäyksen kun kerroin mieheni käytöksestä
16.05.2017 |
ja annoitte minulle ohjeeksi jättää miehen rauhaan.
Arvatkaa mitä! Minä todella erosin hänestä, ja minulla menee parhaimmin kuin koskaan!
En löydä millään linkkejä niihin keskusteluihin, joissa yritin purkaa miehen käsittämätöntä käytöstä, mutta voin referoida. Ensimmäisessä tekemässäni keskustelussa kerroin, miten mieheni pimahti minulle sisaruksensa lapsen kastajaisissa ja huusi niin, että kaikki hätkähtivät ja kääntyivät katsomaan. Olimme siihen mennessä seurustelleet vasta muutaman kuukauden, joten tuo oli ensimmäinen kerta kun sain annoksen siitä millainen mies voi olla, ja järkytyin sitä yhtäkkistä kilahdusta.
Mies käyttäytyi muutenkin siellä juhlissa tosi kärsimättömästi, ihan kuin joku teinipoika mikä häpeää parasta kaveriaan. Hän antoi minulle ohjeita ihan koko ajan "älä seiso noin, älä puhu tolle, katso nyt jumalauta silmiin" ja hänen lähipiirinsä pyöritteli silmiään hänen käytöksensä takia. Naureskelin miehen veljen kanssa jollekin läpälle, niin mies näytti siltä, että voisinko olla hiljaa. Kuitenkin samaan aikaan hänen sukulaistätinsä tuli suoranaisesti v..maan minulle kengistäni, ja siihen tavallisesti fiksu kumppani vastaa kohteliaasti vaientaakseen sukulaisensa niin mies alkoikin puolustella sitä naista.
Sain täällä ohjeeksi opetella käyttäytymään ja jättää mieheni, koska kiusaan häntä. Huomasin tosin, että monesti oli vastannut sama kommentoija, mutta nauratti, koska mies myöhemminkin osoittautui aivan samanlaiseksi julkisnöyryyttäjäksi, mikä koki tarpeelliseksi oikoa ja kasvattaa minua kaiken aikaa.
Myöhemmin huomasin, että mies todellakin on hirveä hermokimppu. Sain hänet niskaani syytöksineen jatkuvasti ja välillä siihen ei tarvittu kuin väärään aikaan tehty puhelinsoitto kun hän tuli linjoja pitkin. Seisoin kerrankin kauppakeskuksessa odottamassa sovittuun aikaan sovitulla paikalla, että missä hän on ja kehtasin puhelimitse udella asiaa, niin mies karjui kuin syötävä miten ahdistan häntä kyselyilläni.. Olisi kannattanut uskoa, sillä tuo kastajaiscase oli vasta alkua.
Toinen topikki, jonka tein, koski sitä, että mies sai kutsun juhliin ilman avecia. Kyseessä oli kaveriporukka, jossa yksi ihmisistä välillä piti - välillä ei pitänyt minusta ja sen takia karsi mut pois vieraslistalta. Sain tietenkin palstalla täystyrmäyksen, olin jonkun kommentoijan mukaan kauhea kiukuttelija ja todennäköisesti draamakuningatar josta kukaan ei pidä. Joku myös kommentoi, miten ei katselisi akkaa joka repii kutsut silmien edessä, kun mainitsin siitäkin. Oli aivan turha yrittää sanoa kommentoijille mitään, olin yksin väärässä, as always täällä aloittaja on.
Kommentit (25)
Selvennykseksi vielä, että kutsujista toinen oli tunnettu kiukuttelija ja kutsui ihmisiä aina sen mukaan miten tuuli kääntyi, joten toikin asia olisi selvinnyt yhdellä puhelinsoitolla. Toiselle kutsujista olisin ollut tervetullut. Ainoa mitä odotin mieheltä, että hän selvittäisi asian ja pistäisi stopin tollaiselle pelleilylle eikä varsinkaan lähtisi paikalle ilman minua, sillä samalla se oli viesti kavereille, ja tuntui ikävältä että kaverityttö meni edelleni - taas kerran. Ja siis, nämä olivat kaverisynttärit joihin oli mennyt kaikki muut paitsi minä ja kiitos tämä toisen kutsujista ja miehen. "en halua haastaa riitaa" oli yksi hänen argumenteistaan, toisaalta hänenä minua ei olisi vaivannut riitautuakaan sillä kumppanini on tärkeämpi kuin kaverit. sitä paitsi millä logiikalla riitaannut jos kysyt kohteliaasti asiaa..?
Joka tapauksessa näitä juttuja tuli lisää ja lisää ja lopulta jätin hänet. Kun hän mykkäkoulutti minua tiesmonenenko kerran ties mistä ihmeen pienestä asiasta, kiukutteli ja oli tullut silmilleni, päätin vastata samalla mitalla - en siis välittänyt enää hevon...äkään. Annoin hänen pitää mykkäkouluaan ja kiukutella itsekseen aivan rauhassa, ja hänen säätäessään "omaa aikaa ottaen" tapasin sattumalta elämäni miehen. Mies nimittäin lähti yksin ulkomaanreissulle, jonne meidän molempien piti mennä ja muistan ettei mies kysellyt vahingossakaan olenko tulossa kun lähdön hetki koitti, niin kuin normaalit ihmiset tekisivät. Muistin koko reissun vasta Facebookista luettuani, sillä olin poistunut kaupungista samoihin aikoihin ja vietin sen ajan uuteen mieheeni tutustuen. Vasta kotiuduttuaan eksäksi muuttunut mieheni valitti minulle Fb:ssä, kun en ollutkaan kotona odottamassa häntä, miksi en yhtään kaipaa häntä enää ja mikä minua vaivaa. Hänelle ei vahingossakaan tullut mieleen, mikä hänen oma osansa asiassa on, mutta annoin hänen pysyä luuloissaan. Sen jälkeen erosimme. Aluksi se oli miehelle ok, kuulemma helpotus, mutta pian alkoi sekoileminen ja ryyppääminen ja alituinen parkuminen asiasta.
Mutta se kannatti. Enää ei tarvitse pelätä, koska saa taas silmilleen, julkisella paikalla voi vapaasti pelleillä ja kaikesta voi repiä huumoria ilman et kukaan suuttuu poskettoman paljon väärinlausutusta tavusta. ei tarvitse vahtia enää kenenkään mielialoja ja voin vapautuneesti jutella ihmisille ilman huolta että joku tulee paikalle päsmäröimään miten olin väärää mieltä maailmanpolitiikasta.
Ah, kiitos av palsta, olitte viihdyttävä kun tein päätöksiäni elämäni suhteen. Carrie from Finland kuittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä, minäkään en muista keskustelua, mutta onneksi pääsit eroon.
No. Hyvä että olet nyt onnellinen, kaikkea hyvää sulle.
"Carrie from Finland". Enough said. Vielä pitää kuitenkin miestä kilometrin mittaisella viestillä "muistella"?
Onneksi ette hankkineet lapsia. Onnittelut erosta. En muista aiempaa keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, hyvä ku pääsit paskasta eroon :)
Muistan keskustelut. Onneksi pääsit eroon ts. kuuntelit itseäsi että nyt ei kaikki jyvät ole samassa laarissa. Aika pitkä tie oli sinullakin kuljettavana.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh mikä tyyppi. Onneksi pääsit eroon siitä
Ei ap monologia jaksanut lukea, mutta nyt ilmeisesti kuuluu onnitella.
Onnea vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minut jätettäisiin kutsumatta johonkin siksi ettei haluta riitaa niin miettisin kyllä omaakin käytöstäni. Mutta onnea vain noin muuten.
Olisi joskus kiva kuulla miehen versiokin näistä avautumista, mukava kun voi yksipuolisesti kertoilla mitä haluaa muiden tsempatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Carrie from Finland". Enough said. Vielä pitää kuitenkin miestä kilometrin mittaisella viestillä "muistella"?
Jaksoit myös kommentoida, onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Jos minut jätettäisiin kutsumatta johonkin siksi ettei haluta riitaa niin miettisin kyllä omaakin käytöstäni. Mutta onnea vain noin muuten.
Mieti sitä omaa sisälukutaitoa. 10 ihmistä, joista yksi on kutsuja. Kaikki muut kaipaavat paikalle paitsi kutsuja, joten mikä olikaan se ongelma? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh huh mikä tyyppi. Onneksi pääsit eroon siitä
Jotenkin tuntuu, että osa kuka on kokenut vastaavan ja tietää tän ihmistyypin, tajuaa hetkessä mistä tässä on kyse. kauheeta oli miehen kanssa ollessa, kun en saanut millään menemään kenellekään perille ilman kauheeta vääntämistä miten asiat menivät, vaan aina yritettiin kaivaa asiat niin että olin yksin syyllinen. Kun aina niitä syyllisiä ei tarvitse etsiä ja tuntu pahalta kun mut leimattiin vastuuseen miehen tunnetiloista.
Vierailija kirjoitti:
Muistan keskustelut. Onneksi pääsit eroon ts. kuuntelit itseäsi että nyt ei kaikki jyvät ole samassa laarissa. Aika pitkä tie oli sinullakin kuljettavana.
Tsemppiä!
Kappas, joku tunnustaa muistavansa! :D Kiitti.
Vierailija kirjoitti:
Olisi joskus kiva kuulla miehen versiokin näistä avautumista, mukava kun voi yksipuolisesti kertoilla mitä haluaa muiden tsempatessa.
Todennäköisesti kuulisitkin aivan totuudenmukaisen version siitä, miten hän pimahtaa vain äärimilleen ärsytettynä ja lyöminen on sallittua jos tarpeeksi suuttuu.. Sen lisäksi kuulet myös siitä, miten suhteessa ei omisteta toista ja omaa aikaa pitää saada - ja yleensä juuri silloin, kun jonnekin pitäisi mennä.
Eli yritätkö nyt sanoa, että saamasi täystyrmäys oli jotenkin väärin, kun olet eron jälkeen onnellinen? Kyllä minäkin olen eron jälkeen onnellinen, mutta en minä silti sanoisi, että olin kumppanina täydellinen.
Näin tällaisen huutajan kadulla pari viikkoa sitten. Ihmettelin ensin, että ihan kuin olisi kuulunut miehen hullua huutoa, mtta katsellessani ympärilleni, ei näkynyt mitään erityistä. Ajattelin kuulleeni väärin. Sitten yhtäkkiä kuului taas ihan ravopäistä huutua läheltä. Siinä oli keski-ikäinen mies, joka oli istuutumassa autoon eskari- tai kouluikäisen tyttön kanssa. Se tyttö näytti hiljaiselta ja aralta, ja mies raivosi ihan keuhkojen täysiltä huutaen hänelle. Huuto jatkui autossa. Jäin katselemaan kauhuissani ja mietin, että olisiko ollut lasun paikka. Lapset traumatisoituvat tuolalisesta ajan mittaan, kun on turvaton vanhempi. Ja olen itsekin äiti, joten tiedän, mikä on normaalia vanhemman hermostumista ja mikä ei. Tuossa oli kyse jostain todella vakavasta käytöshäiristä miehellä. Kävi sääliksi sitä lasta.
Mä en ole lukenut avaustasi, mulla on pitkiä taukoja palstailussa.
Kauanko te olitte yhdessä?
Kertomasi perusteella hyvä että pääsit eroon. Ihmeen kauan naiset (varmaan miehetkin) joskus roikkuu odoissa tyypeissä ja epäterveissä suhteissa ilmeisesti ihmettä odottaen.
Suutuin siksi, koska mies aivan ensimmäisenä ilman ajatustakaan oli menossa ilmottautumaan ja piti itsestäänselvänä, että lähtee juhliin ilman avecia. Hänelle ei tullut mieleen, että se oli taas yksi kutsujan kikka kokeilla miten pitkälle hän pääsee kiusatakseen minua, ja tämä oli nähty aiemminkin. Tajusin mikä kutsussa oli taustalla, ja mies tajusi myös, mutta hän ei aikonut tehdä elettäkään korjatakseen asiaa tai puolustaakseen minua vaan kunhan hän itse pääsee rauhassa ilmasen viinan ääreen. Siinä kohtaa hänen hierottuaan asiaa päin naamaani suutuin niin, että revin sen kutsun silpuksi hänen silmiensä edessä. Hän tiesi tilanteen varsin hyvin, mutta toi lojaaliuden puute tuli aika puun takaa. Itse vastaavissa tilanteissa olin monta kertaa jättänyt menemättä juhliin, joihin miestä ei ollut kutsuttu tai olin kysynyt saanko ottaa avecin, joten tuo oli mieheltä tosi inhottava temppu ja se varsinainen v..lu siihen päälle oli viimeinen niitti. Sen lisäksi hänellä ei ollut pokkaa edes sanoa juhliin mentyään kyselijöille miksi en todellisuudessa ollut tullut paikalle (ettei minua oltu kutsuttu) vaan hän oli selittänyt asian niin hienosti että kaverit luulivat että olin tehnyt emännille vähintäänkin oharit. Juhlien jälkeen kaverit kyselivät minulta vielä varmuuden vuoksi, missä oikein olin oikeasti ollut ja mieheltä oli kuulemma tullut leväperäisiä selityksiä kautta rantain jostain opiskelukiireistä - vaikka en edes opiskellut sillä hetkellä.