***HUHTImammojen maanantai mietteet***
Kommentit (59)
Hienoa, että kaikki on mennyt hyvin! Hyvää vauva-arkea koko perheellenne!
Itse tovi sitten kotiuduin neuvolasta. Ehdin nyt jo koneelle, kun mies on tytön kanssa leikkarilla. Vaan kohtahan ne sieltä jo kotio saapuvat.
Neuvolassa ei kummempaa. Huominen lääkäriaika peruttiin, kun mulla on siellä polilla perjantaina aika kuitenkin (kun viime pe kävin niitä liikkeitä tarkastuttamassa ja lääkäri laittoi vielä tuon kontrollin).
Ei siis uutta masuosastolla, tasaisen rauhallista. Olen koko ajan masua tökkimässä, että edes jotain liikkeitä joskus tuntisin. Sydänäänet ja istukanvirtaukset olivat hyvät, mutta huolestuttaa niin kamalasti kuitenkin. Onko kellään muulla tämmöistä tosi rauhallista masulaista?
Kyllä mä uskon, että kaikki on hyvin ja menee hyvin, mutta silti välillä tulee semmoisia pelotuksia.
Viikkojakin vielä niin vähän, että saa pitkään odotella hetkeä, kun vauvan saa syliin. Neuvolan mukaan vauva vielä ylhäällä, ei yhtään laskeutunut. Ja musta kun on tuntunut, että tämä masu on tosi alhaalla!
Muakaan ei ole nyt juuri enää supistellut! Ei tietenkään, kuten niin moni aikaisista suppareista kärsinyt on todennut...
Jaaha, pitäisköhän taas siivota ja järjestellä... Sitähän täällä riittää, eipä muuta juuri tarvitsekaan tehdä... Arg.
Mutta kaikesta huolimatta, oikein hyvää päivänjatkoa!
Ja Annulle tsemppiä huomiselle!!
Tilp. 35+4
Nopsaan pääsitte kotiin, mukavaa että kaikki sujui niin hyvin.
NIKSULLE!!!
Leppoisia vauvan tuoksuisia arki-päiviä koko teidän perheelle.
Voimia niitä tarvitaan.
Onnittelut Niksu!!!
Ajattelin itsekin laittaa taas vähän kuulumisia kun kävimme tässä aamulla Kättärillä synnytystapa-arviossa.
Olin valmistautunut paljon pahempaan kokemukseen, mutta olikin aika iisi juttu lopulta. Neuvolalääkäri laitto lähetteen sairaalaan kun oli sitä mieltä että paikat saattaa olla vähän ahtaat ja kun tuo sf-mittakin oli jo viimeviikolla 38cm...että jos on kovin iso poika tulossa, että mahtuuko ulos. Kättärin lääkäri siis vähän koitteli mahan päältä ensin ja arvioi kokoa ja tunnusteli ettei oo viel laskeutunut eikä kiinnittynyt. Sit se ultras, ja sai koko arvioksi 3,1kg. (vajaa kolme viikkoa sitten 2,6kg). Kaikki näytti olevan ultran mukaan ok. Sit oli se jännittävin osuus eli sisätutkimus, joka siis käsikopelolla tutki ensin normaalit kohdunkaulan pituudet yms mitat ja aukiolot. Sit alko etsiskelemään niitä lantion luita ilmeisesti, ainakin olin tuntevinani että koputteli sormellaan tuolta sisuksista noita alimpia luita:*) Kylhän siinä tietty silmät meni väkisin kiinni ja vähän piti huulta purra, mutta ihan ok kokemus, ei olis tarvinnut pelätä niin kun etukäteen pelkäsin kun olin jotain muitten kokemuksia lukenut. Lähinnä pelkäsin siis että sattuisi kauheasti ja aiheuttaisi sitten jälkikäteen supistuksia ja ties mitä.
Mutta lääkäri laittoi sit vielä lähetteen magneettikuvaukseen huomiseksi johonkin Hus-Röntgeniin Helsingin keskustaan, kun joku mitta oli kuulemma vähän siinä ja siinä. Kun sitten kyselin että jos mitat on siinä ja siinä niin voisko sitä sit ajatella käynnistettävän aikasemmin, niiin oli sitä mieltä että mahtuu jos mahtuu ja jos ei mahdu niin leikataan. Että siis ei käynnistetä ainakaan sillä verukkeella aikasemmin. :*(
Mielenkiinnolla odotan siis huomista magneetikuvausta kun ei mulla oo hajuakaan mikä se semmonen on enkä tullut lääkäriltä niin yksityiskohtasesti kysyneeksi.
t:Kahu ja poju masussa jo 37+4
Paljon onnea Niksulle pikkuprinssistä! Ihanaa vauva-arkea ja nopeaa toipumista sektiosta!
Nyt näköjään pukkaa poikaa maailmaan, jokohan olisi kohta minunkin vuoroni?
Olin tuossa juuri saanut tiskattua ja pyyhittyä uunia ja sain supistuksiakin aikaan kun puhelin soi. Näin heti, että äitipolilta soitetaan. Soittivat sen takia, että tämä lääkäri jolla olen käynyt päivystää ensi yön, joten ei olekaan töissä 12.30 kun mulla on aika, joten vaihtoivat ajan heti aamuun klo 8, että hän kerkeää minut katsoa ennen kuin lähtee kotio nukkumaan! Kiva...
Tai ei kiva kun pitää herätä niin aikaisin, mutta mies onnneksi lupasi lähteä heittämään lääkäriin, ettei tarvitse bussilla mennä.
Joten huomenaamulla sitä on taas viisaampi. Voi kun tuolla alapäässä tapahtuisi jotain niin pääsisi tositoimiiin vaikka se minua hirvittääkin (viitaten edellisiin synnytyksiin), mutta ajatuskin siitä pienestä tuhisevasta nyytistä masun päällä synnytyksen jälkeen saa pään ihan sekaisin ja on valmis tekemään mitä vaan, että siihen taas pääsee.... huoh... voi sitä onnea... Kohta se tapahtuu meille kaikille!
ääh, mulla on töitä tekemättä, pitää lopettaa tämä haaveilu ja tehdä hommat kun vielä on aikaa!
Kaunista päivän jatkoa kaikille ja suppareita suppareita kaikille niitä haluaville! =D
T: Siriin ja pikkuhurmuri edelleen rv 38+4
Pitkän ja vaivalloisen matkan takana oli teillä nyytti, mutta ihanaa, että se palkinto vihdoinkin on sylissä! Nautinnollista vauva-arkea!
Perästä toivottavasti tullaan vielä pian... :)
Ja Annulle tsemppiä huomiselle! Toivottavasti lääkkeet vaikuttavat nopsaan, niin pääset sinäkin nyyttiin tutustumaan ihan kasvokkain.
Toivottavasti Siriinin polikäynti antaa myös hyvän tuloksen, vauvan voinnin kannalta parasta ratkaisua toivotellaan täältä!
Kissankello myös yhä 38+4
ja onpa tosiaan jo pitkä pino, itse ajattelin kirjoittaa myös lyhyesti..
voisinko minä olla jo seuraavana? olo on niin kamala,ja nukkumisesta ei yhä edelleenkään tule mitään. ei vaikka olisi kuinka monta tyynyä tukena,tai viileä makuuhuone. n.3-4h unilla olen joutunut pärjäämään jo pitkään,eli päiväunet usein on täällä paikallaan.
maha on pudonnut kamalasti, tosin se taitaa riippua vauvan asennostakin. tänään mies totesi,että sullahan on isot tissit, nyt ne erottuukin,kun maha on noin alhaalla! :) ja ostoksilla käytiin kauppakeskuksessa,ilman rattaita,mutta mentiin autolla. oli eka ja vika kerta,kun niin teen esikon kanssa. paikallaan ei pysynyt kahta sekuntia,ja tämän mahan kanssa perässä juokseminen on hiukka hankalaa..
Huomena on neuvola, pääsen sinne valittamaan olostani. mitään merkkejä ei lähestyvästä synnytyksestä ole edelleenkään. :(
olenko aivan väärässä, mutta yhdessä vaiheessa(muistaakseni) Finnmar(?) päivitti usein listojamme. mihin hän on kadonnut?
nyt jään odottamaan lisää vauvauutisia,ja menen syömään jotakin.
Haalen 38+6
Uni onneksi välillä maistuu ihan kohtalaisesti tai siis hyvinkin (jos joitakin poikkeuksia ei lasketa) ja vessareissuista huolimatta, jotka siis tiheentyneet taas.
On ihanaa, kun on saanut puuhastellakin jo jotakin pitkän makuutuksen jälkeen, tosin kovin vähän sitä pystyy päivässä pystyssä olemaan, kun luut paukkuu, supistaa ja ukko roikkuu alhaalla lantiossa. Neuvolassa sanoivat tänään, että jos jonnekin lähtee, niin lähtee vaan yhdelle asialle, ei enää mitään kiertelyshoppailuja ja ne ei kyllä onnistukaan, kun yks kauppa per päivä.
Vauvan kamat alkaa olla järjestyksessä. Mies auttoi eilen silityksessä ja mä viikkasin ja järjestin hyllyyn niin että hoitopöytäkin näkyy taas niiden vaatekasojen alta. Ostettiin kattoon kiinnitettävä kehto ja se roikkuu paikoillaan, tosin pedata aion vasta kun tullaan kotiin. Nyt siellä killuu esikoisen nukke harjoittelemassa. Ja vauva peitonkin sain kudottua valmiiksi. Se myös harjoittelee nuken kanssa :) Sairaalakassi on vielä täydentämättä, kun meni hieman uusiksi reilun viikon takaisen visiitin vuoksi. Vauvalle on myös katottuna jotakin, mutta ei vielä pakattuna. Jotenkin yritän valita sellaisia vaatteita, ettei tarttis hirveesti siellä väkrätä ja pukea, mutta ainakin näillä ilmoilla on vielä pakko. Otan myös mukaan suosiolla eri vaihtoehtoja, kun eivät vie tilaa ja loppujen lopuksi vauvan koko vähän arvelluttaa.
Neuvolassa kävin rv34+2 ja tänään rv35+2, verenpaineet samat 95/60, samoin kohdunpohjankorkeus edelleen 29 (roikkuu todellaa alhaalla lantion välissä tämä asukkaani ja on tehnyt ihan alusta asti niin). Paino oli viime viikosta laskenut 600g vaikka koko ajan olenkin syönyt. Isoista annoksista tulee tosi huono olo, mutta olenkin sitten syönyt vähän koko ajan. Johtui ilm. siitä, että viime viikolla tulin nesteytyksestä (oksennustauti) ja kudoksissa oli silloin nestettä, mikä nyt oli haihtunut.
Entäs mitäs mieltä olette tästä? Alan olemaan siis levoton siitä, että on sellainen hetkenä minä hyvänsä olo. Rv33+6 sairaalaan nesteytykseen mennessäni kk jäljellä oli 1cm, hyvin pehmeä, kuten jo usean kuukauden ja silloin kahdelle sormelle auki. Tämän jälkeen on lopetettu estolääkkeet, noustu osittain pystyyn ja aika reippaasti joka päivä supistelee, ei säännöllisesti, mutta tuntuu huvin ja välillä on aika pitkiäkin. Esikoisella nämä avas paikat valmiiksi 3-4 senttiin (tapahtui tosin vasta myöhemmillä viikoilla) ja kun synnytys alkoi vesien menolla, loppuavautuminen tapahtui reilussa tunnissa ja lapsi oli ulkona alle kahdessa tunnissa. Nyt hirvittää, että koska lähden sairaalaan (tietty vesien menosta pää kolmantena jalkana) mutta entä muuten. Pelottaa, että nämä iänikuiset supistukset vievät tilanteen useaan avautuneeseen senttiin (jos jo puolitoista viikkoa sitten oli kahdelle sormelle auki) ja sitten matkan varrelle ei jääkään kuin pari senttiä ja vauva tulee autoon. Lääkärintarkastusta mulla ei enää ole. Toisaalta, jos siellä todetaan, että auki on 5-6 senttiä (mutta synnytys ei käynnissä varsinaisesti) niin mitä ihmettä tekisin. Uskaltaisin mennä kotiin? Ei meiltä niin hirmuinen matka sairaalaan ole (kuskin saapuminen toivottavasti max. 5min. + 20min. ajoa, jos ei ruuhka-aika), mutta pelottaa niin vietävästi sekin matka niissä lopputuskissa jota viime kerralla koin. Silloin tosin olin sairaalassa valmiina, joten sain kärsiä tuskani synnytyspedillä ilokaasu kainalossani. Onko muita samassa tilanteessa? Sairaalaan en millään halua lähteä valvomaan useita öitä päätäni sekaisin ennen synnytystä ja vauva-arkea... Tädilläni oli sama homma kun mulla. Esikoinen tuli samaa vauhtia kuin meidän ykkönen ja kakkonen vaan sitten hupsahti, tosin ehtivät juuri sairaalaan.
Ellin tarina kuulosti aika paljon sellaiselta, jota tässä olen mietiskellytkin...
Touhis rv35+2
kiva kuulla että kaikki on mennyt hyvin jatoipuminen nopeaa!!!
Mua väsyttää aivan mielettömästi. Oli tarkoitus käydä ulkona mutta ei kai se pakko oo kun ei jaksa niin ei jaksa. Mikähän nyt on sitten taas iskeny???? Ois kyllä mahtava ilma mutta pitää ihailla ikkunsta :)
Vaikka mielelläni vielä pari viikkoa hautoisin sinne viikon 37 yli... että päästäisiin kotiinkin nopeasti. Ei ole meidänkään yliopistollinen sairaala mikään hilton...
Ja terveisiä äitipolilta!
E-en ole käynyt synnyttämässä, vauvan kokoa arvioitiin, kun jo hätäilin jättiläisen synnyttämisestä, ei ole lääkärin mukaan jättiläisainesta tämäkään, edelliset olleet 3500-3820g. Arvio oli nyt n. 3000g, että samaa koko luokkaa siis. Kohdun suu oli pari senttiä auki ja kaulaa muutama sentti pehmennyt...Mutten usko vielä tositoimiin pääsevänikään..Antoivat ajan kahden viikon päähän, meinasin kyllä että vauva olis silloin jo sylissä...
Suppareita kaikille haluaville, minäkin voisin niitä jo ottaa;-)
Ponnari & Masukki yhä 37+2
Onnea Niksulle ja uudelle perheenlisälle!! Tullaan perässä, kunhan keretään :)
Kuten joku jo totesikin, loppua kohden supparit vain vähenee. Ehkäpä sitten seuraavan kerran supistelee, kun päästään tositoimiin.
Dementia tosiaankin vaivaa välillä. Kun saan itseni mukavaan asentoon sohvalle tai sängylle, luen kirjaa tai katson telkkaa, niin saatan unohtaa vauvan ja raskaanaolon joksikin aikaa. Vasta, kun yritän ponnistaa ylös tms, muistuu mieleen.
Pelargonia ja 37+5
minä olen täällä herännyt unilta, kun olin neuvolassa jo kasilta niin väsy pukkasi armottomana päälle kun kotiin pääsin.
neuvolassa kaikki ok. ja uusi aika sovittiin viikon päähän ja plääh..siis koko käynti kesti alle 15min. tottakai pitää olla tyytyväinen että kaikki arvot kunnossa eikä mitään hälyttävää ilmennyt, mutta kun turhauttaa niin turhauttaa.
nyt lähden toooosi myöhäselle aamukahville!
-lotta ja ukkeli rv 38+6-
...kyllä oletkin onnesi ansainnut pitkän odotuksen jälkeen!
Nauttikaa vauva-arjesta nyt koko perheen voimin!
Ja Annulle tsemppiä huomiseen, toivottavasti käynnistyy nopeasti niin tosiaan olet nyytti kainalossa jo huomisen aikana!
Lala 37+2 (edelleen)
Ja Annulle tsemppiä huomiseen! Täältä tullaan perässä.....=)
Tulethan sitten laittamaan kuulumiset ja Tays-kokemukset heti, kun vain jaksat!!!
Täällä eletään pitkää päivää.....siis päivät tuntuu menevän nyt yli-hitaasti....johtuen tästä kärsimättömästä olosta! Onneksi huomenna tulee kaveri käymään pienen vauvansa kanssa, jonka näen nyt ekan kerran! Ihanaa! Jospa jaksaisi tänään pyöräyttää jotakin tarjottavaksi.
Täällä on kanssa todellinen MÖHÖOLO, niinkuin joku osuvasti sanoi. samoin vauva tuntuu vähän hiljentyneen, ja olen alkanut vähän laskeskelemaan noita liikkeitä silloin tällöin. Illalla en voi alkaa nukkua, ennen kuin on tullut joku kunnon töytäisy! Onneksi liikkeitä on aina tullut, mutta selvästi alkaa olla ahdasta. Ja sitten tuntuu olevan vauvalla selkäpuoli tossa edessä, niin vaimentaa varmaan noita
liikkeitä.
Täällä sitä on tuo 38 viikkoa tullut viikonloppuna täyteen ja nyt eletään sitten odotusta isolla O:lla! Koko ajan vaan ajattelee, että koskahan tämä alkaa syntyä....ja vaikka siihen on koko ajan valmistautunut, niin kyllä se sairaalaan lähtö sitten varmaan yllätyksenä tulee kuitenkin!
Synnytyksestä on jo varsin sekavat mietteet. Välillä on ihan rentona ja ajattelee, että kaikki menee hyvin omalla painollaan, välillä on huolesta sekaisin, että meneehän kaikki sitten varmaan hyvin....Ensikertalaisena ei oikein tiedä, mitä odottaa. Katsotaan vaan jännityksellä, mitä tuleman pitää....
...mutta kun saisi jo tulla! ja kun edes jotain tapahtuisi. vaikka voihan tässä olla vielä yli pari viikkoa tämän ajan matelemista ja odottamista...jokainen eletty päivä on kuitenkin lähempänä!!!
Eiköhän se tästä pian sitten helpota, pianhan on tosiaan jo meidän kuukausikin!
Hyvää vointia kaikille! Yritetään pitää pää kylmänä!
Mimoskainen 38+2
Ihanaa, kun alkaa näitä vauvi uutisia sadella! :)
Ja Annulle miljoonasti tsemppiä huomiseen!!
Mulla ei olotilassa muutoksia; juuri äsken työnsin lapsia viisi kilsaa vaunuissa, eikä tuntunut sitten missään! (Mitä nyt hiki tuli...) Joten ei TODELLAKAAN supistuksia täällä päin!
Huomenna on lääkärineuvola, ja lyön vaikka vetoa, et saan kuulla, että " paikat kiinteät ja tiukasti kiinni" ...! Mä luulen, että vauva syntyy vasta toukokuulla... Kaikilla muilla on jo vauva, ja minä täällä huhuilen huhtikuisia, eikä kukaan enää vastaa!!!!! Jaiks!
Mutta nyt siirtyy tämä möhkäle nakkikeiton valmistukseen...
Huomiseen!
tilda 36+1
Mahtava homma, että kaikki meni hyvin ja olette jo kotona!!! Kerrohan sitten niitä vauva-arjen kuulumisiakin, jos vielä jaksat meidän valituksia kuunnella täällä....................
Mulla on neuvola 10min päästä, miestä odottelen kun hän tuli jo yhteen kertaan kotiin mutta lähti kiireesti takaisin hakemaan työpaikkaruokalasta ostamiaan päivän ruokia, jotka oli unohtunu johonki lakkihyllylle. taitaa vaivata dementia jo miestäkin ;) Onneks tuo neuvola on 100metrin päässä. Mutta palataan siis asiaan...
eikkuli
Elikkäs Oikein lämpimästi Onnitteluja Niksulle perheineen!
Oma (.) ei kummoista. Olo vaihteleva. Välillä nukutaan, toisina öinä ei ollenkaan. Välillä supistelee/kolottaa/ suututtaa/ pyörryttää/ hengästyttää/pissattaa....jne, välillä tuntee ( kylläkin vain hetkittäin ) itsensä ihan ihmiseksi. Neuvolassa ei tänään mitään ihmettä, kaikki ok. Vaikka tiedän ettei mitkään S:t auta, tuntuu että niitä olisi päivittäin tehtävä :( Mikään niistä ei nyt jaksattaisi. Pakko asennoitua siihen että La tulee ja menee, niinkuin kahdella edelliselläkin. Ensin menee pari päivää, viikko, puolitoista, kaksi viikkoa... Vähänkö epätoivoista ! En nyt taida olla parhaimmillani. Vointeja mammat!
Rv38+6
Mieletöntä, vitsi että nyt rupes vauvoja pukkaamaan oikein urakalla.
Toivottavasti Annuun lääkkeet puree nopeasti ja saat nauttia vauvasta jo heti huomenna!
No, minä lähden nyt hakemaan tyttöä ja sit mennään sinne muskariin... saas nähdä edistäskö alapään aukeamista. Nyt kyllä tuntunut aika mojovia supituksia tässä päivän mittaan.
Kattellaan ja supistellaan!
Peppinetta 39
Ensiksi onnittelut vielä Niksulle poikavauvasta! :) Hienoa että kaikki meni hyvin ja äitikin on toipunut nopsaan...
Tänne ei niin uutta kuulu, paitsi että nyt on alkanut alavatsassa tuntua menkkamaista kipua silloin tällöin. Ne ei ole kai supistuksia, kun taukoa ei välttämättä tule, vaan mahaa saattaa juilia puolikin tuntia putkella tai pitempäänkin. Lisäksi tuolla kohdussa tuntuu ikäviä vihlaisuja, ikään kuin vauva tunkisi itseään alemmas ja paikat venyisivät. Muuten olen kyllä jaksanut hyvin. Eilen jopa kokeiltiin petipuuhiakin piiiitkästä aikaa, eikä nekään saaneet supistuksia sen kummemmin aikaan. Meidänkin vaavi on rauhoittunut nyt ihan selvästi parin päivän aikana. Liikkeitä ei tunnu läheskään yhtä paljon kuin vielä viime viikolla. Eilen illalla jouduin ihan hätyyttelemään toista, kun tajusin että oli ollut hiljaista koko illan.
Neuvolassa kävin perjantaina ja kaikki oli kunnossa mitä nyt sokeria löytyy edelleen virtsasta. Ja terkka jaksaa kysyä joka kerta, että ootkos herkutellut! NO EN SEN KUMMEMMIN KUN ENNENKÄÄN!
Tällä viikolla piti olla ultra, mutta jouduin siirtämään sen ensi viikolle, kun sain parin päivän sijaisuuden Suonenjoelta. En tiedä olenko hullu, kun vielä lähden matkustamaan yksinäni ja töihin pariksi päiväksi, mutta toisaalta kaikki raha on nyt tervetullutta ja vointi on ollut kuitenkin ihan hyvä. Saan yöpyä siskon luona, joten ei tarvitse onneksi edes takaisin matkustella. Ja ei tuota väliä nyt muutenkaan aja kuin vajaan tunnin verran.
Tänään kylään tulee kaksi pikkusiskoani. Toinen reppana ei ole vielä päässyt käymään tässä asunnossa kertaakaan ja eilen sitten soitti, että voiko tulla koulun jälkeen kylään. :) Ihan mukavaa! Pitää vaan alkaa vähän siivoilemaan paikkoja. Muutenkin mulla on valmistelut ihan retuperällä. Eilen siivottiin varasto ja kurkkasin samalla vauvan sänkylaatikkoon ja tajusin, että se oli väärän värinen. Tilattiin se sänky kuultovalkeena, mutta paketissa olikin koivun värinen sänky. Noh, mies lupasi käydä tänään vaihtamassa sen. Sunnuntaina pitäisi sitten laittaa sänky kuntoon ja pestä myös vauvan vaatteet. Kiirehän tässä varmaan vielä tulee, mutta eiköhän ainakin välttämättömimmät jutut ehditä kuitenkin tekemään!
Noh, jopas tulikin liirumilaarumia! Aurinkoista viikon alkua kaikille! :)
Hmar, rv 37