***SYYSKEIJUT PERJANTAINA***
Kommentit (43)
Ei taas oo päivän mittaan juurikaan supistellut. Tänään kun ois vauvalla ollut niin hyvä päivä syntyä. Ei ois ollut poitsun hoito ongelmaa kun on viikonloppu ja kaikilla sukulaisilla on vapaata töistä.
Mies synnytyksessä. Itse en halunnut miestä lähelle synnytyksen aikana muuten kuin ponnistus vaiheen aikana jolloin puristin häntä kädestä (välillä vähän liiankin lujaa). Mies ei mitään joutunut tekemään. Kunhan vaadin että istuu sängyn vieressä tuolilla ja juttelee ja kuuntelee. Yleensä kun mulla on kovat kivut niin haluan olla aika rauhassa ja yksin.
Ihanaa kun meijän syyskeijujen pinot on nykyään pitkiä. Hieman eri kun tossa pari-kolme kuukautta sitten jolloin pinot olivat suht lyhyitä.
Montakohan uutta syysvauvaa syntyykään nyt viikonlopun aikana.
Mulla on sairaalakassi edelleenkin pakkaamatta. Eilennä sain digikameran akun ladattua valmiiksi ja laitettua kameran laukkuun. Josoa loputkin tavarat saisin nyt viikonlopun aikana pakattua. Vauvan kaikki vaatteet oon valmiiksi autoistuimeen laittanut. Niin mies ne osaa sitten tuoda.
Nyt alko närästämään. Pakko mennä kohta rennieitä etsimään jostain.
Nyt meen poitsua nukuttamaan.
Öttis
" Kohta pitäisi alkaa hinnoitella tavaroita lastenkirppikselle ja sitten illalla viedä niitä. Olikos ainakin PIIAS menossa myös viemään tavaroitaan? Onko muut PKKS-mammat aktiivisia kävijöitä lastenkirppiksellä? Itse olen joka kerta käynyt syksystä 2003 lähtien. Melkein jo perinne. :)"
Utelen että missä tuo lastenkirppari on ja onko se siis huomenna? Mihinkähän aikaan?
Kiitos jos viitsitte vastata!:)
siis ONNEA, ONNEA, ONNEA kaikille jotka ovat jo vauvansa saaneet ja myös heidän perheilleen.
Täällä kaikki hyvin vaikka välillä vähän ahistaakin. Lääkärissä kaikki ok, vauva ei ollut viellä kiinnittynyt. Hän sanoi ettei voi luvata etteikö jo huomenna tulisi, eihän niistä koskaan tiedä...
Jotain pientä ja vähän isompaakin olen miehelle ja esikoiselle hankkinut, lähinnä sellaista että saavat ajankulumaan kun olen sairaalassa.
No nyt nukkumaan.
Lisää syyskeijuja odotellessa, itsellä rv 36+6
Nopeasti kirjoittelen omat kuulumiset, sitten aamupalan tekoon ja lapset päiväkotiin...
Omaan napaan ei kummempia. Tiitiäinen ei oikein enää potki, venyttelee vain ja sellaista möyrintää. Mutta liikkuu kuitenkin!!
Yö meni kohtalaisen hyvin nukkuessa, kerran kävin vain pissillä. Mikä on ihme, kun normaalisti käyn sen viisi kertaa!
hetki sitten kakkonen heräsi ja se oli " pakko" kantaa keittiöön juomaan *hohhoijaa*, niin jalkapohjat oli kuin ilmatyynyt ja jalat muutenkin kuin puupökkelöt! Muilla samanlaisia " oireita" ? Nyt kun olen enempi liikkunut, niin alkaa taas veri kiertää ja särky helpottaa.
Pitäisköhän alkaa juomaan ananasmehua? Tosin kaikki nuo happamat juomat ja ruuat alkavat närästää, että kumpi paha siinä on sitten sen helpotuksen arvoinen...
Tännekin on tuo flunssa kotiutunut. Kuopus on nuhassa, mutta kuumetta ei ole ollut. Täytyy koputtaa puuta, ettei itse saa sitä.
Ihanaa! Äitini tulee viettämään loppua kesälomaansa meille!! Yhtään en tiedä kauanko on, mutta lastenhoito-apu onkin tarpeen! Itse en oikein noitten nopea-liikkeisten tenavien perässä enää pysy ;D
Jahas, nyt äitiä kaivataa..palailen myöhemmin lukemaan eilistä pinoa.
*tiitiäinen rv.36+3*
Ja taas uusia vauva uutisia! Ihanaa:) Onnea oikein kovasti koko perheelle ja toivottavasti pian jo pikku mieskin pääsee kotiutumaan ja voi hyvin:)
Manta ja Onni Rv 35 tasan :) pikuu hiljaa pikku hiljaa...
JA ONNEA KITTURALLE !!!
Onnea myös Halifantille tämän päivän koitokseen :) Kohta sinulla on pienenpieni nyytti sylissäsi :)
(.)= Luulin eilen, että olisi tullut lähtö, mutta ei :( Toissailtana lähti limatulppa, tai ainakin osa siitä ja eilen supisteli koko päivän. Supisteluiden lisäksi oli " menkkamaisia" kipuja jatkuvasti niin selässä kuin vatsassakin. Niin siinä vaan sitten kävi, että illalla, kun makaamaan pääsin niin supistukset loppuivat :( Yöllä heräsin yhteen kivuliaaseen supistukseen... Eipä jatkunut nekään... Nyt taas joulii selässä ja supistuksia tulee, mutta ei ne tunnu tekevän mitään kunnollista...
Esikoinen meni intoa puhkuen tänään tarhaan, kun hänellä on 3-v syntymäpäivä. Sai keksiä mukaansa muille tarjottavaksi :) Mekkokin piti laittaa aamulla päälle :)
No jos menisi katsomaan mitä tuo meidän kakkonen puuhaa tuolla eteisessä... kolinaa kuuluu ja ähkimistä :)
Sanniinna ja poppana rv 37+4
ONNEA PIKKUNYYTEISTÄ: ocu, Itta ja kittura!!!
Kerranki nukuin yöni heäämättä. Tosin illalla saatiin vielä ukon kanssa riitaa aikaseks. Yritin sille selittää etten jaksa hoitaa koko kotia yksin, niin hän kysyi et eikö se riitä että hän tekee kahta työtä? No oli se aamulla sitten täyttänyt tiskikoneen pyytämättä (yleensä joka asiasta pitää mainita ennen ku tapahtuu) Ja sitä paitsi sen toisen työn rahat menee pitkälti moottoripyörän pitoon ja auton hifilaitteiden asennukseen, joita ilman minä tulisin toimeen vallan mainiosti.
Oikeen harmittaa tommonen riita. Juuri olin ajatellut väsätä jonkinmoisen isyyspakkauksen, mutta jos sen asenne kodin hoitoon on tuo, niin eipä muakaan huvita sitä pahemmin helliä.
Niin ja ilmottihan tuo että isyyslomalla on sitten pakko tehä niitä oman firman töitä. :/ Vihaks pistää välillä.
No nyt on ainakin ne vauvan vaatteet saatu pestyä. Vielä kun jaksais tehä sitä tilaa sinne vaatehuoneeseen.
Tänään sitten leivotaan ja siivotaan ja pestään pyykkiä ja ja..
Ukko tietysti päivätyön jälkeen, lähtee firman hommiin.
Johan on taas iloisen kuuloinen aamu mulla..
Taidan lähtä aamupalalle, jos se päivä tästä vaikka paranis.
Parempaa päivää muille keijuille toivottaen
-kirsikka rv36+1-
Voi Kirsikka, meilläkin tapeltiin eilen samasta asiasta. Oltiin ilta miehen vanhempien luona ja kun tultiin kotiin, oli sovittu, että mies tekee tämän päivän ruuan valmiiksi ja minä pääsen opiskelemaan koneelle, kun kouluhommat taas alkaneet. No, mies meni sohvalle löhöömään ja vasta teharin jälkeen alkoi sitten kiukkuisena paiskimaan keittiössä astioita. Ei olisi enää jaksanut tehdä mitään. Kun itse olin pesulla kylppärissä, niin se tuli räyhäämään mulle vanhan tomaattisoseen olemassa olosta jääkäaapissa, että mun nyt sillä sekunnilla olisi puuhdeltava se vessanpöntöstä alas, vaikka pesinkin itse silloin kasvojani...
Mun mies tekee " vain" yhtä työtä ja illat vapaat, joten mä sanoinkin, etten ymmärrä, miten sillä ottaa niin koville tehdä edes jotain kotihommia täällä. Kun se ei todellakaan niitä paljon joudu tekemään. Ruokaa ainoastaan silloin tällöin!!! No, kiukkusena mentiin sitten nukkumaan. Tosi kiva. Aamulla mies tuli kuitenkin ennen töihin lähtöä antamaan pusun ja toivottamaan hyvää päivää, eli ihan kuin toinen mies...No, enpä tiedä. Aina samasta asiasta tulee meillä riitaa. Yritä nyt kouluttaa tuollaista 30-vuotiasta tekemään sellaista mitä se ei ole koskaan joutunut tekemään...Miehen oma äiti paaponut aikuista miestä, vaikka asuikin jo yksin, joten mulla on kyllä tekemistä tässä...No, itse olen mieheni valinnut :)
Mulla on silmät ihmeen kipeet. Varmaan, kun pitkästä aikaa istuin eilen koneella pidemmän aikaa. Yöllä onneksi vaan yksi vessareissu ja muuten nukuin illan tapahtumista huolimatta hyvin.
Aurinkoista perjantaita keijuille! Ja Halifantti jo varmaan kohti synnäriä menossa...
haliterkuin,
inkuli ja nuppu rv 37+2
Vauvantuoksuisia uutisia täällä, ihanaa! Ja tsemppiä kaikille nyyteille sen syömisen opetteluun, eiköhän se siitä!
( . ) Minä olen todella aikaisessa tänään, yö oli taas yhtä pyörimistä, lonkkia painaa jo kylkiasento tosissaan, ja aina kun kylkeä kääntää, tulee supistus, höh... Aamulla kävin pisulla ja hetken jo mietin, että tulikos nyt lapsivettä, kun viimeisiä pisaroita tiristin, mutta ei kai se ollut. Pitää seurailla tässä päivän aikaan, tuleeko sieltä jotain ylimääräistä. Pistää kyllä jännittämään hetki hetkeltä enemmän...
Aloin tyhjentää tätä meidän työhuonetta heti aamusta, illalla ajattelimme ostaa maalia seiniin ja sit huomenna mies saa maalalilla ja sen jälkeen, siis varmaan sunnuntaina, asennetaan parkettilattia tähän kamalan muovimaton päälle (parkettipaketit ovat lojuneet meidän sängyn alla jo pari kuukautta!). Mun veli tulee toivottavasti avuksi. Pitää siis tämä tietokonekin irroittaa siksi aikaa, joten jos musta ei hetkeen kuulu mitään niin en välttämättä ole vielä nyyttiä hakemassa, vaan ihan muuten vain nettipimennossa!
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille syyskeijuille!
T. Rizzu & Untamo rv 37+6
Onnea,onnea kaikille teille joilla on synnytys takana! :) Ja kaikkea hyvää pikkuisille ja erityisesti tehohoidossa olevalle pienelle elämän alulle.Näistä joilla on vähän hankalampi alku tulee monesti oikein kunnon vilpereitä sitten kun vähän ikää karttuu!
Huh,mulle tuli kamalan huono olo,kun kävin pyörällä saatteleen eskarilaisen kouluun.Varsinkin paluumatkalla alko tuntuun et en kotia pääse...En vissiin osannu polkea tarpeeksi hissukseen.Vauva onneks möyrii mahassa et jospa sillä ois kaikki ok...
Miehellä vp! Mukava! Lähti just ulkovaloja asenteleen päätykuistille ja otti pojat mukaan ulos.Yks pojista käytiinkin eilen viemässä mummolaan vähän lomaileen.Onkin ollut vähän ärripurri nyt kun sisko aloitti eskarin.Vissiin liittyy jotenkin tuohon ikäänkin,5v.Meillä ei nykysi ole yhtään aamua niin ettei hän kehittelisi jostain mulle kiukuttelun aihetta.Sitten itellä palaa pinna...No,nytpähän saa kaiken huomion mummolta ja papalta!
Mulla on sellanen tutina et moni teistä synnyttää viikonlopun aikana,tai ainakin jotkut.Höntälläkin on niin hyvät viikot et jospa jo pääsisit keventämään oloasi.Joka odotat et pääsis " vähän lomaileen" sairaalaan? ;) Minä olen nyt kun on jo useampi niin oikein nauttinut kun saa olla ihan itekseen,mennä valmiille puurolle ja ruoalle,käydä suihkussa aina kun jaksaa yms.Mutta kun pari päivää saa olla silleen sitä kummasti alkaa kotiin kaipaamaan,vaikka tietääkin mikä siel odottaa.Välillä kun kotona on sitten oikein takajumi,ajattelee et oispa viel siel sairaalassa... Hassu tämä ihmismieli!
Pyykkikone lopetti jauhamisen joten lähenpä laittaan narulle ja uusi satsi koneeseen...Mukavaa päivänjatkoa ja supistuksia heille jotka odottavat pääsyään tositoimiin!
syksynmarjatar 36+2...vasta...
On mennyt nämä pinot niin pitkiksi, ettei meinaa jaksaa istua koneella riittävän kauan lukeakseen kaikki jutut, mutta pakko on yrittää, kun ilmankaan ei tule toimeen... ;-)
Ihan ensteks onnea ainakin itta, ocu ja kittura! Pian varmaan kuullaan urakalla lisää vauvauutisia, kun syyskuun puolelle päästään.
Sitten kirsikka ja inkuli: kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta kunpa minäkin pääsisin tappelemaan kotitöiden tekemisestä ukon kanssa. Toistaiseksi olen kuitenkin yksinhuoltaja ja manailen vaan, kun ei itse mitään jaksa tehdä. Ukkoehdokkaan kanssa tappelen kyllä välillä, mutta aiheena on nykyisin ennemminkin se, kun en tavoita häntä puhelimella tuntikausiin. Hän ei ymmärrä, kuinka paljon pelkään, että sitten kun synnytys alkaa, en tavoita häntä, eikä hän ehdi synnytykseen mukaan. Epäilyttää, että tokkopa tosissaan haluaakaan mukaan, mutta sanoisi sen sitten, niin osaisin valmistautua henkisesti asiaan. Raivostuttaa! Ja enemmän vielä raivostuttaa, kun hän aina suuttuu sitten minulle, kun tavoitettavuudesta huomautan. Aina on kyllä ihan hyvät selitykset, miksi ei ollut tavoitettavissa, mutta vähänkös tuo minua lohduttaa, kun h-hetki koittaa.
Uneliaalle: yleisesti ottaen minäkään en tykkää, jos joku muu taloudessani touhuaa, mutta nyt kyllä ennemminkin toivoisin, että joku keksisi tulla tekemään kotiini suursiivouksen ja pesemään ikkunat. Voimat on itsellä niin nollilla, että keskityn vain pakollisten kuvioiden pyörittämiseen.
Omasta voinnista vielä: Yöt ovat tuskallisia. Ei olisi pitänyt tuossa pari päivää sitten kehua, että ne lantion/liitosten paukahdukset ovat kivuttomia. Nyt ne ovat alkaneet sitten vähän vihloa paukahduksen jälkeen. Ja paikkojen puutuminen ja tönkköytyminen vain pahenee. Olo on kuin ikälopulla mummolla, joka ei pääse könkkäämään kuin tuen kanssa. Tämä siis öisin ja aamulla ennenkuin sitten paikat vetreytyvät ja päivällä olo on jo kohtuullinen. Vaikka öisin väsyttää, en mielelläni nuku pitkiä yöunia ja olen helpottunut, kun aamulla kello soi ja voin nousta ylös. Yritän ottaa nokoset sitten aina päivällä.
Pikkuinen meuhkaa edelleen valtavasti, mikä tuo turvallisuuden tunnetta raskauteen. Jotain hyvääkin siis sentään.
fullmoon 37+4
Mä jokseenkin toivoisin ettei yö tulis....mua o alkanu ihan pelottaan tuo nukkumaanmeno ku jalkoja alkaa särkee ja ei löydä asentoa..help me...
ja eiköhän se nuha tarttunu minuunki,voih.... aivan älyhuono olo.
Eilen oli mun vanhemmat ostaneet meille sellasen lipaston jalopuuta tai jotain että saa vauvanvaatteet johonki. Tänää ne aiko tua sen sieltä liikkeestä.. ONNEA kaikille jotka nyyttinsä jo saivat!!!!! Inhottava olo,penskoillaki valuu räkä koko ajan. Mun tarvi eilen yöl käyä vaa yhesti pissillä sillo ku mies läx töihin.. Vieläkö täällä muut keijut hikoilee? mä hikoilen ihan sairaasti koko ajan,huomasin aamuyöstä et oli tyynyki ihan märkä. Suihkussa vois olla aamusta iltaan. Ananasmehu on hyvää poistaa nestettä vähän turhanki tehokkaasti ku muutenni joutuu päivisin ramppaan vessassa. Lohdullista et ei tartte kärsii enää kauaa pari viikkoa enää 7.9 asti mut täs välis toinen päivä on mun mummun hautajaiset,onkohan kellään runoa adressiin sellasta jotain ihanaa?
Suussa maistuu koko ajan pahalle ja kutittaa tuolta kitalaelta.
Nyt on aivan pakko kysyä,Olettako kärsineet tän tai edellisten raskauksien aikana monista hiivatulehuksista? siis mua ihan ärsyttää oon joutunu monasti tän raskauen aikaan hakeen puikon ja taasen joudun. Tosi inha sairaus...
Ja sit maha on eesä ni mitää makuuhuone aktiviteettiä ei tod. tee mieli. Tai välil tekee mut jos sen miehen vois jättää siit päältä pois ja sen tietyn osan käyttämättä ni sit ;)
Tanja 36,5
Voi,näitä vauvauutisia alkaa nyt oikeen sadella! Sylintäydeltä Onnea Kitturalle ja perheelle!!! Ja paljon kasvuintoa ja voimistavia säteitä pikkumiehelle,toivotaan,että saatte pian hänet kotiin nuuskuteltavaksi!
Inkulille jaksuja opiskeluun! hattua sulle nostan,miun pää on niin hatara,jotta opiskelu täs vaihees ei kyl onnistuis!
Syksynmarjatar: Sitä " sairaalalomaa" vaavin kera ootan kuin kuuta nousevaa ja siellä kun ollaan,niin hinkuan jo kotiin omien rakkaiden luokse ;) On tosiaan ihmismieli vaihtelevaa. Viimeeks kun jouduin pojan painon laskun takia olemaan yhden ylimääräsen päivän siellä ensin aiotun kahden sijaan,niin itkua tihrustin semmosen mitättömän asian takia. Ihan jo sit hävetti :D
Ja omaa ( . ) Eilinen leipominen sai iltayöstä aikaan pari napakkaa supparia ja siinä kaikki,no,parempi toki sekin kuin ei mitään. Yöllä sit toinen pohje kramppas niin,että sillä jalalla ei tahdo nytkään pystyä kunnolla kävelemään. Onneks saan viikonlopuks tänne pari reipasta sukulaistyttöä jeesaamaan,nytpä oliskin otollinen aika vauvan syntyä,mutta kuinka sen tiedon saa tuon masussa viihtyvän kaverin aivoihin mahtumaan...
Äsken ihmettelin,mikä naapurin isäntää oikeen naurattaa,se kun on peltotöis tos tien toisella puolen...Syykin selvis,5,5v ja 4v muksut kulkee pitkin pihaa jalkapallot paidan alla...taitaa olla oikein urakkasynnytys edessä ;D
Josko tästä koneelta kuitenkin koittas irrottautua ja koittaa jotain siivouksen tynkää saada tehtyä
Hönttä,murut ja Jesse 39+3
Paljon alkanut vauvoja syyskeijuille syntymään. Ehkä tämäkin siis joskus syntyy. Ja viikonlopun aikana moni saa oman pikku nyytin syliin.
alku yöstä sain nukuttua hyvin. Mutta mies kun lähti 5.30 töihin niin heräsin ja en enään saanut nukutuksi. Alkoi supistelemaan aika kipeästi. Supistukset loppuivat taas kun seinään 7 aikaan aamulla. Ei poitsun kaa tällaista ollut. Silloin kun supistukset alkoivat niin se oli menoa. Just sanoin miehelle että tää viikonloppu ois oikein hyvä vauvan syntyä, mutta tuskin syntyy.
Olo on edelleenkin tosi tukala. Eilennä oli aivan kamala päivä. Päätä särki, kaikki otti päähän, oksetti, itketti ja muutenkin oli vaan tosi kamala olo.
taas tulee vaan valitusta. En näköjään aamuisin osaa muuta kuin valittaa.
Poistun poitsua pukemaan että päästään liikenteeseen.
Öttis, poitsu kohta 1v11kk ja masuasukki rv39+2
Mulla on yksi mielestäni ihana, joskin pitkänlainen runo/ajatelma suruadressiin:
" Voit itkeä hänen lähtöään, tai iloita hänen elämästään. Voit sulkea silmäsi ja rukoilla , että hän palaa, tai avata silmäsi ja nähdä sen, minkä hän jätti jälkeensä.
Sydämesi voi olla tyhja, koska et enää näe häntä, tai sen voi täyttää rakkaus, jonka yhdessä jaoitte.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää menneessä, tai voit iloita huomisesta menneen voimalla.
Voit joko muistaa vain sen, että hän on poissa, tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi, tai tehdä niin kuin hän haluaisi:
Hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa elämää."
Sitten näitä tavallisia jo käytössä kuluneitakin runonpätkiä:
" Oli Sulla sydän lämmin hellä, paikka siellä meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit, meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistosi kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa."
" On päivä päättynyt, on tullut ilta,
on pursi irronnut maan laiturilta,
ja saapunut se on rauhan satamaan"
Osanottoni suruusi. Minunkin mummoni kuoli vuonna 2003 juuri samana päivänä, kun pääsin poikavauvani kanssa sairaalasta kotiin.
-Suursukeltaja-
Osanotto suruun!
Piti tulla kommentoimaan että monesti ollaan saatu huomata se että kun suvusta poistuu joku,yleensä vanhempi ihminen,samoihin aikoihin sukuun syntyy uusi jäsen.Se on varmaan osoitus siitä että suku jatkuu,vaikka joku poistuu.Miehen mummo kuoli keväällä,iäkäs ihminen yli 90 vuotias,samalla viikolla miehen veljen perheeseen syntyi tyttö...Elämä jatkui!
En lukenu ollenkaa eilistä pinoo mutta ilmeisesti joku poksahtanu?! Onnea!=)
Olin eilen seinäjoen reissus koko päivän, nyt meni pikkasen paremmin. Sama töykee kätilö siä oli mutta tällä kertaa me juteltiin niinku bestikset! Tais viimeks olla molemmilla paska päivä. Sanoin lääkärille ku tunnin odottelun jälkeen pääsin sisään että jouduin vähä odotteleen nii se vastas että joo tää on muitaki. Älä helvetis.
Kaikki paikat edelleen tiukasti kii eikä mitää merkkejä mistää. Painoarvio oli siinä 3 kilon paikkeilla. Seuraavan kerran joudun meneen laskettuna aikana, mä käsitin että tätä ny seurattais jotenki tosi tarkasti...
Muut raskausdiabeetikot: Meillä oli siis eilen raskausdiabeetikoiden päivä polilla ja d-hoitajat sano meille että meiltä vaaditaan liian kovia arvoja, mullaki siis 4.0-5.2, ne on kuulemma " normaalin" ihmisen arvoja! Pitäis kuulemma kitistä siitä jollekki.
Sitte mä haluaisin udella teiltä jotka ootte synnytyksen kokenu että mitä teidän mielestä miehen kannattaa tehä synnytykses? Mä haluaisin antaa vinkkejä meidän isukille että kannattaako puhua vai olla hiljaa, koskee vai pysyä kaukana...Kertokaa omia kokemuksia! Ja kyllä, tajuan että nää on makuasioita että en halua " kukin tyylillää" vastauksia.
Pirkko on ilonen veitikka. Hyvin möyryää.
Miisa84 & Pirkko, rv 36+1
Meillä mies oli lähinnä vain läsnä ja otti paljon kuvia :) Piti kädestä kun pyysin ja hieroi kun pyysin. Synnytyksessä oli aikoja, kun en halunnut ketään lähelleni ja tuo ukkokulta tuntee minut niin hyvin, että hän luki lehteä ja torkkui nojatuolissa niin kauan kunnes sanoin, että tulisitko tänne :) Minua olisi ahdistanut, jos ukko olisi ollut jatkuvasti hieromassa ja läähättämässä niskaani :)
Sitten kun poika oli ulkona otin ilomielen vastaan pusun otsalle ja halauksen... Sitten ei ahdistanut enää ollenkaan :)
Nyt kun tuleva synnytys lähestyy, mieheni on alkanut miettimään, että miten kestää taas sen kivun mitä ei voi minulta ottaa pois :) Hän sanoi, että pahinta oli seurata vieressä, kun minuun sattui ja ähisin ja hän vaan seisoskeli vieressä.
Sanniina ja poppana rv 37+4
Nythän pääsee jo joka päivä onnittelemaan uusista vauvauutisista :). Toivottavasti Kittura teillä vauva pääsee pian kotiin, ja pääsette aloittamaan kunnolla tutustumisen uuteen tulokkaaseen!
Mies synnytyksessä: Oli henkinen tuki ja turva, hieroi selkää supistusten aikana, toi vettä ja oli ihan seuraksikin. Aika vähän nimittäin ehtivät kätilöt olla avautumisvaiheen aikana synnytyshuoneessa, joten ilman miestä olisin varmaan vain kärvistellyt yksin supistusten kanssa.
MINJUSKA: Saahan sitä toki udella :). Minulla leikkauksesta on aikaa jo useita vuosia, joten en tarkkaan muista, mitä tekniikkaa siinä käytettiin. Sovittiin lääkärin kanssa, että pyritään säästämään maitorauhasia, joten meillä on varmaan ollut eri leikkaustekniikka käytössä? Tavoitteena oli kanssa C-kuppi, ja siihen päädyttiin. Tosin viimeksi imetyksen jälkeen oli jäljellä enää täytettä B-kuppeihin :). Nyt ovat rinnat taas raskauden aikana kasvaneet (noin kuppikoon verran), mutta maitoa ei ole tullut. Etsin muuten asiasta viimeksi tietoa, ja löysin tälläisen jenkkisivuston, jossa kerrotaan imetyksestä ja rintaleikkauksista: http://www.bfar.org/. Kurkkaa, jos kiinnostaa!
Täällä Vantaalla on tänään ollut hiostavaa, ja ukkonenkin jyrähteli iltapäivällä pariin otteeseen. Liekö johtuu ilmasta tai viisituntisesta reissusta lähi-Ikeaan, mutta nyt jalkoja ja etenkin reisien laajentuneita verisuonia (suonikohjuja?) jomottaa ikävästi. Täytyisi varmaan mennä nostamaan jalat kohti kattoa ja kokeilla jos Hirudoid forte auttaisi.
Mukavaa alkavaa viikonloppua syyskeijuille! Joskohan sitä saataisiin taas huomiseksi uusia vauvauutisia :)
- joannam ja pikkuinen 35+4 -