Miksi Mauno Koiviston kuolemasta kirjoitetaan niin paljon internettiin ja siitä puhutaan niin paljon esimerkiksi televisiossa?
Presidentitkin kuolevat joskus ja Mauno oli kuitenkin jo vanha ja sairas mies, joten varmasti hänelle oli helpotus nukkua pois. Jouduin seuraamaan vierestä erään Alzheimer-potilaan elämää ja se ei todellakaan ollut helppoa. Hänkin varmasti jo tahtoi päästä vaivoistaan eroon ennen kuolemaansa.
Kommentit (11)
Kuolema oli varmasti armollinen. Itse ajattelen että ihminen 'elää' niin kauan kun hän on ihmisten muistoissa ja puheissa.
Tykkäsin eilisestä Ylen aamu tv:sta kun haastateltiin Maunon ystäviä ja työkavereita, tosi ihania kuvauksia ja muistoja.
Manu oli ensimmäinen presidetti jota olen koskaan äänestänyt. Valtiomies.
Sama käytäntö tulee olemaan jatkossakin kun seuraava presidentti kuolee. Kekkosen kuoltua ei ollut vielä somea mutta jos olis ollut niin palstat olisi olleet kuumina. Koivisto on kuitenki uuden ajan ja demokratian presidentti joten muistamiset,dokumentit ja muistelut ovat täysin paikallaan.
Koska hän oli merkittävä henkilö, jonka elämäntyö muokkasi tämän Suomen historiaa.
Olisi pikemminkin outoa jos ei kirjoitettaisi.
93-vuotiaan kuolemahan on ihan normaalia elämän kiertokulkua, mutta hänen elämänsä ja tekonsa ovat tässä se juttu. Ja kuoleman vuoksi on luontevaa niitä muistella.
Hän oli esimerkillinen mies. Siksi.
Yhtä tyhjänpäiväinen tyyppi niin kuin kaikki poliitiikot ovat.
12-vuotta Suomen presidenttinä. Osalla on Suomen historia ja sen tapahtumat aika hukassa.
Minkä ikäinen kysyjä olikaan? On niin kyyninen asenne, että oikein kylmäsi, kun luin aloituksen. On totta, että me kaikki olemme lopulta kuoleman tullessa samanarvoisia, aivan kuin syntyessämmekin. Mutta elämässämme me olemme kaikki erilaisilla posteilla yhteiskunnassa. Mauno Koivisto oli aikansa viimeisiä, suuri valtiomies, joka ponnisti pienistä ja vaatimattomista oloista aina tohtoriksi asti ja moneen korkeaan virkaan. Eikö siis häntä olisi saanut muistella?
Oli muuten ihme, että Koivisto sai lähteä lähes saappaat jalassa. Moni samaa tautia sairastava saattaa maata lähes vihanneksena vuosikausia jossakin vuodeosastolla tajuamatta enää mistään mitään.
Koiviston jälkeisillä presidenteillä ei ole paljoakaan ansioita joista kirjoittaa. Se on sikäli luonnollista, kun presidentin valtaoikeuksia on karsittu.
Ihan hyvä näitä on lukea ja muistella ja palautella mieliin. Kansakunnan on hyvä tuntea historiansa.
Mielestäni se oli jollain lailla enne, että hän kuoli Snellmanin päivänä. Aivan kuin Suomi olisi kuolemassa. Paha enne.
Koska se oli Suomen presidentti.