Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (293)
EI
Kyseessä on noitien rituaali joten sulla on kohta naama täynnä syyliä ja nainen myrkyttää koirasi.
Fakta nyt vain on, että viiltelyjäljet laskevat pisteitä mitä pariutumiseen tulee. Toki sitä voi muilla ominaisuuksilla kompensoida mutta turha kirkua vastaväitteitä.
Ihan yhtä lailla kuin että 'olen entinen alkkis/ narkkis/ muu mt-ongelmainen'. Eivät kaikki uskalla jatkaa tapailua eteenpäin mutta jotkut uskaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tapailu on vasta noin alussa, niin jättäisin ja lähtisin etsimään jonkun toisen. Naisella on ollut todellisia vaikeuksia itsensä kanssa historiassa ja mitä luultavimmin niitä on nyt ja aina tästä eteenpäinkin. Tottakai joku tulee nyt kirjoittamaan, että nuorena asiat olivat toisin ja blaablaablaa, mutta nuoruus heijastaa aikuisuuteen voimakkaasti ja mielenterveysongelmat eivät häviä välttämättä ikinä, ainakaan itsetuhoiset. Mitä todennäköisemmin myös lääkitys on aina mukana.
Viiltelijä on varmasti ihan hyvä ihminen kaikin puolin, mutta tasapainoisuus saattaa olla harhaa ja lääkityksen tulos. Onkohan mielen solmut saatu avattua ja hoidettua edes kunnolla vai onko lääkitys vain siinä päällä?
Niinkuin.. missä he*vetin kuopassa te kaikki elätte? Tämä teksti on täynnä juuri niitä perus ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä.
1. Lääkitys on valheellista kusetusta, rahastusta. Se on vaan ainut turva mitä voidaan suositella koska ihmiset ovat niin erkaantuneita luonnosta etteivät osaa auttaa tällaisissa asioissa. Suorastaan epäluonnollista käytöstä kaikki masennukset, viiltely, kuoleman tai pois pääsyn halu. Nekin joita lääkkeet auttaa, on harvinaistapauksia, yleensä lääkitys ei ole ollut ainut selittävä tekijä. Suurimmaksi osaksi lääkkeet nostaa itsemurhan riskiä.
2. Viiltely voi johtua monista syistä, useimmiten siihen ajaudutaan kun ei ole ketään keltä pyytää apua pahimmassa ahdingossa, silloin käytös on samanlaista kuin pakokauhun vallassa olevalla ihmisellä tai millä tahansa eläimellä. Miettikää, mistä johtuu että käärme puree itseään eli tekee itsemurhan?
3. Masennus on ihmisille suorastaa myrkyllinen ja vaarallinen tauti, sama asia jos sanot toiselle että sulla on HIV. Tietämättömyys luo pelon. Suurin virhe mitä yhteiskunnassa tehdään on juuri se että tällaiset ihmiset kierretään mahdollisimman kaukaa, ei hyväksytä, eletään ennakkoluulojen vallassa täysin typerinä, leimataan saman tien menetetyksi tapauksesi, hulluksi. Ja sitten itsemurhan partaalle joutuvia sanotaan itsekäiksi tapauksiksi. Itsepähän ette auttaneet, kärsimys leviää kuin tauti jos siihen ei puututa. Ja näihinkin asioihin saa apua vain jos on RAHAA.
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että viiltelyjäljet laskevat pisteitä mitä pariutumiseen tulee. Toki sitä voi muilla ominaisuuksilla kompensoida mutta turha kirkua vastaväitteitä.
Ihan yhtä lailla kuin että 'olen entinen alkkis/ narkkis/ muu mt-ongelmainen'. Eivät kaikki uskalla jatkaa tapailua eteenpäin mutta jotkut uskaltaa.
Paitsi että juuri elämänkoulunaiset lisääntyy kokoajan ja heillä juuri miehiä riittää. Miehet tykkää jännänaisista.
Ei kannata. Eikannata hakeutua ehdoin tahdoin vaikeisiin suhteisiin kun niitä vaikeuksia tulee muutoinkin.
En muista koskaan lukeneeni ketjua, jossa kalikat kalahtelevat näin kovasti. Jengihän on ihan totaalisen vauhkona, kun jotkut kammoavat arpiseksi viilleltyjä käsiä. Suu vaahdossa selitetään, kuinka ap ei kelpaisi tyttärelle, on ollut kumppanina alusvaatemalleja, lääkäriopinnot menossa, Yhdysvalloissa on oltu töissä ja vaikka mitä.
Totta kai tuollainen on "markkina-arvoa" alentava juttu. Toisille enemmän, toisille vähemmän, ehkä joillekin jopa päin vastoin. Heikentävinä tekijöinä huonontunut ulkonäkö, muiden ihmisten halveksivat katseet, kuvotus/puistatus kun ajattelee niitä tapahtumia, huoli uusiutuvista ongelmista, esimerkki lapsille ja vaikka mitä kenelläkin on. Syitä on ties kuinka paljon, mutta ei siitä kannata järjestää mitään mellakkaa ja selittelykierrosta, jos osa miehistä ei halua teitä tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Eikannata hakeutua ehdoin tahdoin vaikeisiin suhteisiin kun niitä vaikeuksia tulee muutoinkin.
Varsinki noin ajattelevien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En muista koskaan lukeneeni ketjua, jossa kalikat kalahtelevat näin kovasti. Jengihän on ihan totaalisen vauhkona, kun jotkut kammoavat arpiseksi viilleltyjä käsiä. Suu vaahdossa selitetään, kuinka ap ei kelpaisi tyttärelle, on ollut kumppanina alusvaatemalleja, lääkäriopinnot menossa, Yhdysvalloissa on oltu töissä ja vaikka mitä.
Totta kai tuollainen on "markkina-arvoa" alentava juttu. Toisille enemmän, toisille vähemmän, ehkä joillekin jopa päin vastoin. Heikentävinä tekijöinä huonontunut ulkonäkö, muiden ihmisten halveksivat katseet, kuvotus/puistatus kun ajattelee niitä tapahtumia, huoli uusiutuvista ongelmista, esimerkki lapsille ja vaikka mitä kenelläkin on. Syitä on ties kuinka paljon, mutta ei siitä kannata järjestää mitään mellakkaa ja selittelykierrosta, jos osa miehistä ei halua teitä tuon takia.
Miksi ihmeessä näillä palstoilla annetaan edes mahdollisuus luoda tällaista provoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
nro #2 jatkaa...
olen samaa mieltä nro #14 kanssa...
Mutta joskus kannattaa muistaa että menneet on menneitä. Oletko itse putipuhdas pulmunen? et ole koskaan tehnyt mitään mikä kaduttaa? Jos arpia on enemmän, niin yleensä niille löytyy muu syy kun huomion haku. Ongelmat perhesuhteissa, koulukiusaaminen, traumaattiset kokemukset jne...
"Menneet ovat menneitä" ja "oletko itse putupihdas..." Mitä pahaa viiltelijä on tehnyt tai tekee muille? Eikö noin sanota silloin kun ihminen on vahingoittanut muita tai rikkonut lakia?Mieluimmin omaa itseen kohdistunut väkivalta kuin toisiin.
Voin kertoa, että fyysinen kipu helpottaa silloin kun psyykkinen (muiden aiheuttama) kipu käy sietämättömäksi.Kuinka tahansa, en suosittele parisuhdetta viiltäjän kanssa, koska tietenkin taustalla on epävakaa persoonallisuus ja on hänen itsensäkin kannalta parempi ettei ajaudu parisuhteseen ja perhe-elämään.Vähemmän onettomia ihmisiä.
Hei, ei kannata antaa vinkkejä toisille jos ei tiedä asiasta yhtään mitään. Edelleenkään, persoonallisuushäiriö ja masennus ovat kaksi eri asiaa. Epävakaa persoonallisuushäiriö kuuluu tautiluokituksessa persoonallisuushäiriöiden piiriin. Epävakaita on muutama prosentti väestöstä, masentuneita hemmetisti enemmän. Kaikki viiltelijät eivät ole epävakaita, vaikka sinä olisitkin. Useimmiten taustalla on postraumaattinen stressihäiriö, hoitamaton masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Tunnen useita viiltelijöitä, jotka eivät ole psykiatristen diagnoosien mukaan epävakaita, työskentelen ihmisten kanssa, joilla voi olla viiltelyarpia ja missään nimessä kaikilla viiltelijöillä ei ole epävakaa persoonallisuus. Joten älä jauha peetä.
Olet oikeassa, minulla, jolla muutoma murrosiän viiltelyjälki erittäin vaikeiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten jäljiltä, yhdistettynä psyykkisesti heikkoon geeniperimään, on todettu paitsi epävakaa persoonallisuushäiriö myös psykopatia.Onneksi jokainen on ymmärtänyt ottaa jalat alleen:DD. Olen siten itsekin säästynyt paljolta ja voinut rakentaa ihan omannäköisen yksinäisen "onnellisen" elämän.Ilman paineita.Minäkin olen työskennellyt viiltäjän kanssa, joka työskenteli erittäin vaativalla alalla, oli hyvä työssään ja viilsi itseään ihan aikuisena, työtoverina ja odottavana äitinä.Silloin hätkähdin!Mutta en tiennyt vallitsevia olosuhteita...vielä silloin.Myöhemmin ns. "pelastin" hänen elämänsä.
No, tämä selittikin paljon. Turha selittää, että yleistät aika rankasti ja turha selittää, että ajattelet äärimmäisen mustavalkoisesti. Ei persoonallisuushäiriöinen näitä asioita tajua. Te näette asiat ainoastaan omasta näkövinkkelistänne ja muiden ihmisten tunnemaailma ja elämysmaailma on teille täysin hepreaa. Olet oikeassa siinä, että pershäiriöiset kannattaa kiertää kaukaa, koska niitä ei voida hoitaa. Mutta väärässä siinä, että kaikki viiltelijät olisivat pershäiriöisiä.
Itseasiassa sinä myös yleistät rankasti. Psykopatia on persoonallisuushäiriö, mutta kaikki persoonallisuushäiriöt eivät ole psykopatiaa. Persoonallisuushäiriö kuulostaa kamalalta diagnoosilta, mutta todellisuudessa se kuvaa vain kärjistyneitä persoonallisuuspiireitä jotka poikkeavat väestöstä keskimäärin. Vai kuulostaako perfektionistinen luonne kamalalta? Sitähän vaativa persoonallisuus käytännössä on. Psykopatian ja narsismin hoito epäonnistuu usein, mutta esim. epävakaa ei ole kuolemantuomio. Tästä esimerkkinä Marsha Linehan, epävakaan persoonallisuuden hoitoon kehitetyn psykoterapian (DKT) äiti, psykologi ja epävakaan diagnoosin nuoruudessaan saanut. Jos potilas on motivoitunut, persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, etenkin ns. C-klusteriin kuuluvia. Narsismi, psykopatia ja sosiopatia sen sijaan eivät reagoi hyvin terapiaan ja näissä terapiasta voi olla jopa haittaa. Se ei silti tarkoita sitä, että jokainen persoonallisuushäiriödiagnoosin saatu on "loppuelämäkseen tuomittu".
Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin, minulla on myös aikoinaan diagnosoitu epävakaa persoonallisuus. Nykyisin, 20 vuotta myöhemmin ei minua voida määritellä epävakaaksi. Kliinisesti en täytä diagnostisia kriteerejä. Onnekseni pääsin ajoissa psykoterapiaan ja nyt en ole tarvinnut terapiaa vuosiin. Olen selvinnyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pahoinpitelystä, veljen pitkästä taistelusta syövän kanssa ja lopulta kuolemasta ja nyt hoidan minulle läheisen äidin kuolinpesää. Vain kahteen ensimmäiseen tarvitsin terapiaa, kaiken muun pystyn käsittelemään ihan omassa päässäni.
Tiivistelmä: F-koodi ei koskaan ole tuomio. Se vain kuvaa sen hetkistä tilannetta. Haluan sanoa jokaiselle joka lukee tätä ketjua ja kokee häpeää, itseinhoa, toivottomuutta ja pelkoa siitä ettei kukaan hyväksy: sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Menneisyytesi ei määritä sinua, eikä yhdet arvet käsivarsissa tee ketään arvottomaksi. Toivoa on sielläkin missä tuntuu ettei mitään toivoa ole. Kokemuksen ja myöhemmin hankitun teoriatiedon syvällä rintaäänellä sanon, että aina on toivoa. Pitää vain hakea itselleen apua, tehdä töitä oman hyvinvoinnin eteen, oppia rakastamaan itseään ja etsiä ympärille hyväksyviä ihmisiä.
- Se itseään nuorena viillellyt ja akateemiseen maailmaan terveenä siirtynyt
En väittänyt kaikkia persoonallisuushäiriöitä psykopatiaksi missään vaiheessa, tulkitsit väärin. Epävakaassa on parhain hoitovaste, jos vertaa kaikkia persoonallisuushäiriöitä, mutta se vaatii epävakaalta itseltään todellista halua muuttaa itseään ja valmiutta ottaa hoitoa vastaan sekä halua ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Ja sitä ei tuolta psykopaatti-epävakaiselta löydy. Narsisteja ja psykopaatteja ei voi parantaa millään tavalla.
Niin siis miksi viiltelijää pitäisi halveksia? Ei ole tehnyt muille mitään pahaa. Ja mä olen viillellyt, mutta silti aina saanut kenet tahansa miehen :) On tarjottu jopa rahaa melko paljonkin kadulla vaikka arvet näkyivät :D Ja muutenkin tultu ulkona iskemään useasti ja olen aina ollut pitkissä parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
En muista koskaan lukeneeni ketjua, jossa kalikat kalahtelevat näin kovasti. Jengihän on ihan totaalisen vauhkona, kun jotkut kammoavat arpiseksi viilleltyjä käsiä. Suu vaahdossa selitetään, kuinka ap ei kelpaisi tyttärelle, on ollut kumppanina alusvaatemalleja, lääkäriopinnot menossa, Yhdysvalloissa on oltu töissä ja vaikka mitä.
Totta kai tuollainen on "markkina-arvoa" alentava juttu. Toisille enemmän, toisille vähemmän, ehkä joillekin jopa päin vastoin. Heikentävinä tekijöinä huonontunut ulkonäkö, muiden ihmisten halveksivat katseet, kuvotus/puistatus kun ajattelee niitä tapahtumia, huoli uusiutuvista ongelmista, esimerkki lapsille ja vaikka mitä kenelläkin on. Syitä on ties kuinka paljon, mutta ei siitä kannata järjestää mitään mellakkaa ja selittelykierrosta, jos osa miehistä ei halua teitä tuon takia.
Niin kehenkä se kalikka kalahti? Teihin psykopaattisiin narsisteihin, kun tajuatte, että muut vihaavat teitä ihan yhtä paljon, mitä te vihaatte muita ihmisiä? Entistä kuvottavampaa tekstiä tulee sen jälkeen, kun ihmiset kirjoittavat siitä, että psykopaatit pitäisi hävittää normaalisti tuntevien ihmisten keskuudesta. Onhan se raivostuttavaa, kun teidänkin egoa sörkitään ja sanotaan suoraan, että itseasiassa kukaan ei teitä kaipaa ja haluaisimme teistä eroon. Psykopaatit ja narsistit ovat pahinta ihmissaastaa. Teistä ei ole mitään hyötyä, kenellekään. Olette vain haitaksi, jätettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Riippuu kuinka tuoreita. Arvethan ei häviä koskaan, eli jos joskus teininä on viilellyt niin ei se enää mitään merkkaa. Aktiivinen viiltely on taas merkki mielen sairaudesta. Olen henk. koht. käynyt läpi syvän masennuksen, mutta siihen ei onneksi liittynyt viiltelyä. Olen todellakin sitä mieltä että mieleltään sairaan on aivan turha hakea toista jos oma elämä ei ole kunnossa. Siinä tulee vaan vedettyä viaton osapuoli omaan helvettiin. Rakkaus EI masennusta paranna.
Viiltelystä on yllättäen vaikea puhua, mutta voisit kysyä toisenlaisen kysymyksen eli miksi hän hakee kumppania? Jos käy ilmi että hän haluaa kumppanin kammetakseen itsensä ulos suosta, juokse. Ajatus on romanttinen, mutta ei ikinä tule toimimaan.
Enpä nyt ihan noinkaan välttämättä sanoisi.
"The study cohort consisted of 1 850 525 individuals (950 382 males and 900 143 females), and the mean (SD) follow-up time was 8.1 (4.7) years (range, 0-17.0 years; minimum age, 15 years; maximum age, 32 years). During a mean follow-up period of 8.1 years, 55 185 individuals (3.0%) received clinical care for self-harm. The crude hazard ratio was 4.9 (95% CI, 4.8-5.0) for violent crime conviction in exposed individuals compared with the unexposed group. Women who self-harm were at particularly high risk for expressing violent behaviors. After adjustment for relevant psychiatric comorbidities and socioeconomic status, an almost doubled hazard of violent offense remained (hazard ratio, 1.8; 95% CI, 1.8-1.9)."
http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2616168
Hetkonen, tuossahan jo otsikossa sanotaan, että puhutaan asosiaalisista :D. Tottakai asosiaaliseen persoonallisuushäiriöön voi liittyä masennusta ja itsetuhoisuutta ja tottakai asosiaaliset ovat väkivaltaisia, se on persoonallisuushäiriö siinä missä narsismi ja psykopatiakin. Asosiaaliset eivät piittaa yleisistä säännöistä eikä heille muut ihmiset merkkaa mitään. He joutuvat jatkuvasti ristiriitaan ympäristönsä kanssa sen takia, koska eivät piittaa laeista ja säännöistä. Sinä edelleen kätevästi niputat nämä vakavimmat ja tuhoisimmat persoonallisuushäiriöt masennukset kanssa yhteen, vaikka kyse on kahdesta eri asiasta. Asosiaalisilla voi esiintyä masennusta ja todellakin ovat väkivaltaisia, mutta läheskään kaikki masentuneet eivät ole asosiaalisia. Masennus ehkäisee rikollista käyttäytymistä ja väkivaltaa, ellei taustalla ole nimenomaan asosiaalista persoonallisuushäiriötä. Ja tästä löytyy vuoden 2010 Elonheimon tutkimus.
Vääristelet tahallaan tietoa ja manipuloit. Mutta senhän sinä tiedätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Riippuu kuinka tuoreita. Arvethan ei häviä koskaan, eli jos joskus teininä on viilellyt niin ei se enää mitään merkkaa. Aktiivinen viiltely on taas merkki mielen sairaudesta. Olen henk. koht. käynyt läpi syvän masennuksen, mutta siihen ei onneksi liittynyt viiltelyä. Olen todellakin sitä mieltä että mieleltään sairaan on aivan turha hakea toista jos oma elämä ei ole kunnossa. Siinä tulee vaan vedettyä viaton osapuoli omaan helvettiin. Rakkaus EI masennusta paranna.
Viiltelystä on yllättäen vaikea puhua, mutta voisit kysyä toisenlaisen kysymyksen eli miksi hän hakee kumppania? Jos käy ilmi että hän haluaa kumppanin kammetakseen itsensä ulos suosta, juokse. Ajatus on romanttinen, mutta ei ikinä tule toimimaan.
Enpä nyt ihan noinkaan välttämättä sanoisi.
"The study cohort consisted of 1 850 525 individuals (950 382 males and 900 143 females), and the mean (SD) follow-up time was 8.1 (4.7) years (range, 0-17.0 years; minimum age, 15 years; maximum age, 32 years). During a mean follow-up period of 8.1 years, 55 185 individuals (3.0%) received clinical care for self-harm. The crude hazard ratio was 4.9 (95% CI, 4.8-5.0) for violent crime conviction in exposed individuals compared with the unexposed group. Women who self-harm were at particularly high risk for expressing violent behaviors. After adjustment for relevant psychiatric comorbidities and socioeconomic status, an almost doubled hazard of violent offense remained (hazard ratio, 1.8; 95% CI, 1.8-1.9)."
http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2616168
Hetkonen, tuossahan jo otsikossa sanotaan, että puhutaan asosiaalisista :D. Tottakai asosiaaliseen persoonallisuushäiriöön voi liittyä masennusta ja itsetuhoisuutta ja tottakai asosiaaliset ovat väkivaltaisia, se on persoonallisuushäiriö siinä missä narsismi ja psykopatiakin. Asosiaaliset eivät piittaa yleisistä säännöistä eikä heille muut ihmiset merkkaa mitään. He joutuvat jatkuvasti ristiriitaan ympäristönsä kanssa sen takia, koska eivät piittaa laeista ja säännöistä. Sinä edelleen kätevästi niputat nämä vakavimmat ja tuhoisimmat persoonallisuushäiriöt masennukset kanssa yhteen, vaikka kyse on kahdesta eri asiasta. Asosiaalisilla voi esiintyä masennusta ja todellakin ovat väkivaltaisia, mutta läheskään kaikki masentuneet eivät ole asosiaalisia. Masennus ehkäisee rikollista käyttäytymistä ja väkivaltaa, ellei taustalla ole nimenomaan asosiaalista persoonallisuushäiriötä. Ja tästä löytyy vuoden 2010 Elonheimon tutkimus.
Vääristelet tahallaan tietoa ja manipuloit. Mutta senhän sinä tiedätkin.
Paitsi että ei puhuttu asosiaalisista, luin väärin. My bad. Tuo tutkimus on vuodelta 1997 ja tuo on artikkeli tutkimuksesta. Pitäisi nähdä koko tutkimus ja verrattuna uusiin tutkimuksiin tulos on vähintäänkin kyseenalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista koskaan lukeneeni ketjua, jossa kalikat kalahtelevat näin kovasti. Jengihän on ihan totaalisen vauhkona, kun jotkut kammoavat arpiseksi viilleltyjä käsiä. Suu vaahdossa selitetään, kuinka ap ei kelpaisi tyttärelle, on ollut kumppanina alusvaatemalleja, lääkäriopinnot menossa, Yhdysvalloissa on oltu töissä ja vaikka mitä.
Totta kai tuollainen on "markkina-arvoa" alentava juttu. Toisille enemmän, toisille vähemmän, ehkä joillekin jopa päin vastoin. Heikentävinä tekijöinä huonontunut ulkonäkö, muiden ihmisten halveksivat katseet, kuvotus/puistatus kun ajattelee niitä tapahtumia, huoli uusiutuvista ongelmista, esimerkki lapsille ja vaikka mitä kenelläkin on. Syitä on ties kuinka paljon, mutta ei siitä kannata järjestää mitään mellakkaa ja selittelykierrosta, jos osa miehistä ei halua teitä tuon takia.
Miksi ihmeessä näillä palstoilla annetaan edes mahdollisuus luoda tällaista provoa?
Mä vaan mietin, että jos olisi mies samoilla spekseillä, eli aivan selvästi (ainakin aiemmin) isoja mt-ongelmia, oltaisko täällä näin kannustavia parisuhteeseen? Että mitä ongelmaisempi tapaus, sen suurempi saalis?
Ihan älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi viiltelijää pitäisi halveksia? Ei ole tehnyt muille mitään pahaa. Ja mä olen viillellyt, mutta silti aina saanut kenet tahansa miehen :) On tarjottu jopa rahaa melko paljonkin kadulla vaikka arvet näkyivät :D Ja muutenkin tultu ulkona iskemään useasti ja olen aina ollut pitkissä parisuhteissa.
Eiköhän sitä rahaa tarjota just siksi, että viiltelyjäljet kertoo epävakaudesta, ja sen myötä olet todennäköisempi seksinmyyjä.
Nyt kun luin tarkemmin tuota artikkelia tutkimuksesta, niin eihän tuo tarkoita vielä mitään. Persoonallisuushäiriöisillä on myös masennusta ja itsetuhoisuutta ja asosiaalisuus, psykopatia, sosiopatia ja narsismi yhdistyvät väkivaltaan sekä rikollisuuteen. Tutkimusten mukaan pelkkä masennus päin vastoin suojaa väkivallalta ja rikollisuudelta, mutta jos masennukseen yhdistetään asosiaalisuus, niin se näkyy väkivaltatilastoissa. Tuossa tutkimuksessa ei eritellä kliinisiä diagnooseja ollenkaan ja onko sitä edes selvitetty? Vaikuttaa tulokseen ja sen päätelmiin aika helkkarin paljon, että selvitetään, mitkä diagnoosit ovat tutkittavien taustalla, jos halutaan selvittää itsetuhoisuuden ja väkivallan yhteyttä. Uudempi Elonheimon vuoden 2010 tutkimus nimittäin antaa puhtaasta masennuksesta aivan eri tuloksen, kun taas hänen tutkimuksessaan asosiaalisuus yhdistettynä masennukseen lisää riskiä rikollisuuteen ja väkivaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista koskaan lukeneeni ketjua, jossa kalikat kalahtelevat näin kovasti. Jengihän on ihan totaalisen vauhkona, kun jotkut kammoavat arpiseksi viilleltyjä käsiä. Suu vaahdossa selitetään, kuinka ap ei kelpaisi tyttärelle, on ollut kumppanina alusvaatemalleja, lääkäriopinnot menossa, Yhdysvalloissa on oltu töissä ja vaikka mitä.
Totta kai tuollainen on "markkina-arvoa" alentava juttu. Toisille enemmän, toisille vähemmän, ehkä joillekin jopa päin vastoin. Heikentävinä tekijöinä huonontunut ulkonäkö, muiden ihmisten halveksivat katseet, kuvotus/puistatus kun ajattelee niitä tapahtumia, huoli uusiutuvista ongelmista, esimerkki lapsille ja vaikka mitä kenelläkin on. Syitä on ties kuinka paljon, mutta ei siitä kannata järjestää mitään mellakkaa ja selittelykierrosta, jos osa miehistä ei halua teitä tuon takia.
Miksi ihmeessä näillä palstoilla annetaan edes mahdollisuus luoda tällaista provoa?
Mä vaan mietin, että jos olisi mies samoilla spekseillä, eli aivan selvästi (ainakin aiemmin) isoja mt-ongelmia, oltaisko täällä näin kannustavia parisuhteeseen? Että mitä ongelmaisempi tapaus, sen suurempi saalis?
Ihan älytöntä.
Siis miksi ei? Mies olisi vaikka traumatisoitunut perheväkivallasta ja sen takia joskus nuorena viillellyt niin miten se vaikuttaisi kenenkään valintaan negatiivisesti? Ennemminkin ajattelisin että hyvä sydän varmaan, on jo nähnyt maailmaa ja vahva ihminen kun on selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Riippuu kuinka tuoreita. Arvethan ei häviä koskaan, eli jos joskus teininä on viilellyt niin ei se enää mitään merkkaa. Aktiivinen viiltely on taas merkki mielen sairaudesta. Olen henk. koht. käynyt läpi syvän masennuksen, mutta siihen ei onneksi liittynyt viiltelyä. Olen todellakin sitä mieltä että mieleltään sairaan on aivan turha hakea toista jos oma elämä ei ole kunnossa. Siinä tulee vaan vedettyä viaton osapuoli omaan helvettiin. Rakkaus EI masennusta paranna.
Viiltelystä on yllättäen vaikea puhua, mutta voisit kysyä toisenlaisen kysymyksen eli miksi hän hakee kumppania? Jos käy ilmi että hän haluaa kumppanin kammetakseen itsensä ulos suosta, juokse. Ajatus on romanttinen, mutta ei ikinä tule toimimaan.
Enpä nyt ihan noinkaan välttämättä sanoisi.
"The study cohort consisted of 1 850 525 individuals (950 382 males and 900 143 females), and the mean (SD) follow-up time was 8.1 (4.7) years (range, 0-17.0 years; minimum age, 15 years; maximum age, 32 years). During a mean follow-up period of 8.1 years, 55 185 individuals (3.0%) received clinical care for self-harm. The crude hazard ratio was 4.9 (95% CI, 4.8-5.0) for violent crime conviction in exposed individuals compared with the unexposed group. Women who self-harm were at particularly high risk for expressing violent behaviors. After adjustment for relevant psychiatric comorbidities and socioeconomic status, an almost doubled hazard of violent offense remained (hazard ratio, 1.8; 95% CI, 1.8-1.9)."
http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2616168
Hetkonen, tuossahan jo otsikossa sanotaan, että puhutaan asosiaalisista :D. Tottakai asosiaaliseen persoonallisuushäiriöön voi liittyä masennusta ja itsetuhoisuutta ja tottakai asosiaaliset ovat väkivaltaisia, se on persoonallisuushäiriö siinä missä narsismi ja psykopatiakin. Asosiaaliset eivät piittaa yleisistä säännöistä eikä heille muut ihmiset merkkaa mitään. He joutuvat jatkuvasti ristiriitaan ympäristönsä kanssa sen takia, koska eivät piittaa laeista ja säännöistä. Sinä edelleen kätevästi niputat nämä vakavimmat ja tuhoisimmat persoonallisuushäiriöt masennukset kanssa yhteen, vaikka kyse on kahdesta eri asiasta. Asosiaalisilla voi esiintyä masennusta ja todellakin ovat väkivaltaisia, mutta läheskään kaikki masentuneet eivät ole asosiaalisia. Masennus ehkäisee rikollista käyttäytymistä ja väkivaltaa, ellei taustalla ole nimenomaan asosiaalista persoonallisuushäiriötä. Ja tästä löytyy vuoden 2010 Elonheimon tutkimus.
Vääristelet tahallaan tietoa ja manipuloit. Mutta senhän sinä tiedätkin.
:'DD "Association" ei tarkoita asosiaalista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun luin tarkemmin tuota artikkelia tutkimuksesta, niin eihän tuo tarkoita vielä mitään. Persoonallisuushäiriöisillä on myös masennusta ja itsetuhoisuutta ja asosiaalisuus, psykopatia, sosiopatia ja narsismi yhdistyvät väkivaltaan sekä rikollisuuteen. Tutkimusten mukaan pelkkä masennus päin vastoin suojaa väkivallalta ja rikollisuudelta, mutta jos masennukseen yhdistetään asosiaalisuus, niin se näkyy väkivaltatilastoissa. Tuossa tutkimuksessa ei eritellä kliinisiä diagnooseja ollenkaan ja onko sitä edes selvitetty? Vaikuttaa tulokseen ja sen päätelmiin aika helkkarin paljon, että selvitetään, mitkä diagnoosit ovat tutkittavien taustalla, jos halutaan selvittää itsetuhoisuuden ja väkivallan yhteyttä. Uudempi Elonheimon vuoden 2010 tutkimus nimittäin antaa puhtaasta masennuksesta aivan eri tuloksen, kun taas hänen tutkimuksessaan asosiaalisuus yhdistettynä masennukseen lisää riskiä rikollisuuteen ja väkivaltaan.
Niinpä. Se, että asiat korreloivat keskenään, ei takaa niiden välistä syy-seuraussuhdetta. Tämän pitäisi jokaisen ymmärtää tieteellisistä tutkimuksista ja tilastoista. Tuollaisen tutkimusasetelman ongelma on nimenomaan siinä, ettei voida tietää johtuvatko keskenään korreloivat asiat toisistaan, vai jostain kolmannesta tekijästä, joka altistaa molemmille.
Toinen asia on sitten se, kuinka paljon tilastoille kannattaa ylipäänsä antaa arvoa ihmisiä kohdatessa. Itse ainakin haluan kohdata jokaisen yksilönä, enkä jonkun kohortin edustajana. Ennakkoluulonsa on tietty jokaisella, mutta mielestäni niiden vietäväksi ei kannata antautua.
Lääkäreiden tehtävänä on miellyttää potilastaan.