Lue keskustelun säännöt.
Naisella on todella selvät viiltelyjäljet käsivarsissa - kannattaako jatkaa tapailua?
13.05.2017 |
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
nro #2 jatkaa...
olen samaa mieltä nro #14 kanssa...
Mutta joskus kannattaa muistaa että menneet on menneitä. Oletko itse putipuhdas pulmunen? et ole koskaan tehnyt mitään mikä kaduttaa? Jos arpia on enemmän, niin yleensä niille löytyy muu syy kun huomion haku. Ongelmat perhesuhteissa, koulukiusaaminen, traumaattiset kokemukset jne...
"Menneet ovat menneitä" ja "oletko itse putupihdas..." Mitä pahaa viiltelijä on tehnyt tai tekee muille? Eikö noin sanota silloin kun ihminen on vahingoittanut muita tai rikkonut lakia?Mieluimmin omaa itseen kohdistunut väkivalta kuin toisiin.
Voin kertoa, että fyysinen kipu helpottaa silloin kun psyykkinen (muiden aiheuttama) kipu käy sietämättömäksi.Kuinka tahansa, en suosittele parisuhdetta viiltäjän kanssa, koska tietenkin taustalla on epävakaa persoonallisuus ja on hänen itsensäkin kannalta parempi ettei ajaudu parisuhteseen ja perhe-elämään.Vähemmän onettomia ihmisiä.
Hei, ei kannata antaa vinkkejä toisille jos ei tiedä asiasta yhtään mitään. Edelleenkään, persoonallisuushäiriö ja masennus ovat kaksi eri asiaa. Epävakaa persoonallisuushäiriö kuuluu tautiluokituksessa persoonallisuushäiriöiden piiriin. Epävakaita on muutama prosentti väestöstä, masentuneita hemmetisti enemmän. Kaikki viiltelijät eivät ole epävakaita, vaikka sinä olisitkin. Useimmiten taustalla on postraumaattinen stressihäiriö, hoitamaton masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Tunnen useita viiltelijöitä, jotka eivät ole psykiatristen diagnoosien mukaan epävakaita, työskentelen ihmisten kanssa, joilla voi olla viiltelyarpia ja missään nimessä kaikilla viiltelijöillä ei ole epävakaa persoonallisuus. Joten älä jauha peetä.
Olet oikeassa, minulla, jolla muutoma murrosiän viiltelyjälki erittäin vaikeiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten jäljiltä, yhdistettynä psyykkisesti heikkoon geeniperimään, on todettu paitsi epävakaa persoonallisuushäiriö myös psykopatia.Onneksi jokainen on ymmärtänyt ottaa jalat alleen:DD. Olen siten itsekin säästynyt paljolta ja voinut rakentaa ihan omannäköisen yksinäisen "onnellisen" elämän.Ilman paineita.Minäkin olen työskennellyt viiltäjän kanssa, joka työskenteli erittäin vaativalla alalla, oli hyvä työssään ja viilsi itseään ihan aikuisena, työtoverina ja odottavana äitinä.Silloin hätkähdin!Mutta en tiennyt vallitsevia olosuhteita...vielä silloin.Myöhemmin ns. "pelastin" hänen elämänsä.
No, tämä selittikin paljon. Turha selittää, että yleistät aika rankasti ja turha selittää, että ajattelet äärimmäisen mustavalkoisesti. Ei persoonallisuushäiriöinen näitä asioita tajua. Te näette asiat ainoastaan omasta näkövinkkelistänne ja muiden ihmisten tunnemaailma ja elämysmaailma on teille täysin hepreaa. Olet oikeassa siinä, että pershäiriöiset kannattaa kiertää kaukaa, koska niitä ei voida hoitaa. Mutta väärässä siinä, että kaikki viiltelijät olisivat pershäiriöisiä.
Kukaan täysijärkinen ihminen EI viiltele itseään IKINÄ
Voi kuule, monikin nykyisin täysjärkinen ihminen on viillellyt itseään aikoinaan. Se että sinun persoonallisuushäiriösi ovat ja pysyvät ei tarkoita sitä, että muiden mielenterveysongelmat jatkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu naisesta. Minulla on takana pitkiä osastojaksoja, itsemurhayrityksiä, huumeiden käyttöä, vahva psyykelääkitys, lukuisia diagnooseja, olen yrittänyt viiltää ranteet auki ja olen melko arpinen tapaus muutenkin, lisäksi takana mustasukkaisuutta ja todella pahaa ahdistusta. Väittäisin että nykyisin olen keskimääräistä parempi kumppani. Miksi? Koska tuon lisäksi on takana pitkä psykoterapia, on ollut pakko käsitellä asioita yksin ja terapeutin kanssa ja oikeasti oppimaan keinoja säädellä omia tunteita. Jokainen myös kliinisesti terve ihminen hyötyisi psykoterapiasta, mutta luonnollisesti kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.
Kun olen seurannut lähipiirin parisuhteita, niissä tuntuu nousevan esiin hyvin samanlaiset ongelmat. Mustasukkaisuutta, ripustautumista, tunteiden säätelyn ongelmia, vaille jäämisen kokemuksia, kommunikaatio-ongelmia ja ihmeellistä mutta luonnollista hiljaa itsekseen kyräilyä. Käytännössä: henkilö X kokee ettei saa tarpeeksi läheisyyttä ja yrittää kaikin keinoin saada sitä. Tunkee iholle 24/7, ripustautuu kumppaniinsa, kokee ettei toinen välitä tai rakasta koska ei näytä sitä kuten X olettaa että se näytetään. X näyttää rakkauden sanoin, siirappiromantiikalla ja hellällä kosketuksella. Lopulta hän kiukuttelee, nalkuttaa, epäilee pettämistä kun kokee ettei toinen välitä. Samaan aikaan henkilö Y kokee olonsa häkkieläimeksi. Hänelle välittämistä ei tuoda ilmi sanoin tai läheisyydellä, vaan arkisella huomioimisella. Y hämmentyy kun X huutaa kuinka toinen ei välitä, vaikka Y on aamulla laittanut toiselle valmiiksi auton lämpenemään, keittänyt kahvit ja teki aamupalan valmiiksi. Y ei lapsuudessaan saanut juurikaan fyysistä läheisyyttä eikä koskaan ole kokenut sitä kovin tarpeelliseksi. Lopulta riidellään joka päivä, eikä kumpikaan ymmärrä mitä toinen sanoo. Kumpikaan ei silti osaa kertoa mitä ajattelee tai miksi lopulta tuntee kuten tuntee. Seuraa riitaisa ero ja kaksi katkeraa ihmistä jotka eivät tunnetasolla koskaan kohdanneet.
Jos jotain olen joutunut opettelemaan, niin se on omista oikeuksista kiinni pitämistä, toisen oikeuksien kunnioittamista ja kommunikaatiota. Jos kumpikin viestii ymmärrettävästi mitä tarvitsee ja etenkin tietää mitä tarvitsee, niin parisuhde sujuu paljon paremmin. Väärinkäsityksistä tulleet riidat saadaan nopeasti selvitettyä, kun ne voidaan puhua. Ei tarvitse lähteä passiivisaggressiiviselle mykkäkoulu tai nalkutuslinjalle, vaan osaa rehellisesti kertoa mistä kiikastaa. Lisäksi ymmärtää mitä omien ja toisen tunteiden taustalla voi olla. Kun ymmärtää, pystyy säätelemään omaa käytöstään. Ymmärtää ettei toisen huono päivä ole henkilökohtainen loukkaus itseä kohtaan. Kun kunnioittaa itseään ja toista, elämä sujuu paremmin. Kun osaa säädellä tunteitaan eikä heittäydy niihin mukaan pää edellä on elämä sujuvampaa.
Omassa tapauksessa olen joutunut käsittelemään kaikki traumat, kaikki vaille jäämisen kokemukset, haitalliset uskomukset ja umpipaskat toimintamallit terapiassa. Se on tehnyt minusta tasapainoisen, onnellisen ja kaikkia kunnioittavan ihmisen. Osaan olla rationaalinen myös silloin kun pelissä on tunteita. Vaikka menneisyys oli mitä oli, niin nyt olen ollut onnellisesti naimisissa 15 vuotta. Lapset ovat tasapainoisia ja hyvinvoivia. Työssä pärjään hyvin enkä kuormitu liikaa. Parisuhde on tärkeä ja arvostan sitä. Kumppanin kanssa molemmat osataan kommunikoida ja mieltä nakertavat asiat selvitetään heti.
Eli ei, kysymykseesi ei voi antaa suoraa vastausta. Riippuu ihmisestä. Minun mieheni kysyi suoraan, että saako kysyä arvista ja siitä miksi ne tein. Kerroin hänelle. Olen kiitollinen siitä ettei hän juossut karkuun mutta olisin selvinnyt myös siitä jos olisi.
Hienoa tekstiä, näen mielessäni älykkään ja viisaan ihmisen.Kaikkea hyvää <3.Kumppanisi on mitä todennäköisimmin todella ansainnut kaltaisesi aarteen.
Mä haluaisin persoonallisuushäiriöisistä eroon. Niillä ei tee mitään, ovat vain haitaksi yhteiskunnalle. Oireilevat todella vakavasti, ovat suurin ryhmä rikoksenuusijoissa, ovat kaikista väkivaltaisempia, pystyvät tappamaan ilman minkäänlaista katumusta, pystyvät kiusaamaan, piinaamaan ja manipuloimaan läheisensä hulluuden partaalle, tuhoavat perheitä, yrityksiä, ympäristöä, yhteiskuntaa. Tuhoavat kaiken ja aiheuttavat suunnatonta kärsimystä.
Voisko ne saada jollekin eristetylle saarelle keskenään? Pois muiden ihmisten parista? Voivat manipuloida ja harjoittaa väkivaltaa ihan keskenään.
Täällä on yksi mt ongelmainen trolli joka vastaa itselleen ja vastaa suurinpiirteen jokaiseen viestiin mitä tänne tulee.
Se jos mikä on sairasta
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi mt ongelmainen trolli joka vastaa itselleen ja vastaa suurinpiirteen jokaiseen viestiin mitä tänne tulee.
Se jos mikä on sairasta
Ai kuka meistä? Miten sulla on ollu aikaa tehdä tommoisia huomioita? Et suinkaan oo ite roikkunu täällä pitkin päivää? Mä pitäisin tuota pershäiriöistä kaikista sairaampana, sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tää keskustelu oikeasti vielä jatkua ja vielä linjalla "viiltely viittaa mt-ongelmiin" kun kyse oli niistä ARVISTA! Ne eivät tämän hetken todellisuudessa viittaa YHTÄÄN MIHINKÄÄN.
Mt ongelmista ei ikinä parane. EI IKINÄ!
Minä en halua elämääni ihmistä joka katsoo ongelmien ratkaisuksi itsensä viiltelyn.
Minun elämässäni on tapahtunut kaikkea paskaa:
Oma perheenjäsen hakkasi minua koko lapsuuteni
Faija oli juoppo (ei se joka hakkasi)
Mutsi totaallinen narsisti (ei se joka hakkasi)
Minut on yritetty tappaa
Minulla on suurta kipua aiheuttava sairaus ollut aina sekä pari muuta sairautta
Minä olen ollut koko laman ajan töissä-työtön-töissä-työtön..... Joka mm. tuhosi avioliittoni
Asunnossani oli kosteusvaurio ja puolis asuntoa korjattiin ja jouduin asumaan väliaikaisasuntoon joka sekin meni heti remonttiin
Minulla on kuollut paljon läheisiä sukulaisia
Minulla on kuollut rakkaita lemmikkejä (olen erittäin eläinrakas)
Minun kotiin on tehty asuntomurto joka teki oloni omassa kodissa turvattomaksi
Minun toinen aviomieheni on kuollut
jne.... lista jatkuu
Mitä tuollainen ihminen joka viiltelee itseään olisi tehnyt noissa tilanteissa? Viillellyt itseään? Yrittänyt tappaa itsensä?
Ongelmat ei ratkea sellaisella vaan ongelmat vaan pahenee. Miksi ottaa elämään ihminen joka ei voi sietää vastoinkäymisiä vaan rupeaa vastoinkäymisissä vahingoittamaan itseään?
Kokemuksistasi lukiessani on kyllä pakko myöntää että nolottaa kuinka typerä drama queen sitä on teininä ollut.Ei ihme että olet tosi vihainen meille luusereille.
Muuten, viiltäjä ei ensisijaisesti yritä tappaa itseään, vaan vaientaa ylisietokyvyn menevän psyykkisen kivun fyysisellä kivulla, joka tietenkin on vain reppanoiden valinta.
Suosittelen esim. Pieni elämä kirjan lukemista.Siinä kuvataan hyvin viitelijän sisäistä maailmaa.Vaikka se on fictio on kirjoittajalla pakko olla omakohtaisia kokemuksia asiasta, joko läheisenä tai peräti asianomaisena tai sitten aivan uskomaton ilmaisukyky.
Loistava, mutta rankka kirja! Itkin lähes 1000 sivua.
Tottakai voit jatkaa, selvität mistä syystä viillellyt ja näin. Jos edelleen ongelmia viiltelyn kanssa, voi parisuhde olla epätasapainoinen. Silloin on aika punnita haluatko jatkaa pidemmälle. Myös viiltojen määrä (pari arpea käsivarressa vs. siellä täällä kehoa syviä arpia.) kertoo paljon. Joskus lievemmänkin masennuksen seurauksena saattaa viiltely tuntua hyvältä pakotieltä ja niinhän se onkin, koska viiltely levittää kehoon jotakin ainetta, mikä rentouttaa. Masennuksen keskellä se taas saattaa olla tapa tuntea itsensä eläväksi. Et siis voi tuomita mielenterveydelliseksi sairaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
nro #2 jatkaa...
olen samaa mieltä nro #14 kanssa...
Mutta joskus kannattaa muistaa että menneet on menneitä. Oletko itse putipuhdas pulmunen? et ole koskaan tehnyt mitään mikä kaduttaa? Jos arpia on enemmän, niin yleensä niille löytyy muu syy kun huomion haku. Ongelmat perhesuhteissa, koulukiusaaminen, traumaattiset kokemukset jne...
"Menneet ovat menneitä" ja "oletko itse putupihdas..." Mitä pahaa viiltelijä on tehnyt tai tekee muille? Eikö noin sanota silloin kun ihminen on vahingoittanut muita tai rikkonut lakia?Mieluimmin omaa itseen kohdistunut väkivalta kuin toisiin.
Voin kertoa, että fyysinen kipu helpottaa silloin kun psyykkinen (muiden aiheuttama) kipu käy sietämättömäksi.Kuinka tahansa, en suosittele parisuhdetta viiltäjän kanssa, koska tietenkin taustalla on epävakaa persoonallisuus ja on hänen itsensäkin kannalta parempi ettei ajaudu parisuhteseen ja perhe-elämään.Vähemmän onettomia ihmisiä.
Hei, ei kannata antaa vinkkejä toisille jos ei tiedä asiasta yhtään mitään. Edelleenkään, persoonallisuushäiriö ja masennus ovat kaksi eri asiaa. Epävakaa persoonallisuushäiriö kuuluu tautiluokituksessa persoonallisuushäiriöiden piiriin. Epävakaita on muutama prosentti väestöstä, masentuneita hemmetisti enemmän. Kaikki viiltelijät eivät ole epävakaita, vaikka sinä olisitkin. Useimmiten taustalla on postraumaattinen stressihäiriö, hoitamaton masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Tunnen useita viiltelijöitä, jotka eivät ole psykiatristen diagnoosien mukaan epävakaita, työskentelen ihmisten kanssa, joilla voi olla viiltelyarpia ja missään nimessä kaikilla viiltelijöillä ei ole epävakaa persoonallisuus. Joten älä jauha peetä.
Olet oikeassa, minulla, jolla muutoma murrosiän viiltelyjälki erittäin vaikeiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten jäljiltä, yhdistettynä psyykkisesti heikkoon geeniperimään, on todettu paitsi epävakaa persoonallisuushäiriö myös psykopatia.Onneksi jokainen on ymmärtänyt ottaa jalat alleen:DD. Olen siten itsekin säästynyt paljolta ja voinut rakentaa ihan omannäköisen yksinäisen "onnellisen" elämän.Ilman paineita.Minäkin olen työskennellyt viiltäjän kanssa, joka työskenteli erittäin vaativalla alalla, oli hyvä työssään ja viilsi itseään ihan aikuisena, työtoverina ja odottavana äitinä.Silloin hätkähdin!Mutta en tiennyt vallitsevia olosuhteita...vielä silloin.Myöhemmin ns. "pelastin" hänen elämänsä.
No tämä selitti paljon, psykopaattina et kykene empatiaan ja siksi kuvittelet kaikkien viiltelijöiden olevan kaltaisiasi epävakaasta persoonallosuudesta kärsiviä.
Pisteet siitä, että olet ymmärtänyt säästää muut ja elät yksin, tai ainakin ilman parisuhdetta tai perhettä (lapsia).
Kiitos, hieno vastaus, täydet pisteet! Paitsi että muut ovat ymmärtäneet säästää itsensä minulta.Minä en ole ymmärtänyt mitään, koskaan.Hyvää päivänjatkoa sinullekin:))
On kieltämättä aika koomista, että psykopaatti-epävakaa yhdistelmäinen yrittää uhriutua ja hakea sympatiaa. Nämä tämmöiset heput eivät itse kykene empatiaan ja näkevät muut ihmiset ainoastaan hyödykkeinä. Nauttivat yleensä siitä, että onnistuvat loukkaamaan ja provosoimaan, sen näkee vallan mainiosti tästäkin keskustelusta. Taas hyvä muistutus siitä, että persoonallisuushäiriöiset rakastavat trollaamista netissä, anonyyminä.
Sattuuko?Ei pidä provosoitua...
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi mt ongelmainen trolli joka vastaa itselleen ja vastaa suurinpiirteen jokaiseen viestiin mitä tänne tulee.
Se jos mikä on sairasta
Hän on täällä tänään, hän vastaa kysymyksillä ja kysyy itseltään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Riippuu kuinka tuoreita. Arvethan ei häviä koskaan, eli jos joskus teininä on viilellyt niin ei se enää mitään merkkaa. Aktiivinen viiltely on taas merkki mielen sairaudesta. Olen henk. koht. käynyt läpi syvän masennuksen, mutta siihen ei onneksi liittynyt viiltelyä. Olen todellakin sitä mieltä että mieleltään sairaan on aivan turha hakea toista jos oma elämä ei ole kunnossa. Siinä tulee vaan vedettyä viaton osapuoli omaan helvettiin. Rakkaus EI masennusta paranna.
Viiltelystä on yllättäen vaikea puhua, mutta voisit kysyä toisenlaisen kysymyksen eli miksi hän hakee kumppania? Jos käy ilmi että hän haluaa kumppanin kammetakseen itsensä ulos suosta, juokse. Ajatus on romanttinen, mutta ei ikinä tule toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata. Voit saada naisesta ikävän vainoajan ja jos lapsia hänen kanssaan hankit, niin saatat tulla yksi kertaa kotiin ja nainen keittelee lapsia padassa. Viiltely kertoo sellaisesta mielenvikaisuudesta, että kannattaa kiertää nämä ihmiset erittäin kaukaa.
Tämä kommentti kertoo kommentoijan mielenvikaisuudesta. Ei kenenkään muun.
Mitä mielenvikaista on totuudessa? Viiltely liittyy mielialaoireiluun ja tämän tyyppise teot ovat huomattavasti todennäköisempiä mielenvikaisilla kuin terveillä.
No kyllä se aikamoisesta mielenvikaisuudesta kertoo, jos kuvittelee, että itsensä viiltely johtaa lapsien keittelyyn padassa. Herää epäilys psykoottisesta persoonallisuudesta, sillä tuolla ytäläisyysmerkkien vetelyllä ei ole mitään yhteyttä todellisuuden kanssa. Aikamoista puppua väittää, että tuolla tarinoinnilla olisi mitään yhteyttä todellisuuteen :D. Ihan turha kierrellä ja kaarrella ja selitellä tuollaisen kommentin jälkeen.
Sitä ei koskaan tiedä mitä hullu keksii. Viiltelyarvet ovat selkeä varoitusmerkki hullusta. Silloin kun ihminen on sillä asteella että viiltelee itseään hänen paikkansa suljetulla osastolla. Oman että muiden turvallisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2594 kirjoitti:
nro #2 jatkaa...
olen samaa mieltä nro #14 kanssa...
Mutta joskus kannattaa muistaa että menneet on menneitä. Oletko itse putipuhdas pulmunen? et ole koskaan tehnyt mitään mikä kaduttaa? Jos arpia on enemmän, niin yleensä niille löytyy muu syy kun huomion haku. Ongelmat perhesuhteissa, koulukiusaaminen, traumaattiset kokemukset jne...
"Menneet ovat menneitä" ja "oletko itse putupihdas..." Mitä pahaa viiltelijä on tehnyt tai tekee muille? Eikö noin sanota silloin kun ihminen on vahingoittanut muita tai rikkonut lakia?Mieluimmin omaa itseen kohdistunut väkivalta kuin toisiin.
Voin kertoa, että fyysinen kipu helpottaa silloin kun psyykkinen (muiden aiheuttama) kipu käy sietämättömäksi.Kuinka tahansa, en suosittele parisuhdetta viiltäjän kanssa, koska tietenkin taustalla on epävakaa persoonallisuus ja on hänen itsensäkin kannalta parempi ettei ajaudu parisuhteseen ja perhe-elämään.Vähemmän onettomia ihmisiä.
Hei, ei kannata antaa vinkkejä toisille jos ei tiedä asiasta yhtään mitään. Edelleenkään, persoonallisuushäiriö ja masennus ovat kaksi eri asiaa. Epävakaa persoonallisuushäiriö kuuluu tautiluokituksessa persoonallisuushäiriöiden piiriin. Epävakaita on muutama prosentti väestöstä, masentuneita hemmetisti enemmän. Kaikki viiltelijät eivät ole epävakaita, vaikka sinä olisitkin. Useimmiten taustalla on postraumaattinen stressihäiriö, hoitamaton masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Tunnen useita viiltelijöitä, jotka eivät ole psykiatristen diagnoosien mukaan epävakaita, työskentelen ihmisten kanssa, joilla voi olla viiltelyarpia ja missään nimessä kaikilla viiltelijöillä ei ole epävakaa persoonallisuus. Joten älä jauha peetä.
Olet oikeassa, minulla, jolla muutoma murrosiän viiltelyjälki erittäin vaikeiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten jäljiltä, yhdistettynä psyykkisesti heikkoon geeniperimään, on todettu paitsi epävakaa persoonallisuushäiriö myös psykopatia.Onneksi jokainen on ymmärtänyt ottaa jalat alleen:DD. Olen siten itsekin säästynyt paljolta ja voinut rakentaa ihan omannäköisen yksinäisen "onnellisen" elämän.Ilman paineita.Minäkin olen työskennellyt viiltäjän kanssa, joka työskenteli erittäin vaativalla alalla, oli hyvä työssään ja viilsi itseään ihan aikuisena, työtoverina ja odottavana äitinä.Silloin hätkähdin!Mutta en tiennyt vallitsevia olosuhteita...vielä silloin.Myöhemmin ns. "pelastin" hänen elämänsä.
No, tämä selittikin paljon. Turha selittää, että yleistät aika rankasti ja turha selittää, että ajattelet äärimmäisen mustavalkoisesti. Ei persoonallisuushäiriöinen näitä asioita tajua. Te näette asiat ainoastaan omasta näkövinkkelistänne ja muiden ihmisten tunnemaailma ja elämysmaailma on teille täysin hepreaa. Olet oikeassa siinä, että pershäiriöiset kannattaa kiertää kaukaa, koska niitä ei voida hoitaa. Mutta väärässä siinä, että kaikki viiltelijät olisivat pershäiriöisiä.
Itseasiassa sinä myös yleistät rankasti. Psykopatia on persoonallisuushäiriö, mutta kaikki persoonallisuushäiriöt eivät ole psykopatiaa. Persoonallisuushäiriö kuulostaa kamalalta diagnoosilta, mutta todellisuudessa se kuvaa vain kärjistyneitä persoonallisuuspiireitä jotka poikkeavat väestöstä keskimäärin. Vai kuulostaako perfektionistinen luonne kamalalta? Sitähän vaativa persoonallisuus käytännössä on. Psykopatian ja narsismin hoito epäonnistuu usein, mutta esim. epävakaa ei ole kuolemantuomio. Tästä esimerkkinä Marsha Linehan, epävakaan persoonallisuuden hoitoon kehitetyn psykoterapian (DKT) äiti, psykologi ja epävakaan diagnoosin nuoruudessaan saanut. Jos potilas on motivoitunut, persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, etenkin ns. C-klusteriin kuuluvia. Narsismi, psykopatia ja sosiopatia sen sijaan eivät reagoi hyvin terapiaan ja näissä terapiasta voi olla jopa haittaa. Se ei silti tarkoita sitä, että jokainen persoonallisuushäiriödiagnoosin saatu on "loppuelämäkseen tuomittu".
Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin, minulla on myös aikoinaan diagnosoitu epävakaa persoonallisuus. Nykyisin, 20 vuotta myöhemmin ei minua voida määritellä epävakaaksi. Kliinisesti en täytä diagnostisia kriteerejä. Onnekseni pääsin ajoissa psykoterapiaan ja nyt en ole tarvinnut terapiaa vuosiin. Olen selvinnyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pahoinpitelystä, veljen pitkästä taistelusta syövän kanssa ja lopulta kuolemasta ja nyt hoidan minulle läheisen äidin kuolinpesää. Vain kahteen ensimmäiseen tarvitsin terapiaa, kaiken muun pystyn käsittelemään ihan omassa päässäni.
Tiivistelmä: F-koodi ei koskaan ole tuomio. Se vain kuvaa sen hetkistä tilannetta. Haluan sanoa jokaiselle joka lukee tätä ketjua ja kokee häpeää, itseinhoa, toivottomuutta ja pelkoa siitä ettei kukaan hyväksy: sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Menneisyytesi ei määritä sinua, eikä yhdet arvet käsivarsissa tee ketään arvottomaksi. Toivoa on sielläkin missä tuntuu ettei mitään toivoa ole. Kokemuksen ja myöhemmin hankitun teoriatiedon syvällä rintaäänellä sanon, että aina on toivoa. Pitää vain hakea itselleen apua, tehdä töitä oman hyvinvoinnin eteen, oppia rakastamaan itseään ja etsiä ympärille hyväksyviä ihmisiä.
- Se itseään nuorena viillellyt ja akateemiseen maailmaan terveenä siirtynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jonkun aikaa tapailtu, mutta vasta nyt näin nuo viiltelyjäljet vähän vahingossa tavallaan. On siis aina aiemmin pitänyt pitkähihaisia (ehkä tarkoituksella). Onko tapailun jatkaminen oma kuopan kaivamista vai pitäisikö katsoa mihin tämä johtaa? Emme ole jutelleet noista viiltelyjäljistä tai ko. aiheesta ollenkaan, en edes tiedä miten ottaa asia puheeksi.
Riippuu kuinka tuoreita. Arvethan ei häviä koskaan, eli jos joskus teininä on viilellyt niin ei se enää mitään merkkaa. Aktiivinen viiltely on taas merkki mielen sairaudesta. Olen henk. koht. käynyt läpi syvän masennuksen, mutta siihen ei onneksi liittynyt viiltelyä. Olen todellakin sitä mieltä että mieleltään sairaan on aivan turha hakea toista jos oma elämä ei ole kunnossa. Siinä tulee vaan vedettyä viaton osapuoli omaan helvettiin. Rakkaus EI masennusta paranna.
Viiltelystä on yllättäen vaikea puhua, mutta voisit kysyä toisenlaisen kysymyksen eli miksi hän hakee kumppania? Jos käy ilmi että hän haluaa kumppanin kammetakseen itsensä ulos suosta, juokse. Ajatus on romanttinen, mutta ei ikinä tule toimimaan.
Enpä nyt ihan noinkaan välttämättä sanoisi.
"The study cohort consisted of 1 850 525 individuals (950 382 males and 900 143 females), and the mean (SD) follow-up time was 8.1 (4.7) years (range, 0-17.0 years; minimum age, 15 years; maximum age, 32 years). During a mean follow-up period of 8.1 years, 55 185 individuals (3.0%) received clinical care for self-harm. The crude hazard ratio was 4.9 (95% CI, 4.8-5.0) for violent crime conviction in exposed individuals compared with the unexposed group. Women who self-harm were at particularly high risk for expressing violent behaviors. After adjustment for relevant psychiatric comorbidities and socioeconomic status, an almost doubled hazard of violent offense remained (hazard ratio, 1.8; 95% CI, 1.8-1.9)."
http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2616168
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän viilteli itseään srri-lääkkeiden alaisena? Ne aiheuttavat joillekin itsetuhoisuutta, mainitaan pakkausselosteessakin. Joka tapauksessa, olette varmaan vähän eri maailmoista. Ilmoita palaavasi asiaan kun olet henkisesti kasvanut ja nähnyt maailmaa. No ei oikeasti, tuskin sen sua tarvitsee odotella, saa paremmankin.
Hankkiudu nopeasti eroon mt-potilaasta ja hanki itsellesi normaalia seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tää keskustelu oikeasti vielä jatkua ja vielä linjalla "viiltely viittaa mt-ongelmiin" kun kyse oli niistä ARVISTA! Ne eivät tämän hetken todellisuudessa viittaa YHTÄÄN MIHINKÄÄN.
Mt ongelmista ei ikinä parane. EI IKINÄ!
Minä en halua elämääni ihmistä joka katsoo ongelmien ratkaisuksi itsensä viiltelyn.
Minun elämässäni on tapahtunut kaikkea paskaa:
Oma perheenjäsen hakkasi minua koko lapsuuteni
Faija oli juoppo (ei se joka hakkasi)
Mutsi totaallinen narsisti (ei se joka hakkasi)
Minut on yritetty tappaa
Minulla on suurta kipua aiheuttava sairaus ollut aina sekä pari muuta sairautta
Minä olen ollut koko laman ajan töissä-työtön-töissä-työtön..... Joka mm. tuhosi avioliittoni
Asunnossani oli kosteusvaurio ja puolis asuntoa korjattiin ja jouduin asumaan väliaikaisasuntoon joka sekin meni heti remonttiin
Minulla on kuollut paljon läheisiä sukulaisia
Minulla on kuollut rakkaita lemmikkejä (olen erittäin eläinrakas)
Minun kotiin on tehty asuntomurto joka teki oloni omassa kodissa turvattomaksi
Minun toinen aviomieheni on kuollut
jne.... lista jatkuu
Mitä tuollainen ihminen joka viiltelee itseään olisi tehnyt noissa tilanteissa? Viillellyt itseään? Yrittänyt tappaa itsensä?
Ongelmat ei ratkea sellaisella vaan ongelmat vaan pahenee. Miksi ottaa elämään ihminen joka ei voi sietää vastoinkäymisiä vaan rupeaa vastoinkäymisissä vahingoittamaan itseään?
OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ. Mt-ongelmista nimenomaan voi parantua, kokonaan.
Älä viitsi jankuttaa. Mt ongelmista ei todellakaan voi parantua. Siksi ympäri maailmaa mielenterveysongelmaiset ei pääse moneen erittäin vaativaan ja henkisesti raskaaseen työhön ollenkaan.
Mitenköhän minä (ja moni muu) sitten olen lääkärin mukaan täysin parantunut? Onko mielipiteesi lääketieteenkin yläpuolella? Olenko siis tietämättän yhä mt- ongelmainen kun nuorena masennuin ja kävin läpi terapian, nyt ollut kymmeniä vuosia tasapainoinen liitto, työ, tohtoriopinnot, neljä lasta eikä tietoakaan ongelmista. Olenko mielestäsi sairas? Herää kysymys kuka tässä on...?
Ja siis olen itse terapeutti nykyisin. Koska KOHDATUT ongelmat voivat olla myös rakennusaine tulevaisuudelle.
Heti pihalle tuollainen. Säästyt monelta. Kokemusta on!
Jätä se sika! Parasta pysyä erossa mieleltään epävakaista oman mielenrauhan vuoksi.
Älä viitsi jatkaa taas saman jankkaamista. Kommentoit mututuntumalla, et tiedä asiasta oikeasti mitään. Et ole lukenut asiasta, vaan kommentoit maallikkona. Et tiedä aiheen tieteellisistä tutkimuksista mitään.