Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä sitä, että lapsettomat hakevat huomiota Lapsettomien Lauantaina aggressiivisesti ja negatiivissävytteisesti.
13.05.2017 |
Luin Facebookista, että yksi lapseton odottaa jännityksellä sitä hetkeä huomenna, kun ensimmäinen äiti postaa jotain ihanaa äitiyteen liittyvää. Lainaus sanasta sanaan: "Meillä jännitetään sitä hetkeä, kun joku taas Facebookissa kertoo, ettei elämä olisi elämisen arvoista jos ei olisi lapsia. Äitiyden ylistys. Ei-äitiyden latistaminen arvottomaksi, merkitsemättömäksi olemiseksi. Kuinka rakkautta ei voi ymmärtää ennen kuin on omia lapsia."
Miksi se, että joku postaa kuvan äitienpäiväkortista tai kukkakimpusta koetaan hyökkäyksenä lapsettomia kohtaan? Toki ymmärrän enemmän kuin hyvin se, kuinka kipeä asia tahaton lapsettomuus on. Meillä kesti 12 vuotta saada oma lapsi, joten tiedän jotain siitä tuskasta, vaikka lapsen sainkin.
En pidä lapsetonta naista huonompana kuin naista, joka on äiti. Miksi ihmeessä pitäisin? Mutta miksi minun pitäisi olla iloitsematta äitiydestäni ja siitä, että minulla on lapsi, kun joku lapseton voi tästä pahoittaa mielensä?
Lapsettomien Lauantai on hyvä päivä kääntää ajatukset siihen, kuinka äitiys ei ole itsestään selvä asia kaikille, jotka äidiksi haluaisivat. Ei se silti ole mikään oikeutus itkeä ja nälviä heitä, jotka äitejä ovat.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänpäivää ennen voitaisiin viettää vela-lauantaita.
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomien päivää pitäisi viettää?
Minä olen vapaaehtoisesti olematta montaa asiaa, kuten olen olematta urheilija, sisustaja tai vaikka amerikkalainen. Miksi vapaaehtoisesti jonkun olematta olemista pitäisi juhlia?
On täysin eri asia olla tahattomasti lapseton - silloin on osaton jostain, jota haluaisi olla.
Minulle ainakin päätös olla hankkimatta koskaan lapsia on ollut merkittävimpiä elämääni vaikuttaneita päätöksiä. Se on päättänyt melkein vuosikymmenen mittaisen ihmissuhteen, muokannut ystäväpiiriäni ja vapauttanut käyttööni valtavan määrän resursseja, jotka muuten olisin omistanut perheelleni. Lapsettomuus tekee elämästäni minun näköistäni, ja olen kiitollinen madollisuudesta tehdä tämä valinta. Ihan mielelläni juhlisin vapaaehtoista lapsettomuutta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei juhlita vapaaehtoista lemmikittömyyttä? Esimerkiksi eläinten päivän aattona.
Minulla tulee voimakkaat antipatiat lapsettomia kohtaan päivävalinnan takia. Aivan kuin muiden lapset olisivat heiltä pois.
Ei kai äitienpäivänä äitiyden juhliminen tarkoita oman äitiyden juhlimista vaan oman äidin juhlimista. Pienet lapset leipoo näitä kakkuja ja tuo aamiaista sänkyyn omalle äidilleen, aikuiseksi kasvaneet lapset tapaavat äitiään tai soittavat hänelle, ja jos äiti on kuollut hänen haudallaan käydään tai häntä muistetaan ajatuksin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei juhlita vapaaehtoista lemmikittömyyttä? Esimerkiksi eläinten päivän aattona.
Minulla tulee voimakkaat antipatiat lapsettomia kohtaan päivävalinnan takia. Aivan kuin muiden lapset olisivat heiltä pois.
Entä me allergiset jotka haluttais eläin mut ei voida ottaa??
Olen lapseton, mutta miksi olisin katkera äideille. Lapseton voi myös vapaaehtoisesti auttaa äitejä, jos haluaa ja on tarvetta. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaan kyllä saman mielipiteen: vasta oman lapsen saaminen jälkeen voi kokea aivan erilaista rakkautta toista ihmistä kohtaan. Puolisoa kohtaan rakkaus on myös erilaista. Oman lapsen myötä tulee huoli ja suojeluvaisto. Veljen/siskonlapsia voi rakastaa, kuten läheisen ystävän lasta tai omaa kummilasta. On kuitenkin aivan eri asia olla arjessa oman lapsen kanssa, huolehtia omasta lapsesta ja olla vastuussa.
Muiden lapsia voi rakastaa, mutta kyllä, vasta oman lapsen saamisen jälkeen todella tietää jotain syvemmästä rakkaudesta.
Sinusta tulee mieleen yksinkertainen ääliö. Mistä sinä tiedät kenenkään rakkauden tunteista sillä perusteella mitä olet itse kokenut. Ei ihmiset ole toistensa klooneja.
Mitäpä jos vaan vietetään tänään Lapsettomien päivä kaikessa rauhassa. Eiköhän sen tarkoitusperä ole kuitenkin ystävällinen. Monelle lapsettomuus on suuri suru. Lapsettomien päivästä ei juuri puhuta eikä sitä todellakaan juhlita. Kyse on hiljaisesta hyväksynnästä ja eleestä, jolla nimenomaan on tarkoitus sanoa, että lapsettomuus ei määritä sinua ihmisenä eikä tee sinusta epäkelpoa.
En ymmärrä tätä vastakkain asettelua. Toisen onni on toisen suru, ei niitä tule vertailla.
Äidit ovat äitienpäivänsä ansainneet, juhlitaan sitä iloisin mielin, kukin ja toivotuksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskityn itse äitienpäivänä juhlistamaan nimenomaan omaa äitiäni. Olen siis lapseton.
Tosin tuollainen "elämä on arvotonta ilman lapsia"- sanonta on todella rumasti sanottu. Perheellinen ihminen ei ole millään tavalla arvokkaampi kuin lapseton. Kaikki ihmiset on saman arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos vaan vietetään tänään Lapsettomien päivä kaikessa rauhassa. Eiköhän sen tarkoitusperä ole kuitenkin ystävällinen. Monelle lapsettomuus on suuri suru. Lapsettomien päivästä ei juuri puhuta eikä sitä todellakaan juhlita. Kyse on hiljaisesta hyväksynnästä ja eleestä, jolla nimenomaan on tarkoitus sanoa, että lapsettomuus ei määritä sinua ihmisenä eikä tee sinusta epäkelpoa.
En ymmärrä tätä vastakkain asettelua. Toisen onni on toisen suru, ei niitä tule vertailla.Äidit ovat äitienpäivänsä ansainneet, juhlitaan sitä iloisin mielin, kukin ja toivotuksin.
Tosi moni on lapseton myös omasta tahdostaan. Sekin on joku ihmeen tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton toistaiseksi (ihan siis vapaaehtoisesti) enkä edes tiennyt, että on olemassa joku lapsettomien päivä. Toisaalta minulle äitienpäiväkin on joka päivä eikä yksi päivä vuodessa. Samoin isänpäivä.
Miten se on äiti -ihmisiltä pois, jos lapsettomilla on oma päivänsä, jolloin muistetaan esim. ettei kaikille ole mahdollista saada kaikkea, edes väkisin yrittämällä, vaikka haluais, eivätkä kaikki edes halua ?
Onko se edes yhtenä päivänä noin tavattoman vaikea joutua muistamaan, että se lapseton nainenkin on nainen, ja ihminen, kun muina päivinä näyttää unohtuvan joiltakin, ja pakko päästä rääpimään naamaansa, sekä nostamaan itsensä jollekin hemmetin jalustalle, ihan vain siksi, että on osannut avata haaransa, ja olla rojuränninä ?
Ainakin joillekin äideille se näyttää olevan hyvin haastavaa ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni rasittaa koko äitienpäivä. Taas riskiryhmään kuuluva äitini alkoi mankumaan, että eikö tultaisi äitienpäivänä käymään, ja suuttui, kun ilmoitin että ei tulla.
Minulla oli hyvin vaikea suhde omaan äitiini, hänen ei olisi kannattanut olla äiti. Tuntui aina väärältä juhlia häntä, koska hän oli niin julma.
Olen itse nykyään äiti, haluaisin juhlia omaa äitiyttäni ja saada sellaisen hetken jossa voin olla iloinen siitä että olen onnistunut monessa asiassa äitiydessä paremmin kuin oma äitini. Kuitenkin nykyään kun äitejä morkataan joka välissä, äiti ei saa kysyä apua, äiti ei saa olla väsynyt eikä saa hetkeäkään tuntea negatiivisia tunteita lapsista, koska silloin on kiittämätön ja tämä on hyökkäys lapsettomia vastaan. Tuntuu sitten jotenkin että ei kannata olla laittamassa mistään vaikka saamistaan äitienpäiväkorteista someen, koska siitä pahoitetaan mieli eikä omaa äitiä enää edes ole elossa, niin kaipa se on sit vain sunnuntai muiden joukossa. Tai saako monilla omat teini-ikäset lapsetkaan laittaa, kun siitäkin voi pahoittaa mielen.
Hyvää sunnuntaita jo etukäteen kaikille!
Ei ap:ta syyllistetä vaan ap. päätti pahoittaa mielensä. Hän kävi syöpäryhmän sivustolla lukemassa yksittäisen lapsettoman henkilön avautumisen ennen äitienpäivää ja päätti lievästi yleistäen että kaikki lapsettomat hakevat huomiota aggressiivisesti ja negatiivisesti.
Kumpikin siis avautui tuntemuksistaan, ero on vain siinä että ap. teki oman haukkumisketjunsa nimettömyyden suojasta.
Toivon ettei ap:n lapset koskaan joudu samanlaisen nettikiusaamisen kohteeksi mitä hän itse harjoittaa.