Seksittömästä liitosta kannattaa lähteä – yksikään ihminen ei ole jatkuvan torjutuksi tulemisen arvoinen

Mitä kuuluu teille, jotka pitkään olette kärsineet puolison haluttomuudesta?

Ehkä sitä toisen haluttomuutta ei kannata ottaa ihan noin henkilökohtaisesti.

Onko aloittajalle tullut mieleen, että tätä palstaa lukee miehetkin?

Jaahas, vanha ketju. Ihmisten edessä. Joopajoo.

Miksi lähteä jos ei kaipaa seksiä? Ymmärrän tietysti pulman jos halut ei kohtaa, mutta meitä on monenlaisia, jotkut haluaa paljon ja jotkut ei ollenkaan. Jos kumpikin osapuoli on tyytyväinen tilanteeseen, niin sittenhän asiat on hyvin. Tietysti asiasta kannattaa puhua rehellisesti sen kumppanin kanssa.

No haloo ! Sentään joskus olet saanut seksiä niin kultalusikka suussa olet syntynyt. Ei kai nyt kaikkea tarvitse yhden ihmisen saada.

Ja sitten ihmetellään, että ihmiset on nykyään sellaisia raunioita kuin monet tänä päivänä on. Valtaosa ihmisistä ei ole niin seikkailuhenkisiä, että heidän kannattaisi noin lyhyen epämukavuuden jälkeen hylätä käytännössä mitään vakaata elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, vanha ketju. Ihmisten edessä. Joopajoo.

Epävakaan tapa yrittää saada huomiota ja tukea täysin epäonnistuneille elämänvalinnoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään, että ihmiset on nykyään sellaisia raunioita kuin monet tänä päivänä on. Valtaosa ihmisistä ei ole niin seikkailuhenkisiä, että heidän kannattaisi noin lyhyen epämukavuuden jälkeen hylätä käytännössä mitään vakaata elämästään.

Ap on niitä jotka eivät kykene näkemään toisia ihmisiä muina kuin esineinä omien s*ksuaalifantasioiden toteutukseen. He eivät rakasta. Ketään. Loppu. Viimein.

Itsekuria 😂😂😂

kun oliskin asiat aina noin mustavalkoisia.. esim jos toisella on mt ongelmia ja toisella vaikka testokorvaushoito ja vaikea sairaus päälle jolloin ei esim itsetyydytys onnistuisi, niin mikä avuksi kun toinen ei halua ja toinen haluaa ja ei aina pysty itse edes helpottaan olotilaansa? Itsekuri on varmasti kovilla mutta ei se mikään vastaus asiaan ole.

Huonoahan kuuluu, ei apuja asiaan. Kumppanilla ollut pariaen vuotta hiljaisempi kausi jolloin seksiä tai apuja ehkä 4-6vkon välein noin keskimäärin, avuilla tarkoitan handjob pääsääntöisesti. Itse kumppania haluan kovasti ja muuten asiat ovat hyvin mutta hänellä mt puolen ongelmia ja lääkkeet vieneet halut melkeimpä kokonaan. Valtava ero aikaan ennen lääkkeitä. Nytkin jo 7-8 erilaista kokeillut, mutta ei. Rupeaa keinot loppumaan. Vieraisiin en ole lähteny. Hänen mukaan pitäisi vain mennä vetään käteen ja mene runkkaan asiat vain pahentavat asioita. Ehkä vain pitää lähteä omille teilleen kun asiaan ei muutakaan voi näemmä tehdä.

Riippuu täysin siitä mistä seksittömyys johtuu. Aika moni on haluton jos suhteessa on jotain pielessä. Ensin pitää korjata nämä asiat eikä lähteä karkuun.

Jos johtuu lapsen saannista niin vain luuseri häipyy. Tämä alleviivattuna ja liuta huutomerkkejä perään.

Jos sairaudesta tai lääkkeistä niin riippuu rakkauden määrästä, siitä miksi on suhteessa. Voihan sitä sopia tässä tapauksessa myös että saa käydä maksullisissa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään, että ihmiset on nykyään sellaisia raunioita kuin monet tänä päivänä on. Valtaosa ihmisistä ei ole niin seikkailuhenkisiä, että heidän kannattaisi noin lyhyen epämukavuuden jälkeen hylätä käytännössä mitään vakaata elämästään.

Ap on niitä jotka eivät kykene näkemään toisia ihmisiä muina kuin esineinä omien s*ksuaalifantasioiden toteutukseen. He eivät rakasta. Ketään. Loppu. Viimein.

Sinä taas kuulostat sellaiselta, joka on kasvanut ajattelemaan seksuaalisuutta likaisena asiana.

Ap:lla oli hyvä pointti. Jos toinen torjuu jatkuvasti, se voi vaikuttaa paljonkin siihen, millainen kuva meillä on itsestämme. Nimenomaan negatiivisesti. Siihen on ehkä turha jäädä tuhoamaan itsetuntoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään, että ihmiset on nykyään sellaisia raunioita kuin monet tänä päivänä on. Valtaosa ihmisistä ei ole niin seikkailuhenkisiä, että heidän kannattaisi noin lyhyen epämukavuuden jälkeen hylätä käytännössä mitään vakaata elämästään.

Ap on niitä jotka eivät kykene näkemään toisia ihmisiä muina kuin esineinä omien s*ksuaalifantasioiden toteutukseen. He eivät rakasta. Ketään. Loppu. Viimein.

Sinä taas kuulostat sellaiselta, joka on kasvanut ajattelemaan seksuaalisuutta likaisena asiana.

Ap:lla oli hyvä pointti. Jos toinen torjuu jatkuvasti, se voi vaikuttaa paljonkin siihen, millainen kuva meillä on itsestämme. Nimenomaan negatiivisesti. Siihen on ehkä turha jäädä tuhoamaan itsetuntoaan.

Sinänsä kyllä. Vanha ketju. Liekö jollain ollut silloin tarvetta

Ihmiset ovat erilaisia. Meillä ei ole ollut aktiivista seksielämää vuosiin, mutta ihan onnellisia ollaan ja molemmat tyytyväisiä suhteeseen. 

Olen samaa mieltä. Itse koin tuon vielä jo kaksikymppisenä nuorena miehenä. Kiva siinä asua tyttöystävän kanssa, jota ei saa miltei koskea ja joka ei harrasta seksiä kanssani kuin puolen vuoden välein, jos silloinkaan. Katson usein menneisyyttä ja ihmettelen, mikä minua vaivasi. Olin selkeästi hyvin masentunut ja henkisesti nujerrettu, kun annoin tuon tapahtua. Vieläkin vuosia myöhemmin keräilen itseäni tuosta kamalasta suhteesta. Asiasta tekee vielä "ironisen" se, että olen komea mies, jota moni kyllä haluaa ja helposti seuraa saan. Mutta tuo suhde tuhosi täysin minut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se parantaa? Sitten on ilman seksiä ja ilman parisuhdetta

Parisuhde, jossa tulee jatkuvasti torjutuksi, on pahempaa kuin sinkkuna oleminen. Se syö sielua. AP

 

No sitten ei tee alotteita. Sinkkuna oleminen on pahempaa, koska silloin jää paitsi sekä seksistä että läheisyydestä ja välittämisestä. Ei ole ketään, joka halaisi työpäivän jälkeen tai auttaisi ongelmissa

Se seksittömyys tarkoittaa usein myös muun läheisyyden loppua. Eli ei tule halausta enkä halua kertoa ongelmistani ihmiselle, joka ei halua minua. En usko, että moni muukaan. Pihtaussuhteessa seksi harvoin on se ainoa ongelma.

Musta tuli paljon onnellisempi kun tajusin että en voi ulkoistaa mun hyvinvointia toiselle ihmiselle. Mun hyvinvointi on mun prioriteetti. Aloin ajatella sitten samoin seksuaalisten tarpeiden suhteen. Otin onnen omiin käsiini, kirjaimellisesti. 

Hassusti mun puoliso on vähän mustasukkainen mun käsille ja sille yhdelle lelulle joka mulla on, vaikka en edes mitään sen kummempaa raportointia hänelle teekään, enkä hänen läsnäollessaan itseäni viihdytä (hän kokisi sen kiusallisena). 

Mutta niin. Minä vastaan omasta onnestani. En enää elä puolison ja parisuhteen ehdoilla, elän omilla ehdoillani. Minä olen tärkein ihminen mun elämässä, kukaan muu ei mua ykköseksi pistä. 

Olin pitkässä suhteessa, jossa tyttöystäväni käytti seksiä manipulaation välineenä, tyyliin "jos haluat seksiä, sinun pitää viedä minut ravintolaan". Loppua kohti alkoi jopa sheimaamaan minua siitä, että runkkasin suihkussa, kun en mitään muutakaan saanut. Ilmeisesti minun kuului menettää kaikki seksuaaliset halut lopullisesti. Kun tuon vastenmielisen suhteen jälkeen seurustelin naisen kanssa, joka jopa halusi seksiä, olin hämmentynyt ja aluksi epäileväinen. Vuosien kaltoinkohtelu oli syöpynyt niin syvälle, että tuntui oudolta olla haluttava. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Itse koin tuon vielä jo kaksikymppisenä nuorena miehenä. Kiva siinä asua tyttöystävän kanssa, jota ei saa miltei koskea ja joka ei harrasta seksiä kanssani kuin puolen vuoden välein, jos silloinkaan. Katson usein menneisyyttä ja ihmettelen, mikä minua vaivasi. Olin selkeästi hyvin masentunut ja henkisesti nujerrettu, kun annoin tuon tapahtua. Vieläkin vuosia myöhemmin keräilen itseäni tuosta kamalasta suhteesta. Asiasta tekee vielä "ironisen" se, että olen komea mies, jota moni kyllä haluaa ja helposti seuraa saan. Mutta tuo suhde tuhosi täysin minut. 

Olen pahoillani, että jouduit kokemaan tuollaista, ymmärrän kyllä, että ihmisillä on erilaiset halut ja kompromissejä joutuu tekemään, mutta ei suhteessa toisen pitäisi kärsiä, jos toinen ei sitä halua tunne. Silloin se ratkaisu on usein ero. Pieniä taukoja tulee toki useimmille esim lapsen saannista, mutta ei sekään tauko voi kovin pitkäksi venyä.