Miten uusperheelliset kestätte se että lapsianne hoitaa ja rakastaa joku teille tuntematon

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole mulle ajankohtainen, koska en ole eronnut, mutta se vaatisi minulta varmasti egon hallintaa. Väkisin miksikään nyksän ystäväksi en näkisi mitään syytä pyrkiä, eri asia, jos sattuisi olemaan sellainen ihminen, jonka kanssa mielellään tulisin toimeen.

Nämä ystäviksi jotta kaikki on sitten helpompaa -jutut on niin nähty, ne ei toimi ikinä... Se heikoin joustaa siinä paskan maku suussa aina.

En usko, että kenestäkään on tarpeellista ryhtyä väkisin ystäväksi kenenkään kanssa. Tutustua silti voi edes pinnallisesti, jotta tietää millaisen ihmisen kanssa lapsi aikaa viettää. Tämä on hyväksi sekä lapselle että vanhemmalle. Kun aikuiset tulevat toimeen (edes viileän kohteliaasti), lapsella on turvallisempi olo. Ja kun vanhempi on edes pinnallisesti tutustunut exän nyxään, ei tarvitse turhaan vaivata mieltään miettimällä millaisen ihmisen kanssa lapsi aikaa viettää. Ystävyys ei siis ole tarpeen, mutta jonkinlaiset puhevälit olisi kaikkien kannalta parasta muodostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan esimerkkinä, siihen puolison uuteen naisytäväänkin voi yrittää ottaa yhteyttä ja tutustua. Yleensä ihmiset kuitenkin mukavia ja ystävällisiä, ei kannata maalailemaan demonikuvia ihmisestä omassa päässän, ennenkuin ottanut asioista selvää ja käynyt tapaamassa. Samalla voi vaikka keskustella siitä, millainen kasvatustyyppi on kellekkin mieluinen ja tehdä kompromisseja asian suhteen. Tietenkin voi olla, että ero on ollut riitaisa, mutta oman mielenrauhan takia kannattaa silti kysyä, voiko uuteen kumppaaniin tutustua lasten parasta ajatellen. On se lapsellekkin varasti paljon mukavampi kun lapselle tärkeät henkilöt: äiti, isä, äitipuoli, isäpuoli, tulevat toimeen. 

Ja mitä tulee siihen, etteikö äiti- tai isäpuoli voisi lasta rakastaa, on täyttä kukkua. Itsellä monia ystäviä, joilla on esimerkiksi isä- tai äitipuoli, joka on aivan kuin oma vanhempi ja joille ystäväni on kuin oma lapsi. Yhden kaverin tapauksessa äitipuoli numero.1 on jo eronnut hänen isästään aikapäivä sitten ja pitävät silti toisiinsa yhteyttä koska välittävät toisistaan. 

Samaan tapaan tulevaisuudessa siitä lapsesta äidin/isän lisäksi välittävät ja rakastavat monet monet muut henkilöt. Minusta on vain rikkaus jos lapsella on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä:) Tietenkin äitinä on hyvä tutustua näihin ihmisiin, jotta tietää, missä mennään. 

Missä vaiheessa ihmiset tutustuu ylipäätään uusiin puolisoihin? Vasta myöhemmin joskus tai jopa että uusi puoliso välttelee (näihin olen itse törmännyt monesti lähipiirissä) vai jo aikaisessa vaiheessa kun lapsetkin saavat tutustua uuteen puolisoon? Miten äkkiä tuodaan uusi puoliso lasten elämään? Paljon ennen kuin uusperheen kummankin puolen aikuisetkaan tuntevat? Jos itse olisin tuleva uusi äitipuoli (ajatuksen tasolla tämä) niin kai haluaisin myös varmistaa että läsnäoloni on lapsen kummankin vanhemman puolelta ok ja ollaan hyvissä väleissä..

Vähän menevät kysymyksesi nyt ohi, mutta koitan silti vastata tavalla, jota hait!:) Käsittääkseni tarkoitit sitä milloin eksä tutustuu uuteen puolisoon? Tämä on varmaan aika tapauskohtaista ja ihmistä riippuvaa. Itse lähtisin varmaan siltä pohjalta, että samoihin aikoihin tutustutaan häneen, kuin omat lapsetkin alkavat tutustua. Harvoin sitä uutta kumppania esitellään lapselle ennenkuin kyse on muustakin kun säädöstä tai kokeilusta. Varmasti on selaisiakin uusia nais/miesystäviä, jotka pakoilee, mutta sitä tarmokkaammin kannattaa musta yrittää ottaa yhteyttä ja sanoa, et ees yks tapaaminen lasten takia. Ei se tarkota, että eksästä ja uudesta naisystävästä pitäs tulla sielunsiskoja. Ja minusta aivan älyttömän hyvä asenne, että uusi äitipuoli haluaa varmistaa, että hänen läsnäolonsa on kummankin vanhemman puolelta OK! Tätä minäkin omassa kommentissa yritin hakea. Tutustutaan ja tavataan, sillä ne asiat selviää:) Voi olla että äidillä on kielteinen asenne, ennenkuin tapaa äitipuolen, mutta tilanne voi hyvin nopeasti muuttua, kun istutaan alas juttelemaan. Tämä varmasti helpottaa tunteita, joita lapsen jakamiseen varmasti liittyy. Toivottavasti vastasin tavalla jota hait!:)

Sama ajatusmaailma minulla. Mutta tätä mielessäni ihmetellyt kun yllättävän monella toimintatapa näyttää olevan erilainen kuten tässä kuvaat, ja mikä minustakin kuulostaisi järkevältä. Ja edelleenkään ketään syyllistämättä. Ihmettelen vain maailman menoa.

Ei ole tätä ongelmaa, kun ex-mies ei lasta enää luokseen ota. Silloin kun otti, niin ei naisystävät lasta hoitaneet, vaikka se olisi joskus parempi vaihtoehto ollutkin.

Nykyinen mies hoitaa lasta, ollut vuosia kuvioissa mukana ja olen vain onnellinen, että lapsella on muitakin aikuisia joihin luottaa,kuin pelkät äiti ja isä.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva äiti- tai isäpuoli rakastaa lasta. Hoitaa ja huolehtii varmasti, mutta niinhän tekee tarhan täditkin.

Niinpä. Eilen oli jokin ketju joka avasi silmät. Iso osa äideistä paljasti ettei voi sietää muita kuin omia lapsia!!! Onneksi en ole uusperheellinen. Tiedän kyllä yhden uusperheellisen äidin joka sanoi, ettei uusperhe onnistu jos ei opi rakastumaan puolison lapsia edellisestä suhteesta ja pitämään heitä tasavertaisena omien lasten kanssa. Totta täytyy olla.

Ei minua haittaa laisinkaan, että joku muu hoitaa. Ei se ole minulta pois.

Ja se, että lapset ovat välillä pois, on elämän luksusta.

Se on valitettavaa, että kasvatus voi olla erilaista, mutta ei sekään ole suuri ongelma, jollei itse sitä sellaiseksi tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva äiti- tai isäpuoli rakastaa lasta. Hoitaa ja huolehtii varmasti, mutta niinhän tekee tarhan täditkin.

Niinpä. Eilen oli jokin ketju joka avasi silmät. Iso osa äideistä paljasti ettei voi sietää muita kuin omia lapsia!!! Onneksi en ole uusperheellinen. Tiedän kyllä yhden uusperheellisen äidin joka sanoi, ettei uusperhe onnistu jos ei opi rakastumaan puolison lapsia edellisestä suhteesta ja pitämään heitä tasavertaisena omien lasten kanssa. Totta täytyy olla.

Minä väitän, että uusperhe ei onnistu, jos äitipuoli ottaa vastuun miehen lapsista. Miehet kun ovat helposti sellaisia, että antavat oman vastuunsa pois. Ja lopulta kaikki on äitipuolen kontolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva äiti- tai isäpuoli rakastaa lasta. Hoitaa ja huolehtii varmasti, mutta niinhän tekee tarhan täditkin.

Niinpä. Eilen oli jokin ketju joka avasi silmät. Iso osa äideistä paljasti ettei voi sietää muita kuin omia lapsia!!! Onneksi en ole uusperheellinen. Tiedän kyllä yhden uusperheellisen äidin joka sanoi, ettei uusperhe onnistu jos ei opi rakastumaan puolison lapsia edellisestä suhteesta ja pitämään heitä tasavertaisena omien lasten kanssa. Totta täytyy olla.

Minä väitän, että uusperhe ei onnistu, jos äitipuoli ottaa vastuun miehen lapsista. Miehet kun ovat helposti sellaisia, että antavat oman vastuunsa pois. Ja lopulta kaikki on äitipuolen kontolla.

Äitipuoleksi ryhtyvän nimenomaan pitää ottaa vastuu. Ei yksin, vaan yhdessä puolisonsa kanssa. Mikään perhemuoto ei toimi, jos joku ei ole valmis ottamaan vastuuta lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva äiti- tai isäpuoli rakastaa lasta. Hoitaa ja huolehtii varmasti, mutta niinhän tekee tarhan täditkin.

Niinpä. Eilen oli jokin ketju joka avasi silmät. Iso osa äideistä paljasti ettei voi sietää muita kuin omia lapsia!!! Onneksi en ole uusperheellinen. Tiedän kyllä yhden uusperheellisen äidin joka sanoi, ettei uusperhe onnistu jos ei opi rakastumaan puolison lapsia edellisestä suhteesta ja pitämään heitä tasavertaisena omien lasten kanssa. Totta täytyy olla.

Minä väitän, että uusperhe ei onnistu, jos äitipuoli ottaa vastuun miehen lapsista. Miehet kun ovat helposti sellaisia, että antavat oman vastuunsa pois. Ja lopulta kaikki on äitipuolen kontolla.

Äitipuoleksi ryhtyvän nimenomaan pitää ottaa vastuu. Ei yksin, vaan yhdessä puolisonsa kanssa. Mikään perhemuoto ei toimi, jos joku ei ole valmis ottamaan vastuuta lapsista.

Meillä toimii. Meillä molemmat hoitaa omat lapsensa. Meidän yksikkö on parisuhde. Sitten tässä pyörii erinäinen määrä satelliitteja, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Tosin täysipöiväisesti kotona asuva on jo teini. Eikä ole yhteisiä lapsia.

Ei muuten ole mitään valittamista Uusperheilyssä. En tajua yhtään sitä valitusta, että äitipuoli ei saa kiitosta tai lapset hyppii silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva äiti- tai isäpuoli rakastaa lasta. Hoitaa ja huolehtii varmasti, mutta niinhän tekee tarhan täditkin.

Niinpä. Eilen oli jokin ketju joka avasi silmät. Iso osa äideistä paljasti ettei voi sietää muita kuin omia lapsia!!! Onneksi en ole uusperheellinen. Tiedän kyllä yhden uusperheellisen äidin joka sanoi, ettei uusperhe onnistu jos ei opi rakastumaan puolison lapsia edellisestä suhteesta ja pitämään heitä tasavertaisena omien lasten kanssa. Totta täytyy olla.

Minä väitän, että uusperhe ei onnistu, jos äitipuoli ottaa vastuun miehen lapsista. Miehet kun ovat helposti sellaisia, että antavat oman vastuunsa pois. Ja lopulta kaikki on äitipuolen kontolla.

Äitipuoleksi ryhtyvän nimenomaan pitää ottaa vastuu. Ei yksin, vaan yhdessä puolisonsa kanssa. Mikään perhemuoto ei toimi, jos joku ei ole valmis ottamaan vastuuta lapsista.

Meillä toimii. Meillä molemmat hoitaa omat lapsensa. Meidän yksikkö on parisuhde. Sitten tässä pyörii erinäinen määrä satelliitteja, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Tosin täysipöiväisesti kotona asuva on jo teini. Eikä ole yhteisiä lapsia.

Ei muuten ole mitään valittamista Uusperheilyssä. En tajua yhtään sitä valitusta, että äitipuoli ei saa kiitosta tai lapset hyppii silmille.

Eli jos miehesi lapsi esimerkiksi satuttaa itsensä miehesi ollessa vaikka ulkona, sinä huudat miehelle: "Hei, sun lasta sattui, tule hoitamaan sitä." Ja ruoka-aikaan sinä teet ruuan omille lapsillesi ja mies omilleen? Kohtuullisen erikoinen järjestely minun mielestäni.

Minä ajattelen niin, että lapsellani vaan on useampi aikuinen joka rakastaa tai ainakin välittää. Onneksi eksäni puoliso vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Ei se ole minulta millään lailla pois eikä lapseni rakasta minua yhtään sen vähempää tai enempää, olipa siellä toisessa kodissa se uusi puoliso tai ei.

Paljon paljon vaikeampaa olisi, jos uusi puoliso kohtelisi lasta huonosti. Sitä en kestäisi. Rakkautta yksikään lapsi ei saa koskaan liikaa eikä liian monelta ihmiseltä.

Kuitenkin, se oma äiti ja oma isä ovat lapsille ne tärkeimmät aina.

Näin siis minun ajatukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa, ahdistaa ajatus että lapsi viettää perheaikaa minulle vieraan naisen kanssa. Ja että lapsi tykkää olla jonkun muun "äitihahmon" kanssa kuin minun. Ahdistaa, minä haluaisin olla lapselle ainutlaatuinen ja ainoa hoivaaja. Ärsyttää kun äitipuoli on niin kiltti ja mukava, ärsyttää kun lapsi kertoo jos ovat tehneet jotain mukavaa yhdessä. En kestä ajatusta että lapseni tykkää siitä naisesta. Ärsyttää myös se että tunnen näin, en voisi ikinä kenellekään ääneen tätä sanoa. Onneksi tänne voi kirjoittaa.

Tsemppiä sinulle, todella! Tunnen tuskasi! Joitain asioita ei vain voi sanoa ääneen..

Osa kyllä pystyy. Mm. miehen lapsen äiti, joka kertoo ed. Mainittuja asioita kahdeksanvuotiaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva äiti- tai isäpuoli rakastaa lasta. Hoitaa ja huolehtii varmasti, mutta niinhän tekee tarhan täditkin.

Niinpä. Eilen oli jokin ketju joka avasi silmät. Iso osa äideistä paljasti ettei voi sietää muita kuin omia lapsia!!! Onneksi en ole uusperheellinen. Tiedän kyllä yhden uusperheellisen äidin joka sanoi, ettei uusperhe onnistu jos ei opi rakastumaan puolison lapsia edellisestä suhteesta ja pitämään heitä tasavertaisena omien lasten kanssa. Totta täytyy olla.

Minä väitän, että uusperhe ei onnistu, jos äitipuoli ottaa vastuun miehen lapsista. Miehet kun ovat helposti sellaisia, että antavat oman vastuunsa pois. Ja lopulta kaikki on äitipuolen kontolla.

Äitipuoleksi ryhtyvän nimenomaan pitää ottaa vastuu. Ei yksin, vaan yhdessä puolisonsa kanssa. Mikään perhemuoto ei toimi, jos joku ei ole valmis ottamaan vastuuta lapsista.

Meillä toimii. Meillä molemmat hoitaa omat lapsensa. Meidän yksikkö on parisuhde. Sitten tässä pyörii erinäinen määrä satelliitteja, joita myös lapsiksi kutsutaan.

Tosin täysipöiväisesti kotona asuva on jo teini. Eikä ole yhteisiä lapsia.

Ei muuten ole mitään valittamista Uusperheilyssä. En tajua yhtään sitä valitusta, että äitipuoli ei saa kiitosta tai lapset hyppii silmille.

Eli jos miehesi lapsi esimerkiksi satuttaa itsensä miehesi ollessa vaikka ulkona, sinä huudat miehelle: "Hei, sun lasta sattui, tule hoitamaan sitä." Ja ruoka-aikaan sinä teet ruuan omille lapsillesi ja mies omilleen? Kohtuullisen erikoinen järjestely minun mielestäni.

Kyllä minä ruokaa teen kaikille. Ja kyllä minä tarvittaessa autan.

Toinen esimerkki on siinä mielessä absurdi, etten pysty kuvittelemaan tilannetta. Miten minä olisin lapsen kanssa ulkona ja mies ei? Jos lasta sattuu, niin se on mies, joka on läheklä, en minä.

Mutta jos sellainen tilanne sattuisi, niin en huutaisi. Kyllä minä autan. Mutta lähtökohtaisesti en ole paikalla.

Kestän hyvin! Ex mies on niin kelvoton isänä että hirvittäisi päästää lapsia yksin hänen vastuulleen. Todella helpottavaa tietää että siellä on paikalla luotettava aikuinen. Olen keskustellut miehen uuden naisystävän kanssa kun hän oma-aloitteisesti otti yhteyttä lasten asioissa ja kysyi mielipidettäni tiettyihin lapsia koskeviin asioihin liittyen. Mukavalta ja täysjärkiseltä ihmiseltä hän vaikutti ja lapsetkin puhuvat hänestä myönteiseen sävyyn. Toivon että hän jaksaa pysyä kuvioissa vaikka exän tuntien pelkään koko ajan koska hän saa tarpeekseen..

Rankkaa se on, mutta olen oppinut elämään asian kanssa. Tiedostan että ongelma on vain päässäni.