Miheni on psyykkisesti sairas

kun luitte viestini ja sanoitte mielipiteenne, lähden nyt katsomaan tanssii tähtien kanssa, jos se piristäisi.

Jos joku haluaa vielä kirjoitella, kirjoittele jiippiin sähköpostiin susanna61, vastaan ihan varmasti!

Upea moraali ja selkäranka sinulla. Osaat asettua perheesi tueksi ja näet muidenkin tarpeita kuin omasi. Ihailtavaa asennoitumista.



En osaa neuvoa, miten penniä voisi enemmän venyttää. Yhden palkka ei paljoon lapsiperheessä riitä. Kuitenkin kaikki, synkimmätkin ajat elämässä päättyvät joskus ja tulee helpompia aikoja. Toivoaan ei saa menettää.



Teen tähän listan edullisista ja mukavista asioista, joista itse nautin. Ehkä jostain niistä voisi olla edes pikkuisen iloa sinullekin.



- terveet lapset

- lapset rakastavat sinua

- tulee kevät

- aamu- tai iltakävely kevätsäässä

- käsitöiden tekeminen

- lettujen paistaminen, vähän hilloa ja jäätelöä

- pöllöretki kevätöiseen metsään

- makkaranpaisto nuotiolla

- tomaatintaimia kasvamaan purkkiin

- perheenjäsenten halaaminen

- saunassa käynti

- hyvä kirja

- rauhallinen lukuhetki kirjastossa

- kunnolliset yöunet

- kuppi kuumaa yrttiteetä iltasella



Pienet hyvät asiat ovat parhaita. Ajattele, loppujen lopuksi koko elämä on luopumista. Sinullakin on vielä paljon jäljellä. Ajattele niitä asioita paljon useammin kuin niitä joita on jäänyt puuttumaan.



Onko puolillaan oleva lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Joskus on vaikea ajatella viimeksi mainitulla tavalla, mutta se on sopeutumiseen ainoa tie.



Minusta sinä olet oikeassa siinä, että omaan elämään pitäisi pystyä sopeutumaan. Sopeutumiskyky ratkaisee onnellisuuden, ei se paljonko on saavuttanut. Rikkaat, terveet ja kauniitkin voivat olla hyvin onnettomia.



Rohkeutta ystäväni. Synkkä kausi voi olla vuosia, mutta kaikki jaksot päättyvät joskus. Ilmaantuu jotain uutta, jonka turvin muutos on mahdollinen.



Haleja, oikein paljon haleja.

Aivan itkettää viestisi, juuri tuollaista tarvitsin, ihminen joka näkee sydämellään niinkuin sinä. Näit minun sydämeeni ja löysit sieltä sen ihmisen, joka minussakin on. Ja löysit ne lohduttavat sanat. ISO KIITOS!! Jaksan taas hiukkasen eteenpäin tässä elämän tiellä, sinun kaltaisia pitäisi olla enemmän!

Tuhannet kiitokset myös kaikille muille ihanille ihmisille!

Ei sitä kaikki ymmärrä miksi menen miehen kanssa jokapaikkaan, kun ei se yksin pystyisi. Jos se sais töitä niin käytännössä mun pitäis olla töissä sen mukana. Välillä köyhyys väsyttää, mutta jollakin tämäkin osa on oltava. Täytyy vaan oppia nauttiin pienistä jutuista. Me saatiin viikolla ilmainen pesupallo postista. Se oli ihan uskomaton juttu ja tuli hyvä mieli moneksi päiväksi : )

Hänellä oli lasta halveksiva ja alentava lapsuus, ei häntä arvostettu, pantiin ja nurkaan ja sanottiin, ettet sä mitään osaa, parempi, että olisit hiljaa.

Minulle ne kolahtivat, mutta hyvä että ap sai 29:n viestistä sitä lohtua ja tukea, mitä haki. Minulla ei ole mitään neuvoja. Entinen miesystäväni sairastaa masennusta (itse veikkaan, että on maanisdepressiivinen). Emme ehtineet olla kuin muutaman kuukauden, kun sairaus tuli pintaan niin pahasti, että en voinut jatkaa miehen kanssa (kirjoitin siitä paljon tänne viime kesänä otsikolla apua! masentunut mies).



Siis todella lyhyessä ajassa mies sai vedettyä minutkin mukaan masentuneeseen maailmaansa, jossa mikään ei koskaan ole hyvin. Tunsin, että alan itsekin sairastua, ja silloin hain täältä apua. Ero siitä sitten tuli, mies jätti. Halusi kyllä aika pian takaisin, mutta en enää voinut mennä. En halunnut enkä voinut elää sellaista vuoristorata-ajelua. Toipuminen suhteesta kesti pitkään ja on ehkä vieläkin vaiheessa, koska en ole alkanut seurustella muitten kanssa. Hain eron jälkeen myöhemmin myös ammattiapua, koska koin sen tarpeelliseksi. Ehkä ap:kin, vaikka oletkin ihan eri tilanteessa kun suhteenne on kestänyt jo vuosia ja lapsiakin on, mutta ehkä jotenkin samalla tavalla koit, että nyt täytyy kyllä jakaa tätä taakkaa jonkun kanssa ja tulit siksi tänne?



No me ei täällä olla ammattilaisia. Toivoisin kyllä, että osaisin antaa tukea, lohtua, ja neuvojakin. Olen tuon numero 4:n kanssa samaa mieltä, että älä ainakaan suostu menemään sinne masentuneen läheisen mustaan pimeään ahdinkoon, vaan taistele vastaan! Hae apua. Itsesi ja myös lastesi takia. Jos voit, jatka miehen kanssa. Mutta muista, että hänellä ei ole oikeutta tuhota koko perhettä. Miten miehen masentuneisuus vaikuttaa lapsiin esim?



Rukoilen perheellenne parempia aikoja (vaikken nyt osaa sanoa, miten ne saisitte).